[Fi] Kehittäkää itsellenne lukihäiriö ja istukaa lattialla

Tämä teksti on julkaistu “Jaloista käsin – The World Perceived Trough the Feet” (2019) kirjassa, joka kokosi Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulun sekä Hämeenlinnan Aimonkoulun nuorille suunnatun taidehankkeen ohjelmaa ja tuntoja.

Lukihäiriö on luonnon lahja ihmiskunnalle. Sen ansiosta maisema on joka vilkaisulla erinäköinen. Lukihäiriöt tuottavat onnekkaita sattumia. Esimerkiksi sanat traktori ja diktaattori saattavat lipsahtaa sekaisin. Niitä yhdistää pituus ja sointi. Sanojen sekoittuminen ei ole ongelma sillä se houkuttelee esiin jänniä mielikuvia. Sattuman ansiosta voidaan vaikka ajatella että traktori tekee luonnolle samaa kuin diktaattori ihmisille. Tällaiset vahingossa syntyvät päätelmät voivat tuntua huvittavilta mutta ne kannattaa ottaa vakavasti. Lukemalla väärin voi oppia uutta.

Kouluissa opetellaan kuinka mainokset pyrkivät vaikuttamaan meihin. Opetuksen ansiosta olemme varsin taidokkaita purkamaan kuvia ja iskulauseita. Sanat ja kuvat eivät ole kuitenkaan ole kaikkivoipaisia. Lähikaupassa asioidessa voi huomata että tuotteiden sijoittelulla on oikeastaan suurempi vaikutus kuin mainoksilla. Karkkihyllyt on sijoitettu kassojen viereen jotta kassajonossa iskisi makean hinku. Vaikka ymmärtää ettei suklaapatukan ostaminen tee onnelliseksi, on sitä vaikea vastustaa kun joutuu odottamaan vuoroaan sen vieressä. Meidän tulisi harjaantua lukemaan rakennettuja ympäristöjä yhtä kriittisesti kuin kuvia ja tekstejä.

Rakennetut ympäristöt kuten kadut, ladut, puistot ja laitokset on suunniteltu ohjaamaan ihmisten käytöstä. Julkiset tilat ovat käyttäytymis-tehtaita, jotka säätelevät mikä on suotavaa ja minkälaisia suhteita voimme luoda toisiimme. Rakennukset ohjaavat meitä toimimaan suunnittelijoiden arvojen mukaisesti. Isoissa kaikuvissa holveissa tulee liikuttua varovaisesti ja puhuttua hiljaa etteivät muut kuule. Tilojen vaikutus on usein vaivihkaista. Miksi kaikki käyttävät kotona samaa vessa mutta koulussa täytyy olla erilliset tilat? Missä vaiheessa sukupuolten perusteella erotellut vessat muuttuivat normaaleiksi?

On tärkeää käyttäytyä väärin jotta voi harjaantua tunnistamaan rakennettuun ympäristöön upotettuja arvolatauksia. Älkää avatko ovea käyttämällä käsiä! Se näyttää hassulta, ihan kuin joku kättelisi seinää jotta saisi luvan kulkea sen läpi. Mitä käy jos pyrkii sisään nojaamalla kahvaan pepulla tai hyppäämällä ikkunasta? Pääseekö silloin oikeasti sisään vai ilmestyykö tempauksen kautta johonkin toiseen paikkaan? Kannattaa kokeilla. Älkää istuko tuoleilla, ne tekee pahaa selälle! Kannattaa opetella kyykkyistunta ja pitää riittävästi taukoja. Missä vaiheessa tuolit korvasivat yhteisesti istuttavat penkit?

Väärin käyttäytyminen olla vaikeaa jos on liikkeillä yksin. Siksi kannattaa tarttua toimeen kavereiden kanssa. Jaloista käsin -leirikoulussa harjoiteltiin yhdessä tekemisen avulla virittyvää kriittistä toimintaa. Hilppaisimme metsään, äänestimme koko ryhmän voimin mihin suuntaan liikuimme ja mitä teimme. Kävelyn päätteeksi muovailimme kulkemastamme reitistä savikartat. Ne koottiin yhteen, jonka jälkeen kävimme kokemusta läpi tunnistaen mitkä paikat ja luonnonkappaleet vaikuttivat toimintaamme. Tällä tavalla kaupungit pitäisi suunnitella.

Minne tästä? kävelyharjoitus. 8-120 osallistujaa.

  • Nimetkää ryhmälle puheenjohtaja ja ääntenlaskija.
    • Puheenjohtaja esittelee harjoitteen ja pitää huolta että kaikki ymmärtävät kuinka kävelyn aikana toimitaan.
    • Puheenjohtajan tehtävä on kutsua äänestys koolle sitä mukaan kuin osallistujat tekevät aloitteita. Hän ei voi äänestää, eikä tehdä aloitetta.
    • Ääntenlaskijan tehtävä on laskea äänet ja pitää huolta siitä että valittujen aloitteiden käytäntöjä noudatetaan.
  • Äänestäkää mihin ilmansuuntaan lähdette kulkemaan.
    • Ehdotus joka saa eniten ääniä voittaa ja sen määrittämää suuntaa liikutaan, kunnes joku tekee ensimmäisten aloitteen (ensimmäistä suunta-äänestystä ei lasketa aloitteeksi).
  • Ryhmän on liikuttava yhtenä massana jotta että kaikki pysyvät kuuloetäisyydellä.
    • Henkilö jonka ehdotus on valittu vie joukkoa.
    • Ääntenlaskijalla on velvollisuus pitää huolta että suunta pysyy tarkkana.
  • Jokainen osallistuja on velvoitettu tekemään yhden aloitteen josta äänestetään.
    • Aloite voi koskea mitä tahansa toimintaa. Esimerkiksi mihin suuntaan risteyksessä käännytään tai miten toimitaan vaikeasti ylittävän esteen äärellä.
    • Aloitteen voi esittää heti kun haluaa. Sen esittämispaikkana voivat toimia polunristeykset ja merkittävät luonnonilmiöt.
    • Jokaisen osallistujan tulee esittää yksi aloite.
  • Kun aloite on esitelty ryhmälle siitä äänestetään.
  • Äänestystulos päättää ryhdytäänkö aloitteen mukaiseen toimintaan. Kaikki paitsi puheenjohtaja saavat äänestää.
    • Kaikkien on osallistuttava toimintaan joka on äänestetty suoritettavaksi.
  • Mikäli ehdotus saa puolet äänistä se toteutetaan ehdoitta. Mikäli aloite saa alle puolet äänistä, jatketaan edeltäneen aloitteen määrittämää toimintaa.
    • Ainoastaan seuraava aloite-äänestys katkaisee edellisen aloitteen määrittämän toiminnan.
    • Kaikki aloitteet joista äänestetään lasketaan aloitteiksi.
  • Jokaisella on velvollisuus huomauttaa mikäli harjoite äityy epämukavaksi ja pyytää puheenjohtajaa pysäyttämään eteneminen.
    • Pysähdys kestää siihen saakka kunnes joku tekee seuraavan aloitteen tai epämukavuus on muuten väistynyt.
  • Kävely saavuttaa puolenvälin kun kaikki ovat tehneet aloitteen josta on äänestetty.
    • Tämän jälkeen äänestetään uusista säännöistä ja palataan alkupisteeseen.

20190506

Common Cyborg (2019) Jillian Weise. A wonderful text investigating the cyborg-experience from a personal point of view.

I went looking for a word to name the Donna Haraways of the late twentieth and early twenty-first centuries, a word inclusive of cyberfeminists and transhumanists, a word that captures the theft of cyborg identity, and mocks the thieves a bit. I call them tryborgs. They have tried to be cyborgs, but they are stuck on the attempt, like a record skipping, forever trying to borg, and forever consigned to their regular un-tech bodies. They are fake cyborgs.

tryborg concerns: The Anthropocene, Texting, Networking

cyborg concerns: Can I afford my leg? Will a stalker, a doctor or the law kill me?

20190505

Esitys-magazine archives have been made accessible online! The archive includes all of the issues from the 10 year publishing period. The archive is available on Reality Research Centers site. Previous people interested in the publications could only gain access to them trough the Eskus offices/library.

Sara Salem reviews Colonial Lives of Property (2018) Brenna Bhandar. Her review is titled Property as Futurism (2019). The text wanders a bit but feels important. She’s calling for a different political imaginary of property.

The colonial drive to appropriate indigenous land—often in the process exterminating indigenous peoples—did not only have specific social, political and economic effects, but also produced legal understandings of land, property and citizenship.

I found myself nodding a lot while reading
Nodding as a Non-Performative (2019) Sara Ahmed. Non-performative is a very interesting concept. It indicates relationships in which words are said because of what they do not do.

Nods seem to surround complaints. We learn from our surroundings. A nod is when you move your head up and down, often several times, to show an agreement, approval or a greeting. […] The movement of a head up and down seems to be telling the one who is giving the complaint that their complaint is not only being received but is being received well. What we are left with is often how we can understand something: if you feel encouraged perhaps that is what nodding is doing: nodding as encouraging.

I introduced the term “non-performative” as a kind of counter-claim: I was trying to counter a claim that institutional speech acts are performatives that I could hear in how statements of commitments were being used by organizations: as if saying “we are diverse” or we are “committed to diversity” is sufficient to bring something about. Diversity itself might function as a nod, a yes, yes, that does not require much movement at all. If a nod can operate in the realm of the non-performative, then bodies can be in on the act, that is, bodies too can appear to act. A nod can be made in order not to bring something into effect.

It is important to think more about how a hearing can be a stoppage or part of a longer history of stoppages. Nodding seems often to be what you receive (or how you are received) in the early stages of a complaint process.

[…] when a nod is performed well, it does not even appear as a performance; you know that others, those who are not where you are, doing what you are doing, not witnessing what is happening behind closed doors, might be convinced.

20190503

Sarah Cook: “Can’t log out” | Media Art Worlds conference (2018). A thorough presentation of the history of conceptual-to-internet-to-media-art. Side note: I shot and edited the video.

Tidal Club Helsinki “is a weekly open and freeform workshop, where we practise live coding programs together”. Heard from a good source that the spirit of the event is supportive and the community is welcoming.

Visited Pêdra Costas de_colon_isation parte III: the bum bum cream at the Museum of Impossible Forms last week. Costas was a good dancer and presented their work with confidencecraftiness. For me the performance made it clear that Abrahamic Folk have an obsession with discovering inner truths.

Updated these pages. Added new (old) entries to the portfolio section and new categories for the blog: Art writing (for critiques and analysis) and True story (for creative writing).

Bought a Dewalt DCD796D2-QW hammerdrill kit in preparation of a Union for Rural Culture and Education “Booth-Workshop” project in Pyhäjoki (in two weeks).

Cultural Significance of Cyberpunk (2019) Cuck Philosophy. A good overview with some new references. Got me thinking about crafts as an enclave (like cyberspace was) from were we can criticize capitalism from because crafts remains unpenetrated by it (because you can only hire or force skilled labor to produce things, but you cannot posses skills without transforming into a craftsperson #☭). Hackers are ultimately differentiated and valued for their craftiness.

[…] science fiction started to take the place of cultural theory. The genre itself was a breakdown of categories. […] human-nature with out the concept of wholeness […] breakdown of nature and humanity […] “Argument for pleasure in the confusion of boundaries and for responsibility in their construction.” -Haraway […] When there are no boundaries the cyborg takes pleasure in the construction of new ones […] cyberpunk today is not so much alive as it is undead.

I have to write this down to remember: There is an empty room, when we put a chair inside we loose our ability to see the emptiness. It’s not a room with a chair and emptiness, it becomes a room with a chair. For Derrida this is a case study of how binaries embed hierarchies in our perception (empty=bad/full=good). The emptiness of the room is still present but it’s subjugated by the presence of the chair. I think I hear this example in an episode of Philosophize This! #119 Derrida and Words (2018) Stephen West (Spotify link).

[Fi] Zoovision: Kuntotarkastus

Zoovision visiirikypärän valmistumisesta on neljä vuotta ja tein laitteelle keväthuollon. Kypärä on ollut kovalla käytöllä. Kerrotun mukaan sitä hyödynnetään säännöllisesti Korkeasaaren eläintarhan tempauksissa ja yleisöopastuksissa. Tyhjiöimumuotin avulla valmistettu läpinäkyvä muovikuori on osoittautunut vankkarakenteiseksi mutta huoltoluukkujen kansien kiinnityskuminauhat olivat haperoituneet poikki ja kuoria kiertävä tiiviste hävinnyt. Laite on myös naarmuuntunut pohjasta, joten kiilotus ja puunaus teki sille hyvää.

Moro Katri,

Täähän on rakenteeltaan hyvässä kunnossa! Pahinta on naarmut, sain kiilotettua osan pois (kuumailmapuhaltimella) mutta syvemmät vekit jäi. Mulla on toi tyhjiömuotti vielä kellarissa, eli jos vaikka 2023 hujakoilla tehdään seuraava remontti niin silloin vois miettiä jos ton ala osan vitriiniosuuden vaihtaisi uuteen samanlaiseen. Voisin tuossa yhteydessä laittaa uuteen alaosaan taktiset kumitallat, jotta se ei naarmuunnu pohjasta.

Samassa yhteydessä vois myös laittaa tiivisteen ylä- ja alavitriinin väliin. Etralta löytyy esim “Ovitiiviste, T-malli”, joka vois ajaa asiaa mutta palataan siihen neljän vuoden päästä. Laitoin ulkotiivisteen kohdilleen ja kiristin sen paikalleen kunnolla. Korvasin kansia pitävät kuminauhat vahvemmilla. Puristusvoima on hyvä ja kannet pysyy kiinni mutta ne todennäköisesti haperoituu vuosien saatossa samallatavalla kuin edelliset.

Jos kumppareiden käyttöikää haluaa pidentää niin kannattaa säilyttää laitetta siten että kuminauhat ovat auki (ja sulkea ne vain käytettäessä, ettei ne veny). Tein tätä ajatellen suljetut ompeleet kansien keskelle (ne on pysyvästi kiinni, jolloin kansi säilyy vitriiniin kytkettynä). Laitojen kuminauhat saa auki kuten ennenkin.

Palaillaan muihin asioihin piakkoin,
Eero