Hevoslinja: Hevonen ja esiintyminen 3 | Taideyliopiston hevostaitokurssi

Taideyliopiston teatterikorkeakoulun opiskelijoille järjestettiin keväällä hevostaitokurssi, joka toteutui tuttuun tapaan Etelä-Espoon ratsutalleilla. Kurssin tavoite oli tutustuttaa opiskelijat taiteelliseen työskentelyyn hevosten kanssa ja kehittää taiteellista osaamista, jonka perustana on yhteistyö eläinten ja ympäristön kanssa. Ensimmäinen Hevonen ja esiintyminen kurssi 2015 keskittyi tunnistamaan ihmisten ja eläinten vuorovaikutuksen kautta syntyvän tietoa, 2016 järjestetty kurssi pyrki tuottamaan kriittisen katseen nykyeläinkulttuuriin. Tänä keväänä järjestetty kurssi keskittyi posthumanistisen työotteen kehittämiseen ja tallikokemusten tekstuaaliseen puintiin.

Tarjoilimme Pietarin kanssa aamuisin näkökulmia hevos- ja eläinkulttuuriin. Pohjustuksissa käytiin läpi hevostalleja organisaatioina, hevosten käyttäytymiseen liittyviä teorioita (mm. hevos-ihmis kommunikaatiojärjestelmiä) ja esiteltiin ajattelijoiden kuten Donna Harawayn, Judith Butlerin ja Jason Hribalin tarjoamia tulokulmia toisten kohtaamiseen sekä kumppanien kanssa toimimiseen. Näkökulmana teksteihin oli erilaisten ihmisten-ja-eläinten-ja-ympäristön välisten riippuvaisuuksien tunnistaminen. Aamupohjustusten jälkeen tehtiin tallitöitä ja harjoiteltiin hevosten hoitoa. Ohjeistuksena oli keskeyttää ajoittain oma toiminta ja kirjata muistiinpanoja, huomioita tai kuulemiaan juoruja verkon kautta jaettuun kurssipäiväkirjaan. Kurssipäiväkirja oli aktiivisessa käytössä. Kaikkiaan tekstiä syntyi 26 sivua! Kommentoimme huomioita Pietarin kanssa pitkin viikkoa, lisäten linkkejä artikkeleihin & taideteoksiin, joihin viitattiin puheenvuoroissa ja harjoitusten purkukeskusteluissa.

Viikon jatkuvana harjoituksena oli pyrkiä lukemaan kaikkea talleilla nähtyä toimintaa esityksenä ja pyrkiä tunnistamaan minkälaista eläinkuvaa niiden kautta synnytettiin. Oheistuksen oli pysähtyä kun huomasi jotain hevosesta sanottua ja kysyä itseltään: “Jos tämä olisi esitys niin…” ja kirjata huomioita yhteiseen luentopäiväkirjaan. Edellisistä vuosista poiketen tällä kurssilla oli mukana paljon ratsastustaitoisia osallistujia ja eläimiä kohtaan osoitettu vallankäyttö ei herättänyt samanlaisia kysymyksiä kuin aikaisemmin. Ryhmä suoriutui hevosharjoituksista erittäin hyvin ja tempaantui mukaan toimintaa mutkitta. Ratsastamista harjoiteltiin kahteen otteeseen, siten että toinen puoli ryhmästä tarkkaili toimintaa ja toinen työskenteli hevosen kanssa. Tänävuonna ratsastuksen opetuksesta vastasi talleilla työskentelevä Kira Parjanen. Kurssin hevosopettajina toimivat Aarre ja Lady, joiden kanssa harjoiteltiin maastakäsittelyä. Valitettavasti Toivottu Poika ei osallistunut opetukseen (tästä lisää myöhemmin, hevosella on kaikki on kunnossa).

Kurssilla pohdittiin paljon hevosen kokoa ja koon tuottamia kokemuksia (skaalaa). Hevosta on vaikea sovittaa ihmisten hallitsemiin ympäristöihin. Mitä pienempään tilaan hevosen kanssa ajautuu, sitä enemmän riskejä toimissa on. Ihminen voi osallistua hevosen maiseman kokemukseen (ratsastaessa) mutta voi olla ettei hevonen voi kokea maisemaa ihmisen kanssa. Jaettu kokemus on siis epäsymmetrinen. Kysymykseksi nousi myös voiko hevosia kohdata ilman että yrittää hyötyä niistä ja minkälaisia fossiileja meistä jää. Kysymys henkilökohtaisesta fossiiliarvosta syntyi Pietarin posthumanistinen linturetken innoittamana. Luennon aikana kuultiin Suomenojan lintualtaan ekologiasta ja historiasta (Suomenojan rikas luonto on syntynyt pitkin Espoota tuodusta rakennusjätteestä ja mahtava lintukanta seurausta voimalaitoksen lauhdutusvesistä). Näkökulma synnytti huomion että esiintyminen on tietyn geologisen/tuotannollisen todellisuuden yhteenpuristamaa käyttäytymistä. Hevosten ja ihmisten yhteishistoriaa kertaavat luennot esiteltiin hevosten kanssa laitumella.

Kurssin tuottama posthumanistinen työote on erittäin kiinnostava aihe, josta pyritään kirjoittamaan jatkossa lisää. Kurssien pohjaksi valittu kirjallisuus on tullut sisäistetyksi eikä talleilla tehtäviä toimia tarvinnut jatkuvasti avata suhteessa kirjallisuuteen tai taideteos-esimerkkeihin. Esimerkiksi lannaluomisen, Bruno Latourin toimijaverkkoteorian ja Mierle Laderman Ukelesin ehdottaman “ylläpidon taiteen” välinen suhde oli sisäänkirjoitettu tallityöharjoitteisiin, eikä sitä tarvinnut jäädä erikseen alleviivaamaan. Näin osallistujat saivat syventyä lannanluomisen materiaalisuuteen ja hevosenhoitamisen tuottamiin poikkeaviin tuntemuksiin. Viikon toiminnan myötä luentopäiväkirjaan kertyi kiinnostavia huomioita joista poimintoja alla.

– “Hevosen kanssa usein liikutaan paikasta A paikkaan A.”

– “Lihansyönti ja sosiaalinen media: Sosiaalisen median ahmiminen on lihan syöntiä. Siitä tulee samalla tavalla huono omatunto.”

– “Miten paljon voi nolostua jonkun toisen eläimen edessä.”

– “Jos ihminen ja polkupyörä on kyborgi, ni onko ratsu ja ratsastaja ratsastus?”

– “Jos tulis maailmanloppu kannattas hakeutuu tallityttöjen seuraan.”

– “Turistin ja antropologin ero on että toinen elää kokemusta ja toinen kirjoittaa ylös mitä kokee.”

– “Aurinkorasva = Kemiallinen iho.”

– “Tällä kurssilla ei opetella ratsastamaan vaan harjoitellaan harjoittelemista.”

– “Post- on oikeesti muistamista. Ehkä toi Post meininki tarkottaa itelle sitä ettei unohda ja tyydy.”

– “Individualismi laumailmiönä.”

– “Vallasta luopuminen on suhteesta luopumista.”

– “Ethän sä tunne mun sykettä Beibe” (Toivomuksena ettei Baby niminen hevonen tunnista että pelkää sitä)

Osallistujat päättivät kurssin suunnittelemalla ja ohjaamalla ryhmälle hevostalli-harjoituksia. Tehtävän sai suorittaa pareissa ja se tuli esitellä muulle ryhmälle 350 merkin pituisella tekstillä. Ajatus siitä että harjoite tuli esitellä muille lyhyellä tekstilä on lähtöisin Pilvi Porkolan toimittamasta Performance Artist’s Workbook (2017) kirjasesta. Mikäli kurssia päästään toteuttamaan uudestaan, voivat nämä harjoitukset luoda pohjaa taide-hevos-pedagogiselle työlle. Harjoituksissa piirrettiin hevosta, testattiin riimun käyttöä ihmisille (ja hevosta esittävänä ihmisenä olemista), tarkkailtiin ja toistettiin talliympäristössä nähtyjä rutiineja (harjoituksen viitteeenä toimi Sims peli), talutettiin hevosta metsässä ilman että muut näkivät, tehtiin luottamusharjoitusta liikkuen silmät sidottuna ryhmässä ja silittäen hevosta, luotiin lantaa paljain käsin (nerokasta!), selattiin somea tai tuijotettiin hevosta kirjoittaen sitten tajunnanvirtaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.