{"id":1135,"date":"2012-05-09T14:02:13","date_gmt":"2012-05-09T14:02:13","guid":{"rendered":"http:\/\/eero.storijapan.net\/blogfolio\/?p=1135"},"modified":"2022-01-17T11:06:23","modified_gmt":"2022-01-17T09:06:23","slug":"fi-performanssitaltiointi-ala-ole-lapsellinen-2012","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/fi-performanssitaltiointi-ala-ole-lapsellinen-2012\/","title":{"rendered":"[Fi] Performanssitaltiointi: “\u00c4l\u00e4 ole lapsellinen” (2012)"},"content":{"rendered":"

Teksti on kirjoitettu Antti Mannisen kuratoimassa Breathing – POP UP taidetilassa. Se on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kirjoitettu verkossa avoimeen kirjoitusalustaan, lukijat ovat voineet seurata sen kirjoitusta reaaliaikaisesti ja kommentoida sit\u00e4. Kirjoitus ty\u00f6 on lomittunut “LAPSET T\u00d6IHIN JA APURAHAA PELAAMAAN” tapahtumap\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jonka toteutumiseen osallistuivat Eero Yli-Vakkuri, Pekka Ruuska sek\u00e4 Manninen. P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi j\u00e4rjestettiin “Uuva – Apurahapeli”. Video: http:\/\/storijapan.net\/uuva\/apurahapeli<\/a>. P-Lapsiparkkiin osallistui p\u00e4iv\u00e4n aikana yksi lapsi, ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 oli siis kaikin puolin t\u00e4ysi. Ruuska viihdytti laulaen “Miss\u00e4 ovat munat”, joka oli meid\u00e4n yk\u00f6s leikki. Kirjoitukseen pohjaava artikkeli julkaistiin 2013 Esitys-lehdess\u00e4 4\/2013.<\/a> Esityslehden artikkeli .pdf tiedostona: 2013_ala-ole-lapsellinen-esityslehti_eero-yli-vakkuri.pdf<\/a><\/em><\/p>\n

Muutettuani Helsinkiin juttelin kaverin kanssa kanssa mediataiden\u00e4yttelyn avajaisissa.<\/p>\n

– “Miksi muutit Helsinkiin?” Kysyin kaverilta.
\n – “Se, ett\u00e4 toimis mediataiteilijana pohjoisessa oliis v\u00e4h\u00e4 sama kuin jos oliis lapsia”. H\u00e4n vastasi. Nauroimme ja joimme viini\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n

Kaveri tarkoitti t\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 mahdollisuudet esitt\u00e4\u00e4 taidettaan rajoittuvat susirajan tuollapuolen, kuten lasten kasvattaminen ja perhe-arki rajoittaa taiteilijuutta. Minulle syntyi lapsi pari kuukautta keskustelun j\u00e4lkeen. Siihen j\u00e4iv\u00e4t naurut. Lapsellisten ja lapsettomien taiteilijoiden v\u00e4lill\u00e4 on luokka ero, joka vaikuttaa voimakkaasti nykytaiteen estetiikkaan (yht\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti kuin sukupuoli).<\/p>\n

Lapsellisia taiteilijoita ja lapsellista estetiikka syrjit\u00e4\u00e4n. Nykytaidekentt\u00e4 sen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t, toimintaymp\u00e4rist\u00f6t, galleriat, seminaarit, keskustelutilaisuudet ja performanssitapahtumat ovat poikkeuksetta suunnattu yleis\u00f6ille ja esiintyjille, joiden aikatauluja ei s\u00e4\u00e4tele lapsellisuus. Lapsellisuus on kuitenkin m\u00e4\u00e4rittely kysymys kuten sukupuoli. Se luomat erityispuitteet ovat sovittelukysymyksi\u00e4.<\/p>\n

Kuvataide yhteyksiss\u00e4 museot lienev\u00e4t ainoita tahoja, jotka j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t ohjelmaa my\u00f6s lapsille. Niiss\u00e4 voi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 vaikka virikkeelliset syntt\u00e4rijuhlat. Alakulttuurikent\u00e4ll\u00e4 naureskellaan lapsiryhmille joita oppaat kaitsevat museoiden k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4. Opastusten lapsille lauletaan ja satuillaan. Taiteesta puhutaan ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4sti mink\u00e4 koetaan laskevan sen arvoa. Ymp\u00e4ripy\u00f6ristyksi\u00e4 joudutaan tekem\u00e4\u00e4n sill\u00e4 nykytaideteokset eiv\u00e4t avaudu lapsille \u2013 Niit\u00e4 on harvoin ajateltu lapsille. Taiteilijan perhetausta ja luokka on h\u00e4vitetty ty\u00f6st\u00e4. Syyllistyn t\u00e4h\u00e4n itsekkin. Naurettavan pieni osa ty\u00f6skentelyst\u00e4ni on lapsiyst\u00e4v\u00e4llist\u00e4. Itseasiassa osallistun performanssitapahtumiin juuri siksi, ettei tarvitse olla lasten kanssa. T\u00e4m\u00e4 on arjen pakoilua.<\/p>\n

Taiteilijat asettavat itsens\u00e4 usein lapsen asemaan ja kuvaavat omaa lapsuuttaan. T\u00e4m\u00e4n teeman kanssa ty\u00f6skennelless\u00e4 lopputuote on harvoin lapsille ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4. Taiteen \u00e4\u00e4rill\u00e4 lapselliset yleis\u00f6t joutuvat pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n mukuloitaan etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 koske teoksiin tai hihku (saati itke) esityksen aikana. Poistumisp\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ajava sosiaalinen paine syntyy huomaamatta, paineen muodostumista ei ole alleviivattu ja huomioitu. Aikalailla karmivaa, ett\u00e4 lapsien ilmaisua rajoitetaan nykytaide yhteyksiss\u00e4. Mieleen juolahtaa esimerkki Art Spiegelmanin “MAUS” sarjakuvasta, jossa natseja pakoilevat juutalaiset ovat piiloutuneet kenk\u00e4kasan alle.. Partion l\u00e4hestyess\u00e4 \u00e4iti joutuu tukahduttamaan itkev\u00e4n lapsensa. T\u00e4t\u00e4 n\u00e4kee seminaareissa p\u00e4ivitt\u00e4in kun is\u00e4t ja \u00e4idit hipsiv\u00e4t studioista lasten turhautuneita \u00e4\u00e4ni\u00e4 hillit\u00e4kseen.<\/p>\n

En ole n\u00e4ist\u00e4 prosesseist\u00e4 katkera, saati syyllist\u00e4 lapsettomia. Kuten sanottua syyllistyn moiseen itsekkin… Tottapuhuen par’aikaa. T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani makaan Antti Mannisen kuratoiman Breathin POP-UP taidetilan lattialla.. Py\u00f6rit\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pekka Ruuskan kanssa “P-lapsiparkkia”, jonne Turkulaiset voivat tuoda lapsensa; l\u00e4hte\u00e4 sitten py\u00f6r\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n kaupungilla tai j\u00e4\u00e4d\u00e4 tilaan tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4pp\u00e4rihommia tai katsomaan vaikka Muu Ryn tuottamaa “Performance Voyage II” videotaide koostetta rauhassa (laitoin tosin sen \u00e4\u00e4net hiljaiselle sill\u00e4 se \u00e4rsytti). P-Lapsiparkki on taide-esityksen\u00e4 suunnattu kulttuurity\u00f6n tekij\u00f6ille, “P” tulee sanasta prekariaatti. Samalla oma mukulani on tarhassa Helsingiss\u00e4. Kotoani tuomat lelu on levitelty iloisesti tilaan mutta ne lep\u00e4\u00e4v\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4. Olen oikeastaan helpottunut sill\u00e4 saan n\u00e4in aikaa kirjoittaa t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4. Illalla tilassa j\u00e4rjeste\u00e4\u00e4n vertaisrahoitus tilaisuus Uuva – Apurahapeli (Monopoly edition 1#) ja huomenna tilassa k\u00e4ynnistyy Ishmael Falken j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n\u00e4, lasten ohjaama “Iloisuus ty\u00f6paja”.<\/p>\n

Alakulttuurikent\u00e4\u00e4 on ik\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 ja vahingossa tai harkiten jatkamassa sukuaan. Oli syy lis\u00e4\u00e4ntymiseen mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 meid\u00e4n on yhdess\u00e4 luotava menetelmia jotta lapselliset toimijat eiv\u00e4t ajaudu syrj\u00e4\u00e4n. Jotta lapsellisuus saati lapset itse eiv\u00e4t muutu osallistumista rajoittaviksi tekij\u00f6iksi. Hyvi\u00e4 yrityksi\u00e4 ja esimerkkej\u00e4 perheyst\u00e4v\u00e4llisist\u00e4 nykytaide-tuotannoista alkaa olla jo riitt\u00e4v\u00e4sti. Esimerkkin\u00e4 vaikka Andy Bestin ja Merja Puustisen pomppulinnat ja Alexander Reichsteinin Mutatis mutandis veistos-projekti. Lapsellisuus teemasta puhutaan usein ja sen on ottanut esille my\u00f6s taiteilija Tero Nauha. My\u00f6s nukketeatteriin erikoistunut Kuuma ankanpoikanen – ryhm\u00e4n lapsille sek\u00e4 aikuisille suunnatut tuotannot (joiden mandaatilla t\u00e4m\u00e4 Breathing tapahtumakin on toteutettu) sotkevat sarallaan lasten-ja-aikuisten kulttuurien v\u00e4list\u00e4 rajaa. Vastaavia projekteja on ollut hankala saada esille nykytaidetiloihin ja nykytaideyleis\u00f6t ennemmin seuraavat teosten sosiaalisia vaikutuksia sivusta, kuin osallistuvat.<\/p>\n

Ongelmana on my\u00f6s, ett\u00e4 lapsettomat taiteilijat ovat kaikinpuolin soveltuvampia nykytaidekent\u00e4n yleisiin ty\u00f6ehtoihin. Syy on vain se, ett\u00e4 ty\u00f6ehdot ovat vinksallaan.. Edustamani nykytaidekentt\u00e4 syyllistyy jatkuvasti samaan kuin ty\u00f6nantajat, jotka j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t “lapsenteko i\u00e4ss\u00e4” olevat naiset palkkaamatta. (Osaltaan t\u00e4m\u00e4 “P-Lapsiparkki” on yritys korjata ongelma). Ty\u00f6nantajan sijaan, portinvartijana toimivat vaalimamme esteettiset normit. Taiteen uskottavuus lis\u00e4\u00e4ntyy mit\u00e4 et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle se kykenee ponnistamaan historiallis-normatiivisesta perhek\u00e4sityksest\u00e4. K\u00e4sikirjoitus, jonka mukaisesti kriittisen taiteilijan on nyrpistett\u00e4v\u00e4 nokkaansa ydinperheelt\u00e4-vaikuttavan-talousyksik\u00f6n ajaessa Volvolla S-Marketiin on juurtunut syv\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on taiteilijuuden bassovire, monet aloittavat uransa keskivertoa Tapiolalaista perhett\u00e4 parodisoimalla. Taiteilijalle on ammattimaisempaa my\u00f6h\u00e4sty\u00e4 koska on krapulassa kuin koska lapsi ei halunnut laittaa hanskoja. Myytti tekijyydest\u00e4 on saatu purettua mutta myytti siit\u00e4, ett\u00e4 “miettiess\u00e4\u00e4n mink\u00e4laiset kurahousut ostaa lapselleen”, ihminen muuttuu vaarattomaksi pikkuporvariksi el\u00e4\u00e4 voimissaan.<\/p>\n

Sanottakoon, perheellisyys ei hillitse taiteilijan kriittisyytt\u00e4. Jos jotain se muuttaa t\u00e4ht\u00e4imess\u00e4 olevat utopistiset tavoitteet, pragmaattisesti l\u00e4hestytt\u00e4viksi haasteiksi. N\u00e4ist\u00e4 ensimm\u00e4inen on “kuka hoitaa lapsiani kun tartun toimeen?”. Mik\u00e4li jonkinsortin vallankumouksen asialla olemme on meid\u00e4n noteerattava kriittisten toimiemme vaikutus tarkemmin. Fidel Castron kerrotaan sanoneen, ett\u00e4 eurooppalaisia vallankumouksia kannattaa arvioida sen perusteella miten kaupunkikeskuksissa toteutetut uudistukset vaikuttavat periferiaan, siirtomaihin ja marginaaleihin. Vallankumouksen voidaan arvioida onnistuvan kun sen positiiviset uudistukset ulottuvat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sit\u00e4 koskevan luokan ulkopuolelle.<\/p>\n

Samoin tuottamamme nykytaide kulttuurin tulisi sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 ideologiaansa lapsellisuutta koskeva utopia. Eli idea sille miten lapset sopivat ehdottamiimme sosiaalisiin j\u00e4rjestelyihin tai miten harjoittamamme sosiaalinen kritiikkimme vaikuttaa lapsellisuuteen ja lapsellisiin. T\u00e4m\u00e4n voisi nimet\u00e4 pyrkimykseksi luoda permakulttuuri ja kuroa sukupolvikuilu umpeen.<\/p>\n

Ongelma on globaali: “Slovenialainen yst\u00e4v\u00e4ni h\u00e4mm\u00e4steli, sit\u00e4, ett\u00e4 suomessa niin monella taiteilijalla on lapsia. Sloveniassa ei kuulemma taiteilijoilla ole varaa ja h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n pidettiin ehk\u00e4 poikkeavana hankittuaan lapsia niin nuorena. Sill\u00e4, ett\u00e4 ei ole varaa, h\u00e4n tarkoitti taloudellisen tilanteen huonouden takia my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 taiteilijoilla ei ole varaa olla olematta joustavia, pit\u00e4\u00e4 koko ajan olla valmis suostumaan mihin tahansa tilaisuuteen, mit\u00e4 vaan tarjotaan.” – Markku \/\/Kommentoitu verkko kirjoitusalustan keskustelussa<\/p>\n

Lasten huomioonottaminen on vaativaa sill\u00e4 “lapset ovat konservatiivisia”. Kuten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Breathingiss\u00e4 py\u00f6r\u00e4ht\u00e4nyt taiteilija totesi (Tarkoittaen t\u00e4ll\u00e4 varmasti sit\u00e4 kuinka lapset yksinkertaistavat todellisuutta sit\u00e4 sanallistaessaan). Pyrkimyksess\u00e4\u00e4n kasvaa lapset mielell\u00e4\u00e4n oikovat konflikteja n\u00e4it\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 lastenkulttuurin tulisi olla konservatiivista. V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 nykytaiteilijat itse ovat konservatiivisia, sill\u00e4 aikuisuudestaan huolimatta n\u00e4m\u00e4 vet\u00e4v\u00e4t mutkat suoriksi kohdentamalla toimensa ymp\u00e4rist\u00f6ihin, jotka rajaavat lapsellisuuden ulos.. Kysymykset suvun jatkamisesta ohitetaan syyst\u00e4 tai toisesta.. Tuskin tahallaan.. Ainakaan lastenkulttuuria ei nykytaiteilijoiden toimesta aktiivisesti tuoteta.<\/p>\n

“Mun tyt\u00e4r kysyy viel\u00e4kin ‘miksi se set\u00e4 makasi maassa?’. En en\u00e4\u00e4 kyl vie sit\u00e4 performanssitapahtumiin.”- Nainen ~30v. \/\/Yleis\u00f6n\u00e4 P-Lapsiparkille<\/p><\/blockquote>\n

On vaikea sanoa miksi taiteilijat v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t lapsellisuutta huomioonottavaa estetiikka ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Sensuurin alaisissa valtioissa tilanne lienee toisin p\u00e4in. Kaikki tuntevat Zden\u011bk Milerin, “Myyr\u00e4 -lastensarjat” ja osaavat lukea n\u00e4iden modernisaation vastaisen kritiikin. Sensuurin alaisissa yhdyskunnissa lastenkulttuurista jalostuu ideologinen ase ja lapset itse j\u00e4\u00e4v\u00e4t pelinappuloiksi joita “aivopest\u00e4\u00e4n” ja “uudelleen kasvatetaan”. Viimevuosisadan kriisien valossa lastenkulttuuri on niin politisoitunutta ettei sen viitekehyksess\u00e4 voi ty\u00f6skennell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4tt\u00e4 aivopesij\u00e4n\u00e4. Siksi lastenkulttuuriin suhtaudutaan kernaammin parodisesti kuin vakavasti.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kuuluu siin\u00e4 kuinka lapsille esiintyv\u00e4t teatterilaiset ja muusikot viestiv\u00e4t ty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Kun ollaan vakavien taiteilijoiden seurassa, lastenkeikoista puhutaan kieliposkessa… Toisaalla samat naamat pen\u00e4\u00e4v\u00e4t lastenkulttuurin merkitt\u00e4vyydest\u00e4; pyrkimyksess\u00e4\u00e4n taaata ettei apuraha-hakemusta hyl\u00e4t\u00e4. N\u00e4kyvimmin lastenkulttuuria on valikoitunut tuottamaan ensik\u00e4dess\u00e4 ep\u00e4poliittiset toimijat. Poliittisuus lastenkulttuurissa on tabu ja kriittinen taiteilija laimenee ollessaan lapsellinen. V\u00e4ltt\u00e4ess\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 lasta osana ty\u00f6skentely\u00e4\u00e4n, nykytaiteilija pyrkii siihen, ettei asemoi toista pelinappulaksi. Mutta v\u00e4it\u00e4n: Lapsi p\u00e4\u00e4tyy yht\u00e4lailla pelinappulaksi kun t\u00e4m\u00e4n omaleimaisuus ja sosiaalinen vaikutus suljetaan keskustelun ulkopuolelle.<\/p>\n

Kerrataan viel\u00e4 ongelmakohtia.
\n \u2013 Kriittisen taiteen esitt\u00e4misymp\u00e4rist\u00f6t eiv\u00e4t ota huomioon lapsellisten perheiden saati lapsien tarpeita.
\n \u2013 Lastenkulttuuri on historiallisesti poliittisesti latautunutta, joten sit\u00e4 tuottavat ensik\u00e4dess\u00e4 konservatiivisesti ja normatiivisesti ty\u00f6skentelev\u00e4t itsens\u00e4 ep\u00e4poliittisiksi m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t taiteilijat.<\/p>\n

Yll\u00e4mainitut olosuhteet luovat tilanteen, jossa lapselliset taiteilijat ja yleis\u00f6t eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se osallistumaan nykytaide esityksiin saati tuotantoihin. Ratkaisumalleja voisimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vaikka menetelmist\u00e4 joilla urheilija-j\u00e4rjest\u00f6t osallistuttavat junnuja. Harrastavat lapset ovat harrastavien aikuisten kanssa usein yhteispeliss\u00e4. Vuoronper\u00e4\u00e4n kent\u00e4nlaidalla toisiaan kannustaen ja paraatip\u00e4ivin\u00e4 toisiaan vastaan. Peli on totista, ei parodista tai esineellist\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

– Eero Yli-Vakkuri
\n 4.5.2012, Turku Breathing POP-UP taidetila (edit 16.1.2013). Kiitos Pekka Ruuska.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teksti on kirjoitettu Antti Mannisen kuratoimassa Breathing – POP UP taidetilassa. Se on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kirjoitettu verkossa avoimeen kirjoitusalustaan, lukijat ovat voineet seurata sen kirjoitusta reaaliaikaisesti ja kommentoida sit\u00e4. Kirjoitus ty\u00f6 on lomittunut “LAPSET T\u00d6IHIN JA APURAHAA PELAAMAAN” tapahtumap\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jonka toteutumiseen osallistuivat Eero Yli-Vakkuri, Pekka Ruuska sek\u00e4 Manninen. P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi j\u00e4rjestettiin “Uuva – Apurahapeli”. Video: http:\/\/storijapan.net\/uuva\/apurahapeli. … <\/p>\n

Continue reading “[Fi] Performanssitaltiointi: “\u00c4l\u00e4 ole lapsellinen” (2012)”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[712,664],"tags":[713],"class_list":["post-1135","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-julkaisut","category-performanssitaide","tag-julkaisut"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1135","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1135"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1135\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1135"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1135"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1135"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}