{"id":1238,"date":"2013-01-31T08:51:04","date_gmt":"2013-01-31T08:51:04","guid":{"rendered":"http:\/\/eero.storijapan.net\/blogfolio\/?p=1238"},"modified":"2022-01-17T11:18:07","modified_gmt":"2022-01-17T09:18:07","slug":"fi-record-singers-34-johdanto-ryhman-esitystaiteelliseen-toimintaan-2012-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/fi-record-singers-34-johdanto-ryhman-esitystaiteelliseen-toimintaan-2012-2\/","title":{"rendered":"[Fi] Dokumentti: Record Singers: 3\/4 \u2013 Johdanto ryhm\u00e4n esitystaiteelliseen toimintaan (2012)"},"content":{"rendered":"

Turun Aboa Vetus & Ars Nova<\/a> -museossa avautuu 31.1 “T\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Performanssitaide Suomessa<\/a>“\u2013 taiden\u00e4yttely, joka on avoinna yleis\u00f6lle Huhtikuun loppuun saakka. N\u00e4yttely “T\u00e4ss\u00e4 ja nyt..” luo katsauksen performanssitaiteen historiaan ja lienee ensimm\u00e4isi\u00e4 yrityksi\u00e4 kuroa kasaan taidemuodon paikallinen historia antologian muodossa. Toimittamani dokumentti “Record Singers: \u00be \u2013 Johdanto ryhm\u00e4n esitystaiteelliseen toimintaan” saa avajaisissa museo ensi-iltansa. Dokumentti on tuotettu VISEKin<\/a> tuella.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Performanssitaide Suomessa on ottanut haasteelliseksi teht\u00e4v\u00e4kseen esitell\u00e4 teoksia, jotka ovat jo p\u00e4\u00e4ttyneet ja kadonneet tapahtumapaikaltaan. Esill\u00e4 on l\u00e4pileikkaus suomalaisesta performanssista alkaen ensimm\u00e4isist\u00e4, usein ryhmiss\u00e4 tapahtuneista kokeiluista ja p\u00e4\u00e4ttyen nykyp\u00e4iv\u00e4n huolella dokumentoituihin teoksiin. (N\u00e4yttelyn verkkosivut<\/a>)<\/em><\/span><\/p><\/blockquote>\n

N\u00e4yttelyn ovat kuratoineet Varsinais-Suomen l\u00e4\u00e4nintaiteilija Leena Kela<\/strong><\/a> ja Silja Lehtonen <\/strong>(Kelan kanssa toimin viimeksi Performanssibussi projektin yhteydess\u00e4<\/a>). En t\u00e4ll\u00e4hetkell\u00e4 tied\u00e4 keiden muiden taiteilijoiden teoksia n\u00e4yttelyss\u00e4 on tai miten kokonaisuus on painottunut (Enk\u00e4 p\u00e4\u00e4se t\u00e4n\u00e4\u00e4n kello 19:00 juhlittaviin avajaisiin). “T\u00e4ss\u00e4 ja nyt..” osaalistuu maailmanlaajuiseen performanssitaiteen museoimis\u2013huumaan. Ik\u00e4\u00e4nkuin ilmaisumuoto olisi jo palvellut tarkoitustaan ja joutaisi varastoon. Toisaalta performanssin-museoimis pyrkimykset toimivat merkkein\u00e4 orastavasta sukupolven vaihdoksesta. Nuoremmat ik\u00e4polvet parsivat historiaa kasaan pyrkimyksess\u00e4\u00e4n uudistaakseen koko kentt\u00e4\u00e4. Usein musta tuntuu, ett\u00e4 performanssitaide on jokatapauksessa vanhanaikaista.<\/em>
\n“Record Singers: \u00be\u2026” dokumentilla esiintyv\u00e4t 1970\u2013 hujakoilla muodostuneen Record Singers<\/a> ryhm\u00e4n Suomessa asuvat aktiivi-j\u00e4senet eli Pekka Nevalainen<\/a>, Outi Heiskanen <\/strong>sek\u00e4 Mirja Airas<\/a><\/strong>. Haastattelin taiteilijoita kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2012 n\u00e4iden kodeissa. Dokumenttiprojektia innoitti kiinnostukseni siihen miten taiteilijat toimivat ryhmiss\u00e4 ja miten ryhm\u00e4ss\u00e4 saadut virikket vaikuttavat taiteilijoiden henkil\u00f6kohtaiseen<\/em> tuotantoon. Valittettavasti en saanut Hannu V\u00e4is\u00e4sen<\/a><\/strong> kanssa sovittua haastattelua t\u00e4m\u00e4n Suomen vierailun yhteydess\u00e4.. K\u00e4sitys t\u00e4m\u00e4n roolista ryhm\u00e4ss\u00e4 valottuu kiinnostavasti muiden taiteilijoiden haastatteluiden kautta. Kysymykset taiteilijuudesta ryhm\u00e4ss\u00e4<\/em> ovat minulle kiinnostavia meid\u00e4n pian seitsem\u00e4n vuotta toimineen xxx_group<\/a>in vinkkelist\u00e4.
\nRecord Singersist\u00e4 on tehty jonkinverran tutkimusta. Laajimman julkaisun lienee kirjoittanut Liisa Lindgren<\/strong>, jonka teksti l\u00f6ytyy Erkki Anttosen <\/strong>1995 toimittamasta <\/strong>kirjasta Performance, aktio, happening: J\u00e4lki\u00e4 katoavasta taiteesta<\/em> (ISBN 9514569334<\/a>) [Artikkeli ladattavissa .pdf tiedostona t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>]. Mielest\u00e4ni koko kirja on kirjoitettu turhan mairittelevaan s\u00e4vyyn. Record Singersi\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4 osuus pyrkii saamaan nykytaiteemme historian vaikuttamaan teoreettisesti koherentimmalta ja l\u00e4nsimaisemmalta kuin se aikanaan oli. Julkaisu luo mielikuvan, ett\u00e4 paikallisten taiteilijoidemme modernismi-kriittiset pyrkimykset ja vastaavat Pohjois-Amerikkalaiset pyrinn\u00f6t (sek\u00e4 koulukunnat) olisivat olleet v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 suhteessa toisiinsa.
\nTarkoitan modernismi-kriittisill\u00e4 pyrkimyksill\u00e4 taiteilijoiden halua tehd\u00e4 yhten\u00e4iskulttuuriin t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4 politiikka naurunalaiseksi. Kriittisyys modernismia kohtaan oli yht’aikaista id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4.. Esimerkiksi k\u00e4sitetaidetta tuotettiin valttiarallaa samoista kantimisti Moskovassa ja New Yorkissa. Yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 oli ep\u00e4usko keskusjohtoisesti m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4 taide- ja kulttuuriteorioita kohtaan.. Mutta id\u00e4ss\u00e4 luodut k\u00e4sitetaiteen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t on sittemmin h\u00e4vitetty historiasta. Moskovassa ja pitkin it\u00e4blokkia toimi aktiivisia poliittisesti motivoituneita taiteilijaryhmi\u00e4, joista tiedet\u00e4\u00e4n hyvin v\u00e4h\u00e4n. Neuvostoliiton romahtamisen j\u00e4lkeen n\u00e4m\u00e4 radikaalit taidevirtaukset niputettiin Pohjois-Amerikkalaisten taideteorioiden ehdoilla. T\u00e4st\u00e4 johtuen id\u00e4ss\u00e4 kuohut poikkitaiteellinen liikehdint\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n useimmiten kommunistisen hallinnon vastaisena<\/em>.
\nAikalaiset saattoivat kuitenkin tehd\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4n korruptiota valottavia tempauksia ja teoksia vilpitt\u00f6m\u00e4st\u00e4 rakaudestaan sosialistista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 kohtaan. <\/strong>Heid\u00e4n tavoitteenaan saattoi olla kommunistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n ehostaminen. N\u00e4m\u00e4 loivat my\u00f6hemmin pop-taiteellisiksi m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4 tyylej\u00e4 pyrkiess\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 kapitalismi naurunalaiseksi (Video: Natalia Lach-Lachowicz <\/strong>sy\u00f6 banaania<\/a>) ja viimeist\u00e4\u00e4n loikattuaan l\u00e4nteen n\u00e4m\u00e4 pettyiv\u00e4t lansimaalaisten taiteilijoiden naiveihin k\u00e4sityksiin poliittisuudesta ja sosialismista. Record Singersill\u00e4 oli yhteyksi\u00e4 muihin it\u00e4blokin taiteilija ryhmittymiin n\u00e4ist\u00e4 mainittavin liene yhteys Tsekkil\u00e4isen Crusaders\u2019 School of Pure Humour Without Joke<\/strong> ryhmittym\u00e4n kanssa.
\nIt\u00e4-L\u00e4nsi v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksi\u00e4 on kuvattu hyvin e-fluxin julkaisemassa “Conceptual Art and Eastern Europe<\/a>” artikkelisarjassa, josta sitaatti alla.<\/p>\n

Piotr Piotrowski<\/strong>: “The West worked as a mirror for the East, but it worked as a curved mirror. Eastern European artists wanted to reject political interpretation and attitudes against political institutions and people who were fighting with communism. This is very important and very painful: the lack of leftist critique of the so-called left governments\u2014the communist governments\u2014which were actually not leftist.”<\/span><\/p><\/blockquote>\n

Professori Teemu M\u00e4ki<\/strong> on esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n 80-luvulla kuvataideakatemiassa saama koulutus oli kategorisesti ep\u00e4poliittista. Opiskelijoita ohjeistettiin ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n siten, etteiv\u00e4t heid\u00e4n poliittiset kantimensa vaikuttaisi taiteeseen. T\u00e4m\u00e4n mukaan 80-luvun suomalaisessa taidemaailmassa termit “taide ja politiikka” eiv\u00e4t kuuluneet samoihin yhteyksiin. Record Singers ryhm\u00e4n haastattelut vaikuttavat tukevan k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ajan taiteiljat pyrkiv\u00e4t toimimaan ep\u00e4poliittisesti<\/em>. J\u00e4senet painottavat moneen otteeseen ettei toimintaa s\u00e4\u00e4dyllyt mik\u00e4\u00e4n poliittinen ohjelma ja he hakeutuvat pois poliittisista viitekehyksist\u00e4. N\u00e4m\u00e4 esiintyv\u00e4t tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 ja naiveina… Enemmin huolissaan toistensa rakkausel\u00e4mist\u00e4 kuin maailmansodista. Kunnioitan ryhm\u00e4n halua tulla ymm\u00e4rretyksi ensisijaisesti ep\u00e4poliittisena porukkana mutta samainen e-fluksin artikkeli mahdollistaa kuitenkin vallan erilaisen katsannon ep\u00e4politisoitumis-aikeisiin.<\/p>\n

“Boris Groys<\/strong>: I remember this very well, in regard to people coming from the West in the 1960s. We felt ourselves close to them aesthetically but not always politically. We were deconstructionists and didn\u2019t want to be politically engaged, since this could somehow be a trap, when people took precisely the positions power wanted them to take\u2014even if it is a dissident position. So we tried to escape this kind of framework\u2014not to find a place within it as dissidents, but to question it, to escape the entire ideological framework. And friends who came from the West understood this, although it took them a while. They were very politically motivated at the time and it was difficult for them to understand our attitude, the type of play with the language of power.”<\/span><\/p><\/blockquote>\n

Groys<\/a>in esitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 Neuvostotaiteilijoiden (kuten Ilya Kabakovin) ep\u00e4poliittisuus on stradeginen valinta, jolla pyrittiin murtamaan keskusjohtoisesti m\u00e4\u00e4ritelty ihmiskuva. Osa ajan neuvostoliittolaisista taiteilijoista pyrki aktiivisesti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4 ettei heit\u00e4 leimattaisi j\u00e4rjestelm\u00e4n vastaisiksi saati puollustajiksi. T\u00e4ll\u00e4 pyrittiin siihen, ettei taiteilijan identiteetti\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4isi ensisijaisesti suhde vallan keskukseen. N\u00e4in heit\u00e4 ei kyett\u00e4isi marginalisoimaan ja sivuttamaan oikkuna. Vastaavassa “ep\u00e4politisoitumisessa” ei ole kyse eskapismista vaan rinnakkaisen todellisuuden luomisesta. Samat konstit toimivat edelleen. Esimerkiksi Ravintolap\u00e4iv\u00e4t <\/strong> ovat osaltaan menestyneit\u00e4 juuri siksi, ett\u00e4 ne esiintyv\u00e4t ep\u00e4poliittisina tapahtumina. N\u00e4in sit\u00e4 ei voida niputtaa<\/em> poliittisiin perustein. Ravintolap\u00e4ivien toimeenpanemalla utopistisella kaupunki karnevaalilla on enemm\u00e4n vaikutusta lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n ja ihmiskuvaan \u2013 Kuin aikamme polittisella taiteella (Mutta ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n positiivista vaikutusta)!
\nEp\u00e4poliittisuus ja leikkisyys ovat siis m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisia menetelmi\u00e4. Leikkien my\u00f6t\u00e4 voidaan kokeilla milt\u00e4 tuntuu toimia yhteiskunnan normien ulkopuolella. Airaksen lukuisat esitysluontoiset “leikkih\u00e4\u00e4t” ovat esimerkkej\u00e4 t\u00e4ll\u00e4isist\u00e4 kokeista. Muutenkin Record Singersin toimia kannattaa analysoida live-roolipele<\/a>in\u00e4 eli larppeina <\/strong>(eik\u00e4 performansseina). Pelit ovat mikrotasolla toimeenpantuja sosiologisia kokeita, joiden tavoitteena voi olla pelaajien k\u00e4yt\u00f6ksen “uudelleen ohjelmoiminen”. Selkeiten larpiksi lukeutuu kun RS\/Bellinin Akatemia- ryhmittym\u00e4 teki tutkimusretken “Par-Khis ja Par-Iskmenin hikoiluluolille”. Tempaus k\u00e4y pisteli\u00e4\u00e4sti suomalaisen kansakunnan syntymyyttien kimppuun parodisoimalla tiedett\u00e4 ja suomalaisen heimomyytin k\u00e4sikirjoittaneita “etnograafisen kentt\u00e4tutkimuksen pioneerej\u00e4”. Tempaus on samalla koe siit\u00e4 mink\u00e4laisen yhteiskunnan kaveriporukka saisi aikaan mik\u00e4li hylk\u00e4isi keskushallinnon ja ryhtyisi uudisraivaajiksi.<\/p>\n

\"\"<\/h6>\n
LP-Levyn kannet (1972). <\/em>Suunnittelu\/Valokuvat: <\/em>Jorma Puranen (s.1951). <\/em>Tuotanto: <\/em>Riepukulkus\u00e4\u00e4ti\u00f6 <\/em>(RS – Outi Heiskanen). 31X31<\/em><\/span><\/h6>\n

Dokumentista j\u00e4i leikkaup\u00f6yd\u00e4lle kertomus kuinka “legendaariseksi suomi-avandgarden helmeksi” tituuleerattu tyhj\u00e4 \u00e4\u00e4nilevyn kuori sai alkunsa. Tarina on yksinkertainen. <\/span>Jorma Puranen<\/strong> opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja joutui tekem\u00e4\u00e4n harjoitusty\u00f6n\u00e4\u00e4n LP-\u00e4\u00e4nilevyn kannet. Ry<\/span>hm\u00e4n<\/span> j\u00e4senet auttoivat opiskelijatoveria tarjoutuen esiintym\u00e4\u00e4n levyn kansissa kuten folk muusikot. <\/span> Kannen valokuvat on ottanut Puranen. Sis\u00e4aukeamalta l\u00f6ytyy toinen kuva, jossa taiteilijat ovat jonossa ja V\u00e4is\u00e4sen valokuvan mukaan tekem\u00e4 kuvitus. Koreiden kansien v\u00e4liss\u00e4 ei ole \u00e4\u00e4nilevy\u00e4. Takakanteen kirjoitetut biisien nimet ovat oikeita<\/em>. Ne perustuvat ryhm\u00e4n kesken\u00e4\u00e4n keksimiin kaskuihin, loruihin ja laulelmiin (Kriitikoiden suosikki biisi lienee \u201cHei muoviel\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d).
\nSill\u00e4 Purasen levynkansi oli lystik\u00e4s, Heiskanen p\u00e4\u00e4tti painatuttaa niit\u00e4 100 kappaletta. Oikeastaan vasta kustantamisen ele (Heiskasen suorittaman roisin oppilasty\u00f6n approriaation my\u00f6t\u00e4) ja kannen sarjatuotanto teki ty\u00f6st\u00e4 tuntemamme taideteoksen. Tuotannosta vastasi nimellisesti Riepukulkus\u00e4\u00e4ti\u00f6<\/em>, joka on Bellinin Akatemian “tukij\u00e4rjest\u00f6”. S\u00e4\u00e4ti\u00f6 nimiss\u00e4 ker\u00e4ttiin rahaa mm. Akatemian kirjastolle (jonka oli mahduttava yhdelle kirjahyllylle). <\/em>K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rahoituksesta vastasi Heiskanen, jolla oli hiukkasen muita enemm\u00e4n rahaa t\u00e4m\u00e4 toimiessa opettajana. Kansia myytiin 7 markan hinnalla. Niit\u00e4 meni hintsusti kaupaksi ja ryhm\u00e4l\u00e4iset k\u00e4yttiv\u00e4t lopulta lp-kansia luonnosten s\u00e4ilytys kansioina. Kun kansia myytiin edellisen kerran kes\u00e4ll\u00e4 2012 (Akaan Laaksolan taidetalon “Record Singers” n\u00e4yttelyn yhteydess\u00e4) hinnaksi merkittiin 35\u20ac. Nevalaisen mukaan yksi ryhm\u00e4n vaalima ihanne oli, ett\u00e4 taiteen on oltava halpaa. Yksi levynkansi l\u00f6ytyy t\u00e4t\u00e4nyky\u00e4 Ore.e Jalostamoiden Meta- taidekokoelmasta (Helsingist\u00e4).
\nEdit: N\u00e4yttely kritiikki “SUOMALAISEN PERFORMANSSIN TALLENNETTU L\u00c4SN\u00c4OLO<\/a>” mustekala.info
\n