Nyth\u00e4n semmoinen tuntuisi ihan vanhanaikaselta… Vilauttaa lehm\u00e4n aivoja ja luita h\u00e4\u00e4parille niinkuin joku juntti. Mutta aikanaan se oli tosissaan tapana. Kun jotkut meni naimisiin tai oli muuten merkitt\u00e4v\u00e4t juhlat niin paikalle kutsuttiin erikseen sellainen kaveri jonka teht\u00e4v\u00e4 oli vilauttaa lehm\u00e4n aivoja merkkivieraille.<\/p>\n
Kaveri kulki vieraiden joukossa ja kanto sit\u00e4 purkkia minne ne aivot oli aseteltu. Se saatto raottaa sit\u00e4 itekseen tai pyyt\u00e4\u00e4 porukkaa katsomaan purkkiinsa.. Ainahan ihmisi\u00e4 sellanen hymyilytti. Se oli hirveen suosittua. Sit\u00e4 saattoi tehd\u00e4 ammatikseen.<\/p>\n
Oli siin\u00e4 muutakin. Ne keitti purkkiin sopat miss\u00e4 oli kaikesta teurasj\u00e4tteest\u00e4 litkuja. Likasta hommaa.<\/p>\n
Viel\u00e4h\u00e4n ne kekkas, ett\u00e4 vilautellaankin ihmisille p\u00f6ly\u00e4 ja ai ett\u00e4.. Johan kaikki riemastu! Ne sopi sellasen j\u00e4rjestelyn, ett\u00e4 lapset tonki sit\u00e4 p\u00f6ly\u00e4 maakuopissa ja aikuiset siivel\u00f6i siit\u00e4 hienoimmat. Ne ripoteltiin lasilevylle ja laitettiin samaan purkkiin.<\/p>\n
Sellaset oli aivan helvetin kalliita. Ihmiset kanto p\u00f6lyj\u00e4 taskuissa ja ripusti niit\u00e4 talojen nurkkiin. Hassultahan sellanen nyt tuntuu. Ihmiset oli sillon ihan vakavissaan. Se oli el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys.<\/p>\n