Hevoslinjan taiteelliseen toimintaan on sis\u00e4ltynyt alusta pit\u00e4en taiteen- ja kulttuurintutkimusta ja oppia on haettu my\u00f6s el\u00e4intieteiden puolelta. Aineistot ovat rikastuttaneet ty\u00f6t\u00e4, motivoineet, pohjustaneet taiteellisia valintoja sek\u00e4 antaneet ev\u00e4it\u00e4 el\u00e4imen kanssa toimimiseen. Samansuuntainen liikehdint\u00e4 posthumanistista ajattelua edist\u00e4vien taiteilijoiden ja tutkijoiden kanssa sek\u00e4 antoisat kokemukset TeaKin yleisen opetuksen ohjelmalle j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4mme “Hevonen ja esiintyminen” kursseista, johtivat ajatukseen syvent\u00e4\u00e4 ty\u00f6skentely\u00e4 4-6 vuotisella taiteellisella tutkimuksella teatterikorkeakoulun tohtoriohjelmassa. Ty\u00f6skentely olisi p\u00e4\u00e4ttynyt v\u00e4it\u00f6skirjaan. Valitettavasti ehdotusta ei haastattelun j\u00e4lkeen hyv\u00e4ksytty jatkoon. Ohessa tutkimussuunnitelman luonnos inspiraatioksi. Kiitos kaikille palautetta antaneille sek\u00e4 aloitetta ja ty\u00f6skentely\u00e4 tukeneille!<\/p>\n
Tiivistelm\u00e4<\/strong><\/p>\n Tutkimus tarkastelee, mist\u00e4 puhumme kun puhumme hevosesta suomalaisessa talli- ja harrasteymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Esit\u00e4n saman kysymyksen hevosille itselleen julkisten performanssien ja ryhmiss\u00e4 toteutettavien harjoitteiden avulla. Ty\u00f6n pohjana on nykyhevoskulttuurin taiteellinen tutkimus, joka nojaa hevosharrastajien ja asiantuntijoiden ty\u00f6skentelyn seurantaan ja haastatteluihin. Kartoitan mink\u00e4laisissa rakennetuissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 kohtaamme hevosia ja pyrin erottelemaan, miten paikka vaikuttaa el\u00e4ink\u00e4sitysten muodostumiseen. Hevosalan ammattilaisten ja harrastajien esityksi\u00e4 peilataan el\u00e4ink\u00e4\u00e4nteeseen osallistuneiden taiteilijoiden sek\u00e4 teoreetikkojen ajatteluun. N\u00e4iden l\u00e4hteiden varassa muodostuva tutkimus ja siihen kuuluvat taiteelliset osuudet koostuvat hevosten (ja ihmisten) kanssa toteutettavista performanssiesityksist\u00e4 ja harjoitteista, joita suoritetaan hevostalleilla ja kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. El\u00e4imen esitt\u00e4minen tuottaa konflikteja, joiden kautta voidaan avata niihin liitettyj\u00e4 mielikuvia ja luoda v\u00e4yli\u00e4 el\u00e4inten tuottaman tiedon \u00e4\u00e4reen. Tutkimus kehitt\u00e4\u00e4 posthumanistista ty\u00f6otetta, joka edist\u00e4\u00e4 el\u00e4inten kanssa toteutuvaa taiteellista ty\u00f6skentely\u00e4 ja mahdollistaa el\u00e4inten tuottaman tiedon hy\u00f6dynt\u00e4misen yhdyskuntasuunnittelua koskevan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tukena. Tutkimuksen tuottama osaaminen pyrkii edist\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4inten hyvinvointia ja luomaan v\u00e4lineit\u00e4 kest\u00e4v\u00e4mm\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6suunnittelun tueksi. Kest\u00e4v\u00e4sti suunnitellut ymp\u00e4rist\u00f6t edellytt\u00e4v\u00e4t fossiilikapitalistisen maailmankuvan tuottamista normeista poikkeavia ajattelun ja esiintymisen tapoja.<\/em><\/p>\n <\/p>\n Hevosen ymp\u00e4rille organisoituminen ja sen l\u00e4sn\u00e4olosta syntyv\u00e4 tieto poikkeaa ihmiskeskeisist\u00e4 malleista. Esiintymislavalle noustessa el\u00e4in varastaa huomion. Laura Cull (2012) pohtii el\u00e4imen laval\u00e4sn\u00e4oloa, esitt\u00e4en ett\u00e4 el\u00e4in luo taide-esityksiin sattumanvaraisuuden ilmapiirin: \u201c[A]nimals introduces a non or anti-intentional force\u201d. Sattumanvaraisuuden ilmapiiri on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s hevosen rinnalla j\u00e4sentyv\u00e4ss\u00e4 ajattelussa. Kun el\u00e4in esitet\u00e4\u00e4n, esityksen ymp\u00e4rille ker\u00e4\u00e4ntyy kirjava joukko asiantuntijoita, jotka selitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 omista taustoista k\u00e4sin. El\u00e4imeen liitet\u00e4\u00e4n ristiriitaisia kertomuksia ja v\u00e4itteit\u00e4, joita siit\u00e4 havaittava k\u00e4yt\u00f6s vuoroin tukee tai haastaa. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on noteerattu muiden muassa Bruno Latourin toimesta (Despret, 2016). Hevonen on kuin juoru siit\u00e4 el\u00e4imest\u00e4. Tulkintani mukaan t\u00e4m\u00e4 hevoskulttuurin piirist\u00e4 tunnistettu haaste s\u00e4teilee laajemmin nykymaailman tilaa koskevaan keskusteluun ja ekologisia vaihtoehtoja koskevaan n\u00e4k\u00f6alattomuuteen. Tilanteessa, jossa emme saa sovittua kuinka kuunnella ei-ihmist\u00e4, meid\u00e4n on vaikea tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, miten sen suhteen on toimittava. Donna Haraway painottaa, ett\u00e4 yhteisen maailman tunnistaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jotta voimme organisoitua elinehtojemme turvaamiseksi (Haraway, 2016).<\/p>\n Tutkimukseni mallintaa nykyhevosen hahmon. Ty\u00f6n ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa t\u00e4m\u00e4 hahmo rakentuu hevostalliymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 toteutettavan harrastajien ja ammattilaisten ty\u00f6n seurannasta sek\u00e4 ty\u00f6n lomassa toteutettavista haastatteluista. T\u00e4m\u00e4 kentt\u00e4ty\u00f6vaihe on autoetnografinen. Osallistun hevostallin arkeen ja puin kokemusta tuottamalla tallien arkea k\u00e4sittelevi\u00e4 tekstej\u00e4. Peilaan kentt\u00e4ty\u00f6n aikana kertyneit\u00e4 huomioita el\u00e4ink\u00e4\u00e4nteeseen osallistuneiden taiteilijoiden ja teoreetikkojen ajatteluun. Hahmoa tunnustellaan my\u00f6s el\u00e4imen lajityypillist\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6kirjallisuuden (mm. Kaimio, 2004) avulla ja sen roolia ihmiskulttuurin kehittymisess\u00e4 arvioidaan historiankirjoituksen kautta (mm. Mitsuda, 2007). Nykyhevosen hahmo ei tule olemaan ehe\u00e4, se koostuu toisistaan poikkeavista ja ristiriitaisista el\u00e4inkuvauksista ja hevosten toimintaymp\u00e4rist\u00f6jen kriittisest\u00e4 luennasta. Tutkimuksen my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa nykyhevosen hahmo t\u00e4ydentyy my\u00f6s el\u00e4imen kanssa suoritettavien harjoitteiden ja performanssien synnytt\u00e4m\u00e4n palautteen kautta. Nyky-hevosen hahmon mallintamiseen vaikuttaa my\u00f6s esityksiin ja ty\u00f6pajoihin osallistuva v\u00e4ki. Hevonen on sosiaalisesti taidokas kumppanilaji, jonka viestej\u00e4 voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Tutkimuksen oletuksena on, ett\u00e4 ne vaikuttavat aktiivisesti siihen mink\u00e4lainen k\u00e4sitys meill\u00e4 heist\u00e4 on yksil\u00f6in\u00e4 ja lajina. Tutkimukseni taiteellinen osuus tunnustelee, mill\u00e4 tavalla hevoset osallistuvat niit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n koskevien mielikuvien muodostumiseen.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 toiminta on jatkoa 2014 alkaneelle Hevoslinja-taidetuotannolle, jonka k\u00e4ynnistimme yhdess\u00e4 sepp\u00e4 Jesse Sipolan kanssa. Hevoslinjaan osallistuu edelleen toimittaja Pietari Kylm\u00e4l\u00e4 sek\u00e4 tuottaja Hanna Karppinen.<\/p>\n Infrastruktuuri, eli elinymp\u00e4rist\u00f6mme- ja kulttuurimme mahdollistava palveluverkko s\u00e4\u00e4telee mink\u00e4lainen organisoituminen ihmis- ja el\u00e4inyksil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4 on mahdollista. Suunnittelun vaikutusta k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen pohtinut esitystaiteilija\/arkkitehti Alex Schweder mielt\u00e4\u00e4 arkkitehtuurin kehon toimintojen k\u00e4sikirjoittamisena (Schweder, 2011). Schwederin \u201cperformanssi arkkitehtuurinen\u201d ty\u00f6skentely ehdottaa, ett\u00e4 meid\u00e4n on kritisoitava rakennettua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 samalla dekonstruktiivisella otteella, jolla olemme tottuneet l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n tekstej\u00e4. N\u00e4in toimittaessa kaupunki voidaan n\u00e4hd\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymistehtaana, jossa toimiminen tukee tietynkaltaisen ajattelun syntymist\u00e4. Nykykaupungit eiv\u00e4t tue el\u00e4inten l\u00e4sn\u00e4oloa, joten n\u00e4iden mielipiteet ja asiantuntijuus j\u00e4\u00e4v\u00e4t huomioimatta.<\/p>\n Rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n poststrukturalistinen luenta tuottaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tietoa nykykaupungeista. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeen yleistyneet kaupunkibulevardit on luotu ratsuv\u00e4en (my\u00f6hemmin ratsupoliisin) suorittaman v\u00e4est\u00f6nhallinnan ty\u00f6kaluksi (Matsyhitsu, 2005). Kaupunkitilan halkaisevat bulevardit voidaan n\u00e4hd\u00e4 lentotukialusten kansina, joilta ratsukot l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n hajottamaan kokoontuvia joukkoja. Taiteilija\/arkkitehti Eyel Weizmanin on perehtynyt Israelin puolustusvoimien strategioihin ja tunnistanut kuinka sotavoimat hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t poststrukturalistista ajattelua. Armeija kouluttaa sotilaita l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n rakennettua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 \u201coperationaalisina arkkitehteina\u201d, mink\u00e4 seurauksesta esimerkiksi moottoriteit\u00e4 on sijoitettu Israelin laajentamien siirtokuntien l\u00e4heisyyteen siten, ett\u00e4 ne toimivat asukasryhmi\u00e4 toisistaan rajaavina \u201cnopeusmuureina\u201d (Weizman, 2017). Kaupunkien reunamille j\u00e4\u00e4v\u00e4t hevostallit ovat t\u00e4sm\u00e4lleen samanlaisessa puristuksessa, kuten maisema-arkkitehti Pauliina Korhonen kuvaa (2014).<\/p>\n Kaupunkilaisten toimijuuden s\u00e4\u00e4teleminen rakennuttajan ideologisia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 ajavan infrastruktuurin kautta on perinteik\u00e4s k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Rakennusurakat voivat k\u00e4ynnisty\u00e4 my\u00f6s omia motiivejaan t\u00e4ysin tuntematta. Ensimm\u00e4iset paikalleen asettuneet ihmisyhteis\u00f6t loivat ymp\u00e4rilleen j\u00e4tevalleja, joilla erottivat ryhm\u00e4ns\u00e4 luonnosta. My\u00f6hemmin n\u00e4m\u00e4 vallit kehittyiv\u00e4t kaupunkien muureiksi ja erottivat ihmisyhteis\u00f6t toisistaan (Serres, 2011). Vastaavasti Weizman esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 liikenneympyr\u00f6iden rakentaminen Englannin sek\u00e4 Ranskan siirtomaihin palveli siirtomaahallitsijoiden ihanteiden mukaisen, itses\u00e4\u00e4telyyn kykenev\u00e4n kuski-subjektin synnytt\u00e4mist\u00e4 (Weizman, 2015). Nykykaupunkij\u00e4rjestyksen mahdollistavaa tieliikenne-etiketti\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n todisteena sille, ett\u00e4 mik\u00e4li kaikkien annettaisiin ajaa omaa etuaan, olisi tuloksena tehokkaasti toimiva ymp\u00e4rist\u00f6. Autolla liikkuva kuski-subjekti voidaan n\u00e4hd\u00e4 modernin ihmisen mittayksikk\u00f6n\u00e4 (Urry, 2004). N\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n suunnitteluun tulisi osoittaa yht\u00e4 paljon kritiikki\u00e4 kuin siihen, miten ihmisi\u00e4 ja el\u00e4imi\u00e4 representoidaan.<\/p>\n Monet ovat k\u00e4\u00e4ntyneet teko\u00e4lyjen ja ihmisasiantuntijayhteis\u00f6jen puoleen tuottaakseen ehdotuksia sille, miten ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 olisi kehitett\u00e4v\u00e4, jotta voisimme tukea ekologisesti ja taloudellisesti kest\u00e4v\u00e4n (tai edes v\u00e4hemm\u00e4n v\u00e4kivaltaisen) kulttuurin muodostumista. Tutkimukseni osoittaa t\u00e4m\u00e4n kysymyksen hevoselle. Hevonen on varteenotettava kumppani tulevaisuutta koskevassa pohdinnassa. Se on osallistunut miltei kaikkien modernien kaupunkien rakennusty\u00f6h\u00f6n ja vaikuttaa nykykulttuuriin taiteen, urheilu-esitysten sek\u00e4 tekem\u00e4ns\u00e4 sosiaalipedagogisen ty\u00f6n kautta. Suomen 170 000 hevosharrastajaa, uutterasti palvelevat 75 000 nykyhevosta tarjoavat harrastajille el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 kokemuksia.<\/p>\n Nykyasuinymp\u00e4rist\u00f6t suosivat moderneja yksil\u00f6it\u00e4, jotka esitet\u00e4\u00e4n omavaraisina ja erillisin\u00e4 luonnosta. Vaikutelman yll\u00e4pit\u00e4miseksi ep\u00e4suotavia kasveja, el\u00e4imi\u00e4 ja ihmisi\u00e4 kitket\u00e4\u00e4n jatkuvasti. Varsinkin el\u00e4inten l\u00e4sn\u00e4olo kaupunkitilassa on vaivaannuttavaa, sill\u00e4 ne muistuttavat meit\u00e4 jaetusta tuhnuisesta historiasta, ajasta jolloin emme olleet t\u00e4ysin ihmisi\u00e4. Siksi el\u00e4imet on hissukseen sy\u00f6t\u00e4v\u00e4 pois, muutettava tuotteiksi, tapettava sattumanvaraisesti tai toimitettava et\u00e4isiin luonnonsuojelureservaatteihin, joissa niiden odotetaan k\u00e4rsiv\u00e4n ihmiskeskeisen kehityksen haittavaikutukset hiljaisuudessa. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa historiassa osa meist\u00e4 voi valita el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ilman el\u00e4insuhteita \u2013 mutta mit\u00e4 itsen\u00e4isempi\u00e4 kuvittelemme olevamme sit\u00e4 haitallisempaa toimiemme vaikutus on ymp\u00e4rist\u00f6lle.<\/p>\n Hevosen kanssa toimiminen kaupunkitilassa osoittaa rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n k\u00e4tketyn el\u00e4m\u00e4vastaisuuden ja tarjoaa vaihtoehdon ihmiskeskeisille malleille. Sen kanssa toimiminen synnytt\u00e4\u00e4 n\u00e4kymi\u00e4 siihen, miten kaupunkeja olisi syyt\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 (eli ep\u00e4kehitt\u00e4\u00e4). Tutkimukseen kuuluvat performanssit tuovat hevosen kaupunkitilaan ja dokumentoivat mink\u00e4laista reaktioita niiden kohtaaminen tuottaa. Kutsun hevosia Helsingin keskustaan katsomaan hevosaiheisia patsaita. N\u00e4yt\u00e4n niille Emil Cedercreutzin \u00c4idinrakkauden (1928) varsapuistikossa (Puistikko on saanut nimens\u00e4 veistoksen mukaan. Taide m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4!). Haluan esitell\u00e4 hevosille Aimo Tukiaisen Mannerheimin ratsastajapatsaan (1960), mahdollisesti Kiasman toisen kerroksen ikkunasta k\u00e4sin. K\u00e4ymme katsomassa my\u00f6s Kari Juvan abstraktia veistosta Thalia ja Pegasos (1966). Esitysten avulla havainnoidaan hevosen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, ohikulkijoiden reaktioita ja kaupunkitilassa k\u00e4ynnistyvi\u00e4 muutoksia. Ker\u00e4\u00e4n esitysten aikana yleis\u00f6n kommentteja ja puran puhetta diskurssianalyysin keinoin. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6skentelyvaiheen innoittajana on Katariina Nummisen & Co. ryhm\u00e4n Zoo esitykset (Zodiak 2014, Korkeasaari 2015). Zoo esitykset koostuivat el\u00e4intarhan vieraiden suun syrj\u00e4ll\u00e4 tuottamista el\u00e4intarhael\u00e4imien k\u00e4yt\u00f6kseen reagoivista kommenteista. Kommentit kirjattiin vieraiden huomaamatta. Esittelytilaisuuksien j\u00e4rjest\u00e4minen ja niiden synnytt\u00e4mien havaintojen purku muodostaa tutkimuksen taiteellisen osuuden selk\u00e4rangan.<\/p>\n Ty\u00f6skentely on jatkoa Hevoslinjan puitteissa tehdyille esityksille. Olen tuonut taiteilija Otto Karvosen kanssa hevosia Vuosaaren metroa-asemalle mittaamaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kaupungin univormuun eli teett\u00e4m\u00e4\u00e4ni loimeen pukeutuneena (Hevosen mittakaava, 2017), j\u00e4rjest\u00e4nyt ratsastuskoulutusta ja k\u00e4rryajeluita M\u00e4nt\u00e4n kuvataideviikoilla (Hevoslinja antologia, 2015) sek\u00e4 toteuttanut Belgian liittovaltion ratsupoliisin kanssa Poliisihevosen hoito ja hallinta -ty\u00f6pajoja puistoissa (2017). Brysseliss\u00e4 toteutunut hevostaiteellinen toiminta huipentui 20 hevosen Trans-Horse hevos-teknoparaatiin. Hevosten kaupunkilaisosaamista on esitetty my\u00f6s \u201casfaltti cowboy\u201d Heikki Mikolan ja Nupun johdattamana New Performance Turku festivaalilla (2014). N\u00e4iden esitysten tuottamat kokemukset sek\u00e4 yleis\u00f6jen ja hevosten reaktiot her\u00e4ttiv\u00e4t minussa kiinnostuksen tutkia hevosen roolia nykyhevosen hahmon muodostumisessa<\/p>\n Esittelen kaksi menetelm\u00e4\u00e4, joiden kautta pyrin tunnistamaan hevosen rinnalla toimimisen tuottamaa tietoa ja tiedon varassa syntyvi\u00e4 suhteita maailmaan. Ajatus, ett\u00e4 hevosen v\u00e4lityksell\u00e4 voi synty\u00e4 tietoa, nojaa samaan logiikkaan, jonka mm. Martin Heidegger, Marshall McLuhan ja Haraway esitt\u00e4v\u00e4t: V\u00e4lineet, joita k\u00e4yt\u00e4mme maailman ymm\u00e4rt\u00e4miseksi, tuottavat v\u00e4lineiden mukaista tietoa. Tere Vad\u00e9n ja Antti Salminen soveltavat samaa ajatusta fossiilikapitalistisen mielikuvituksen kritiikiss\u00e4, joka kiteytyy \u201cfossiilisubjektin\u201d eli \u00f6ljyn varassa itse\u00e4\u00e4n toteuttavaan yksil\u00f6n toimijuuteen (Salminen & Vad\u00e9n, 2016). On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kumppaneita, joiden kanssa voimme toimia fossiilisista polttoaineista riippumatta ja luoda suhteita, joiden voidaan n\u00e4hd\u00e4 toimivan fossiilisista polttoaineista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Haraway esitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 sill\u00e4, kenen seurassa kysymys esitet\u00e4\u00e4n, on suora vaikutus tietoon, jota kysymys tuottaa: \u201c[M]atters what matters we use to think other matters with\u201d (Haraway, 2013).<\/p>\n Tutkimuksen kentt\u00e4ty\u00f6osuus m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 nykyhevosen hahmon harrastajien sek\u00e4 ammattilaisten n\u00e4k\u00f6kulmasta ja kuvaa rakenteita, jotka rajaavat, mit\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4mme hevosella. Luon ammatillisia suhteita hevosyksil\u00f6ihin, ja pyyd\u00e4n heilt\u00e4 palautetta etnografisen tutkimusosuuden tuottamiin el\u00e4imen laatua ja luonnetta koskeviin v\u00e4itteisiin. Kysymykset esitet\u00e4\u00e4n harjoitteiden ja performanssien avulla. L\u00e4hestymistapa vaikuttaa lennokkaalta, mutta on varsin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen. Esimerkiksi valmistautuessani Trans-Horse hevos-teknoparaatiin soitin hevoselle teknomusiikkia ja tanssin el\u00e4imen edess\u00e4 varmistuakseni etteiv\u00e4t ne h\u00e4iriinny paraatin aikana. Kuulo on saalisel\u00e4imille t\u00e4rke\u00e4 aisti, sill\u00e4 se auttaa n\u00e4it\u00e4 tunnistamaan, mist\u00e4 suunnasta mahdollinen uhka l\u00e4hestyy (Mielenosoittajat pyrkiv\u00e4t h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n poliisihevosia suhisemalla). Kohinaa (Hi-hat) tuottavaa \u00e4\u00e4nil\u00e4hdett\u00e4 on vaikea paikallistaa, joten kappaleiksi valittiin keskitaajuuksilla iskevi\u00e4 rytmej\u00e4. Harjoitteen my\u00f6t\u00e4 syntyi ty\u00f6oletus, ett\u00e4 kun hevosille soitetaan teknoa sen hyv\u00e4 edustaa 90-luvun berliinil\u00e4ist\u00e4 minimalismia.<\/p>\n Seuraamalla el\u00e4imen reaktiota voidaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4 pit\u00e4\u00e4k\u00f6 se ehdotetusta toiminnasta. Viimeaikaiset el\u00e4intieteelliset tutkimukset ovat my\u00f6s osoittaneet ett\u00e4 hevosen kanssa voidaan sopia merkkij\u00e4rjestelmi\u00e4, joiden avulla voidaan luoda yhteisi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 esimerkiksi kuinka s\u00e4\u00e4tilojen suhteen toimitaan (Mejdell, Buvik, J\u00f8rgensen & B\u00f8e, 2016). Hevosen rinnalla syntyv\u00e4 tieto on suhteessa ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jossa sen kanssa toimitaan. Laura Cullin (2012) kuvailema el\u00e4imen tuottama \u201csattumanvaraisuuden ilmapiiri\u201d, kuvaa suhdetta ainoastaan kun toimitaan el\u00e4imelle vieraassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4: lavalla. Tehdess\u00e4mme taiteellista ty\u00f6t\u00e4 perinteisten taidetilojen ulkopuolella, kuten talliymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, tilanne on p\u00e4invastainen. Hevosella on enemm\u00e4n asiantuntemusta tallilla toimimisessa kuin ihmisill\u00e4, jolloin ihmiset joutuvat luopumaan asiantuntija-asemastaan ja hakemaan paikkaansa hevosen tahtoa my\u00f6t\u00e4illen.<\/p>\n En ole varteenotettava hevostuntija. Taitoni lukea hevosen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ovat heiver\u00f6iset, k\u00e4sittelytaidot keskinkertaiset ja ratsastustaitoni puutteellista. Siksi koko Hevoslinja taidetuotanto on toteutunut tiiviiss\u00e4 liittolaisuudessa ammattilaisten ja pitk\u00e4lle koulutettujen hevosten kanssa. Olen taiteilija. Ty\u00f6skentelyni nojaa yhteisty\u00f6h\u00f6n ja juhlistaa eri asiantuntija- ja harrastusryhmien osaamista. Esimerkiksi Turku-Helsinki ratsastusperformanssin mahdollisti yhdeks\u00e4n eri ratsutallin v\u00e4lit\u00f6n tuki ja ty\u00f6panos. Kysyn hevoselta, mutta haen ohjausta my\u00f6s hevosalan ammattilaisilta ja harrastajilta. Ker\u00e4\u00e4n tutkimuksen ajan palautetta my\u00f6s hevoskulttuuriin liittyviss\u00e4 seminaareissa, joihin olen osallistunut s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti vuodesta 2014 alkaen.<\/p>\n Toiminta rinnastaa poikkeavia hevostaitokulttuureja pohtien, miten n\u00e4iss\u00e4 k\u00e4ytetyt tekniikat vaikuttavat el\u00e4ink\u00e4sityksen muodostumiseen. Aineistona on my\u00f6s Helsigin ratsupoliisin ty\u00f6skentelyst\u00e4 ja harjoittelusta 2015-17 ker\u00e4\u00e4m\u00e4ni videodokumentaatiot. Olen kuvannut ratsupoliisien haastatteluita, ty\u00f6n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 sek\u00e4 tallirutiineja. Taltioin esimerkiksi poliisin ja Santahaminan varuskunnan yhdess\u00e4 toteuttamien joukkojenhallinta harjoitusten kulkua sek\u00e4 partioiden toimintaa Kalliossa. Aineistonkeruu on paljastunut yleisist\u00e4 normeista poikkeavia v\u00e4itteit\u00e4 hevosen k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4. Ratsupoliisi esitti hevosella olevan \u201csaalistusvaiston\u201d, jonka ansiosta se reagoi ihmist\u00e4 nopeammin h\u00e4iri\u00f6tilanteisiin. Miten t\u00e4t\u00e4 voidaan selitt\u00e4\u00e4 el\u00e4intieteist\u00e4 tai ratsupoliisin liittyvist\u00e4 armeijan ratsuv\u00e4ki perinteist\u00e4 k\u00e4sin?<\/p>\n Oppilaat kokoontuvat ratsastustunnin p\u00e4\u00e4tteeksi puolikaareen hevosen \u00e4\u00e4reen. Sukimisen lomassa kerrataan tunnin aikana her\u00e4nneit\u00e4 tuntemuksia ja vertaillaan suorituksia. Keskustelu viritt\u00e4\u00e4 polveilevia teorioita siit\u00e4, miten hevosen luonne ja vire vaikutti kokemukseen. Harrastajat pyrkiv\u00e4t tuottamaan tietoa siit\u00e4, mitk\u00e4 osuudet kokemuksesta ovat ratsastajan tulkintaa ja mik\u00e4 osuus tunnin kokemuksista on hevosen tuottamaa. Osallistujat tuottavat el\u00e4inyksil\u00f6it\u00e4 koskevaa paikallista tietoa. Tulen ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 tietoa, osallistumalla ratsastuskoulutuksiin muiden harrastajien rinnalla ja toimimalla hevostallin vapaaehtoisena ty\u00f6voimana. Toteutan kentt\u00e4tutkimusvaiheen seuraamalla tiettyjen hevosyksil\u00f6iden ymp\u00e4rill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 keskustelua ja toimintaa.<\/p>\n Hevosalan ammattilaiset ovat usein haluttomia antamaan haastatteluita, mutta sangen halukkaita juoruilemaan ty\u00f6nteon lomassa. Talleilla norkoilu, ty\u00f6skenteleminen ja rupattelu luo otollisen tilan autoetnografiselle tutkimukselle. T\u00e4m\u00e4 on jatkoa Hevoslinja -taidetuotannolle, jonka aikana toteutuneet ty\u00f6ss\u00e4oppimisjaksot (joiden ansiosta opin ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n hevosten kanssa) loivat pohjan Karppisen kanssa leikkaamallemme elokuvalle Tullaan yhdess\u00e4, l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 (2015). Elokuva esittelee muun muassa, kuinka hevostaitokouluttaja Albrecht sek\u00e4 ratsastusopettaja\/hevoskasvattaja Arja Sulinin puhuvat hevosista, ja esitt\u00e4\u00e4, miten ratsastuksen opettamiseen keskeisesti liittyv\u00e4t tallityt\u00f6t vaikuttavat el\u00e4insuhteiden muodostumiseen.<\/p>\n Posthumanistinen autoetnografinen taiteellinen tutkimus on prosessi, jossa vertaan ihmisten ja tallinymp\u00e4rist\u00f6n tuottamaa el\u00e4ink\u00e4sityst\u00e4 hevosen itsens\u00e4 antamaan palautteeseen. T\u00e4m\u00e4 onnistuu muuntamalla el\u00e4imen luonnetta esitt\u00e4v\u00e4t v\u00e4itteet harjoitteiksi, joita kokeilen hevosen ja muiden ihmisten kanssa. Puramme hevosen antamaa palautetta kriittisesti harjoitteisiin osallistuvien kanssa. Tutkimus ottaa hevosen vakavasti: El\u00e4in on informantti. Ty\u00f6skentelyn teoreettisena tukena on joukko el\u00e4ink\u00e4\u00e4nteeseen osallistuneita ajattelijoita ja esitt\u00e4vien taiteiden taiteellisen tutkimuksen yhteis\u00f6. Osana Tutken yhteis\u00f6\u00e4 voi tehd\u00e4 rohkeita tulkintoja hevosen k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 ja saada ajatuksiin kriittist\u00e4 palautetta. N\u00e4in toimittaessa voidaan taata, etten hurahda tulkitsemaan hevosta omavaltaisesti.<\/p>\n Riippumattomuutta ja henkil\u00f6kohtaista valinnanvapautta korostavat kulttuurit kiihdytt\u00e4v\u00e4t ilmastonmuutosta ja tuottavat saasteita, joiden tuottama haitta suuntautuu ensi k\u00e4dess\u00e4 niit\u00e4 maailmankolkkia ja kulttuureita kohtaan, joita pidet\u00e4\u00e4n kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpin\u00e4. Sit\u00e4 mukaa mit\u00e4 ilmastonmuutos rapauttaa herkki\u00e4 ekosysteemej\u00e4 ja n\u00e4iden varassa toimivia yhteis\u00f6j\u00e4, tyrkytet\u00e4\u00e4n tilalle yksil\u00f6llisyytt\u00e4 ja valinnanvapautta korostavaa kehityst\u00e4 eli kiskoja, kaistoja ja kauppakeskuksia. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 \u201ckehityst\u00e4\u201d tulisi kritisoida \u201ckehittym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4\u201d vastaan iskev\u00e4n\u00e4 aseena kuten Achille Mbembe ehdottaa (2003). Mink\u00e4laisia esityksi\u00e4 ja osaamista voimme tuottaa el\u00e4m\u00e4lle tuhoisan kehityksen uudelleen suuntaamiseksi?<\/p>\n Posthumanismi on \u201cmonialainen ja -monihaarainen teoreettinen suuntaus\u201d (Kokkonen, 2017). Siihen liittyv\u00e4t yht\u00e4aikaisesti ihmiskehon biologisia rajoja vastustavat trans-humanistiset suuntaukset sek\u00e4 ihmiskeskeist\u00e4 maailmankuvaa vastaan osoitettu akateeminen kritiikki. Taideyhteyksiss\u00e4 posthumanistisilla l\u00e4hestymistavoilla markkeerataan usein teoksia, jotka pyrkiv\u00e4t osoittamaan ihmiskeskeisten mallien ongelmallisuuden. T\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa posthumanistisella ty\u00f6otteella tarkoitetaan ihmisen ulkopuolisen \u00e4lyn sek\u00e4 osaamisen tunnustamista ja yrityst\u00e4 soveltaa t\u00e4t\u00e4 \u00e4ly\u00e4 suunnitteluty\u00f6n tukena. Tutkimuksen tavoite on luoda v\u00e4yli\u00e4 (harjoitteita, taidekokemuksia ja tekstej\u00e4), joiden avulla ihmisen ulkopuolisen \u00e4lyn kanssa voidaan neuvotella ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 n\u00e4in saatua palautetta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n Posthumanistinen ty\u00f6ote taiteellisen toiminnan perusteena tunnustaa el\u00e4imet k\u00e4sitteellisen ja affektiivisen ty\u00f6n asijantuntijoina. Nimenomaisesti hevonen on t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 kumppani, sill\u00e4 sen arvostus on kokenut voimaakkaan ja n\u00e4kyv\u00e4n muutoksen. Sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ihailla sen lihasvoiman ansiosta vaan arvioinnin kohteeksi on muodostunut el\u00e4imen kanssa rakennettu suhde ja suhteen my\u00f6t\u00e4 saavutetut kokemukset sek\u00e4 tunteet (Leinonen, 2013). Nykyhevosen arvo on olla hevonen ja tuottaa hevosuutensa kautta harrastajille vavahduttavia kokemuksia.<\/p>\n 3.2 Aikaisempi toiminta posthumanistisen ty\u00f6otteen kehitt\u00e4miseksi <\/strong><\/p>\n Opettaminen, taitojen jakaminen ja ty\u00f6ryhm\u00e4vetoinen yhdess\u00e4oppiminen on kuulunut taiteelliseen ty\u00f6skentelyyni alusta alkaen. P\u00e4\u00e4sty\u00e4ni hevosten l\u00e4heisyyteen Hevoslinja -taidetuotannon my\u00f6t\u00e4 2014, ryhdyin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaamuotoisia hevostaitokoulutuksia yst\u00e4ville sek\u00e4 taideyleis\u00f6ille, jotka olivat tutustuneet teokseen esitysten tai uutisoinnin kautta. My\u00f6s Hevoslinjan puitteissa tehtyihin esityksiin on usein kuulunut luentoja sek\u00e4 harjoitteita (kuten talkoita hevostalleilla), joiden avulla yleis\u00f6 on p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan hevosiin ja hevosammattilaisten n\u00e4k\u00f6kulmiin. Hevostaiteellinen toimintani on esitellyt posthumanismin teoriaa Harawayn lajienv\u00e4lisyytt\u00e4 korostavaa ajattelua seuraten (olen sovittanut Harawayn esityst\u00e4, jonka mukaan koira on kesytt\u00e4nyt ihmisen ulottumaan hevoseen). Luennot kuvaavat hevossuhteiden muuttumista teknologian kehittymisen kautta. Esimerkiksi jalustimen yleistymisen v\u00e4itet\u00e4\u00e4n johtaneen feodaalisen yhdyskuntamallin yleistymiseen Euroopassa (ks. Great Stirrup Controversy).<\/p>\n Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yleisen opetuksen ohjelmassa (vuosina 2015, -16 ja 18) Kylm\u00e4l\u00e4n kanssa toteutetut 1-2 viikkoiset \u201cHevonen ja esiintyminen\u201d -kurssit ovat tarjonneet tanssin, dramaturgian ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteiden opiskelijoille mahdollisuuden kehitt\u00e4\u00e4 hevosen huomioivaa taiteellista osaamista. Kurssien vaikutuksesta l\u00f6ytyy esimerkkej\u00e4 mm. Aino Unkilan \u201cNelja\u0308 esseeta\u0308 \u2013 Hevonen opettajana\u201d opinn\u00e4ytety\u00f6ss\u00e4 (2016). Kurssien my\u00f6t\u00e4 tallille on j\u00e4\u00e4nyt my\u00f6s pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4 talkoov\u00e4ke\u00e4, joka on jatkanut tallit\u00f6ihin osallistumista ratsastuspalveluita vastaan. Opiskelijoita on my\u00f6s ty\u00f6llistynyt ratsastusleirien ohjaajina! Opetukseen osallistuneet ovat oppineet hoitamaan hevosia ja k\u00e4yneet ratsailla. Kursseilla on harjoiteltu havaitsemaan ja dokumentoitu, kuinka hevosten l\u00e4sn\u00e4olo vaikuttaa ihmisten k\u00e4yt\u00f6kseen ja mink\u00e4laista hevosta talliymp\u00e4rist\u00f6 tuottaa.<\/p>\n Ajatus posthumanistisesta ty\u00f6otteesta on syntynyt n\u00e4iden kokemusten kautta. Kuvaava esimerkki on vuodelta 2016. Ensin opiskelijat tutustuivat Harawayn esitykseen, jonka mukaan ihminen on materiaalisessa bakteeri, solu- ja geenitason yhteydest\u00e4 kumppanilajeihin (Haraway, 2007). Keskustelun j\u00e4lkeen opiskelijat ohjattiin luomaan lantaa ja siivoamaan karsinoita muun tallihenkil\u00f6kunnan rinnalla. Uskon ett\u00e4 opiskelijat saivat tukevan otteen Haraway ajatteluun pohtiessaan kehon molekulaarista huokoisuutta lantaa luodessaan. Posthumanistinen ty\u00f6ote t\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teoriaa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Opiskelijoiden toiminta edisti samalla hevosten hyvinvointia Mierle Laderman Ukelesin ehdottaman Manifesto for Maintenance Art, 1969 mukaisesti.<\/p>\n Kurssien synnytt\u00e4mi\u00e4 kokemuksia on purettu keskusteluiden, p\u00e4iv\u00e4kirjojen sek\u00e4 kurssin p\u00e4\u00e4tt\u00e4vien ulostuloharjoitteiden avulla. Viimeisimm\u00e4n kurssin kurssip\u00e4iv\u00e4kirjat koottiin verkossa jaettuun yhteiseen kirjoitusalustaan, jota osallistujat kommentoivat ja t\u00e4ydensiv\u00e4t koko opetuksen ajan (liitteen\u00e4). Yhteisesti kirjoitettu p\u00e4iv\u00e4kirja oli keino ker\u00e4t\u00e4 osallistujien huomioita, ohjata keskustelua ja purkaa kokemusta. Merkint\u00f6j\u00e4 saattoi tehd\u00e4 my\u00f6s anonyymisti. Kurssi p\u00e4\u00e4tettiin ohjaamalla harjoitemuotoiset ulostulot muulle ryhm\u00e4lle. Opiskelijat muuttivat sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kokemukset harjoitteen avulla opeiksi, joita testattiin hevosen ja muun ryhm\u00e4n kanssa.<\/p>\n Olen alunalkuani k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen. Aloitin puualan artesaanin opinnot 2002. Motiivina opinnoille oli akuutti huoli ilmastonmuutoksesta, johon uskoin voivani vaikuttaa valmistamalla puisia k\u00e4ytt\u00f6esineit\u00e4. Ajatus oli onneton, sill\u00e4 k\u00e4sity\u00f6ala on kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 uralla. K\u00e4sity\u00f6alan opinnot loivat kuitenkin pohjan sepp\u00e4 Jesse Sipolan kanssa aloitetulle yhteisty\u00f6lle. Yhteinen ajattelu sai meid\u00e4t perustamaan 2006-7 Ore.e Refineries (Ore.e Jalostamot) organisaation, jonka toimintaan osallistui my\u00f6s taiteen akateemikko Outi Heiskanen. Olemme kampanjoineet ymp\u00e4rist\u00f6asioiden puolesta ja j\u00e4rjest\u00e4neet valistavaa ty\u00f6pajatoimintaa vuodesta 2007 alkaen. Ty\u00f6skentely\u00e4mme voidaan l\u00e4hesty\u00e4 uusmaterialistisena praktiikkana, jossa materiaalien omaleimaisuus s\u00e4\u00e4telee tekemist\u00e4 ja toiminnan mahdollisuuksia. Antropologi Tim Ingoldiin (2011) viitaten pid\u00e4n k\u00e4sill\u00e4 tekemist\u00e4 ajatteluna. Hevoskulttuuri nojaa k\u00e4sity\u00f6taitoon, jonka sanallistaminen on vaikeaa ja oppiminen edellytt\u00e4\u00e4 tekemist\u00e4. Teorian ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhteent\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4minen on normaali osa hevosharrastusta. Hevoslinja kehittyi alunperin Ore.e Refineriesin kampanjana. Tuotanto on sittemmin laajentunut monialaiseksi yhteisty\u00f6ksi. Hevoslinja toimintaan on osallistunut aktiivisesti toimittaja Pietari Kylm\u00e4l\u00e4, jonka kanssa olemme julkaisseet hevoslinjaan liittyvi\u00e4 artikkeleita, j\u00e4rjest\u00e4neet kursseja ja tuottaneet esityksi\u00e4.<\/p>\n K\u00e4sity\u00f6l\u00e4istaustani on ohjannut minua tulkitsemaan el\u00e4insuhteita luokan n\u00e4kulmasta. Jason Hribalin mukaan el\u00e4intarhael\u00e4imi\u00e4 tulisi tarkastella esiintymisen huippuammattilaisina, joiden ty\u00f6n\u00e4 on tuottaa yleis\u00f6lle el\u00e4inkokemuksia. Vastaavasti lihakarjaa tulisi l\u00e4hesty\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isin\u00e4, jotka ovat erikoistuneet tuottamaan omaa lihaansa (Hribal, 2003 \/ 2012) . Hribalin esitys el\u00e4imist\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isin\u00e4 mahdollistaa nykyty\u00f6nhevosten tarkastelun tunnety\u00f6l\u00e4isin\u00e4, joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tuottaa harrastajille hyvinvointia. El\u00e4imi\u00e4 kohtaan kokemamme solidaarisuus on syyt\u00e4 ottaa vakavasti. On oireellista, ettei el\u00e4imiin osoitettua solidaarisuutta oteta tosissaan (Ks. Morton, 2017). Nykyhevoskulttuuri on t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 edistynytt\u00e4, sill\u00e4 se perustuu yksinomaan el\u00e4imen ja ihmisen jakamien kokemusten pohtimiseen.<\/p>\n Toteutan v\u00e4it\u00f6stutkimuksen nelja\u0308ssa\u0308 vuodessa ja rahoitan se apurahalla, jota haen taidetta ja tiedett\u00e4 tukevilta s\u00e4\u00e4ti\u00f6it\u00e4. Sis\u00e4llyt\u00e4n hakemuksiin my\u00f6s hevosesityksiin kuuluvat budjetit, jonka avulla saan jalansijan hevostalliymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja saavutan hevosia, joiden kanssa voin kehitt\u00e4\u00e4 harjoitteita ja mallintaa nykyhevosen hahmoa. Verkostoja hevosalan toimijoihin on kehitetty jo vuodesta 2014 alkaen.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen vuoden aikana keskityn etnograafiseen hevosharrastajakunnan kautta toteutuvaan tutkimukseen, toisena vuonna toimin ensik\u00e4dess\u00e4 hevosammattilaisten kanssa ja kolmas vuosi keskittyy hevoseen. Toimin tutkimuksen ajan vapaaehtoisena sekaty\u00f6voimana Helsingin alueella olevalla ratsutallilla. Kirjoittamista pyrin tekema\u0308a\u0308n jatkuvasti koko tutkimuksen ajan, mutta nelja\u0308ntena\u0308 vuonna keskityn kirjallisen osion loppuunsaattamiseen. Pyrin tutkimusjakson aikana tekem\u00e4\u00e4n aiheeseen liittyvia\u0308 opetusto\u0308ita\u0308, esimerkiksi \u201cHevonen ja esiintyminen\u201d kurssien ja pienempien ty\u00f6pajojen muodossa. N\u00e4in saan mahdollisuuden kehitt\u00e4\u00e4 harjoitteita muiden alaan erikoistuneiden kanssa ja rikastuttaa nykyhevosen hahmoa muiden antamalla palautteella.<\/p>\n Uskon ett\u00e4 taiteellisen ja tiedo-tuotannollisen ty\u00f6n on luotava k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka korostavat keskin\u00e4ist\u00e4 riippuvuutta, vahvistavat mahdollisuuksia kohdata erilaisuutta ja tekev\u00e4t julkista tilaa yll\u00e4pit\u00e4vi\u00e4 rakenteita selv\u00e4piirteisimmiksi. Tarkoitan julkisella tilalla Judith Butlerin (2015) hahmoittelemaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tilaa, jossa eri toimijoilla on mahdollisuus muodostaa itsem\u00e4\u00e4rittyvi\u00e4 ryhmi\u00e4 (\u201cassembly\u201d). N\u00e4m\u00e4 itsem\u00e4\u00e4rittyv\u00e4t ryhm\u00e4t asettavat p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 toiminnan kautta ja luovat huokoisia tiloja. Butler esitt\u00e4\u00e4, ettei tilojen synnytt\u00e4miseen tarvita kielt\u00e4, vaan yhteiseksi nimitt\u00e4j\u00e4ksi riitt\u00e4\u00e4 samansuuntainen liike. Karen Barad (2003) korostaa, ett\u00e4 ylikorostettu kielellisyys ja ilmi\u00f6iden sanallistaminen hankaloittavat ei-inhimillisen kohtaamista. On siis mielek\u00e4st\u00e4 pohtia mink\u00e4laisia m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ryhmittymi\u00e4 nykyhevosten ymp\u00e4rille on mahdollista muodostaa ja mink\u00e4laisia suuntia n\u00e4iden kanssa liikuttaessa j\u00e4sentyy.<\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 hevoskokemuksiin on mahdollista osallistua ainoastaan ihmisten s\u00e4\u00e4telemiss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Hevostallien arkkitehtuuri, tekniikat ja n\u00e4ihin liittyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t muodostavat Latourin kuvaaman toimijaverkoston, jossa el\u00e4imeen kyet\u00e4\u00e4n muodostamaan suhteita vain tallin tai hevosen omistajan tarjoamien v\u00e4lineiden kautta. T\u00e4m\u00e4 on ongelmallista, sill\u00e4 Butlerin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4 julkinen tila (jossa sananvapaus on mahdollista), muodostuu ainoastaan mik\u00e4li itsem\u00e4\u00e4rittyvien ryhmittymien kehittyminen on mahdollista. Tutkimuksen etnografinen osuus ja siihen kuuluva hevostalliymp\u00e4rist\u00f6jen \u201cperformanssi-arkkitehtuurinen analyysi\u201d, luo kartan siit\u00e4 mink\u00e4laisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 kohtaamme hevosia ja miten ymp\u00e4rist\u00f6t s\u00e4\u00e4telev\u00e4t el\u00e4imeen syntyvien suhteiden muodostumista. T\u00e4t\u00e4 toimintaa laajennetaan harjoitteiden ja esitysten kautta kaupunkisuunnittelua koskevaksi kritiikiksi.<\/p>\n Tutkimus tuottaa sarjan hevosen kanssa toteutettavia harjoitteita, joiden avulla el\u00e4imen kanssa voi vaihtaa tietoa ilman ett\u00e4 yritys tuupertuu sanallistamisen vaikeuteen. Harjoitteita kokeillaan ja kehitet\u00e4\u00e4n osana \u201cMiten kysy\u00e4 hevoselta?\u201d -ty\u00f6vaihetta sek\u00e4 tutkimusta rikastuttavan opetusty\u00f6n kautta. Julkaisu saattaa harjoitteet suomalaisten hevostaitokouluttajien, hevosalan ammattilaisten sek\u00e4 harrastajayhteis\u00f6n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Hevostalouden arvioidaan olevan 700 miljoonan euron arvoinen. Tavoitteenani on edist\u00e4\u00e4 kest\u00e4v\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 tukevan asenneilmaston muodostumista jatkaen taiteen k\u00e4ytt\u00f6arvoa korostavien ajattelijoiden, kuten Mierle Laderman Ukeles, Agnes Denes ja Tania Bruguera, viitoittamaa tiet\u00e4. Painotan taiteen k\u00e4ytt\u00f6arvoa, mutta erotan sen hy\u00f6tyarvosta (ks. my\u00f6s Wright 2013).<\/p>\n1. Kuinka hevonen vaikuttaa k\u00e4sitykseemme hevosesta?<\/strong><\/h1>\n
1.1 Paikka ja hevosen toimijuus (Para-infra)<\/strong><\/h2>\n
1.2 Julkinen hevostaiteellinen toiminta kritiikin muotona<\/strong><\/h2>\n
2. Miten kysy\u00e4 hevoselta? <\/strong><\/h1>\n
2.1 Kysyt\u00e4\u00e4n hevoselta<\/strong><\/h2>\n
2.2 Kysyt\u00e4\u00e4n ammattilaiselta ja vakavalta harrastajalta (tarkista hevoselta)<\/strong><\/h2>\n
3. Posthumanistinen autoetnografinen taiteellinen tutkimus<\/strong><\/h1>\n
3.1 Posthumanistinen ty\u00f6ote<\/strong><\/h2>\n
3.3 Hevosk\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyys<\/strong><\/h2>\n
4. Aikataulut ja rahoitus<\/strong><\/h1>\n
5. Vaikuttavuus<\/strong><\/h1>\n
6. Kirjallisuus ja englanninkielinen tiivistelm\u00e4
\n<\/strong><\/h1>\n