{"id":4713,"date":"2016-01-20T11:47:09","date_gmt":"2016-01-20T09:47:09","guid":{"rendered":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/maisemamaalauksesta-virherinfraan\/"},"modified":"2018-12-11T16:57:54","modified_gmt":"2018-12-11T14:57:54","slug":"maisemamaalauksesta-virherinfraan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/maisemamaalauksesta-virherinfraan\/","title":{"rendered":"Hevoslinja: Maisemamaalauksesta virherinfraan"},"content":{"rendered":"

Oheinen teksti on julkaistu viimevuonna\u00a0<\/b>Elonkeh\u00e4 – syv\u00e4ekologinen kulttuurilehti<\/a> numerossa 3\/5\u00a0(Toim. Sirpa Elina Tulirinta), s.24-25. Juttu l\u00f6ysi tiens\u00e4 my\u00f6s Iso numero<\/a> julkaisuun. Kirjoitus on ladattavissa my\u00f6s .pdf tiedostona<\/a>.\u00a0Pietari Kylm\u00e4l\u00e4n ja Eero Yli-Vakkurin kyn\u00e4st\u00e4.<\/i><\/i><\/p>\n

\"image\"<\/figure>\n
\n

Modernin taiteen kehitys on saatellut meit\u00e4 v\u00e4hitt\u00e4iseen luopumiseen yhten\u00e4isen humanistisen j\u00e4rjen ideaalista. H\u00f6yrykoneen keksimisen aikaan kuviteltiin, ett\u00e4 kaikilla ihmisill\u00e4 olisi yht\u00e4l\u00e4inen kyky arvostaa taidetta. Teosten esitettiin toimivan kuten ortodoksiset ikonit, joita katsomalla olisi mahdollista saada kaikki sama tieto kuin raamattua lukemalla. T\u00e4m\u00e4 teoria tuli haastetuksi 1900-luvun taitteessa. Yhten\u00e4 vaikuttimena olivat Euroopan museoihin siirtomaista haalitut etnografiset kokoelmat ja n\u00e4yttelyt. Kerrotaan, ett\u00e4 n\u00e4hty\u00e4\u00e4n Afrikan kainalosta vietyj\u00e4 kulmikkaita rituaaliesineit\u00e4, aikalaistaiteilijat havahtuivat eurooppalaisen ihmiskuvan rajallisuuteen.<\/p>\n

Uuden n\u00e4k\u00f6kulman mukaisesti taiteen arvostamiseen vaikuttavat katsojan taustat, sukupuoli ja luokka. Oivalluksen my\u00f6t\u00e4 alettiin juhlistaa kuinka monenkirjavasti maailma voidaan kokea. Huomio j\u00e4sentyi my\u00f6s instituutiokriittiseksi taiteeksi. Minimalisteiksi nimetyt kuvanveist\u00e4j\u00e4t esitteliv\u00e4t taidegallerioissa mustia laatikoita ja loisteputkia sill\u00e4 pyrkimyksell\u00e4, ett\u00e4 esineiden sijaan tarkasteltaisiin katsojan asemaa ja sit\u00e4, miten itse galleriatila vaikuttaa taidekokemukseen. N\u00e4in katse kohdentui taiteen edustamiin valtasuhteisiin, alleviivaten teosten ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4\u00e4n edellytt\u00e4m\u00e4\u00e4 infrastruktuuria.<\/p>\n

Digiajan taiteilijat pohtivat ahkerasti mink\u00e4laisten resurssien ehdoilla kokemukset ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maailmasta muodostuvat ja mink\u00e4laisia tietoa eri tekniikat tuottavat. Kauniiden teosten sijaan tavoitteena on luoda ohjelmistoja, organisaatioita ja taidetiloja. Ymp\u00e4rist\u00f6n tilasta huolestuneiden taiteilijoiden pyrkimyksen\u00e4 on j\u00e4rjestelmien toimivuus uusiutuvien energial\u00e4hteiden varassa, vailla keskushallinnon s\u00e4\u00e4ntely\u00e4. N\u00e4in erilaisissa organisaatioissa muodostuisi kest\u00e4v\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 tukevia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja strategioita kuin luonnostaan. Liikehdinn\u00e4n ajankohtaisena haasteena on lukea suunnitelmiin my\u00f6s el\u00e4inten ja muun luonnon tarpeet.<\/p>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 2014 nelihenkinen taiteilijaryhm\u00e4 ratsasti hevosella vanhan Kuninkaantien my\u00f6t\u00e4isesti Turusta Helsinkiin. Hevoslinjana tunnettu projekti esitteli ratsastamisen \u201cliikkumisen ja muotoilun tekniikkana\u201d, joka kykenee vastaamaan ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Ratsastaminen on energiatehokas liikkumismuoto ja mik\u00e4li yhdyskuntasuunnittelussa huomioitaisiin hevosten tarpeita, edistett\u00e4isiin samalla muun ei-inhimillisen el\u00e4m\u00e4n mahdollisuuksia. Asetettaessa hevosen hyvinvointi liikennesuunnittelun l\u00e4ht\u00f6kohdaksi, maiseman ekologiset, esteettiset ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset funktiot loksahtavat yhteen. Hevosyst\u00e4v\u00e4lliset ymp\u00e4rist\u00f6t ovat luonnonkauniita ja kuin huomaamatta hevosten lannan my\u00f6t\u00e4 reitist\u00f6ille levitt\u00e4ytyy laidunkasveja, jotka houkuttelevat mukanaan hy\u00f6nteisi\u00e4 ja lintuja. Hevosella liikkuminen yhdist\u00e4\u00e4 \u201cvihre\u00e4t\u201d ja \u201charmaat\u201d infrastuktuurit.<\/p>\n

Bergenin ja Pietarin v\u00e4linen, Rannikko-Suomen l\u00e4p\u00e4isev\u00e4 Kuninkaantie on historiamme keskeisi\u00e4 liikennev\u00e4yli\u00e4. Sen elvytt\u00e4misell\u00e4 ratsuk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n on tukeva kaikupohja, sill\u00e4 alueella toimii tihe\u00e4\u00e4n ratsutalleja ja reitin varren asukkaiden kertomukset sek\u00e4 tilusten historiat juhlistavat hevosen asemaa. Suora moottoritie tukee vain suurten asumiskeskusten v\u00e4list\u00e4 vaihtoa ja sen varjoon j\u00e4\u00e4neet pikkukaupungit sek\u00e4 kyl\u00e4t kuihtuvat. Peltilehm\u00e4ll\u00e4 ohikiit\u00e4ess\u00e4 j\u00e4\u00e4 huomaamatta, ett\u00e4 Kuninkaantien tallien ja kartanoiden verkosto sinnittelee edelleen ja sen varaan voidaan rakentaa.<\/p>\n

Hevosen sel\u00e4st\u00e4 maisema avautuu laajemmin kuin ratin takaa. Ratsastaessa joutuu sopeutumaan tienpohjan muutoksiin, t\u00e4hyst\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4t\u00e4, huomioimaan ohikulkijoita ja kartoittamaan laidunpaikkoja. Taiteilijaryhm\u00e4 ja suomenhevonen Toivottu Poika saivat huomata, ett\u00e4 autoliikenteen rinnalla kulkeminen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteiden koko kirjon. Yhteisen liikkumisen tuottama nautinto voi autoilevan t\u00f6rt\u00f6n takia vaihtua hetkess\u00e4 ardrenaliinin paahteiseen kiristelyyn. Hevosen kanssa toimiminen on hormonaalista, moniaistista ja sosiaalista. Kaupungit yhdist\u00e4nyt 270 kilometrin ratsastus ei olisi onnistunut ilman reitinvarren vierastallien panosta. Hevoslinjan rinnalle organisoitui hevos-ihmis-tukiverkoston, jota motivoi el\u00e4inpopulaation hyvinvointi ja hevoskulttuurin liittyvien mielikuvien el\u00e4v\u00f6itt\u00e4minen. Kumppanitalleja oli matkalla kaikkiaan yhdeks\u00e4n.<\/p>\n

Viherinfraa rakennettaessa erilaisten indikaattorilajien hyvinvointia voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n hyvinvoinnin mittarina. Liito-orava on t\u00e4st\u00e4 poliittisessa ristiriitaisuudessaan hyv\u00e4 esimerkki. Hevonen tulisi hahmottaa suomalaisen liikenneinfrasruktuurin indikaattoriel\u00e4imen\u00e4, jonka hyvinvoinnista voi suoraan lukea liikenteen ekologista hyvinvointia. Hevosliikenn\u00f6innin edist\u00e4misen kautta liikenteelle voidaan luoda uusia, fossiilisille polttoaineille vaihtoehtoisia rationaliteetteja tai fokaalisuuksia, kuten Tere Vad\u00e9n <\/b>ja Antti Salminen<\/b> esitt\u00e4v\u00e4t (Energia ja kokemus<\/i>, Niin&N\u00e4in, 2013). Toislajis-sensitiivinen suunnittelu ei pyri syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n nykyisi\u00e4 malleja vaan virittelee rinnakkaisia j\u00e4rjestelyit\u00e4, joiden my\u00f6t\u00e4 luiskahtaminen v\u00e4h\u00e4hiiliseen ajatteluun k\u00e4y kivuttomammin.<\/p>\n

Hevonen on lojaali kumppani, johon kohdennettu rakkaus muuttuu hyvinvoinniksi. T\u00e4h\u00e4n ei traktori kykene.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Oheinen teksti on julkaistu viimevuonna\u00a0Elonkeh\u00e4 – syv\u00e4ekologinen kulttuurilehti numerossa 3\/5\u00a0(Toim. Sirpa Elina Tulirinta), s.24-25. Juttu l\u00f6ysi tiens\u00e4 my\u00f6s Iso numero julkaisuun. Kirjoitus on ladattavissa my\u00f6s .pdf tiedostona.\u00a0Pietari Kylm\u00e4l\u00e4n ja Eero Yli-Vakkurin kyn\u00e4st\u00e4. Modernin taiteen kehitys on saatellut meit\u00e4 v\u00e4hitt\u00e4iseen luopumiseen yhten\u00e4isen humanistisen j\u00e4rjen ideaalista. H\u00f6yrykoneen keksimisen aikaan kuviteltiin, ett\u00e4 kaikilla ihmisill\u00e4 olisi yht\u00e4l\u00e4inen kyky arvostaa … <\/p>\n

Continue reading “Hevoslinja: Maisemamaalauksesta virherinfraan”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1439,712],"tags":[],"class_list":["post-4713","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-hevoslinja","category-julkaisut"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4713","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4713"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4713\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4713"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4713"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4713"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}