{"id":7857,"date":"2020-09-17T17:46:22","date_gmt":"2020-09-17T14:46:22","guid":{"rendered":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/?p=7857"},"modified":"2020-09-17T18:06:32","modified_gmt":"2020-09-17T15:06:32","slug":"hevoslinja-hevonen-ja-rakennettu-ymparisto-taiteellisena-tutkimuksena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/hevoslinja-hevonen-ja-rakennettu-ymparisto-taiteellisena-tutkimuksena\/","title":{"rendered":"Hevonen ja rakennettu ymp\u00e4rist\u00f6 taiteellisena tutkimuksena"},"content":{"rendered":"

Hevoslinja on k\u00e4\u00e4ntynyt Aalto yliopistolla suoritettavaksi taiteelliseksi tutkimukseksi. Alta l\u00f6ytyv\u00e4 teksti on kirjoitettu apurahahakemukseksi Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6lle ja samanmoista teksti\u00e4 tullaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s tulevissa hakemuksissa. Aikaisemmat Hevoslinja kirjoitukset suomeksi l\u00f6ytyv\u00e4t asiasanalla Hevoslinja<\/a> ja jatkossa kirjoituksia tehd\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti englanniksi asiasanalla Trans-Horse<\/a>. Alta l\u00f6ytyv\u00e4 teksti pohjautuu 2018 laadittuun Hevonen ja esiintyminen<\/a> suunnitelmaan. Ty\u00f6 on vasta aluillaan.<\/p>\n

\n

Hevonen ja rakennettu ymp\u00e4rist\u00f6<\/p>\n

Monet ovat k\u00e4\u00e4ntyneet teko\u00e4lyjen ja ihmisasiantuntijayhteis\u00f6jen puoleen tuottaakseen ehdotuksia sille, miten ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 olisi kehitett\u00e4v\u00e4, jotta voisimme tukea ekologisesti ja taloudellisesti kest\u00e4v\u00e4n (tai edes v\u00e4hemm\u00e4n v\u00e4kivaltaisen) kulttuurin muodostumista. Tutkimukseni osoittaa n\u00e4m\u00e4 kysymykset hevoselle. Hevonen on varteenotettava kumppani tulevaisuutta koskevassa pohdinnassa. Se on osallistunut lukuisten modernien kaupunkien rakennusty\u00f6h\u00f6n ja vaikuttaa nykykulttuuriin taiteen, urheilu-esitysten sek\u00e4 tekem\u00e4ns\u00e4 sosiaalipedagogisen ty\u00f6n kautta. Suomen 170 000 hevosharrastajaa, uutterasti palvelevat 75 000 hevosta tarjoavat ihmisille el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 kokemuksia (Leinonen, 2013). Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa historiassa osa meist\u00e4 voi valita el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vailla el\u00e4insuhteita \u2013 mutta mit\u00e4 itsen\u00e4isempi\u00e4 kuvittelemme olevamme sit\u00e4 haitallisempaa toimiemme vaikutus on ymp\u00e4rist\u00f6lle. Posthumanismi on \u201cmonialainen ja -monihaarainen teoreettinen suuntaus\u201d (Kokkonen, 2017). Siihen liittyv\u00e4t yht\u00e4aikaisesti ihmiskehon biologisia rajoja vastustavat trans-humanistiset pyrinn\u00f6t sek\u00e4 globaalin pohjoisen tuottaman humanistisen maailmankuvan kritiikki. Taideyhteyksiss\u00e4 posthumanistisilla l\u00e4hestymistavoilla markkeerataan usein teoksia, jotka pyrkiv\u00e4t osoittamaan ihmiskeskeisten mallien ongelmallisuuden. T\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa esitellyll\u00e4 posthumanistisella ty\u00f6otteella tarkoitetaan el\u00e4inten \u00e4lyn tunnustamista ja yrityst\u00e4 soveltaa t\u00e4t\u00e4 \u00e4ly\u00e4 suunnitteluty\u00f6n tukena. Tutkimus luo v\u00e4yli\u00e4 (harjoitteita, taidekokemuksia ja tekstej\u00e4), joiden avulla ihmisen ulkopuolisen \u00e4lyn kanssa voidaan neuvotella ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 n\u00e4in saatua palautetta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

<\/p>\n

Tutkimuksen ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa selvit\u00e4n mist\u00e4 puhumme kun puhumme hevosesta toimiessamme suomalaisessa hevostalliymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Tarkastelen mink\u00e4laista toimijuutta ihmisten tuottamat hevosen luonteen ja k\u00e4yt\u00f6ksen kuvaukset osoittavat el\u00e4imelle. Toimijuutta l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n perfomatiivisuuden kautta: Seuraamalla mink\u00e4laisia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vaikutuksia luonteenkuvauksilla on, eli miten el\u00e4in luodaan sanojen ja esitysten voimalla. Tutkimus toteutuu etnografisena kentt\u00e4ty\u00f6t\u00e4, jonka aikana pyrin kartoittamaan nykyhevosen hahmon. Tarkoitan t\u00e4ll\u00e4 hevosesta luotua tilannekuvaa tai yleistyst\u00e4, johon vedotaan tilanteissa joissa el\u00e4imen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 selitet\u00e4\u00e4n. Tilannekuvaan turvaudutaan esimerkiksi kun hevosten luonnetta esitell\u00e4\u00e4n uusille hevosharrastajille. Kartoitus tapahtuu tallity\u00f6n lomassa, hevosharrastajien sek\u00e4 ammattilaisten ty\u00f6skentelyn seurannan ja haastatteluiden kautta. Puran aineistoa diskurssianalyysin keinoin tarkastellen mist\u00e4 hevosen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kuvaavat luonnehdinnat ovat l\u00e4ht\u00f6isin ja mink\u00e4laisia valtasuhteita ne vahvistavat.<\/p>\n

Toimin tutkimuksen ajan sekaty\u00f6voimana Helsingin alueella olevalla ratsutallilla. Sopimukset ty\u00f6skentelyst\u00e4 on tehty \u2588\u2588\u2588\u2588\u2588\u2588\u2588\u2588 sek\u00e4 \u2588\u2588\u2588\u2588\u2588\u2588\u2588\u2588 kanssa. Luon kentt\u00e4ty\u00f6n lomassa ammatillisia suhteita hevosyksil\u00f6ihin ja pyyd\u00e4n heilt\u00e4 palautetta el\u00e4imen laatua sek\u00e4 luonnetta koskeviin v\u00e4itteisiin. L\u00e4hestymistapa vaikuttaa lennokkaalta, mutta on sangen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen. Esimerkiksi valmistautuessani Trans-Horse hevos-teknoparaatiin<\/em><\/a> (Signal festivaali, Bryssel 2017) soitin hevoselle teknomusiikkia ja tanssin el\u00e4imen \u00e4\u00e4ress\u00e4<\/a> varmistuakseni, etteiv\u00e4t ne h\u00e4iriinny musiikista paraatin aikana. Hahmoa koetellaan my\u00f6s el\u00e4imen lajityypillist\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6kirjallisuuden (mm. Kaimio, 2004) avulla. Oletuksenani on, ett\u00e4 hevoset vaikuttavat aktiivisesti siihen mink\u00e4lainen k\u00e4sitys meill\u00e4 heist\u00e4 on.<\/p>\n

Ty\u00f6skentely\u00e4 rytmitt\u00e4\u00e4 opetusty\u00f6, jonka avulla saan palautetta ja ideoita taideopiskelijoita. Opetusty\u00f6n kautta kehitet\u00e4\u00e4n ja testataan hevostaitoharjoitteita joiden avulla hevoselta voi kysy\u00e4 palautetta. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yleisen opetuksen ohjelmassa (vuosina 2015, -16, -18, -20) Pietari Kylm\u00e4l\u00e4n kanssa toteutetut 1-2 viikkoiset Hevonen ja esiintyminen<\/a> -kurssit ovat tarjonneet tanssin, dramaturgian ja esitys- ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteiden opiskelijoille mahdollisuuden kehitt\u00e4\u00e4 hevosen huomioivaa taiteellista osaamista. Kursseilla on harjoiteltu havaitsemaan ja dokumentoitu, kuinka hevosten l\u00e4sn\u00e4olo vaikuttaa ihmisten k\u00e4yt\u00f6kseen ja mink\u00e4laista hevosta talliymp\u00e4rist\u00f6t tuottavat. Yll\u00e4 esitelty ajatus posthumanistisesta ty\u00f6otteesta on syntynyt kurssien pohjalta. Kuvaava esimerkki on vuodelta 2016. Ensin opiskelijat tutustuivat Harawayn esitykseen, jonka mukaan ihminen on materiaalisessa bakteeri, solu- ja geenitason yhteydest\u00e4 kumppanilajeihin (Haraway, 2007). Keskustelun j\u00e4lkeen opiskelijat ohjattiin luomaan lantaa ja siivoamaan karsinoita muun tallihenkil\u00f6kunnan rinnalla. Uskon ett\u00e4 opiskelijat saivat tukevan otteen Haraway ajatteluun pohtiessaan kehon molekulaarista huokoisuutta lantaa luodessaan. Samaa menettely\u00e4 noudatetaan my\u00f6s Aalto-yliopiston \u201cHevonen ja rakennettu ymp\u00e4rist\u00f6\u201d kursseilla 2021 sek\u00e4 2022.<\/p>\n

Hevosharrastajien ja ammattilaisten hevosk\u00e4sityksi\u00e4 kuvaava haastatteluaineisto ker\u00e4t\u00e4\u00e4n tutkimuksen ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen keskityn kartoittamaan hevostallia teknologisena ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4. L\u00e4ht\u00f6kohtanani on, ett\u00e4 tallin rakenteet sek\u00e4 v\u00e4lineet s\u00e4\u00e4telev\u00e4t tiloissa kehittyvien suhteiden muodostumista ja rajaavat mit\u00e4 voimme ymm\u00e4rr\u00e4mme hevosella. Ty\u00f6vaihe pyrkii erottelemaan, miten paikka vaikuttaa siell\u00e4 muodostuviin el\u00e4ink\u00e4sityksiin. Nykyhevosen hahmo ei tule olemaan ehe\u00e4, se koostuu toisistaan poikkeavista ja ristiriitaisista el\u00e4inkuvauksista sek\u00e4 hevosten toimintaymp\u00e4rist\u00f6jen kriittisest\u00e4 luennasta. Kentt\u00e4ty\u00f6vaiheen aikana syntyvi\u00e4 huomioita peilataan el\u00e4ink\u00e4\u00e4nteest\u00e4 vaikuttuneiden taiteilijoiden (mm. Gustafsson & Haapoja) sek\u00e4 teoreetikkojen ajatteluun. Ty\u00f6skentely seuraa taiteen k\u00e4ytt\u00f6arvoa korostavien ajattelijoiden kuten Mierle Laderman Ukeles, Agnes Denes ja Tania Bruguera viitoittamaa polkua. Painotan taiteen ja taiteellisen tutkimuksen k\u00e4ytt\u00f6arvoa, mutta erotan sen hy\u00f6tyarvosta (ks. Wright 2013). Tutkimuksen osana kehitett\u00e4v\u00e4t hevostaitoharjoitteet suunnitellaan siten ett\u00e4 niit\u00e4 voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ratsastuksen opetuksessa.<\/p>\n

Ty\u00f6n taiteelliset osuudet koostuvat hevosten (ja ihmisten) kanssa toteutettavista performanssiesityksist\u00e4, joita toteutetaan kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 toteutuu tutkimuksen nelj\u00e4nten\u00e4 vuotena. Kutsun hevosia Helsingin keskustaan katsomaan hevosaiheisia patsaita. El\u00e4v\u00e4n hevosen ja sit\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4n patsaan rinnastamisen valottaa visuaalisia j\u00e4rjestyksi\u00e4 ja merkityksenannon prosesseja joihin el\u00e4in kytkeytyy. N\u00e4yt\u00e4n heille Emil Cedercreutzin \u00c4idinrakkauden<\/em> (1928) varsapuistikossa. Haluan esitell\u00e4 hevosille Aimo Tukiaisen Mannerheimin ratsastajapatsaan<\/em> (1960), mielell\u00e4\u00e4n Kiasman toisen kerroksen ikkunasta k\u00e4sin. K\u00e4ymme katsomassa my\u00f6s Kari Juvan abstraktia veistosta Thalia ja Pegasos<\/em> (1966). Esitysten aikana tarkastellaan hevosen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, ohikulkijoiden reaktioita ja kaupunkitilassa k\u00e4ynnistyvi\u00e4 muutoksia. Esitysten vaikutuksia dokumentoidaan ja puretaan diskurssianalyysin keinoin. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6skentelyvaiheen innoittajana on Katariina Nummisen & Co. ryhm\u00e4n Zoo esitykset (Zodiak 2014, Korkeasaari 2015). El\u00e4imen esitt\u00e4minen tuottaa konflikteja, joiden kautta voidaan avata niihin liitettyj\u00e4 mielikuvia ja luoda v\u00e4yli\u00e4 joiden kautta el\u00e4imen asiantuntijuutta voidaan helpommin tunnustaa. Hevosaiheista taidetta katsova hevonen auraa tilaa ajatella ett\u00e4 hevosella on mielipiteit\u00e4.<\/p>\n

Laura Cull (2012) pohtii el\u00e4imen laval\u00e4sn\u00e4oloa, esitt\u00e4en ett\u00e4 el\u00e4in luo taide-esityksiin sattumanvaraisuuden ilmapiirin: \u201c[A]nimals introduces a non or anti-intentional force\u201d. Sattumanvaraisuuden ilmapiiri on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s hevosen rinnalla j\u00e4sentyv\u00e4ss\u00e4 ajattelussa. Kun el\u00e4in esitet\u00e4\u00e4n, esityksen ymp\u00e4rille ker\u00e4\u00e4ntyy kirjava joukko asiantuntijoita, jotka selitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 omista taustoista k\u00e4sin. El\u00e4imeen liitet\u00e4\u00e4n ristiriitaisia kertomuksia ja v\u00e4itteit\u00e4, joita siit\u00e4 havaittava k\u00e4yt\u00f6s vuoroin tukee tai haastaa. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on noteerattu muiden muassa Bruno Latourin toimesta (Despret, 2016). Hevonen on kuin juoru siit\u00e4 el\u00e4imest\u00e4: Hevosyksil\u00f6ist\u00e4 kerrotut tarinat ja luonteen kuvailut vaikuttavat sen kohtaloon ja tarinoiden osuvuutta on ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 tarkistaa. Tulkintani mukaan t\u00e4m\u00e4 hevoskulttuurin piirist\u00e4 tunnistettu haaste s\u00e4teilee laajemmin nykymaailman tilaa koskevaan keskusteluun ja ekologisia vaihtoehtoja koskevaan n\u00e4k\u00f6alattomuuteen. Tilanteessa, jossa emme saa sovittua kuinka kuunnella ei-ihmist\u00e4, meid\u00e4n on vaikea tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, miten n\u00e4iden suhteen on toimittava. Donna Haraway painottaa, ett\u00e4 yhteisen maailman tunnistaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jotta voimme organisoitua elinehtojemme turvaamiseksi (Haraway, 2016). Hevosen ymp\u00e4rille organisoituminen ja sen l\u00e4sn\u00e4olosta syntyv\u00e4 tieto poikkeaa ihmiskeskeisist\u00e4 malleista. Taiteellinen tutkimus ja siihen liittyv\u00e4 julkinen taiteellinen ty\u00f6 tuo nykyhevosen hahmon suuren yleis\u00f6n arvioitavaksi ja mahdollistaa taitellisen tutkimuksen my\u00f6t\u00e4 syntyneiden pohdintojen kriittisen arvioinnin.<\/p>\n

Uskon ett\u00e4 taiteellista ja yhteiskunnallista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa koskevan kulttuurisen tuotannon on pyritt\u00e4v\u00e4 luomaan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka korostavat keskin\u00e4ist\u00e4 riippuvuutta, vahvistavat mahdollisuuksia kohdata erilaisuutta ja tekev\u00e4t julkista tilaa yll\u00e4pit\u00e4vi\u00e4 rakenteita selv\u00e4piirteisimmiksi. Tarkoitan julkisella tilalla Judith Butlerin (2015) hahmoittelemaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tilaa, jossa eri toimijoilla on mahdollisuus muodostaa itsem\u00e4\u00e4rittyvi\u00e4 ryhmi\u00e4 (\u201cassembly\u201d). N\u00e4m\u00e4 itsem\u00e4\u00e4rittyv\u00e4t ryhm\u00e4t asettavat p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 toiminnan kautta ja luovat huokoisia tiloja. Butler esitt\u00e4\u00e4, ettei tilojen synnytt\u00e4miseen tarvita kielt\u00e4, vaan yhteiseksi nimitt\u00e4j\u00e4ksi riitt\u00e4\u00e4 samansuuntainen liike. Karen Barad (2003) korostaa, ett\u00e4 ylikorostettu kielellisyys ja ilmi\u00f6iden kuvaukset hankaloittavat ei-inhimillisen kohtaamista. Antropologi Tim Ingoldiin (2011) viitaten pid\u00e4n k\u00e4sill\u00e4 tekemist\u00e4 ajatteluna. Hevoskulttuuri nojaa k\u00e4sity\u00f6taitoon, jonka sanallistaminen on vaikeaa ja oppiminen edellytt\u00e4\u00e4 tekemist\u00e4. K\u00e4sity\u00f6l\u00e4istaustani on ohjannut minua tulkitsemaan el\u00e4insuhteita luokan n\u00e4kulmasta. Jason Hribalin mukaan el\u00e4intarhael\u00e4imi\u00e4 tulisi tarkastella esiintymisen huippuammattilaisina. Vastaavasti lihakarjaa tulisi l\u00e4hesty\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isin\u00e4, jotka ovat erikoistuneet tuottamaan omaa lihaansa (Hribal, 2003 \/ 2012). Hribalin esitys el\u00e4imist\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isin\u00e4 mahdollistaa nykyhevosten tarkastelun tunnety\u00f6l\u00e4isin\u00e4, joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tuottaa harrastajille hyvinvointia.<\/p>\n

Infrastruktuuri, eli elinymp\u00e4rist\u00f6mme- ja kulttuurimme mahdollistava palveluverkko s\u00e4\u00e4telee mink\u00e4lainen organisoituminen ihmis- ja el\u00e4inyksil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4 on mahdollista. Suunnittelun vaikutusta k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen pohtinut esitystaiteilija\/arkkitehti Alex Schweder mielt\u00e4\u00e4 arkkitehtuurin kehon toimintojen k\u00e4sikirjoittamisena (Schweder, 2011). Schwederin \u201cperformanssi arkkitehtuurinen\u201d ty\u00f6skentely ehdottaa, ett\u00e4 meid\u00e4n on kritisoitava rakennettua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 samalla dekonstruktiivisella otteella, jolla olemme tottuneet l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n tekstej\u00e4. N\u00e4in toimittaessa kaupunki voidaan n\u00e4hd\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymistehtaana, jossa toimiminen tukee tietynkaltaisen ajattelun syntymist\u00e4. Sill\u00e4 nykykaupungit eiv\u00e4t tue el\u00e4inten l\u00e4sn\u00e4oloa, n\u00e4iden mielipiteet ja asiantuntijuus j\u00e4\u00e4v\u00e4t huomioimatta. Rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n poststrukturalistinen luenta tuottaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tietoa nykykaupungeista. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeen yleistyneet kaupunkibulevardit on luotu ratsuv\u00e4en (my\u00f6hemmin ratsupoliisin) suorittaman v\u00e4est\u00f6nhallinnan ty\u00f6kaluksi (Mitsuda, 2007). Kaupunkitilan halkaisevat bulevardit voidaan n\u00e4hd\u00e4 lentotukialusten kansina, joilta ratsukot l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n hajottamaan kokoontuvia joukkoja. Taiteilija\/arkkitehti Eyel Weizmanin on perehtynyt Israelin puolustusvoimien strategioihin ja tunnistanut kuinka sotavoimat hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t poststrukturalistista ajattelua. Armeija kouluttaa sotilaita l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n rakennettua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 \u201coperationaalisina arkkitehteina\u201d, mink\u00e4 seurauksesta esimerkiksi moottoriteit\u00e4 on sijoitettu Israelin laajentamien siirtokuntien l\u00e4heisyyteen siten, ett\u00e4 ne toimivat asukasryhmi\u00e4 toisistaan rajaavina \u201cnopeusmuureina\u201d (Weizman, 2017). Kaupunkien reunamille j\u00e4\u00e4v\u00e4t hevostallit ovat t\u00e4sm\u00e4lleen samanlaisessa puristuksessa, kuten maisema-arkkitehti Pauliina Korhonen kuvaa (2014).<\/p>\n

Kaupunkilaisten toimijuuden s\u00e4\u00e4teleminen rakennuttajan ideologisia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 ajavan infrastruktuurin kautta on perinteik\u00e4s k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Rakennusurakat voivat k\u00e4ynnisty\u00e4 my\u00f6s motiivejaan t\u00e4ysin tuntematta. Ensimm\u00e4iset paikalleen asettuneet ihmisyhteis\u00f6t loivat ymp\u00e4rilleen j\u00e4tevalleja, joilla erottivat ryhm\u00e4ns\u00e4 luonnosta. My\u00f6hemmin n\u00e4m\u00e4 vallit kehittyiv\u00e4t kaupunkien muureiksi ja erottivat ihmisyhteis\u00f6t toisistaan (Serres, 2011). Vastaavasti Weizman esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 liikenneympyr\u00f6iden rakentaminen Englannin sek\u00e4 Ranskan siirtomaihin palveli siirtomaahallitsijoiden ihanteiden mukaisen, itses\u00e4\u00e4telyyn kykenev\u00e4n kuski-subjektin synnytt\u00e4mist\u00e4 (Weizman, 2015). Nykykaupunkij\u00e4rjestyksen mahdollistavaa tieliikenne-etiketti\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n todisteena sille, ett\u00e4 mik\u00e4li kaikkien annettaisiin ajaa omaa etuaan, olisi tuloksena tehokkaasti toimiva ymp\u00e4rist\u00f6. Autolla liikkuva kuski-subjekti voidaan n\u00e4hd\u00e4 modernin ihmisen mittayksikk\u00f6n\u00e4 (Urry, 2004). N\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n suunnittelun tulisi pohjautua monilajiseen yhteisty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

Osallistun hevostallin arkeen nelj\u00e4n vuoden ajan ja puin kokemusta tuottamalla tapahtumia k\u00e4sittelevi\u00e4 julkisia muistiinpanoja blogini kautta. Tutkimus ottaa hevosen vakavasti: El\u00e4in on informantti sek\u00e4 taiteellisen ty\u00f6skentelyn ja tutkimuksen luotsi. Nimenomaisesti hevonen on t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 kumppani, sill\u00e4 sen arvostus on kokenut voimaakkaan ja n\u00e4kyv\u00e4n muutoksen. Sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ihailla sen lihasvoiman ansiosta vaan arvioinnin kohteeksi on muodostunut el\u00e4imen kanssa rakennettu suhde ja suhteen my\u00f6t\u00e4 saavutetut kokemukset sek\u00e4 tunteet (Leinonen, 2013). Nykyhevosen arvo on olla hevonen ja tuottaa hevosuutensa kautta vavahduttavia kokemuksia.<\/p>\n