{"id":7928,"date":"2019-07-01T12:57:58","date_gmt":"2019-07-01T09:57:58","guid":{"rendered":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/?p=7928"},"modified":"2020-10-07T13:20:46","modified_gmt":"2020-10-07T10:20:46","slug":"puu-kaatuu-metsassa-tunnelmia-kiilan-aanipaivilta-kemionsaarelta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/puu-kaatuu-metsassa-tunnelmia-kiilan-aanipaivilta-kemionsaarelta\/","title":{"rendered":"Puu kaatuu mets\u00e4ss\u00e4 \u2013 Tunnelmia Kiilan \u00e4\u00e4nip\u00e4ivilt\u00e4 Kemi\u00f6nsaarelta"},"content":{"rendered":"

Teksti julkaistu alunperin Mustekala verkkolehdess\u00e4<\/a> ja sen toimitti Jaakko Uoti.<\/em><\/p>\n

Kiilan kyl\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestettiin kes\u00e4kuun puoliv\u00e4liss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n kuudennet Kiilan \u00e4\u00e4nip\u00e4iv\u00e4t. Tapahtuma toi totuttuun tapaan paikalle esiintyji\u00e4 eri puolilta maailmaa ja houkutteli paikallisen yleis\u00f6n lis\u00e4ksi vieraita ainakin Turusta, Helsingist\u00e4 ja Tampereelta. Kiila sijaitsee Kemi\u00f6nsaaren pohjoisp\u00e4\u00e4dyss\u00e4 ja tapahtumissa kuultavat esitykset toteutuvat pitk\u00e4lti luonnossa, paikallisen ravintolan Westersin puutarhassa, l\u00e4himetsiss\u00e4 sek\u00e4 meren rannoilla. Ajatus j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nitaidetapahtuma saaristossa on l\u00e4ht\u00f6isin taiteilija Antti Tolvilta, joka vastaa j\u00e4rjestelyist\u00e4 ja ohjelmiston luomisesta. Tukijoukkoihin kuuluu my\u00f6s h\u00e4nen kyl\u00e4ss\u00e4 asuva perheens\u00e4 ja ajoittain esityksi\u00e4 j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n my\u00f6s heid\u00e4n kotipihassaan. Kotitalo toimii \u00e4\u00e4nip\u00e4ivien ajan taiteilijamajoituksena sek\u00e4 tapahtumatoimistona. Esitysten aikaan tiimiss\u00e4 ty\u00f6skentelee my\u00f6s \u00e4\u00e4niteknikko. Tilaisuuksissa on yleens\u00e4 ollut alle kymmenen esiintyj\u00e4\u00e4, joista kaksi kolmasosaa Suomessa asuvia ja loput kauempaa. Poikkeuksena on vuosi 2017, jolloin esiintyji\u00e4 oli kaikkiaan 40. Py\u00f6re\u00e4 esiintyj\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 selittyy Tolvin samanlukuisilla syntym\u00e4p\u00e4ivill\u00e4.<\/p>\n

Kun organisaatio on kevytrakenteinen, voi ohjelmiston rakentamisessa ottaa riskej\u00e4. Tolvin kokemuksena on ollut, ett\u00e4 hyv\u00e4t teokset ja kappaleet ovat usein hyvien tyyppien tekemi\u00e4. T\u00e4t\u00e4 periaatetta noudattaen tapahtumaan on kutsuttu my\u00f6s taiteilijoita, joita h\u00e4n ei ole n\u00e4hnyt esiintyv\u00e4n. Osa teoksista valikoituu suositusten kautta ja esiintyj\u00e4t my\u00f6s tarjoavat teoksia suoraan Tolville, joka vastaanottaa ehdotuksia mielell\u00e4\u00e4n. Haasteena on kuitenkin pit\u00e4\u00e4 tapahtuma n\u00e4pp\u00e4r\u00e4n\u00e4 ja kotoisana, jotta se ei aiheuta j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4lle tai esiintyjille liian suurta taakkaa. Kun esiintyj\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat pieni\u00e4 voidaan jokaiselle teokselle varata tarpeeksi resursseja. Esiintyj\u00e4t saapuvat usein saarelle kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja harjoittelemaan teoksia hieman ennen tapahtumaa. Suhde taiteilijoihin muodostuu intiimiksi ja monet viipyv\u00e4t kyl\u00e4ss\u00e4 \u00e4\u00e4nip\u00e4ivien j\u00e4lkeen, mink\u00e4 ansiosta taiteilijat tutustuvat my\u00f6s toisiinsa. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 riskinotot ovat kannattaneet ja kotoisat j\u00e4rjestelyt ovat luoneet mielekk\u00e4it\u00e4 suhteita.<\/p>\n

Viime vuoden tapahtumassa esiintynyt Yan Jun saapui paikalle Pekingist\u00e4 ja vietti kyl\u00e4ss\u00e4 kohtalaisen tovin. Kiinan noise-kulttuurin pioneereihin kuuluva esiintyj\u00e4 toi mukanaan ainoastaan yhden mikrofonin (jota ei lopulta k\u00e4ytt\u00e4nyt esityksess\u00e4\u00e4n) ja kehitti teoksensa kokonaan vierailun mahdollistaman pienois-residenssin aikana. Esityksess\u00e4\u00e4n h\u00e4n muun muassa seisoi sadettimen suihkun alla sadetakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ohjaten pisaroiden tuottamaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 muuttamalla k\u00e4siens\u00e4 asentoa. Toiminta muutti sadettimen sekvensseriksi tai tutkaksi, jonka luomaa \u00e4\u00e4nikuvaa yleis\u00f6 seurasi. Vierailunsa p\u00e4\u00e4tteeksi taiteilija vietti pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n istumalla mets\u00e4ss\u00e4. Otteita eri vuosien tapahtumista l\u00f6ytyy \u00e4\u00e4nip\u00e4ivien verkkosivuilta. Viimeisimmist\u00e4 vuosista l\u00f6ytyy videotallenteita, joilta voi tunnistaa tuttuja hahmoja ja saada yleisotteen tunnelmasta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden \u00e4\u00e4nip\u00e4iv\u00e4t k\u00e4ynnistyiv\u00e4t Juha Valkeap\u00e4\u00e4n ja Juhani Liimataisen \u201cLintukonsertilla\u201d. Kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 esityst\u00e4 on toteutettu aikaisemmin Kontula Electronicissa, Mad Housen tupaantuliaisissa Helsingiss\u00e4 ja esitys jatkaa kes\u00e4n mittaan kierrostaan eri puolilla Suomea. Esitys on aina hitusen erilainen. Kemi\u00f6nsaarella Valkeap\u00e4\u00e4 aloitti imitoimalla lintujen \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja kertoi v\u00e4liin yksityiskohtia el\u00e4inten k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 sek\u00e4 kulttuurista. Liimatainen s\u00e4esti puhetta erilaisilla visert\u00e4vill\u00e4 laitteilla. Ajoittain roolit vaihtuivat: Valkeap\u00e4\u00e4 lauloi ja Liimatainen kertoi muun muassa linnunlaulun roolista musiikin historiassa. My\u00f6s yleis\u00f6 p\u00e4\u00e4si r\u00e4\u00e4kkym\u00e4\u00e4n. Kuuntelijat asettautui esityksen ajaksi ymp\u00e4ri puutarhaa. Osa r\u00f6tk\u00f6tti kukkapenkkien matalissa varjoissa, samalla kun toiset olivat ryhmitt\u00e4ytyneet esiintyjien taakse nauttimaan ev\u00e4it\u00e4. Paikalla oli my\u00f6s paljon lapsia, jotka s\u00e4nt\u00e4iliv\u00e4t puiden katveessa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kuultiin Juho Laitisen valikoima Fluxus-liikkeeseen ja minimalismiin liittyvi\u00e4 klassikkoteoksia. Laitinen tutustutti yleis\u00f6n tyyleihin esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Luce Fierensin PostFluxGames sek\u00e4 Peter Frankin Thank You Piece (1987) -teokset. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n jatkoi soittaen sellolla Philip Glassin s\u00e4vellyksen Two Pages (1968). Sello reagoi ymp\u00e4rist\u00f6n kosteuteen ja tuuleen, mik\u00e4 s\u00e4vytti soitantaa. Kappaleen kuunteleminen puutarhassa tuntui poikkeavalta. Glassin ja t\u00e4m\u00e4n aikalaisten kuten Steve Reichin edustama minimalismi yhdistyy helposti urbaaniin maisemaan ja toistuviin kaupunkirakenteisiin, pilvenpiirt\u00e4jien jyrkkiin kulmiin ja kaupunkitilan syklisiin \u00e4\u00e4niin kuten metrojen vuorov\u00e4leihin. Puutarhassa kuultuna teos tuntui yll\u00e4tt\u00e4en alleviivaavan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luonnon monimuotoisuutta. T\u00e4sm\u00e4llisen s\u00e4velkulun v\u00e4liss\u00e4 kuuluvat kahvikuppien kilahdukset ja lasten kiljahdukset tuntuivat el\u00e4m\u00e4nmakuisilta rikkaruohoilta, jotka ty\u00f6ntyiv\u00e4t tiukan nuottirakenteen saumoista. Taiteilija kuvasi my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 haastattelussa teoksen soittamista sellolla likipit\u00e4en rituaaliseksi urakaksi. Jousisoittimella toteutettuna s\u00e4vellyksest\u00e4 paljastuu herkkyytt\u00e4, jota siihen ei tyypillisesti yhdistet\u00e4.<\/p>\n

Laitinen p\u00e4\u00e4tti esityksen\u00e4 otteisiin John Cagen teoksesta Song Books (1970). Valikoimaan kuului n\u00e4kkileiv\u00e4n sy\u00f6mist\u00e4, karttojen esittely\u00e4 sek\u00e4 \u201cNichi nichi kore k\u014dnichi\u201d -mantran hoentaa. Glassin edustaman minimalistisen ja Cagen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n tarrautuvan ja h\u00e4iri\u00f6t mukaanlukevan eli maksimaalisen ilmaisun rinnastaminen mahdollisti kahden hyvin erilaisen taideliikkeen vertaamisen. Poikkeavista k\u00e4sitteellisist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdistaan huolimatta s\u00e4vellykset tuntuivat luovan ymp\u00e4rilleen vilpitt\u00f6m\u00e4n uteliasta ja pohdiskelevaa tunnelmaa. Laitinen ei niink\u00e4\u00e4n l\u00e4hesty teoksia objekteina vaan osana prosessia, jonka avulla voi peilata todellisuutta. 60-70-lukujen taiteelliseen murroskauteen liittyvien teosten tuominen nykytaidetapahtumaan, kytki ohjelman muut teokset historialliseen jatkumoon. T\u00e4m\u00e4 p\u00f6llytti uudemmista teoksista turhaa salaper\u00e4isyytt\u00e4 ja lis\u00e4si rentoutta teosten kohtaamisessa.<\/p>\n

Laitisen j\u00e4lkeen yleis\u00f6 johdettiin k\u00e4velylle. Sekalainen porukka levitt\u00e4ytyi pitk\u00e4ksi rihmaksi ja kulki verkkaisesti mets\u00e4polkua pitkin. \u00c4\u00e4nip\u00e4iviin on usein kuulunut osuuksia, joissa yleis\u00f6 ohjataan l\u00f6ysien aikataulujen puitteissa retkille, joiden p\u00e4\u00e4tteeksi taiteilijat vastaanottaneet heid\u00e4t esityksill\u00e4. Vastaavia \u00e4\u00e4nitaiteeseen ja kokeellisuutteen keskittyvi\u00e4, matalan kynnyksen tapahtumia on sangen v\u00e4h\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 \u00e4\u00e4nitaiteen yleis\u00f6t ole mittavia. T\u00e4st\u00e4 seuraten paikalle kertyv\u00e4 yleis\u00f6 on asiantuntevaa ja aktiivista. Esiintymispaikkoja toisiinsa kytkev\u00e4t k\u00e4velyretket tarjosivat erinomaiset puitteet teosten j\u00e4lkipuinnille, kasettien vaihdolle ja keskustelulle.<\/p>\n

K\u00e4vely p\u00e4\u00e4ttyi kangasmaan laidalle sorateiden ja voimalinjojen risteykseen. Kun koko yleis\u00f6 ker\u00e4\u00e4ntyi paikalle, porukka hiljeni, jolloin et\u00e4\u00e4lt\u00e4 saattoi tunnistaa satunnaisia auton t\u00f6\u00f6tt\u00e4yksi\u00e4. \u00c4\u00e4nen suuntaa oli alkuun vaikea arvioida. Hitaasti saattoi huomata, ett\u00e4 t\u00f6\u00f6teiss\u00e4 oli erilaiset soinnit ja ne tuntuivat liikkuvan yleis\u00f6n ymp\u00e4ri. Tilaisuus paljastui Tero Niskasen ja Tolvin yhteiseksi s\u00e4vellysty\u00f6ksi, jonka soittimena toimivat autot. T\u00f6\u00f6ttien \u00e4\u00e4ni alkoi pian voimistua ja risteykseen saapui eri suunnista nelj\u00e4 pikkuautoa. Autojen kuskeina oli joukko muusikkoja Marja Ahti, Tytti Arola, Hanna Kl\u00e9n sek\u00e4 Lau Nau. He pitiv\u00e4t kuulosuojaimia ja istuivat koko esityksen ajan autoissa, mik\u00e4 tuntui katkaisevan soittajien yhteyden ulkomaailmaan. Asettauduttuaan yleis\u00f6n ymp\u00e4rille muusikot soitattivat autojen moottoreita, jonka j\u00e4lkeen k\u00e4yttiv\u00e4t autojen \u00e4\u00e4nentoistoa tuottaakseen matalaa hengenvedoista muistuttavaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4. Murisevat autot k\u00e4viv\u00e4t vuoropuhelua ja jossain vaiheessa ne availivat oviaan, jolloin niiden tuottamat \u00e4\u00e4net muuntuivat.<\/p>\n

Tolvi kertoi my\u00f6hemmin, ett\u00e4 esiintyj\u00e4t oli valittu tarkkaan. S\u00e4velt\u00e4jien huomiona on ollut, ett\u00e4 muusikoilla usein hyv\u00e4 ote k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vieraita v\u00e4lineit\u00e4 soittimina. S\u00e4velt\u00e4jille oli tullut yll\u00e4tyksen\u00e4, miten paikallinen tapahtuma auton t\u00f6\u00f6tt\u00e4ys on. L\u00e4helt\u00e4 soitettaessa torvi kuulostaa voimakkaalta, mutta pikku m\u00e4tt\u00e4\u00e4n takaa torvi on et\u00e4inen. Esitys teki autot el\u00e4v\u00e4isiksi. S\u00e4vellys vaikutti kutsuneen nelipy\u00f6r\u00e4iset koolle toteuttamaan omaa salaper\u00e4ist\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4\u00e4n. Ne suorittivat kokoontumisprotokollaansa yleis\u00f6st\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Tunnelma oli kotikutoinen, kun autot poistuivat jatkamaan rientojaan, niiden koreografinen j\u00e4rjestys muuttui ja ne kulkivat riviss\u00e4 kuin lauma mets\u00e4nelukoita.<\/p>\n

Esityksen j\u00e4lkeen yleis\u00f6ll\u00e4 oli mahdollisuus k\u00e4yd\u00e4 uimassa. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4 ohjelmanumero on kuulunut \u00e4\u00e4nip\u00e4iviin alusta pit\u00e4en. Viilennyksen j\u00e4lkeen yleis\u00f6 palasi Westerin tiloihin ruokailemaan ja pian puutarhasta alkoi kuulua matalia mantran \u00e4\u00e4ni\u00e4. Porukka k\u00e4yskenteli ymp\u00e4riins\u00e4 lautasten ja kuppien kanssa. \u00c4\u00e4nil\u00e4hteeksi paljastui pohjois-amerikkalaisen Michael Northamin suora verkkol\u00e4hetys Dharamshalasta, Intiasta. Northam esiintyy usein luonnollisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 vieden musiikkilaitteensa paikan p\u00e4\u00e4lle esimerkiksi mets\u00e4\u00e4n esityksi\u00e4\u00e4n varten. Kemi\u00f6nsaarella kuultu teos toimitettiin poikkeavasti Dharamshalasta, miss\u00e4 taiteilija oli ohjaamassa ty\u00f6pajoja. \u00c4\u00e4ness\u00e4 kuultiin my\u00f6s paikallisia munkkeja. Digitaalinen ilmasilta Intian ja Suomen v\u00e4lill\u00e4 korosti l\u00e4himatkailun mahdollisuuksia: jaettu kokemus muodostui tekniikasta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. L\u00e4hetys p\u00e4tki usein, mik\u00e4 lis\u00e4si kokemuksen materiaalisuutta, aivan kuin vinyylin rahina.<\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohden k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 ohjelma jatkui Berliiniss\u00e4 toimivien Felicity Mangan & Christina Ertl-Shirley maankuoreen ja sen hiilitasapainon vaihteluihin liittyviin \u00e4\u00e4nin. Mangan k\u00e4ytti materiaalinaan kentt\u00e4-\u00e4\u00e4nityksi\u00e4, joita oli nauhoitettu Qvidjan koetilalla ja Ertl-Shirley tuotti \u00e4\u00e4nt\u00e4 maaper\u00e4n\u00e4ytteisiin kytkettyjen sensoreiden avustuksella. T\u00e4m\u00e4n tuottamat \u00e4\u00e4net vaikuttuivat kompostoitumisen, saven s\u00e4hk\u00f6johtavuuden ja kuohkean mullan kosteuden sek\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tilan muutoksista. Taiteilijoiden haasteena on muuttaa maaper\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hitaita ja hiljaisia prosesseja sellaiseksi, ett\u00e4 niit\u00e4 voi seurata esitystilanteessa.<\/p>\n

Teos oli l\u00f6yt\u00e4nyt paikkansa \u00e4\u00e4nip\u00e4ivien ohjelmistossa taiteilija-tutkija Teemu Lehmusruusun \u201cTrophic Verses \/ S\u00e4keit\u00e4 ravintoketjulta\u201d -hankkeen my\u00f6t\u00e4vaikutuksella. Lehmusruusun on kutsunut eri alojen taiteilijoita ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n kanssaan maaper\u00e4\u00e4n liittyvien kysymysten parissa. Mangan ja Ertl-Shirley vierailivat Suomessa jo syksyll\u00e4 ja \u00e4\u00e4nip\u00e4iv\u00e4t tarjosivat mahdollisuuden kokeilla kuinka taiteilijoiden kanssa tehty yhteisty\u00f6 voitaisiin muuttaa esitykseksi. Yleis\u00f6 siis seurasi esityksen ajan taiteellisen tutkimuksen laboratorioty\u00f6skentely\u00e4, jonka tuotoksena syntyi geologisesti motivoitunutta tila\u00e4\u00e4nt\u00e4. Lehmusruusun Maatuu uinuu henkii (Respiration Field) teos avataan yleis\u00f6lle t\u00e4m\u00e4n kuun lopulla Helsingin kasvitieteellisess\u00e4 puutarhassa. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4 teos pyrkii tekem\u00e4\u00e4n maaper\u00e4n muutoksia ihmisaistella seurattavaksi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen yleis\u00f6 johdateltiin viereisen ladon avoimelle seinustalle, jossa maaper\u00e4inen ohjelma otti kosmisen k\u00e4\u00e4nteen. Trivial Zero eli Sami Pikkarainen ja Jenny Mild vastaanottivat yleis\u00f6n luennolla, joka esitteli kuinka rauta syntyy t\u00e4htien sisuksissa. Puheenvuoro johdatteli yleis\u00f6n t\u00e4hden syd\u00e4meen, jonka \u00e4\u00e4riolosuhteet mahdollistavat alkuaineen muodostumisen. Pohjustuksen j\u00e4lkeen taiteilijat k\u00e4ynnistiv\u00e4t vannesahan, joka ryhtyi sy\u00f6m\u00e4\u00e4n palasta taiteilijoiden mikitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 rautakangesta. Sahauksen \u00e4\u00e4nisignaalia k\u00e4siteltiin reaaliaikaisesti. Pikkarainen muunteli \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja lis\u00e4si \u00f6ljy\u00e4 leikkauspintaan. Mild k\u00e4ytti \u00e4\u00e4nisy\u00f6tett\u00e4 tuottaakseen videokuvaa, joka piirsi erilaisia mikroskooppisilta l\u00e4pileikkauksilta vaikuttavilta moniv\u00e4risilt\u00e4 kerrostumilta.<\/p>\n

Raudan sahauksen pauhu loi tuntumaa auringon sis\u00e4isiin olosuhteisiin. Sahaamisen paikallinen \u00e4\u00e4ni sai ladon vaikuttamaan avaruusasemalta, jonka kautta pystyi saavuttamaan t\u00e4htienv\u00e4lisi\u00e4 tapahtumia. Latomaisema, punertava kes\u00e4ilta ja nosteinen tunnelma avasivat tilaa kuulla raastavan m\u00f6lyn seasta my\u00f6s sointeja. Laulun kaltaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 oli tunnistettavissa varsinkin sahan upotessa syvemm\u00e4lle metalliin. Esitys p\u00e4\u00e4ttyi kun ter\u00e4 jurnutti tiens\u00e4 kangen l\u00e4pi, josta t\u00f6m\u00e4hti pala ladon lattialle.<\/p>\n

Illan ohjelman p\u00e4\u00e4tti Ragnhild Mayn ja Kristoffer Raastedin koneavusteinen puhallinesitys. Taiteilijat soittivat pitki\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 nuotteja eli dronettivat putkista, venttiileist\u00e4 ja pilleist\u00e4 koottua urkua omenapuiden katveessa. Esityksess\u00e4 k\u00e4ytetyt isot lintupillit oli 3D-printattu ja my\u00f6s yleis\u00f6 sai pienempi\u00e4 pillej\u00e4 soittaakseen. Esityksen bassovoittoiset \u00e4\u00e4net panivat kaiuttimet polvilleen. Eturiviss\u00e4 istuessa saattoi kuitenkin kuulla, kuinka puhallin\u00e4\u00e4net hankautuivat toisiaan vasten ja huilujen lehdet s\u00e4risiv\u00e4t. Esiintyjien keskittyneisyys piti yleis\u00f6n otteessaan.<\/p>\n

Yhteenvetona voidaan sanoa, ett\u00e4 Kiilan \u00e4\u00e4nip\u00e4iv\u00e4t esitteliv\u00e4t \u00e4\u00e4nitaidetta hyvin laajalla paletilla. Two Pages oli lopulta ainoa teos, joissa oli toistuva melodia. Muut esitykset korostivat \u00e4\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja viimeisen esityksen tapauksessa rakenteita, jotka mahdollistavat \u00e4\u00e4nen tuotannon kehossa, el\u00e4imiss\u00e4 ja muissa puhaltimissa. Tapahtumassa kuullut \u00e4\u00e4net upposivat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luontoon, mik\u00e4 ohjasi niiden luentaa. Mik\u00e4li ohjelma olisi esitetty koleassa kellaritilassa tai \u00e4\u00e4nieristetyss\u00e4 klubissa, olisi tilaisuus tuntunut kuumottavalta. Mets\u00e4retkell\u00e4 kiekaistut \u00e4\u00e4niteokset olivat el\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteisi\u00e4 ja helposti l\u00e4hestytt\u00e4vi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s yleis\u00f6n rentoutuneisuutena ja keskusteluvalmiutena.<\/p>\n

Tapahtuma ei ole rajattu tiettyyn tyylilajiin vaan esiintyji\u00e4 on laajalti \u00e4\u00e4ni- ja k\u00e4sitetaiteen, elektroakustisen ja indiemusiikin sek\u00e4 performanssin piireist\u00e4. \u00c4\u00e4nip\u00e4ivien yleis\u00f6 ei koostu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kokeellisen musiikin yst\u00e4vist\u00e4 vaan laajemmin taiteellisesta kokeellisuudesta kaikkineen nauttivasta yleis\u00f6st\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kuultavana oli my\u00f6s taiteellisen tutkimuksen \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja edelt\u00e4vin\u00e4 vuosina esitysten yhteydess\u00e4 on ollut n\u00e4ytill\u00e4 my\u00f6s \u00e4\u00e4neen pohjaavia installaatioita. Motiivina tapahtuma j\u00e4rjest\u00e4miseen on nimenomaan Kiilan kyl\u00e4n harvinaislaatuinen milj\u00f6\u00f6. Kyl\u00e4\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t mets\u00e4t, meret ja pellot tarjoavat poikkeavia esityspaikkoja.<\/p>\n

Teksti:<\/p>\n

Eero Yli-Vakkuri<\/p>\n

Kiitos taiteilijoille haastatteluista, Pietarille ohjauksesta ja Bucket Boyzille matkaseurasta.<\/p>\n

Linkkej\u00e4:<\/p>\n

Kiilan \u00e4\u00e4nip\u00e4iv\u00e4t<\/a><\/p>\n

Kiilan \u00e4\u00e4nip\u00e4iv\u00e4t 2018 video (otteita Yan Jun esityksest\u00e4 kohdasta 4:30)<\/a><\/p>\n

Podcast Ragnhild Mayn ja Kristoffer Raastedin urku-\u00e4\u00e4ni yhteisty\u00f6st\u00e4 (englanniksi)<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teksti julkaistu alunperin Mustekala verkkolehdess\u00e4 ja sen toimitti Jaakko Uoti. Kiilan kyl\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestettiin kes\u00e4kuun puoliv\u00e4liss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n kuudennet Kiilan \u00e4\u00e4nip\u00e4iv\u00e4t. Tapahtuma toi totuttuun tapaan paikalle esiintyji\u00e4 eri puolilta maailmaa ja houkutteli paikallisen yleis\u00f6n lis\u00e4ksi vieraita ainakin Turusta, Helsingist\u00e4 ja Tampereelta. Kiila sijaitsee Kemi\u00f6nsaaren pohjoisp\u00e4\u00e4dyss\u00e4 ja tapahtumissa kuultavat esitykset toteutuvat pitk\u00e4lti luonnossa, paikallisen ravintolan Westersin puutarhassa, l\u00e4himetsiss\u00e4 … <\/p>\n

Continue reading “Puu kaatuu mets\u00e4ss\u00e4 \u2013 Tunnelmia Kiilan \u00e4\u00e4nip\u00e4ivilt\u00e4 Kemi\u00f6nsaarelta”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[712,645],"tags":[781,1856,1855,1851,1860,1858,607,1845,1846,1628,1627,1852,1847,729,1854,1848,1849,1859,1857,43,1629,1853,1850,777],"class_list":["post-7928","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-julkaisut","category-taidekritiikki","tag-antti-tolvi","tag-christina-ertl-shirley","tag-felicity-mangan","tag-hanna-klen","tag-jaakko-uoti","tag-jenny-mild","tag-john-cage","tag-juha-valkeapaa","tag-juhani-liimatainen","tag-juho-laitinen","tag-kristoffer-raasted","tag-lau-nau","tag-luce-fierens","tag-marja-ahti","tag-michael-northam","tag-peter-frank","tag-philip-glass","tag-ragnhild-mayn","tag-sami-pikkarainen","tag-steve-reich","tag-teemu-lehmusruusu","tag-tero-niskanen","tag-tytti-arola","tag-yan-jun"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7928","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7928"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7928\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7928"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7928"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7928"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}