{"id":7930,"date":"2019-10-14T13:04:50","date_gmt":"2019-10-14T10:04:50","guid":{"rendered":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/?p=7930"},"modified":"2020-10-07T13:20:27","modified_gmt":"2020-10-07T10:20:27","slug":"mita-jaa-kateen-kun-saa-aivan-liikaa-ja-viela-enemman-ural-industrial-biennial-2019","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/mita-jaa-kateen-kun-saa-aivan-liikaa-ja-viela-enemman-ural-industrial-biennial-2019\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 k\u00e4teen kun saa aivan liikaa ja viel\u00e4 enemm\u00e4n? \u2013 Ural Industrial Biennial 2019"},"content":{"rendered":"

Teksti julkaistu alunperin Mustekala verkkolehdess\u00e4<\/a> ja sen toimitti Jaakko Uoti.<\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on raportti viidett\u00e4 kertaa Jekaterinburgin teollisuus- ja kaivoskaupungissa j\u00e4rjestetyst\u00e4 Ural Industrial Biennialista. Visiittini toteutui osana Helsinginkadun Alkovi-gallerian taiteellista tutkimusprojektia nimelt\u00e4 \u201dIn Various Stages of Ruins\u201d. Tutkimuksen kattoteema on taiteellisen ty\u00f6skentelyn ja ajattelun suhde muuhun kulttuuriseen tiedontuotantoon. Miina Hujala ja Arttu Merimaa ovat j\u00e4rjest\u00e4neet Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4\u00e4 ohjelmaa ja taiteilijavetoisia tutkimusmatkoja useamman vuoden ajan. Toimintaa on sis\u00e4ltynyt muun muassa taiden\u00e4yttelyit\u00e4 Viipurin kirjastossa ja ven\u00e4l\u00e4istaiteilijoiden vierailuja Alkovi-galleriassa. Tapahtumat on toteutettu osana HIAPin suomalais-ven\u00e4l\u00e4iseen yhteisty\u00f6h\u00f6n ja vaihtoon keskittyv\u00e4\u00e4 Connecting Points -ohjelmaa. Biennaalivisiitti oli etappi matkalla Helsingist\u00e4 Vladivostokiin ja takaisin. Syysmatkalle osallistuivat my\u00f6s Iona Roisin, Elina Vainio, Hanna-Kaisa Vainio sek\u00e4 Katja Kalinainen. Ryhm\u00e4 j\u00e4rjesti tapahtumia Vladivostokin Zarya nykytaidekeskuksessa sek\u00e4 Moskovassa Agency of Singular Investigations (ASI) -ryhm\u00e4n galleriassa.<\/p>\n

Biennaalin t\u00e4m\u00e4n vuoden teema on \u201dkuolemattomuus\u201d eli ven\u00e4j\u00e4ksi \u0431\u0435\u0441\u0441\u043c\u0435\u0440\u0442\u0438. Lennokas otsikko on johtoryhm\u00e4n sek\u00e4 johtaja Alisa Prudnikovan asettama. P\u00e4\u00e4n\u00e4yttelyiden kuraattoriksi kutsutun New Yorkissa toimivan Xiaoyu Wengin haasteeksi oli j\u00e4\u00e4nyt koota otsikon rajaamana johdonmukainen n\u00e4yttely sek\u00e4 ohjelmakokonaisuus. P\u00e4\u00e4tapahtumien rinnalla on j\u00e4rjestetty roppakaupalla tilaisuuksia ja rinnakkaisn\u00e4yttelyit\u00e4 joilla kullakin omia vastuutahoja. Katalogi nime\u00e4\u00e4 reilusti yli 70 osallistuvaa taiteilijaa ja ainakin 12 kuraattoria. P\u00e4\u00e4n\u00e4yttelypaikkana toimii Uralin optiikka- ja mekaniikkatehdas (UOMZ) joka on ollut tyhjill\u00e4\u00e4n remontin johdosta. Toinen keskeinen paikka on 1845 rakennettu Colosseum-elokuvateatteri (ensimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6s 1896) jossa j\u00e4rjestettiin valtaosa keskustelutilaisuuksista. Loput tapahtumat on ripoteltu ymp\u00e4ri kaupunkia. Perille p\u00e4\u00e4see junalla noin 40 tuntia Helsingist\u00e4 it\u00e4\u00e4n. Syksyinen miljoonakaupunki tuntui bysantilaistyyliselt\u00e4 Taka-T\u00f6\u00f6l\u00f6lt\u00e4, johon on sekoitettu Konalaa ja ripaus Manhattania. Biennaalin puitteissa j\u00e4rjestettiin my\u00f6s vierailuja l\u00e4hialueen tuotantolaitoksiin, kuten maailman suurimpaan asbestikaivokseen, joista lis\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4kuraattori Wengin katalogiteksti alleviivaa, ettei biennaalin tavoite ole esitt\u00e4\u00e4 taidetta tai taiteilijoita kuolemattomina, vaan rikastuttaa k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja kuinka kuolema rajataan. Kritiikin kohteena on ensisijaisesti globaalin l\u00e4nsimaalaisuuden ehdoilla m\u00e4\u00e4ritelty tekninen kehitys, joka niputtaa kaiken kohtaamansa osaksi yhten\u00e4ist\u00e4 kehitysoptimistista narratiivia. Kehityksen huipennuksena esitet\u00e4\u00e4n usein harmonisesti koneeseen tai konemaiseen luontoon yhdistyv\u00e4 ihminen. Kritiikin k\u00e4rken\u00e4 toimii filosofi Yuk Huin ty\u00f6 joka edist\u00e4\u00e4 \u201dteknodiversiteetti\u00e4\u201d sek\u00e4 monenkirjavaa \u201dkosmoteknist\u00e4\u201d ajattelua. Hui n\u00e4kee esimerkiksi kybergenetiikan valistuksen filosofian jatkeena ja pen\u00e4\u00e4 sen vaihtoehdoksi kiinalaiselle filosofialle ominaisia malleja, jotka eiv\u00e4t erottele luontoa ja ihmist\u00e4 tai mytologiaa ja tiedett\u00e4 vastakkaisiin kategorioihin. Biennaalin tavoitteeksi oli t\u00e4t\u00e4 kautta asetettu \u201dkuolemattomuuden voittaminen\u201d. Filosofi my\u00f6s vieraili puhujana.<\/p>\n

Tekstien viritt\u00e4m\u00e4 pohtivainen tunnelma oli altis appropriaatiolle, mik\u00e4 tuntui vahvasti avajaisseminaarissa. Paneelin osallistunut valtio-omisteisen Rostec-yrityksen edustaja latasi vakavalla naamalla kuolemattomuuden olevan sangen yksinkertainen juttu: Rostec on nimitt\u00e4in yrityksen\u00e4 ikuinen ja kuolematon. Panelistina toiminut genetiikantutkija Svetlana Borinskaya antoi t\u00e4h\u00e4n sutjakan vastineen kuvaillen, ett\u00e4 h\u00e4nelle ainoa syy unelmoida ikuisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 olisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 suhde rakkaisiin sukulaisiin.<\/p>\n

Taiteilija-, teos- ja tapahtumam\u00e4\u00e4r\u00e4n maksimoiminen on biennaalien tyyppivirhe. Jekaterinburgin kontekstissa pyrkimys kaikenkattavuuteen voidaan kuitenkin tulkita vilpitt\u00f6m\u00e4n\u00e4 yrityksen\u00e4 tehd\u00e4 nykytaide sek\u00e4 sen ehdottama kriittinen ajattelu saavutettavaksi. Ven\u00e4l\u00e4iset taideyleis\u00f6t ovat monikulttuurisia ja vieraina on paljon kaupunkia ymp\u00e4r\u00f6ivien tuotantolaitosten v\u00e4ke\u00e4. Nykytaide voi haastaa normeja ja biennaalin tueksi rakennettu pedagoginen ohjelma on kattavaa. Tarjolla on lukupiirej\u00e4, nuorisoty\u00f6t\u00e4, scifi-kirjoitusty\u00f6pajoja ja viikoittaisia perhekierroksia. N\u00e4iden lis\u00e4ksi biennaalin tukena ty\u00f6skentelee joukko nuoria taiteista ja kulttuurista kiinnostuneita \u201dmediaattoreita\u201d.<\/p>\n

Mediaattorin hoteissa<\/p>\n

Biennaalimediaattorien paikat ovat kilpailtuja, sill\u00e4 ty\u00f6n kautta voi saada jalansijan luovan kulttuurin parissa. Heit\u00e4 on ty\u00f6llistynyt Moskovaan ja tullaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n t\u00f6iss\u00e4 piakkoin avautuvassa V-A-C-s\u00e4\u00e4ti\u00f6n uudessa taidetilassa. Biennaalin teht\u00e4viin kouluttautuminen alkaa viisi kuukautta ennen avajaisia. Mediaattorit toimivat n\u00e4yttelyihin osallistuvien taiteilijoiden tukena, vet\u00e4v\u00e4t yleis\u00f6kierroksia ja ohjaavat sidosryhmille ty\u00f6pajoja. T\u00e4n\u00e4 vuonna he j\u00e4rjestiv\u00e4t my\u00f6s taidekursseja naistenvankilassa. Kuuden session aikana tutustuttiin Eva Hessen sek\u00e4 Tracey Eminin taiteeseen ja tehtiin kollaaseja. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kertaa keskusteltiin Marina Abramovi\u0107ista ja tehtiin performanssiharjoitteita.<\/p>\n

Osallistuin p\u00e4\u00e4n\u00e4yttelyn mediaattorikierrokseen heti avajaisten j\u00e4lkeen. Tapasin Denniksen, parikymppisen arkkitehtiopiskelijan, jolla oli yst\u00e4v\u00e4llinen hymy. Olin puoli tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta Dennis oli innoissaan sill\u00e4 olin ainoa osallistuja englanninkielisell\u00e4 kierroksella. Kavutessamme tehtaan ylimp\u00e4\u00e4n kerrokseen, Dennis painotti ettei ollut opas vaikka tiesi teoksista paljon. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 esill\u00e4 on eritt\u00e4in paljon teoksia mist\u00e4 seuraten riste\u00e4vi\u00e4 tarinoita ja ideoita l\u00f6ytyisi loputtomasti. H\u00e4n ehdotti, ett\u00e4 k\u00e4visimme ensin l\u00e4pi teoksia jotka kuraattori oli esitellyt teeman kannalta keskeisiksi ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tutustuisimme muutamiin h\u00e4nen omiin lempiteoksiinsa. Dennis my\u00f6s lupasi odottaa l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 mik\u00e4li haluaisin v\u00e4lill\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 katselemaan inspiroivia juttuja omineni. Mediaattorit olivat seuranneet kaikkia n\u00e4yttelyiden ripustustuksen vaiheita ja tunsivat kuraattorien sek\u00e4 taiteilijoiden ajatuksia perinpohjaisesti.<\/p>\n

Seisahdimme n\u00e4yttelyn sokkeloisessa aulassa katsoen Diana Fonseca Qui\u00f1onesin teosta Los Amantes (2007) eli rakastavaiset. Videolla n\u00e4kyy kuinka kaksi tulitikkua roihahtaa ja k\u00e4pristyy toisiinsa. Dennis esitteli teoksen kuvauksena rakkauden palosta mutta muistutti ett\u00e4 kiinalaisessa luennassa tuli esitett\u00e4\u00e4n tontunkaltaisena jumaluutena joka asuu talon uunissa. \u201dL\u00e4nsimaisissa mytologioissa tuli liittyy Prometeukseen ja palavaan tiedonjanoon, mik\u00e4 on johtanut atomin halkaisemiseen\u201d, Dennis jatkoi esitellen Bruce Connerin Crossroads (1976) -videon. P\u00e4tk\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 ydinkokeita tyylitellysti.<\/p>\n

Jatkoimme kierrosta viiv\u00e4ht\u00e4en Diana Thaterin installaatiolla Untitled \/ Butterfly Videowall #2 (2008). Lattialle asetetut n\u00e4yt\u00f6t esittiv\u00e4t v\u00e4risevi\u00e4 perhosia. Hy\u00f6nteisten tuntua vahvistettiin siipien v\u00e4rej\u00e4 toistavilla loisteputkilampuilla. Seisoimme tovin hiljaa, jonka j\u00e4lkeen Dennis avasi: \u201dEero, saanko kysy\u00e4.. Mit\u00e4 sin\u00e4 olet mielt\u00e4 perhosista?\u201d. H\u00e4tk\u00e4hdin ja \u00e4nkytin, ettei kukaan ole koskaan kysynyt minulta moista. Pohdin \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 niist\u00e4 tulee mieleen ker\u00e4ily ja ett\u00e4 ne ovat herkki\u00e4. Dennis kiitteli yrityst\u00e4ni ja selvensi ett\u00e4 videolla n\u00e4kyv\u00e4n perhosen kuuluvan lajiin joka s\u00e4\u00e4telee omaa populaatiotaan. Seurasimme tapahtumaa, jossa yksil\u00f6t olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet tuhoutua lajin s\u00e4ilymiseksi.<\/p>\n

Dennis testasi tilannetta. H\u00e4n kysyi hienovaraisesti, tiesink\u00f6 kolonialismin olevan edelleen ajankohtainen aihe ja vaikuttava poliittinen olosuhde. Kun ny\u00f6kk\u00e4ilin t\u00e4m\u00e4 paljasti olevansa kiinnostunein n\u00e4yttelyyn kuuluvista eri tavoin kolonialistisia prosesseja ja perint\u00f6j\u00e4 pohtivista t\u00f6ist\u00e4. Siirryimme oitis katsomaan Bo Wangin ja Pan Lun yhteisteosta Misma, Plants, Export Paintings (2017). Kaksikanavainen videoinstallaatio kertoo Hongkongin kehityksest\u00e4 ja suhteesta brittil\u00e4iseen imperiumiin. Teos k\u00e4sitteli aihetta keskittym\u00e4ll\u00e4 Eurooppaan tuotuihin kasveihin ja kaupungin satamassa ty\u00f6skenteleviin taiteilijoihin, joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli botaniikkaa esittelevien opusten kuvittaminen. Ele politisoi tutut huonekasvit esitt\u00e4en ne maailmanvalloituksen palkintopokaaleina. Kerronta k\u00e4vi l\u00e4pi kaupungin kehityst\u00e4. Eurooppalaiset eliitit asuttivat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t kukkuloiden viile\u00e4t laet, kauppiaat ja palvelut keskittyiv\u00e4t n\u00e4iden alle ja laakson kuuma p\u00e4tsi j\u00e4i kiinalaisille sek\u00e4 likaiselle teollisuudelle. Keskustelussa Dennisin kanssa painottui, ett\u00e4 asumisj\u00e4rjestely kuvasivat ryhmien valtasuhteita.<\/p>\n

\u201dEero, saanko sanoa.. Minun mielest\u00e4ni kun yhteiskunta rakennetaan ennalta p\u00e4\u00e4tetyn mallin mukaisesti, tuloksena voi hyvinkin olla v\u00e4\u00e4r\u00e4 kuva.\u201d<\/p>\n

Kiertelimme n\u00e4yttely\u00e4 viiv\u00e4hdellen. Reittimme huomioi James T. Hongin Three Arguments about the Opium War (2015) -videon, joka k\u00e4sittelee Britannian ja Ranskan sotajoukkojen 1800-luvun puolessav\u00e4liss\u00e4 k\u00e4ynnist\u00e4mi\u00e4 sortotoimia Kiinassa. Tapahtumat esitettiin maanosan teollistumisen alkulaukauksena, joka n\u00e4yttelyn katalogiin viitaten asetti kehityksen mittareiksi globaalin l\u00e4nnen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4t normit. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Dennis esitteli Chia-Wei Hsun teoksen Spirit-writing (2016). Video on taltiointi Marshal Tie Jia -nimisen, Kiinassa syntyneen jumaluuden konsultointitapahtumasta. Tapa oli tuhoutunut kulttuurivallankumouksen takia, mutta el\u00e4\u00e4 edelleen Taiwanissa. Jumaluus toimii puisessa kantotuolissa jota kantaa nelj\u00e4 henkiopasta. Laatikko keikkuu ja ly\u00f6 rytmej\u00e4 josta oppaat voivat lukea vastauksia jumaluudelle esitettyihin kysymyksiin. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa jumaluus vastasi taiteilijan uteluihin siit\u00e4 miten t\u00e4m\u00e4 suhtautuu h\u00e4nest\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4n taideteokseen. Juttelimme teoksista pohtien, ett\u00e4 ehk\u00e4 kuraattorin on helpompi puhua Britannian ja l\u00e4ntisemm\u00e4n Euroopan tuhoisasta vaikutuksesta Kiinaan kuin Ven\u00e4j\u00e4n valtion nykyisest\u00e4 suhteesta maan alkuper\u00e4iskansoihin tai Krimin niemen miehitykseen. Mink\u00e4\u00e4nlaista varmuutta siihen, ett\u00e4 teokset kohdistuivat Ven\u00e4j\u00e4n politiikkaan ei n\u00e4yttelyn teksteist\u00e4 voi osoittaa.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n poliittinen tilanne ja historia houkuttelivat harjoittamaan kaksoisluentaa. Avajaisten yhteydess\u00e4 j\u00e4rjestettiin tilaisuus, jossa kuraattori Weng ja Guggenheimin konservaattori Lena (Carol) Stringaryn keskustelivat \u201csymbolisesta kuolemattomuudesta\u201d sek\u00e4 nykytaiteen konservoinnista. Konservaattori esitteli Eva Hessen Expanded Expansion (1969) teoksen elinkaarta. H\u00e4n kuvaili kuinka sen lateksinen pinta on vuosien saatossa hissukseen rapistunut ja muistuttaa hajotessaan ihmisen nahkaa. Tuntui ilmeiselt\u00e4 ett\u00e4 lausunto alleviivasi vastavuoroisesti kuinka balsamoitu ihmisen nahka alkaa hissukseen muistuttaa rapistuvaa lateksia. Omiin tulkintoihin oli kuitenkin vaikea luottaa, sill\u00e4 taidetta oli liikaa ja n\u00e4yttelyit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i jatkuva h\u00e4ss\u00e4kk\u00e4. Dennis valitteli kierroksen aikana toistuvasti puutteellisesti esille asetettuja, rikkonaisia ja t\u00e4ysin puuttuvia teoksia. H\u00e4n esitteli Instagram-tarpeita palvelevan peilisalin \u201dkuraattori-interventiona\u201d, mutta paljasti ett\u00e4 paikalla kuuluisi olla teos jota ei syyst\u00e4 tai toisesta saatu paikalle: \u201dLuulisin ett\u00e4 meilt\u00e4 loppui rahat\u201d, h\u00e4n tokaisi.<\/p>\n

Kun kysyin, miten n\u00e4yttelyn taiteilijat olivat valikoituneet Dennis arveli, ett\u00e4 valtaosa heist\u00e4 oli kuraattorin yst\u00e4vi\u00e4 ja kuvaili miten hienoa oli ollut n\u00e4hd\u00e4 eri puolilta maailmaa saapuneiden kaverusten h\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4n ripustuksen parissa. N\u00e4yttelyn ilmapiiri kannusti vapaaseen ajatteluun ja yleis\u00f6 osallistui teoksiin lystikk\u00e4\u00e4sti. Huomasin pienen porukan kertyneen Charlotte Posenensken Vierkantrohre Series DW (1967-) -teoksen ymp\u00e4rille. Pahvista valmistettu veistos muistuttaa ilmanvaihtohormistoa ja se voidaan rakentaa aina uudestaan edesmenneen taiteilijan ohjeita seuraten. L\u00e4hestyess\u00e4ni hormin suulla ilakoivaa porukaa alkoi putken sis\u00e4lt\u00e4 lennell\u00e4 Felix Gonzalez-Torresin Untitled \/ Revenge (1991) -teokseen kuuluvia karkkeja. N\u00e4yt\u00f6ksen per\u00e4\u00e4n putken sis\u00e4lt\u00e4 kurkisti hilpe\u00e4 n\u00e4yttelyvieras. Kaverukset kuvasivat tilanteesta estottomia selfieit\u00e4.<\/p>\n

Noin puolet n\u00e4yttelyn taiteilijoista olivat ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 mutta n\u00e4iden teokset j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle. Mielenkiintoisista taiteilijoista mainittakoon Evgeny Antufievin sek\u00e4 Lyubov Naloginan, joiden nykykansan-nykytaiteelliset mosaiikkity\u00f6t peilasivat n\u00e4yttely\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 teollisuutta niiss\u00e4 k\u00e4ytettyjen kivilajien kautta. Kaupungille levitt\u00e4ytyviin n\u00e4yttelyihin kuului Yeltsin-keskuksessa j\u00e4rjestetty AES+F-ryhm\u00e4n Allegoria Sacra. Ryhm\u00e4n j\u00e4ttikokoiset valokuvat olivat kuitenkin kaikki saman teoksen variaatioita ja kalpenivat samassa galleriassa esitetyn marikansan kuolemasuhdetta pohtivan etnografisen n\u00e4yttelyn rinnalla. Ural Mari. No Death pohjautui kolmivuotiseen kansanperinnekartoitukseen, jonka dokumentaristinen valokuvakeskus (PHOTODOC) oli j\u00e4rjest\u00e4nyt. Valokuvaajien lis\u00e4ksi ty\u00f6h\u00f6n osallistui antropologi Natalia Konradova.<\/p>\n

Vierailu Asbestissa<\/p>\n

P\u00e4\u00e4n\u00e4yttelyn alemmassa kerroksessa oli esill\u00e4 tutkimuksellisia teoksia, jotka olivat syntyneet biennaaliin liittyv\u00e4n residenssiohjelman puitteissa. Residenssi tarjoaa taiteilijoille mahdollisuuden tutustua kaupunkia ymp\u00e4r\u00f6iviin tuotantolaitoksiin. Katalogi nime\u00e4\u00e4 kymmenen osallistujaa eri puolilta Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja Eurooppaa. Osa teoksista kuitenkin puuttui ja Dennis paljasti ett\u00e4 esill\u00e4 oli my\u00f6s keskener\u00e4isi\u00e4 t\u00f6it\u00e4. Pyrkimys kytke\u00e4 biennaali sit\u00e4 kehyst\u00e4v\u00e4\u00e4n likaiseen teollisuuteen on erinomainen, sill\u00e4 se mahdollistaa taideteoksien ajamien arvojen peilaamisen niiden esillepanon ja esitystekniikat mahdollistavaan talouteen. Lontoossa asuvan Hannah Perryn teos Study in Masculinity (2019) kommentoi ilmapiiri\u00e4 osuvasti. Videoteos kuvaa valimon tuotantovaiheita ja katukaivonkansien taontaa. Ilmeett\u00f6mi\u00e4 koneita siirtelem\u00e4ss\u00e4 mielett\u00f6mi\u00e4 taakkoja. Koneiden ty\u00f6t\u00e4 s\u00e4vytettiin v\u00e4l\u00e4hdyksilt\u00e4 miesten voimannosto- ja painiharjoituksista. Teos hahmotteli prosessia, jossa teollisesti kehittyv\u00e4 yhteiskunta syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 keholliseen suorituskykyyn ja ty\u00f6kykyisyyteen liittyvi\u00e4 vartaloihanteita. T\u00e4m\u00e4 kriisi vaikuttaa akuutilta miesten kehoissa.<\/p>\n

Biennaaliin ohjelmaan kuuluu vierailuja samoissa laitoksissa joissa taiteilijat olivat toimineet. Edellisi\u00e4 vuosina vierailuiden yhteydess\u00e4 on esitetty residenssiaikana syntyneit\u00e4 teoksia, mutta n\u00e4in ei t\u00e4n\u00e4 vuonna tiett\u00e4v\u00e4sti ollut. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 retkikohteena oli kaivosta reunustava Asbestin kaupunki. Retken ohjelmaa ei esitelty oppaissa. Kyytiin ilmoittautuneet temmattiin matkaan nykytaiteen keskus NCCA:n kulmalta, josta meid\u00e4t ajettiin parin tunnin p\u00e4\u00e4h\u00e4n keskustasta. Perill\u00e4 tutustuimme geologiseen museoon, joka esitteli asbestin sen kaikissa kuviteltavissa jalostemuodoissa. Opas k\u00e4vi l\u00e4pi kaivoksen historiaa ja kertasi sen valtaisat kivimalmin tuotantom\u00e4\u00e4r\u00e4t. H\u00e4n liikkui asbestiesittelyvitriinien lomassa sulavasti. Minusta tuntui kuumottavalta seist\u00e4 myrkkyjen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, kasvotusten kauniinv\u00e4risten n\u00e4ytteiden kanssa. Ryhdyin hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n nen\u00e4n kautta.<\/p>\n

Palatessamme bussiin, matkan mediaattori tarjoili meille minigrip-pussilliset asbestia. Nyytit oli ajateltu lahjoiksi. Py\u00f6rittelin serpentiinikivikokkaretta ja -kuituja h\u00e4mmentyneen\u00e4. Matka jatkui suorinta tiet\u00e4 avolouhokseen pohjalle. Esittely\u00e4 johdettiin miehekk\u00e4\u00e4sti ja ysk\u00e4kohtaukset peiteltiin. Perill\u00e4 montussa meille suotiin t\u00e4ysi vapaus peuhata poistoon m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen kerrostalon kokoisten kaivoslaitteiden kanssa. P\u00f6ly tarttui kaikkialle. Osa matkalaisista riehaantui poseeraamaan kaivinkoneiden kauhoissa ja toiset kipusivat mutkitta kaivoslaitteiden p\u00e4\u00e4lle kauhistelemaan maisemaa. T\u00e4m\u00e4n per\u00e4\u00e4n meid\u00e4t kuljetettiin valtaisaan asbestinjalostuslaitokseen. Tehtaan tuhannet kiviaineenerottelukoneet oli suunniteltu t\u00e4rytt\u00e4m\u00e4\u00e4n asbesti irti kivimurskasta. Leijuvaa asbestia ker\u00e4ttiin t\u00e4ryttimien yll\u00e4 retkottavilla imureilla. Koko laitos oli sankan p\u00f6lyn ja kuidun vuoraama. Esittelij\u00e4 ei vaivautunut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n suojaimia, asbestip\u00f6ly on niin hienoa ettei harso edes auttaisi, ja kertoi toiminnasta tyynesti. Kulkuamme vartioivat ty\u00f6ntekij\u00e4t seisoivat ovien pieluksilla kuin suolapatsaat.<\/p>\n

Me, ryhm\u00e4n ulkomaalaiset j\u00e4senet, olimme kankeina kauhusta. Asbestin terveysvaarat ovat kehollistettua tietoa ja porukan hengitys salpaantui jo museossa. Ainetta oli kaikkialla ja sen v\u00e4lttely mahdotonta. Kaupungissa asuvilla ja tehtaissa ty\u00f6skentelevill\u00e4 ei ole muuta mahdollisuutta kuin luoda luonteensa, jotta kykenev\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n heille osoitettujen ty\u00f6teht\u00e4vien kanssa. Biennaalin kontekstissa vieraiden muiluttaminen myrkylliseen tehdaskaupunkiin oli provosoiva ele ja muissa yhteyksiss\u00e4 kierros olisi ollut skandaali. Halutessaan asbestiretken voi lukea syv\u00e4llisen\u00e4 kritiikkin\u00e4 globaalin l\u00e4nnen harjoittamia uusmaterialistisia ja uudempia toksisuuteen viittaavia taidepraktiikoita kohtaan. Visiitti muistutti ett\u00e4 raskas teollisuus on nykytaiteen esitystekniikoiden ja talouden selk\u00e4ranka.<\/p>\n

L\u00e4ntisemm\u00e4n Euroopan taidetiloissa toteutuva uusmaterialismiin ja toksisuuteen viittaava ty\u00f6skentely on valikoivaa. N\u00e4ytille asetetaan vain kaikkein puhtoisimpia jalosteita, myrkytt\u00f6m\u00e4mpi\u00e4 yhdisteit\u00e4 ja puhtoisista materiaaleista luotuja katastrofikuvaelmia. Globaalin l\u00e4nnen esitysk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t viittaavat toksisuuteen, mutta sen kehollistaminen on ulkoistettu ja v\u00e4it\u00e4n ettei kehollistamisen kautta synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 tietoa oteta vastaan. Ennakkoluuloni asbestia kohtaan olivat niin jyrk\u00e4t etten kyennyt kuulemaan kaupungin asukkaiden ja tehtaan ty\u00f6ntekij\u00f6iden omaa esityst\u00e4 heit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 todellisuudesta. T\u00e4m\u00e4 on valitettavaa, sill\u00e4 uskon ett\u00e4 kaupungissa toimivat ovat kehitt\u00e4neet varteenotettavia tapoja tulla toimeen syv\u00e4n toksisuuden ja siihen liittyv\u00e4n kalman kanssa. Uskon ett\u00e4 meill\u00e4 l\u00e4ntisemm\u00e4ss\u00e4 Euroopassa on kiire sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 vastaavaa osaamista.<\/p>\n

Retkeen osallistunut Ruotsin Moskovan suurl\u00e4hetyst\u00f6n kulttuurikoordinaattori Stefan Ingvarsson muistutti englantia puhuville, ett\u00e4 asbestin vieminen EU:n rajojen sis\u00e4lle on rikos, ellei n\u00e4ytett\u00e4 ole rekister\u00f6ity tutkimustarkoituksiin ja kaikki alueelta saapuneet j\u00e4ttiv\u00e4t pussit autoon. Utelin meit\u00e4 saattaneelta mediaattorilta, minne ne p\u00e4\u00e4tyisiv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 kertoi naureskellen antaneensa edelliselt\u00e4 kierrokselta ylij\u00e4\u00e4neet pussit lahjoiksi perheelleen ja myyv\u00e4ns\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 kierrokselta j\u00e4\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytteet eteenp\u00e4in hyv\u00e4ll\u00e4 hinnalla. T\u00e4t\u00e4 ei ole syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4.<\/p>\n

Ker\u00e4\u00e4nnyimme kaivosvierailun p\u00e4\u00e4tteeksi et\u00e4iselle n\u00e4k\u00f6alapaikalle haukkaamaan happea. N\u00e4kym\u00e4 yli 300 metri\u00e4 syv\u00e4\u00e4n kaivokseen ja sen ty\u00f6ntekij\u00f6ihin tuntui yht\u00e4 et\u00e4iselt\u00e4 kuin taannoisten siirtomaaherrojen n\u00e4kym\u00e4 Hongkongin laakson asukkaisiin. Paikallinen toimittaja kuvasi ryhm\u00e4\u00e4 ja poseerasimme kierrosoppaan valokuviin. \u201dMiten visiitti on muuttamut k\u00e4sityst\u00e4nne asbestin vaarallisuudesta?\u201d minulta kysyttiin. \u201dTehdaslaitoksenne on henke\u00e4salpaava\u201d vastasin, johon kuvaaja hymyili n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti. \u201dMutta pelk\u00e4\u00e4n edelleen asbestia. Opin ett\u00e4 kaikkeen mik\u00e4 tulee syv\u00e4lt\u00e4 maan alta tulee suhtautua varovaisuudella\u201d. Toimittaja puristi huulensa yhteen ja ny\u00f6kk\u00e4si kahdesti.<\/p>\n

Teksti: Eero Yli-Vakkuri
\nKuva geologisesta museosta: Elina Vainio
\nKiitos \u201dIn Various Stages of Ruins\u201d -tutkimusryhm\u00e4lle yhteisest\u00e4 ajattelusta, tuesta ja matkasta.<\/p>\n

Linkit
\nUral Industrial Biennial 12.9-1.12.2019: https:\/\/fifth.uralbiennale.ru\/en\/
\nTarjoilija, festivaalissani on liikaa teoksia (2019)<\/p>\n

Kim Modig: https:\/\/www.teme.fi\/fi\/meteli\/tarjoilija-festivaalissani-on-liikaa-teoksia\/<\/p>\n

N\u00e4yte videosta: Miasma, Plants, Export Paintings (2017) Bo Wang & Pan Lu: https:\/\/vimeo.com\/253632992<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teksti julkaistu alunperin Mustekala verkkolehdess\u00e4 ja sen toimitti Jaakko Uoti. T\u00e4m\u00e4 on raportti viidett\u00e4 kertaa Jekaterinburgin teollisuus- ja kaivoskaupungissa j\u00e4rjestetyst\u00e4 Ural Industrial Biennialista. Visiittini toteutui osana Helsinginkadun Alkovi-gallerian taiteellista tutkimusprojektia nimelt\u00e4 \u201dIn Various Stages of Ruins\u201d. Tutkimuksen kattoteema on taiteellisen ty\u00f6skentelyn ja ajattelun suhde muuhun kulttuuriseen tiedontuotantoon. Miina Hujala ja Arttu Merimaa ovat j\u00e4rjest\u00e4neet Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n … <\/p>\n

Continue reading “Mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 k\u00e4teen kun saa aivan liikaa ja viel\u00e4 enemm\u00e4n? \u2013 Ural Industrial Biennial 2019”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[712,645],"tags":[1877,1666,1862,1404,133,1870,1868,1875,1873,1867,1869,1601,1865,1878,1876,1861,1881,1600,1603,1860,1872,1605,1874,1879,81,135,1880,1871,1882,1866,1864,1676,1863],"class_list":["post-7930","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-julkaisut","category-taidekritiikki","tag-aesf","tag-agency-of-singular-investigations","tag-alisa-prudnikova","tag-alkovi-gallery","tag-arttu-merimaa","tag-bo-wangin","tag-bruce-conner","tag-charlotte-posenenske","tag-chia-wei-hsu","tag-diana-fonseca-quinones","tag-diana-thater","tag-elina-vainio","tag-eva-hesse","tag-evgeny-antufiev","tag-felix-gonzalez-torres","tag-hanna-kaisa-vainio","tag-hannah-perry","tag-in-various-stages-of-ruins","tag-iona-roisin","tag-jaakko-uoti","tag-james-t-hong","tag-katja-kalinainen","tag-lena-carol-stringary","tag-lyubov-nalogin","tag-marina-abramovic","tag-miina-hujala","tag-natalia-konradova","tag-pan-lun","tag-stefan-ingvarsson","tag-tracy-emin","tag-v-a-c","tag-xiaoyu-weng","tag-yuk-huin"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7930","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7930"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7930\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7930"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7930"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/eero.storijapan.net\/docfolio\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7930"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}