Kritiikki @NPTurusta ja johdanto ratsastamiseen taiteena

image

Leena Kelan ja Christopher Hewittin kuratoima New Performance Turku festivaali kokosi yhteen odottamattoman paljon kaupunkitilaan suunnattuja esityksiä. Festivaalin tehopäivänä lauantaina (4.10) Vähätorilla nähtiin mm. Stephen Bainin pressutanssi, jolla taiteilija pyrki julkituomaan maahanmuttopolitiikan luomia vieraannuttamisen prosesseja sekä Mark Harveyn fyysisiä harjoituksia, joiden tavoite oli saada yleisö suhtautumaan ympäristöönsä empaattisesti. Yleisö liikkui esitysten perässä pienissä kuhisevissa laumoissa.

image

Jatka lukemista…

Päivän taittuessa päästiin seuraamaan Mac Ophélien härskiä henkilö-epookkia ja val smithin Gay Shame paraatia. smitin teos tutustutti Kauppakadun ohikulkijat Gay Shame toimintaan, joka on GLBTQ yhteisöjen suunnalla järjestäytynyttä poliittista protestia. Sen kritiikin kohteina ovat mm. Pride-kulkueiden sponsori-järjestelyt suuryritysten, virkalaitosten ja poliittisten järjestöjen kanssa. Liikehdinnän näkökulmasta esim. R-kioskin, Radio NRJn ja muiden kaupallisten organisaatioiden osallistuminen Helsinki Prideen on ongelmallista. Taloudellinen kytkeytyminen ei edistä vähemmistöjen oikeuksia vaan keskittyy ensikädessä rakentamaan mielikuvaa, että yritykset olisivat toiminnaltaan toisia suvaitsevaisempia. Aiheesta lisää mm. Huw Lemmeyn “Losing Pride” (2014) artikkelissa.

image

image

Itselleni päivän kohokohta oli Maija Hirvasen koordinoima Walkapolis  luentoesitys, jonka myötä FL geologi Toni Eerola esitteli Turun kaupunkia geologisesta perspektiivistä. Walkapolis tapahtumia on järjestetty vuodesta 2013. Kaupunkikävelyjä johtaa aina eri alan asiantuntija, joka esittelee kaupunkia oman osaamisensa näkökulmasta. Projektiin voi ilmoittautua ja johtaa vaikka oman kaupunkikierroksensa! Kävelyt ovat sellaisenaan kiinnostavia jaettuja kokemuksia. Mm. Setlementti-liitto on järjestänyt “Kehittämiskävelyitä” edistääkseen päättäjien ja asukkaiden vuoropuhelua.

Walkapoliksen myötä kävelimme ryhmässä kaupungin halki tutkien arkkitehtuurissa hyödynnettyjä kivilajeja. Kierrosta täydensivät luento-osuudet, jotka esittelivät kivilajien muodostumisprosesseja. Puhetta havainnoillistettiin Eerolan laatimilla tanssiharjoituksilla joissa yleisö pääsi esittämään geologisia tapahtumia kuten magman kiertoa ja sedimenttikivilajien muodostumista. Eerolaa tuplasi Ari Brozinski Turun yliopistolta, joka myös innostui tarkentamaan yksityiskohtia ja ohjaamaan keskustelua.

image

Kaupunkikävelyä pohjustettiin perjantaina luennolla “Geology perfomances and psychogeography in Brazilian shopping centers” joka esitteli kuinka Eerola oli soveltanut kulttuurihäirinnän menetelmiä geologian opetustyössään Braziliassa. Eerolan johdolla yliopiston opiskelijaryhmät olivat mm. uskaltautuneet esittämään ostoskeskuksissa löydettyjä kivinäytteitä. Opiskelijat olivat myös selvittäneet eri kivilajien tuotantoketjuja ja arkkitehtoonisia sovellutuksia. Kiveä käytetään sellaisten institutioiden arkkitehtuurissa jotka yrittävät uhkua arvovaltaa.

Kävelyn jälkeen kokoonnuimme vertailemaan kokemusta. Erityisesti tutustuminen geologiseen syvä-ajan käsitykseen oli kehittänyt tapaa jolla yleisö havaitsi ympäristöään. Oli myös kiinnostava kuulla minkälaisia jännitteitä geologian ja teologian välillä on. Nämä -logiat voidaan nähdä toistensa vastakohtina. Maapallon ikä saatiin aikanaan laskettua geologisin konstein, jolloin tieteellinen näyttö syrjäytti raamatun luomiskertomuksessa esitetyn teoriat maailman synnystä. Kivestä veistetyt uskonnolliset muistomerkit ovat tässä valossa luettavissa jopa ironisiksi!

image

Eerola kuvaili kuinka pieni merkitys ihmisen toiminnalla on geologian perspektiivistä. On oletettavaa että kulttuuristamme ei jää huomattavia merkkejä tulevaisuuden kallioperiin. Spekuloimme että metallit joita olemme keränneet kaupunkeihin saattavat muodostaa tarpeeksi tiivitä keskittymiä, että ne on tunnistettavissa vuosimiljoonien päästä muodostuvissa kivikerrostumissa. Muuta ei jää. Tämä on harras ja lohdullinen ajatus.

Ilmoille lensi myös ajatus geologisista graffiteista, eli teksteistä jotka kertoisivat kaupunkitilassa käytettyjen kivilajien iästä ja laadusta. Graniitissa voisi lukea “I was Magma” tai “Manufactured 570 mil. Years Ago.”. Jälkeenpäin ajatellen geologisia graffiteja olisi kiinnostava tehdä huomioimalla kivien ominaislaatuja. Tälläiset eleet toimisivat tempauksina popularisoida geologiaa. Keskustelut olivat rentoja ja vaikuttivat palkitsevan yhtälailla taide- ja tiedeyleisöä.

image

Ratsastamisen taide

Hevoslinjan toiminta käynnistyi festivaali perjantaina, jolloin havainnoillistin puolen tunnin esityksellä miten hevosen ja ihmisen välinen suhde on rakentunut. Hahmoittelin myös kuinka saattaisimme edelleen kehittää vuorovaikutustamme. Luennossa käytetyt kuvat löytyvät verkossa. Yleisö oli myöntyväinen luentoon mutta varsinaista keskustelua ei valitettavasti syntynyt. Antti Manninen lohdutteli että esitelmä oli niin kattava ettei jäänyt epäselvyyksiä. Pitää viritellä siihen joitain inspiroivia jännitteitä.

Ohjelma jatkui sunnuntaina kun paikallisten tuntema kaupunkiratsastaja Heikki Mikola ja suomenhevonen Kullannuppu johdattelivat festivaaliyleisön kaupungin läpi. Yleisö pääsi todistamaan kuinka ratsukko on harjaantunut toimimaan kaupunkitilassa. Esitys oli Walkapolisin kaltainen – Mutta erotellaan se vaikka Ridepolikseksi. Porukka kommentoi toimintaa, kysyen suoria kysymyksiä ja joutui vastavuoroisesti sopeutumaan hevosen liikkumisrytmiin, paikoin juosten ratsukon kiinni.

Mikolan toiminta Nupun kanssa oli vakuuttavaa.

Reitti vei Kirjastosiltaa pitkin Turun kauppatorille ja edelleen Myllysiltaa Wäinö Aaltosen museolle, josta jatkettiin Titanik gallerian pihaan. Oli hienoa nähdä esitys Aaltosen monumentti veistosten rinnalla. Hevosen sujahdus monumenttiveistosten ohi muistutti kuinka ajallisesti rajoittunutta ihmiskeskeinen ajattelu on. Vain ratsain Turku näyttää miltä pitää ja sillä hevoset ovat osallistuneet kaupunkielämään alusta alkaen.

image

Titanik gallerialla tervehdimme Essi Kausalaista, jolle toimitimme Arno Kasvin kuratoiman ruusun New Performance Turun puolesta. Ruusu matkasi kesällä Hevoslinjan mukana Turun ja Helsingin välin.

Mikolan toimintaa seuranneena voin todistaa, että Aurajoen maastot sopivat verrattain hyvin hevosella liikkumiseen ja pienellä kehittämisellä kaupungista saataisiin erityislaatuinen ulkoilu ja hevos-matkailukohde. Nupun suhde kaupunkiin on monitasoinen, tamma mielii syödä eri vuodenaikoina eri puistoista löytyviä laidunkasveja. Nuppu istuu kaupunkiin geenejään myöten, sillä tamman esi-emät elivät Turun alueella ainakin 1600 luvulla.

Saimme kuulla että Nuppu ja Mikola tullaan näkemään Mika Kaurismäen uudessa “The Girl King” elokuvassa, joka kertoo ruotsin Kuningatar Kristiinasta. Osa elokuvan tapahtumista sijoittuu samalle tilalle, josta Nupun suku on lähtöisin. Fakta ja fiktio sekoittuvat geenitasolla!

Esityksellä oli vakava tavoite: Edistää ratsastuksen arvostusta, esittelemällä ratsastaminen yhtenä taiteen tekemisen ja suunnittelun tekniikkana.

Ratsastaminen mielletään Suomessa useimmiten joko urheilu- tai vapaa-ajan harrastuslajiksi. Jatkossa voi (piirtämisen tai maalaamisen sijaan) tehdä taidetta ja suunnittelutyötä myös ratsain. Taide- ja muotoilukentällä kehittyneet erityistaidot voidaan siten valjastaa edelleen kehittämään hevoskulttuuria ja hevoskulttuuri pääsee rikastuttamaan esimerkiksi taiteilijoiden pyrkimyksiä luonnon kuvaamisessa.

Ratsain tehty taide ja muotoilu korostavat hevoskulttuurin perinteitä ja historiaa, kuten esimerkiksi Vienin Espanjalaisen ratsastuskoulun tai Andalusian kuninkaallisen ratsastuskoulun toiminta ja esitykset. Toisaalta se houkuttelee yleisöä havaitsemaan ympäristöä edelleen kehittyvän ratsastustekniikan näkökulmasta.

Molemmissa tapauksissa huomion keskipisteessä on eläinten ja ihmisten vuorovaikutus. Esim. Viher- ja ulkoilualueiden suunnittelua voidaan toteuttaa ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksen myötä rakentuvan tiedon avulla. Oletan, että aluesuunnittelu joka etenee vuorovaikutuksessa hevosen kanssa edistää rakenteellisesti muidenkin eläinten hyvinvointia ja kasvattaa luonnon monimuotoisuutta.

Hevoslinja luentoja kuullaa seuraavaksi Tampereen autonomisessa taidekoulussa (7.11) ja Porin taidemuseossa (22.11) osana T.E.H.D.A.S ryn tapahtumia.

image

Hevoslinja: Ohi on!

Featured Video Play Icon

Kiitos Etelä-Espoon ratsastuskoululle ja tervetuloa Turkuun. Takana on Hevoslinjan tehoviikko. Haemme ryhmän voimin jatkorahoitusta Hevoslinjalle (suuntana Keski-Suomi 2015) ja viimeistelimme Hevoslinja HKI-TKU ratsastuksen. Kaupungit yhdistävä urakka ei näet teknisesti liittänyt Helsinkiä ja Turkua kun Toivotun Pojan tallit ovat Espoossa. Viikonlopulla oli aikeena tehdä 10km lenkki Helsingin rajojen sisään..

Viime hetkellä päätettiin kuiten ratsastaa hevonen McDonaldsin drive-in kaistalle ja tehdä vikana eleenä kaikkein Espoolaisin tempaus mitä keksittiin. Jesse lämmitteli Pojan ja alitimme länsiväylän Pietarin kanssa. McDonaldsilla tilaaminen ei kuitenkaan onnistunut. Poika oli huolestunut, säntäili ja tilausluukku liian alhaalla. Lähdettiin pois. Liitin painamamme reitit kartalle.

Matka päättyi virallisesti Etelä-Espoon ratsastuskoulun pihaan, jossa oli käynnissä myös Päivä hevoselle tapahtuma. Läsnä oli muutamia Hevoslinjan kehittymistä seuranneita talli-aktiiveja ja pidin tunteikkaan päätöspuheen. Poika sai aplodit ja juteltiin yleisölle ratsastuksen yksityiskohdista. Yleisö uteli miten näin alkeellisella ratsastustaidolla varustetut uskalsivat tehdä matkan.

Kiiteltiin hevosta mutta ensikädessä Anna Sulinia valmennustyöstä.

Sulin on tukenut urakkaa hevosen hankinnasta alkaen. Tämä on vaatinut rohkeutta sillä Hevoslinjan ratsastus etapit ovat olleet erittäin vaativia. Vaikka ratsastusseuramme on osoittanut kykenevänsä hevosen käsittelyyn ääriolosuhteissa – Olisi yksikin huonosti käyttäytyvä autoilija (niistä tuhansista jotka ohitettiin) riittänyt tuhoamaan yrityksen. Syy tästä olisi langennut niskaamme. Hevoslinjan seurassa näyttäytyminen on ollut riski mukaan temmatuille yrittäjille!

Ilman Sulinin luottamusta, valmennusta ja teknistä tukea Toivotun Pojan kanssa toimimisesta, projekti ei olisi onnistunut. Etuna on myös, että tämä tuntee Pojan geenejä myöten kun on aikanaan ratsastanut tämän emällä. Poika on ensikuussa töissä talleilla ratsastustunti hevosena mutta jos kiinnostaa vielä tulla tapaamaan sankari Suomenhevosta, ole yhteydessä.

Superviikonloppu jatkui ja harppasin seremonioista Salon junaan, jossa esitelmöin hevosista Polkuja kohtuuteen seminaarissa. Seminaarin pääpuhujina oli mm. Timo Järvensivu, Jarna Pasanen ja Tuuli Hirvilammi. Saavuin myöhässä ja seurasin vain loppukeskustelut. Esitelmäni edelsi Lau Naun akustinen soolo ja kuulin parhaan tulkinnan Juokse sinä humma kappaleesta.

Esitelmäni kesti tunnin. Yleisö nauroi alussa ja lopussa mutta välillä nämä nuukahtivat.

Osuudet, jotka käsitteli (suomen)hevosen asemaa käänteessä kun hevonen teknisenä resulssina kävi hyödyttömäksi, olivat puisevia. Puheenvuoro kävi harjoituksesta. Samainen luento kuulla tänä perjantaina New Performance festivaaleilla Turussa. Hevoslinjasta voi tulla kuulemaan perjantaina Night Vision klubilla Tehdas-teatterin tiloissa Turun Manillassa  (Itäinenrantakatu 64) alk. 21:30.

Luento-kiertue jatkuu ja Hevoslinjasta kuullaa loppuvuonna myös Porissa ja Tampereella.

Hevoslinja: Etappiraporttit Kirkkonummi-Perniö

Tässä etappiraportit 140km pyrähdykseltä. Kirjoitukset on tehty ratsastuspäivien päätteeksi tallentaen akuutteja tuntemuksia tienposkesta. Muistiinpanojen pohjata laaditaan lopullinen matkaraportti. Tekstiin on lisätty linkkejä tienpäältä napsittuihin medioihin. Tutustu myös matka(hoito)raportteihin Turku-Perniö.

Jatka lukemista…

Etappiraportti Tenhola-Perniö

Aloitettiin aamu varhain. Vietiin Poika ja sen uudet ystävät pihalle, söivät ja siivottiin karsinoita. Meille tarjoiltiin aamukahvit eikä pantu hanttiin. Päätettiin että mennään ilman satulaa. Samettinen sumu pelloilla. Sorateitä, puustoja, mäkiä. Poimittiin omenoita hevosen selästä.

Yhden talon pihalle oli kerätty Kuninkaantien kivisiä merkkipylväitä. Pääsin ratsaille kun oltiin ylitetty 52 tie. Otettiin niittypellolla nakukuvia. Jesse laukkasi niityn poikki nakuna. Poika oli kokoajan nakuna, se väsähti ja taluteltiin sitä jyrkimmissä mäissä.

Perillä saatiin Poika tarhaan vanhojen tuttujen viereen. Juotiin kahvit ja juteltiin Kuninkaantiestä: “Mitäs nyt sitten?” Pekka kysyi. En keksinyt nokkelaa. Jos Hevoslinjaa tosissaan rakennettaisiin pysyvämmäksi pitäisi pahimmat maantieosuudet kiertää eli neuvotella pysyvämmästä liikennöinnistä maanomistajien kanssa ja hakea joku EU tuki rakennus-urakkaan. Kumpa edes joku toinen ryhmä ratsastaisi saman matkan niin saataisiin lisää dataa.

Kuninkaantie on yksi Suomen historiallisesti merkittävimmistä ympäristöistä ja vain hevosen selästä se näyttää miltä se on suunniteltu.

Etappiraportti Tammisaari-Tenhola

Herättiin Hannan kanssa teltasta kylmän yön jälkeen. Yö oli kylmä, kuulemma syksyn tähän asti kylmin. Poika vaikutti hyvinvoivalta ja energiseltä pilttuussaan. Muut Brobyn tallin hevoset oli jo viety laitumelle, kun harjasimme Pojan. Jalkojen kylmäys, satulointi, suitsiminen ja lähtö noin kello 9. Hanna ratsasti ensin. Brobyn tallin emäntä Johanna neuvoi kivan reitin Tammisaareen hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin.

Se vei Horsbäckin kartanon kautta. Aamu oli kaunis ja teki mieli ravata.
Tammisaareen tultaessa Poika säikkyi vähän, mutta liikennettä oli sunnuntaiaamuna todella vähän. Poika hirnui sotilaspoliiseille Dragsvikin varuskunnan porteilla ja palomiehet morjestivat paloasemalla.

Tammisaaresta pois vievät sillat eivät aiheuttaneet vaivaa, Poika loikki nostosiltojen liitoskohtien ritilöiden yli. Pidettiin tauko, Poika twiittasi ja kaikki nauroivat ölähtäneesti: ”But v ku juo”. Meistä se oli aika osuva.
Jatko meni rutiinilla. Tie Tenholaan oli tuttua asfalttia ja yritettiin ratsastaa mahdollisimman paljon tienpenkalla tai metsässä tien vieressä. Joka paikassa oli sieniä, jotka oli helppo nähdä hevosen selästä.

Lopulta päästiin hiekkatielle ja oli hauskaa pitkästä aikaa laukata. Vastaan tuli kilpajuoksijoita Gennarbyvikenin ympäri. Laukattiin vastaan ja moikkailtiin. Nauroin ja laukkasin. Poika ihmetteli lammaslaumaa, se näki lampaita ehkä ensimmäistä kertaa. Vaihdettiin salaa ratsastajaa, vaikka sovittu ratsastajarotaatio menikin sekaisin. Oltiin niin innoissaan.

Sonja ratsasti vastaan. Ensin Poika ihmetteli kaukana näkyvää ratsastajaa, mutta oli varmaan helpottunut kun pystyi ratsastamaan Tenholaan Sjutte-hevosen jalanjäljissä. Hanna ja Sonja laukkasivat sänkipellolla ennen kuin päästiin perille.

Perillä oli kalakeittoa ja munkkikahvit. Juteltiin hevosista, suomenruotsalaisuudesta ja rautaruukeista. Myöhäisen lounaan jälkeen mentiin sieneen. Eero ratsasti Sonjan toisella hevosella, jonka lapa oli vähän kipeä. Metsässä oli hauskaa, löydettiin sieniä ja haahuiltiin. Lopulta hevonen kyllästyi, heitti Eeron selästä ja meni kotiin. Me mentiin perässä eikä ketään sattunut. Sonja kalibroi Eeron ja hevosen uudelleen.

Hyvästeltiin Hannan kanssa Eero, Jesse, Sonja ja Kari, ja lähdettiin hakemaan toista autoa Brobystä. Sen jälkeen ajettiin peräkanaa ja vietiin mersu maanantaina saavutettavaan Perniöön, mihin matka oli päättynyt edellisellä kerralla.

Pekka ja Kati toivottivat tervetulleiksi, ja Pekka näytti innokkaana kuvia lähellä sijaitsevasta vanhasta ruukista. Suomen teollisuuden historia on alkanut Kuninkaantieltä, kun Ruotsista loppui puuhiili 1700-luvulla ja malmia alettiin rahdata Suomeen jalostettavaksi. Ajettiin Saloon, missä etsittiin vain moottoritielle johtavaa ramppia.

– Pietari

Etappiraportti Inkoo-Tammisaari

Aloiteltiin seitsemän maissa. Aktiivitallin Maiju pakkasi samalla tavaraa Perunapäivien kirpputoreille. Peruna tuli Suomeen merimiesten mukana Inkoon satamasta. Puhuttiin perunapuurosta. Paikallinen kyläyhteisö on aktiivinen.

Otettiin Poikaa tarhasta mutta se keekoili. Maiju ja tämän tytär kalibroivat sen, saatiin satula selkään ja lähdettiin. Jesse ratsain. Perunapäivien takia oli paljon liikennettä. Mentiin 1050 tietä. Liikenne oli pääosin rauhallista ja nähtiin pari antiikkiautoa. Ohitettiin Inkoon kirkonkylä, maiseman kokemus oli heiveröinen.

Ohi meni paljon moottoripyöriä. Nykyinen Kuninkaantie sopii paremmin niille. Fagervikin ruukinalue oli tosin inspiroiva. Istuttiin kahvilaan, huoltovuorossa oleva Pietari hoiteli Poikaa ja ihmeteltiin paikallisten kanssa maiseman muuttumista. Solfarin talli ohjaa alueella issikkavaelluksia. Osa reiteistä menee ruukinalueen läpi. Kuultiin että matkamme ajoitus on täydellinen koska mökkiläiset ei enää hurjastele teillä.

Lähettelin Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kunniaksi pikku videoita tienpäältä. Matkan eepisin järvimaisema oli ruukin perään. Oikaistiin onnistuneesti metsäraittia. Snapperuna myös kaunis. Kuninkaantie olisi mahtava laajentaa parilla metrillä, jotta ratsastaminen olisi mielekkäämpää. Jesse koitti oikaista peltojen yli mutta umpeenkasvaneet ojat peitti näkyvyyden.

Perillä Brobyssä Poika jätkähti puimuria mutta muuten voi hyvin. Pääsi sisään tallin 25 hevosen kanssa, söi ja Hanna tuli valmistautumaan huomiseen ratsastukseen. Ajeltiin Tammisaareen syömään ravintolaan.

Etappiraportti Kirkkonummi-Inkoo

Kokoonnuttiin kahden maissa talleille, lastattiin kamat, hevonen ja polkupyörä. Ajettiin Pilvitien ja Pilvijärventien risteykseen Kirkkonummella. Laitettiin Toivotulle Pojalle suitset trailerissa; ulos, satula ja matkaan. Jesse ajoi traileria takaisin Ruskeasuolle, Pietari ratsaille ja minä pyörälle.
Liikuttiin rutiinilla. Juteltiin Guggenheimista. Poika jäi vähän huomiotta.

Mentiin vaan. Jotain rumia tehtaita, asfaltteja, pikkulähiö, ruohofarmi. Ilmoitettiin saapumisesta Pickala golfin toimitusjohtajalle. Reipas neuvottelu ja meitä vastaan lähetettiin saattaja. Saattaja ajoi golfautolla edessä, minä pyörällä ja Pietari ratsain. Saattaja huuteli “fore, fore”, ihmiset seisahtui swingeissään.

Golffaajat vilkutteli ja veteli kärryjään meidän suuntaisesti. Tie oli yleinen. Hevonen läpäisi golfkentän.

Jesse oli Helsingissä jumissa ruuhkassa ja ruokatoimitus meni pitkäksi. Mentiin yksityistontin poikki (järjestely sovittiin kevällä) ja käytiin pitkälle tauolle. Poika oli hitusen säikympi kuin pari viikkoa sitten, johtunee syksystä. Laitettiin led-lamput jalustimiin, kypärään kun alkoi hämärtää. Urakan pisin metsäreissu tehtiin pimeässä. Pietari talutti pyörää, navigoi ja valaisi metsää. Vaikeita kivikkoja ja hankala maasto. Selviydyttiin vaikkei nähnyt eteensä.

Jesse oli käynyt Aktiivitallilla laittamassa tarpeet ja majoituskamat paikalleen, käveli vastaan. Tallin emäntä Maiju oli vastassa, Poika päästettiin tarhaan. Tarhan aidan takaa sai seuraa kolmestakymmenestä hevosesta. Tarkistettiin jalkojen kuntoa ja Maiju antoi meille maastakäsittelyn yksityistunnin. Kylmättiin ja päästettiin laijitovereiden luokse.

Nyt istutaan satuloiden alla pirtissä. Koska tänään meni pitkäksi aloitetaan huomenissa kahdeksan maissa.

Hevoslinja: Uusi lähtö

Suomenhevonen Toivottu Poika on valmennettu uuteen lähtöön ja Ore.e Jalostamoiden ratsastusseura ponnistaa tänään viimeiseen 140km pyrähdykseen Kirkkonummelta Perniöön. Pitkä viikonloppu kuittaa koko loppumatkan (yht. 260km) ja Hevoslinja -projekti pääsee etenemään seuraaville työmaille! Ratsastussuoritteen jälkeen tiedossa on esitelmiä ja performansseja Salossa, Turussa, Tampereella ja alkutalvesta Porissa.

Tänä viikonloppuna Hevoslinja osallistuu ylpeänä Euroopan kulttuuriympäristöpäiviin! Lauantain (13.9) ratsastus Inkoosta Tammisaarta kohden on julkistettu myös kansainvälisillä European Hertitage Days verkkosivuilla. Raitti on koko matkan yhtenäisin osuus Kuninkaantietä ja samalla ikävä osoitus miten polttomoottoriliikenne muokkaa maisemaa. Vain hevosen selästä Kuninkaantie näyttää miten se on aijottu! Eläimet kuuluvat eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan. Niiden ajatteleminen kaavoituksessa ja teistöjen suunnittelussa tekee eetvarttia kulttuurimaisemalle.

Matka alkaa 14:00 maissa Espoo-Kirkkonummi etapilla tutuiksi tulleiden Pippurin tallien kupeesta, jatkuu Inkooseen (mm. Kärrytietä pitkin), lauantaina mennään Kuninkaantietä Raaseborgin linnan ohi, sunnuntaina Tammisaaren keskustan läpi Tenholaan ja maanantaina palataan Perniöön samaa reitti mitä kuljettiin telkkarista tutun Reinhaldin kanssa. Tarkkaan reittiin voi tutustua kartalla.

Etapit vedetään vaihtelevilla kokoonpanoilla ja matkasta toimitetaan raportteja blogiin! Etenemistä voi seurata myös twitterissä #hevoslinja tagillä. Päivityksiä toimitetaan kun voidaan. Edellisellä yrityksellä opittiin, että kuvaaminen ja mediointi kenttäolosuhteissa hevosen kanssa on vaikeaa. Tälläkertaa kuitenkin panostetaan kuvaamiseen erityisen paljon!