Request for Media Artist / Pyyntö mediataiteilijoille

Request: Let’s develop technologies or protocols which turn data-projectors, media players etc. off – When there are NO visitors in the gallery/museum/art space. Let’s make it a convention.. When the space is empty e the projectors (and other electric tech) should be put in standby-mode or turned off.

We have learned to turn off lights when we exit a room – But the aura of artworks makes it hard for us to think how this could practice be achieved in our art spaces-  Current practices are downright silly and is opposed to the nature of media-art technologies. They are most often made to be used.

Energy is wasted when data-projectors run when there is no one watching. Even the best exhibitions have times when the space is empty. The best solution would be that gallerists etc. turn the videos on when visitors arrive (video on demand) but an arduino/motion sensor gadget would be a sexy solution. I’m willing to invest in the development of sustainable gallery etiquette or the development of technical tools to fix this issue.

Here is an inspirational example: MIM  Self-Sustainable party container in KUMU Art Museum, Tallinn (june 2010) https://vimeo.com/17560328

Pyyntö: Luodaan yhdessä laitteisto, joka katkaisee VIDEOTYKEISTÄ ja mediasoittimista virran automaattisesti kun galleriassa/museossa/tms. ei ole paikalla vieraita. (Tai luodaan joku käytäntö, jonka mukaisesti gallerian/tms. valvoja käynnistää toistimet ja tykit vieraan saapuessa). Monissa taidetiloissa on että tila on päivittäin pitkiä pätkiä tyhjillään. Jopa tunteja. Dataprojektoreilla ja monitoreilla esitettävää taidetta kuitenkin pidetään päällä taukoamatta. Projektoreiden käyttöiästä (tapauksesta riippuen) voi kadota yli puolet kun teos näkyy vaikka sitä ei kukaan katso.

Olemme oppineet sammuttamaan valot lähtiessä huoneesta mutta taidetiloissa on piinttynyt koskemattomuuden myytti, jonka velvoittamana videoita jne. on näytettävä tilassa vaikka kukaan ei olisi katsomassa. Maalaukset ja veistokset eivät kulu hukkaan kun niitä ei katso mutta teknologia kuluu. On mediataide välineiden luonnon vastaista käyttää näitä ilman katsojaa. Ainoana poikkeuksena satelliitit. Tässä piirrustukset ja valmistusohjeet (http://opensat.cc/). Toisaalta taidetilat eivät ole ulkoavaruuteen ammuttuja laitteita, joiden on annettava kiertää radallaan koskematta. Ne ovat sosiaalisia tiloja, joita käytetään.

Mediataiteen luukuttaminen on pöhkö käytäntö niin laitteiston käyttöiän kuin energiankulutuksen kannalta. Siihen ole käytännössä varaa. Vastaava juolahtanut mieleen jo monille mutta ei ole vielä tehty yhteistä hanketta, jolla näitä käytäntöjä tai liikkeentunnistimiin tms. pohjaavia teknologioita ongelman ratkaisemiseksi olisi tehty. Olen valmis investoimaan tähän esitystekniikkaan. Käytönnössä joku arduino/videotykki/mediatoistin ratkaisu on varmaan myyvin – Mutta mulle kyllä kelpaisi, että näyttölaitteiden pyörittäminen olisi galleristin vastuulla.

 

NO-CHAIR-DESIGN: Performance Artist use Chairs

Performance Artist use chairs as material because they are cheep.

The other thing is that chairs are seen as representatives of “the man” a king of a sort. Not everyone has a chair to sit on and it is easy measure the prestige of a person if s/he has a seat at some event.

Also sitting is the easiest body position to mimic which has meaning. Standing does not look like anything. It’s neutral state but sitting implies that a person is idle or at work or both. A person sitting is in some state.

Chair are obstacles which superimpose the idea of “being idle” or “at school” or “at work”.

Images via http://www.eero.storijapan.net/aineisto/E_e/kuvakooste/

[Fi] Näkymä09: Kuraattorin terveiset (Näyttelykatalogi)

Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.

Näkymä on erityinen taidetapahtuma, sillä se avoin kaikille halukkaille. Osallistujat ovat kokoontuneet yhteen jakaen teosideoita sekä keskustellakseen niihin liittyvistä ajankohtaisista asioista. Avoin ilmottautuminen on tuonut yhteen monipuolisen joukon akaalaisia sekä ulkopaikkakuntalaisia, jotka saavat nyt äänensä kuuluviin julkisessa tilassa. Heitä yhdistää halu tuoda esille mielipiteitään sekä taitojaan ja osallistua taideteoksilla julkiseen keskusteluun. Akaalaisen yhteisön tarpeista syntynyt Näkymä vastaa osaltaan pirkanmaalaiseen ja kansalliseen itseilmaisun tarpeeseemme.

Mielipiteiden esittäminen vaatii ennenkaikkea VOIMAA. Vielä vaativammaksiitsensä ilmaisemisen ja mielipiteiden jakamisen tekee julkisessa tilassa työskenteleminen. Näkymään osallistuvat taiteilijat ovat käyttäneet voimaa irtautuakseen tottumuksistaan, uudellen arvioidakseen luuloja itsestään, akaalaisuudesta ja elinympäristöstään. Toivon, että Näkymä mahdollistaa tämän irtioton myös yleisölleen. Lisäksi näyttely antaa meille kaikille mahdollisuuden tarkastella tapoja, jolla kanavoimme itseilmaisuamme.

Tänä vuonna Näkymään osallistuu 27 taiteilijaa 20 teoksen voimin. Osallistumisinnon merkittävin vaikutin on tapahtuman perinteikkyys. Olen itse tutustunut Näkymän seitsemän vuotiseen historiaan ensikädessä siitä kerrottujen tarinoiden kautta. Paikallisille yleisöille on jäänyt mieleen yksityiskohtia menneiden vuosien töistä ja näyttelyihin liittyneistä tapahtumista. Edellisvuosien näyttelyt vaikuttavat siihen, miten tänä vuonna nähtävät teokset tulevat tulkituiksi. Lopulta tämän vuoden työt, tempaukset ja performanssit sulautuvat osaksi paikallista muistia.

Olen työskennellyt ryhmän kanssa koko kevään ja palkitsevinta on ollut seurata miten eri taustoista taidekenttälle hakeutuneet ihmiset ovat sovittaneet ideoitaan ympäristötaidenäyttelyyn sopiviksi. Valmistelutyö on haastanut osallistujat ajattelemaan työskentelyään paikkasidonnaisen taiteen näkökulmasta. Tästä on seurauksena, että nyt esitettävät työt tulevat parhaiten ymmärretyksi juuri niissä paikoissa, joihin ne on pystytetty juuri tässä ajassa. Moni työ käsittelee Akaan seutua yksilöhistorian tasolla ja teoksista on luettavissa taiteilijoiden muistoja ja kokemuksia elinympäristöstään. Näyttely ilmentää sekä kommentoi paikallista arvomaailmaa.

Näyttelyterveisin kuraattori

Eero Yli-Vakkuri

[Fi] Näkymä09: Opastus pitkäkestoiseen esitystaideteokseen

Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.

Tämä opastusskirje on suunnattu Ulla Kiviluomalle, joka toteuttaa Näkymän yhteydessä arkipäivisin toistuva performanssin: “Iltasatu”. (6.-31.7 klo. 18:00) Tänä aikana hän “Lukee Toijalalaisille mitä he haluvat kuulla.” Luettavat teokset on valikoitu kirjaston eniten lainattujen kirjojen joukosta. Opastuskirje on ensisijaisesti suunnattu Kiviluomalla mutta mä luulen, että tästä selonteosta voi olla hyötyä myös muille. Ennenkaikkea esitystaiteitesiin perehtymättämille. Teksti on lyhennetty sulateltavampaan muotoon.

Hei Ulla,

…Koitan tämän muistilistan avulla tarjota työkaluja ensikädessä esityksesi vastaanottamista varten. Voit näikkä vinkeillä vastata yleisön kysymyksiin ja opastaa heitä tarkastelemaan työtä tietystä näkökulmasta. Tästä viestistä voi myös olla hyötyä, jos usko joutuu koetukselle esitys-sarjan aikana. Älä kuitenkaan pidä tätä listaa minään sillä mulla on rajallinen näkökulma, vertaan työtäsi ensikädessä omiin töihini…

Luokittelen työsi “tehtävä orjentoituneeksi -performanssiksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että työ kehittyy ja tulee tulkituksi asettamiesi tehtävän ehtojen mukaisesti. Teoksestasi kerrottavat ehdot (päivämäärät ja kellonajat ja sekä “lukea Toijalalaisille mitä he haluavat kuulla.”) antavat yleisölle keinoja lähestyä sitä mitä teos merkitsee. Lisäksi he tulkitsevat työtä sen mukaisesti miten sinä persoonana ratkaiset kunakin esityskertana vastaantulevat haasteet (väsymyksesi ja “odottamattomat asiat”) sekä esityksen pitkäkestoiset vaikutukset (kyllästymisen). Työn muoto on siis osa sen sisältöä, tyypillisesti tehtävä orientoituneissa performansseissa on juuri näin.. Työn ehdot muodostavat taideteoksen merkityksen.

On kiinnostavaa seurata miten ajatuksesi Toijalasta, esityspaikasta ja elämästä muuttuvat esityksen aikana. Muista kirjata joka päivä pari lausetta ylös. Osata sitä varten vaikka hieno ja kallis “moleskin” vihko. Muistiinpanot ovat tärkeitä sillä esityksen aikana keräät ja luot paikallista historiaa… …Kirjoitus työn avulla voit palata työn etenemisen aikana havaittuihin solmukohtiin. Niin ongelmiin kuin palkitseviin kokemuksiin.

Ota huomioon, että yleisö mahdollisesti yrittää ruveta keskustelemaan kanssasi esityksen aikana. Tälläisten kohtaamisten aikana he varmasti kertovat paikasta tarinoita. Mielestäni voit ottaa keskustelut osaksi esitystä vaikka pidät kiinni tehtävästäsi. Voit myös kirjata havaintojasi esityksen aikana. Kirjojen lukeminen on työn viitekehys. Käytännössä tilanteen lukeminen (ja muistiinpanojen kirjoittaminen) on osa työtä. Käyttämäsi kirjat ovat välineitä esitykselle, ehkä lavasteisiin verrattavia esineitä tai työkaluja.

Yleisö tulee pitämään työtäsi pitkällätähtäimellä arvossa sillä tulet tietämään paikasta jotain mitä he eivät tiedä. Todennäköisesti he haluavat keskustella kanssasi esitysten aikana ja jopa keskeyttää sinut. He mahdollisesti kokevat työn uhkaavaksi sillä se poikkeaa totutusta. He haluavat myös keskustella kanssasi koska haluavat osallistua edustamaasi ihmiskuvaan (rohkea taiteilija). Molemmissa mielissä on hyvin tärkeää, että jos joku haluaa alkaa horista omiaan niin kuuntelet heitä. Esityksesi ei voi mennä oikein tai väärin. Vaikka käyttäisit koko kesän jutellen ihmisten kanssa (aina eri kirja kädessä) se olisi onnistunut työ. Työn merkitys syntyy rakenteensa lisäksi sen seurausten myötä. Varmaankin syy miksi valitsit performanssin Näkymän työksi on juuri se, että haluat tarkkailla työn seurauksia. Ainostaan tämän kaltainen paikkasidoinnainen pitkästoinen performanssi antaa mahdollisuuden työn seurausten ja vaikutusten tarkkailuun.

Työsi viittaa rakenteensa kautta esimerkiksi seuraaviina asioihin.

Noudattamalla tarkka esiintymisaikataulua esityksesi rinnastuu kellokortilla tehtävään työhön. Näin se vertautuu “viralliseen työhön” ja esittää, että samoja ehtoja ja rakenteita noudattava “mieletön työsi” on yhtä arvokasta kuin työ esim. tehtaassa. Tämän seurauksena “virallinen työ” näyttäytyy uudessa valossa. Viralliseen työhön kuuluvat rutiinit ja aikataulujen noudattaminen näyttäytyvät rituaalisina. “Virallisen työn” rituaalisuuden kommentoiminen on kiinnostava taideteko.

Olemme puhuneet kiinnostuksestasi iltasatujen-lukemisen rituaalisuuteen. Rituaali vie lapset hetkeksi pois tästä maailmasta. Aikuisen näkökulmasta iltasadun vastakohta on päivän arki. Tässä mielessä on merkittävää, että esityksesi toteutuu virallisten työaikojen ulkopuolella ja kesäloma sesongin aikana. Mahdollinen tulkinta on esimerkiksi, että arki (mahdollisesti naisen arki lapsen kanssa) on yhtä kunniallista työtä. Tähän tulkintaan osuu myös satujen (esim. Grimmin veljesten) tiukat moraalikoodit, joissa naiset ovat passiivisia prinsessoja ja miehet prinssejä. Sadut kasvattavat lapsia sukupuolisesti eroteltuun maailmaan. Satujen esittämä utopia toteuttuuu myöhemmin työpaikka hierarkioissa.

Pidän myös ajatuksesta tehdä esitystä kellokortin mukaisesti sillä taiteilija nähdään usein kunniattomana ja kurittomana. Työsi kommentoi tätä myyttiä. Erityisen hauskaksi tämän kommentin tekee se, että olet sisällyttänyt työn ehtoihin arvaamattomia elementtejä. Työ on loppupeleissä kuriton. Esitysten kesto voi vaihdella ja jopa alkamispäivä on kalenteriin vaikeasti sovitettavissa. Näin esitys näyttäytyy leikillisenä… se leikkii odotusten kanssa. Aikuiset eivät leiki työpaikoillaan vaan he tekevät työtä. Tämä esitys osoittaa olevansa kommentti aikuisten työlle viimeistään leikillisyytensä ja arvaamattomuutensa myötä. On ajankohtainen kommentti, että kaikkea työtä kuuluisi tehdä kurittomasti.

Töissä pidetään kuria yllä usein naurettavillakin keinoilla (pukeutumis etiketti, työntekijöiden kulkupassit) ja kuri ei yleensä palvele mitään. Se ainoastaan merkitsee eroa muun elämän (joka on aina impulssiivista) ja työn välillä.

Esityksesi on kiinnostava sillä se hyödyntää niin monia tavalliseen arkeen kuuluvia asioita. Se hyödyntää niitä niin korrektisti, että vaikuttaa miltei normaamilta tapahtumalta. Hakeudut luontoon lukemaan kirjoja. Tämä on selkeä ja normaali juttu. Työn erottaa esitykseksi se, että luet kirjoja ohjelmallisesti ja toimit osana Näkymä09 tapahtumaa. Taidekonteksti ja eritoten performanssi konteksti tosiasiassa hankaloittavat työn vastaaottaista. Taiteilta odotetaan mahdollisesti jotain elämää suurempaa. Yleisö saattaa osoittaa pettymyksensä työhön: “Miten niin tämä on muka taidetta!”. Tämä pettymys on odotettavaa. Se on mielestäni seurausta tiukasta institutionaalisesta hallinnosta, joka esittää tietävänsä asiat paremmin kuin kansa. Kun ensikädessä institutiot määrittävät mikä on taidetta on kaikkien institutioita vastustavien tehtävä vastustaa taiteen määritelmää. Älä huoli siitä sillä esityksen “ei taiteeksi tekeminen” on kansan tervettä vastarintaa. Pidä huolta siitä, että työ pysyy sulle merkityksellisenä.

Tavallisen, normaalin elämän ja epätodellisen taiteen suhde tulee kivasti käsitelty valitsemiesi kirjojen myötä. Työ peilaa paikkaa suoraan. Kirjat ovat merkityksellisiä suoraan sen myötä, että ne ovat kirjoja, joita Toijalalaiset todella lukevat eniten. Valitsemasi kirjat, kirjaston luetuimpien kirjojen joukosta kertovat jotain oleellista Toijalasta, sen mielen laadusta ja ihmisten kiinnostuksista. Kirjat eivät esitä olevansa merkityksellisiä, ne ovat merkityksellisiä! Tämä on tarkeä juttu. Toijalalaisten eniten kirjastosta lukemista kirjoista saisi esineinä vaikka mitä. Niistä voisi rakentaa kaupungin portin jne. Olisi kiva jos voisit jakaa lukemiesi kirjojen nimet. Voit käyttää niitä jossain yhteydessä…

“Iltasatu”. (6.-31.7 klo. 18:00) Tänä aikana Ulla Kiviluoma “Lukee Toijalalaisille mitä he haluvat kuulla.”

[Fi] Näkymä09: Töiden yhtenäisyydestä sekä kanaverkosta ja minimalismista.

Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.

Olen sulatellut viimeisen kerran henkilökohtaisten taiteilijatapaamisten antia ja yrittänyt selvittää mistä taiteilijat ovat yksilötasolla kiinnostuneita. Parhaiten työt ovat auenneet kirjallisten selostusten kautta. Toisaalta jotkut ovat tottuneita puhumaan omista töistään ja olen saanut ainakin kohtuullisen käsityksen teoksista myös keskustelun myötä. Tilanteet, joissa koko ryhmä kuuntelee, kun joku kertoo teosideastaan on varmaan aika vaativia tälläiseen harjaantumattomille. Mutta yhteisistä keskusteluista on pitkällä tähtäimellä hyötyä. Ehdotan, että varsinkin jos ei ole vielä harjaantunut taiteilijana niin kirjoittaisi ideoitaan ja suunnitelmiaan paperille. Näin koko ajan kehittyvä idea voi jalostua tekstin varassa, eivätkä impulssiiviset visiot häivytä alkuperäisiä suunnitelmia. Kirjoitustyöstä olisi hyötyä kaikille.

Henkilökohtaisissa tapaamisissa olen pyrkinyt saamaan selville mitkä kysymykset motivoivat taiteilijoita ja yrittänyt jalostaa töitä niin, että taitelijan motiivit olisivat joko luettavissa työstä tai vaikuttaisivat yleisön käytökseen suoraan. Lisäksi olen puuttunut rohkeasti materiaalivalintoihin. Sijoittelut ovat loksahtaneet toistaiseksi hyvin paikalleen.

Alussa luulin valtaosan taiteilijoista olevan kiinnostuneita luonnon materiaaleilla työskentelystä. Pienissä erissä on valottunut, että luontosuhdetta käsitellään useissa töissä vastakohtien ja kontrastien avulla. Suunnitelluissa töissä käytetään rohkeasti muovia, nailonia, betonia, kanaverkkoa ja lasikuidustakin on keskusteltu. Pidän tästä suunnasta. Monet ryhmäläisetkin kokevat että tasapainoisen luontosuhteen saavuttaminen olisi toivoton tehtävä. Huipputeollisia tuotteita, kuten kanaverkkoa tai nailonia, voi hyödyntää luonnonilmiöiden ehdoilla. Monissa töissä materiaalinen teollinen tausta korostaa herkkiä luonnonilmiöitä ja luonnonmuotoja.

Näkymä09sin valmistelun aikana henkilökohtainen käsitykseni kanaverkosta on muuttunut. Alussa ajattelin, sen olevan aina kompromissi. Materiaalia, joka on halpaa, tilapäiseksi tarkoitettua (epäuskottavaa) ja rumaa. Ryhmäläiset suhtautuvat siihen ongelmattomasti ja pienissä erissä olen alkanut pitää kanaverkosta. Herkuttelen ajatuksella, että kanaverkko olisi voinut olla minimalistien suosima materiaali. Se täyttää ehdot hyvin. Jokainen kuusikulma on virheettömän kokoinen, sitä valmistetaan satojen tuhansien kilometrien erissä ja sitä valmistetaan tarkkojen matemaattisten mittojen mukaan. Erityisen kiinnostavaksi sen tekee sen herkkyys. Kevytkin kosketus pilaa sen täydellisyyden. Monissa naisille suunnatuissa harraste lehdissä sitä käytetään erilaisten koriste esineiden runkona. Uskoisin, että se on valikoitunut naisten suunnattuun harraste-työhön sillä sen muokkaaminen on kevyttä ja materiaalia on helposti saatavilla. Näistä lähteistä tarkastellen vaikuttaa siltä, että kanaverkko on sukupuolettunut materiaali.

Sillä on myös kiva englanninkielinen nimi: “Hex Netting Fence”. Englannin kielisestä wikipediasta löytyy sille merkittäviä käyttökeinoja. Mm. Psykologi Harry Harlow on käyttänyt sitä luodakseen “sijais-äitejä” Rhesus-apinoille. Kokeiluissa kanaverkko “äidit” herättivät koeapinoissa vähemmän kiintymystä kuin vaatetetut “äidit”, vaikka kanaverkko “äideille” oli istutettu imettämisen mahdollistavat nännit. Se on siis tieteellisesti todistetusti luonnotonta. Tämä lisää sen uskottavuutta Näkymä09sin teollisten materiaalejen joukossa. On kiinnostavaa, että kanaverkoa käytetään yleisesti juuri luonnon hallinnassa. Sillä suojataan puiden juurakoita riistalta ja rajoitetaan elukoiden liikkumista.

Verkosta löytyi aiheeseen liittyen myös valtavasti “Chicken Wire” otsikolla nimettyä musiikkia. Kokonaisia albumeitakin! Alla lista last.fm palvelusta löytetyistä kappaleista.

Mutta palaan vielä siihen mihin suuntaan olen ohjaamassa meitä henkilökohtaisissa tapaamisissa.

Tämä liittyy viestintään. Valtaosa julkisesta viestinnästä pyrkii olemaan tehokasta ja nopeaa. Viesti koitetaan saada perille mahdollisimman nopeasti ja esteettömästi. Tästä on hyötyä mainonnassa, liikennemerkeissä, väittelyssä ja koulukasvatuksessa. Nopea viestintä pohjautuu usein nokkeluuteen ja innovatiivisuuteen. Asia sanotaan ytimekkäästi tavalla, jolla sitä ei ole totuttu kuulemaan. Seurauksena on välitön mielenkiinto ja tämän myötä viesti todennäköisesti menee perille. Seurauksena viesti on usein yksinkertaistettu: “Osta tai opi tämä!”. Monet taideteoksetkin pyrkivät viestimään tehokkaasti. Runebergistä tehty näköispatsas kertoo välittömästi henkilön olevan mies ja nopeasti on pääteltävissä tämän olevan runoilija (patsaan juuressa on nais-muusa kirjapinon kupeessa). Viimeistään patsaan ryhdistä ja katseesta on pääteltävissä hänen suuri arvonsa. Nykytaideteokset pyrkivät usein samanlaiseen tehokkuuteen. Innovatiivinen toteutus, ennen kayttämättömät materiaalit ja aikaisemmin käsittelemättömän aiheen valinta takaavat tietyn huomion taidekentällä ja huomio takaa viestin läpimenemisen.

Taiteenkenttä antaa kuitenkin mahdollisuuden aivan toisenlaiselle viestinnälle. Teoksen toteutuksen tai idean ei tarvitse olla kekseliäs ollakseen hyvää taidetta. Taideteoksen ei tarvitse avautua, jotta viesti menisi perille vaan työ saa jäädä kokemukseksi, jonka viesti puretaan kuten. Elokuva antaa tästä hyvän esimerkin: Pystyn suoralta kädeltä kertomaan mitä Andy ja Larry Wachowskin “Matrix” elokuvassa tai George Lucaksen “Tähtien sodassa” tapahtuu, mutta en osaa selittää, mitä juuri Ylen Teemalla näytetyn Jean-Luc Godardin “Alphavillessä” tapahtuu. Matrixen tapahtumat on järjestety valmiiksi sulatettuun muotoon mikä helpottaa muistamista. Alphavillessä ei oikeastaan ole tapahtumia vaan sattumuksia… Elokuvan voisi leikata uuteen järjetykseen enkä huomaisi eroa. Muistan siitä ensikädessä yksityiskohtia, joiden tulkitsin olevan merkityksellisiä elokuvaa katsoessani. Mutta tunnen saavani kokonaisuuden otteeseeni ainoastaan katsoessani elokuvaa. Kun se loppuu niin se loppuu. Toisin kuin Matrix jonka tapahtumat voisin kertoa iltasatuna.

Kenenkään ei tarvitse yksinkertaistaa ideaansa teoksesta tullakseen ymmärretyksi.

Chicken Wire (4:04) Pernice Brothers (1,793 listeners)
Chicken Wire (2:59) The Felice Brothers (1,924 listeners)
Chicken Wire Lady (4:08) The Blues Magoos (737 listeners)
Chicken Wire (3:32) Quinn Walker (449 listeners)
Chicken Wire (Album) (4:04) Pernice Brothers (395 listeners)
Chicken Wire (4:05) The Pernice Brothers (150 listeners)
Chicken Wire (1:42) Thomas Newman (52 listeners)
Chicken Wire Ron Wood & Ronnie Lane (58 listeners)
Chicken Wire Gang (13 listeners)
The Chicken Wire (2:49) James (23 listeners)
Chicken Wire Lady (4:07) Blues Magoos (26 listeners)
Chicken Wire (2:13) Roy Clark (27 listeners)
Chicken Wire (2:59) Felice Brothers (23 listeners)
Chicken Wire (1:56) Ron Wood (11 listeners)
Chicken Wire (3:37) Lauren O’Connell (15 listeners)
Chicken Wire (2:01) Ronnie lane & ron wood (12 listeners)
Chicken Wire (3:45) Himlaväsen (8 listeners)
Chicken wire in rain (5:29) Jeph Jerman (13 listeners)
The Grueling Task of Mending Chicken Wire (5:57) The Americas (14 listeners)
Monkey Baby Hanging On Chicken Wire (3:25) David Yazbek