Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.
Tämä opastusskirje on suunnattu Ulla Kiviluomalle, joka toteuttaa Näkymän yhteydessä arkipäivisin toistuva performanssin: “Iltasatu”. (6.-31.7 klo. 18:00) Tänä aikana hän “Lukee Toijalalaisille mitä he haluvat kuulla.” Luettavat teokset on valikoitu kirjaston eniten lainattujen kirjojen joukosta. Opastuskirje on ensisijaisesti suunnattu Kiviluomalla mutta mä luulen, että tästä selonteosta voi olla hyötyä myös muille. Ennenkaikkea esitystaiteitesiin perehtymättämille. Teksti on lyhennetty sulateltavampaan muotoon.
Hei Ulla,
…Koitan tämän muistilistan avulla tarjota työkaluja ensikädessä esityksesi vastaanottamista varten. Voit näikkä vinkeillä vastata yleisön kysymyksiin ja opastaa heitä tarkastelemaan työtä tietystä näkökulmasta. Tästä viestistä voi myös olla hyötyä, jos usko joutuu koetukselle esitys-sarjan aikana. Älä kuitenkaan pidä tätä listaa minään sillä mulla on rajallinen näkökulma, vertaan työtäsi ensikädessä omiin töihini…
Luokittelen työsi “tehtävä orjentoituneeksi -performanssiksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että työ kehittyy ja tulee tulkituksi asettamiesi tehtävän ehtojen mukaisesti. Teoksestasi kerrottavat ehdot (päivämäärät ja kellonajat ja sekä “lukea Toijalalaisille mitä he haluavat kuulla.”) antavat yleisölle keinoja lähestyä sitä mitä teos merkitsee. Lisäksi he tulkitsevat työtä sen mukaisesti miten sinä persoonana ratkaiset kunakin esityskertana vastaantulevat haasteet (väsymyksesi ja “odottamattomat asiat”) sekä esityksen pitkäkestoiset vaikutukset (kyllästymisen). Työn muoto on siis osa sen sisältöä, tyypillisesti tehtävä orientoituneissa performansseissa on juuri näin.. Työn ehdot muodostavat taideteoksen merkityksen.
On kiinnostavaa seurata miten ajatuksesi Toijalasta, esityspaikasta ja elämästä muuttuvat esityksen aikana. Muista kirjata joka päivä pari lausetta ylös. Osata sitä varten vaikka hieno ja kallis “moleskin” vihko. Muistiinpanot ovat tärkeitä sillä esityksen aikana keräät ja luot paikallista historiaa… …Kirjoitus työn avulla voit palata työn etenemisen aikana havaittuihin solmukohtiin. Niin ongelmiin kuin palkitseviin kokemuksiin.
Ota huomioon, että yleisö mahdollisesti yrittää ruveta keskustelemaan kanssasi esityksen aikana. Tälläisten kohtaamisten aikana he varmasti kertovat paikasta tarinoita. Mielestäni voit ottaa keskustelut osaksi esitystä vaikka pidät kiinni tehtävästäsi. Voit myös kirjata havaintojasi esityksen aikana. Kirjojen lukeminen on työn viitekehys. Käytännössä tilanteen lukeminen (ja muistiinpanojen kirjoittaminen) on osa työtä. Käyttämäsi kirjat ovat välineitä esitykselle, ehkä lavasteisiin verrattavia esineitä tai työkaluja.
Yleisö tulee pitämään työtäsi pitkällätähtäimellä arvossa sillä tulet tietämään paikasta jotain mitä he eivät tiedä. Todennäköisesti he haluavat keskustella kanssasi esitysten aikana ja jopa keskeyttää sinut. He mahdollisesti kokevat työn uhkaavaksi sillä se poikkeaa totutusta. He haluavat myös keskustella kanssasi koska haluavat osallistua edustamaasi ihmiskuvaan (rohkea taiteilija). Molemmissa mielissä on hyvin tärkeää, että jos joku haluaa alkaa horista omiaan niin kuuntelet heitä. Esityksesi ei voi mennä oikein tai väärin. Vaikka käyttäisit koko kesän jutellen ihmisten kanssa (aina eri kirja kädessä) se olisi onnistunut työ. Työn merkitys syntyy rakenteensa lisäksi sen seurausten myötä. Varmaankin syy miksi valitsit performanssin Näkymän työksi on juuri se, että haluat tarkkailla työn seurauksia. Ainostaan tämän kaltainen paikkasidoinnainen pitkästoinen performanssi antaa mahdollisuuden työn seurausten ja vaikutusten tarkkailuun.
Työsi viittaa rakenteensa kautta esimerkiksi seuraaviina asioihin.
Noudattamalla tarkka esiintymisaikataulua esityksesi rinnastuu kellokortilla tehtävään työhön. Näin se vertautuu “viralliseen työhön” ja esittää, että samoja ehtoja ja rakenteita noudattava “mieletön työsi” on yhtä arvokasta kuin työ esim. tehtaassa. Tämän seurauksena “virallinen työ” näyttäytyy uudessa valossa. Viralliseen työhön kuuluvat rutiinit ja aikataulujen noudattaminen näyttäytyvät rituaalisina. “Virallisen työn” rituaalisuuden kommentoiminen on kiinnostava taideteko.
Olemme puhuneet kiinnostuksestasi iltasatujen-lukemisen rituaalisuuteen. Rituaali vie lapset hetkeksi pois tästä maailmasta. Aikuisen näkökulmasta iltasadun vastakohta on päivän arki. Tässä mielessä on merkittävää, että esityksesi toteutuu virallisten työaikojen ulkopuolella ja kesäloma sesongin aikana. Mahdollinen tulkinta on esimerkiksi, että arki (mahdollisesti naisen arki lapsen kanssa) on yhtä kunniallista työtä. Tähän tulkintaan osuu myös satujen (esim. Grimmin veljesten) tiukat moraalikoodit, joissa naiset ovat passiivisia prinsessoja ja miehet prinssejä. Sadut kasvattavat lapsia sukupuolisesti eroteltuun maailmaan. Satujen esittämä utopia toteuttuuu myöhemmin työpaikka hierarkioissa.
Pidän myös ajatuksesta tehdä esitystä kellokortin mukaisesti sillä taiteilija nähdään usein kunniattomana ja kurittomana. Työsi kommentoi tätä myyttiä. Erityisen hauskaksi tämän kommentin tekee se, että olet sisällyttänyt työn ehtoihin arvaamattomia elementtejä. Työ on loppupeleissä kuriton. Esitysten kesto voi vaihdella ja jopa alkamispäivä on kalenteriin vaikeasti sovitettavissa. Näin esitys näyttäytyy leikillisenä… se leikkii odotusten kanssa. Aikuiset eivät leiki työpaikoillaan vaan he tekevät työtä. Tämä esitys osoittaa olevansa kommentti aikuisten työlle viimeistään leikillisyytensä ja arvaamattomuutensa myötä. On ajankohtainen kommentti, että kaikkea työtä kuuluisi tehdä kurittomasti.
Töissä pidetään kuria yllä usein naurettavillakin keinoilla (pukeutumis etiketti, työntekijöiden kulkupassit) ja kuri ei yleensä palvele mitään. Se ainoastaan merkitsee eroa muun elämän (joka on aina impulssiivista) ja työn välillä.
Esityksesi on kiinnostava sillä se hyödyntää niin monia tavalliseen arkeen kuuluvia asioita. Se hyödyntää niitä niin korrektisti, että vaikuttaa miltei normaamilta tapahtumalta. Hakeudut luontoon lukemaan kirjoja. Tämä on selkeä ja normaali juttu. Työn erottaa esitykseksi se, että luet kirjoja ohjelmallisesti ja toimit osana Näkymä09 tapahtumaa. Taidekonteksti ja eritoten performanssi konteksti tosiasiassa hankaloittavat työn vastaaottaista. Taiteilta odotetaan mahdollisesti jotain elämää suurempaa. Yleisö saattaa osoittaa pettymyksensä työhön: “Miten niin tämä on muka taidetta!”. Tämä pettymys on odotettavaa. Se on mielestäni seurausta tiukasta institutionaalisesta hallinnosta, joka esittää tietävänsä asiat paremmin kuin kansa. Kun ensikädessä institutiot määrittävät mikä on taidetta on kaikkien institutioita vastustavien tehtävä vastustaa taiteen määritelmää. Älä huoli siitä sillä esityksen “ei taiteeksi tekeminen” on kansan tervettä vastarintaa. Pidä huolta siitä, että työ pysyy sulle merkityksellisenä.
Tavallisen, normaalin elämän ja epätodellisen taiteen suhde tulee kivasti käsitelty valitsemiesi kirjojen myötä. Työ peilaa paikkaa suoraan. Kirjat ovat merkityksellisiä suoraan sen myötä, että ne ovat kirjoja, joita Toijalalaiset todella lukevat eniten. Valitsemasi kirjat, kirjaston luetuimpien kirjojen joukosta kertovat jotain oleellista Toijalasta, sen mielen laadusta ja ihmisten kiinnostuksista. Kirjat eivät esitä olevansa merkityksellisiä, ne ovat merkityksellisiä! Tämä on tarkeä juttu. Toijalalaisten eniten kirjastosta lukemista kirjoista saisi esineinä vaikka mitä. Niistä voisi rakentaa kaupungin portin jne. Olisi kiva jos voisit jakaa lukemiesi kirjojen nimet. Voit käyttää niitä jossain yhteydessä…
“Iltasatu”. (6.-31.7 klo. 18:00) Tänä aikana Ulla Kiviluoma “Lukee Toijalalaisille mitä he haluvat kuulla.”
