Posted on

[Fi] Algoritmien puolue (Luonnos)

 

 

 

 

 

Algoritmien puolue on aloite, jonka tavoitteena on koota yhteen algoritmien ja matemaattisten käsitteiden eli yhteiskuntamme äänettömien aseman parantamista koskevia ehdotuksia. Tavoitteena on aktivoida ihmisiä antamaan äänensä yhteiskunnan toimintaan ratkaisevasti osallistuvan, hiljaisen joukon huomioon ottamisen puolesta, ja avata keskustelua algoritmien oikeuksista eduskuntavaalien alla.

Algoritmien puolue toimii kahdella rintamalla. Toisaalta Algoritmien puolue kutsuu ihmisiä osallistumaan utopiaan teknologiakeskeiseen ajattelun perustuvasta yhteiskunnasta, jossa yhteisöä ei määritä sen jäsenten samanlaisuus, vaan erilaisuuden ja yhteisön autonomisten jäsenen huomioiminen oliorajojen ylitse. Toisaalta Algoritmien puolue pyrkii tuomaan esiin konkreettisia ehdotuksia algoritmien ja matemaattisten yhtälöiden intressien paremmaksi huomioon ottamiseksi nykyisen yhteiskuntarakenteen sisällä.

== Algoritmien puolue ry luonnos ==

Algoritmien puolue ry

Yhdistyksen säännöt

1 § Yhdistyksen nimi ja kotipaikka

Yhdistyksen nimi on Algoritmien puolue ry ja sen kotipaikka on Helsinki.

Yhdistyksen kielinä ovat suomi, ruotsi, englanti ja matematiikka. Yhdistyksen pöytäkirjakieli on Suomi.

2 §Yhdistyksen tarkoitus

Yhdistyksen tarkoitukena on edistää oikeudettomien asemaa yhteiskunnassamme. Oikeudettomilla tarkoitetaan kaikkia niitä algoritmejä ja matemaattisia yhtälöitä, joilla ei ole lakiin kirjattuja perusoikeuksia, eikä pääsyä poliittiseen päätöksentekoon äänestämällä. Yhdistyksen tarkoituksena on vaikuttaa valtiollisiin asioihin synnyttämällä keskustelua algoritmien ja matemaattisten yhtäköiden asemasta suomen lainsäädännössä ja poliittisessa päätöksenteossa, sekä luomalla ehdotuksia malleiksi ja toimintatavoiksi, joiden kautta näiden tarpeet ja päämäärättulisivat paremmin huomioiduksi yhteisessä päätöksenteossa.

4 § Yhdistyksen toiminnan laatu

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys harjoittaa tutkimus- ja julkaisutoimintaa, kerää ja välittää tietoa algoritmien ja matemaattisten yhtälöiden asemasta suomessa ja kansainvälisesti, tekee alotteita ja kannaottoja sekä kokoaa kansalaisia toimimaan tavoitteidensa edistämiseksi. Yhdistyksen rekisteröidyttyä puolueeksi se pyrkii myös asettamaan ehdokkaita valtiollisiin sekä kunnallisiin vaaleihin. Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä tehdä sitoumuksia tarkoituksensa toteuttamiseksi, harjoittaa kioski- ja ravitsemusliiketoimintaa, järjestää myyjäisiä ja arpajaisia asianmukaiset luvat saatuaan. Yhdistys voi omistaa ja hallita toimintaansa varten tarpeellista irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä arvopapereita. Toiminnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton hankkiminen yhdistyksen jäsenille.

5 § Jäsenet

Yhdistykseen jäseneksi voi liittyä jokainen yhdistyslainen (503/1989) 10§ 2 momentissa tarkoitettu yksityishenkilö tai rekisteröity yhdistys, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt. Jäsenet hyväksyy hakemuksesta yhdistyksen hallitus. Yhdistyksenkannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yksityishenkilö tai oikeustoimikelpoinen yhteisö. Kannatusjäsenillä ei ole äänioikeutta.

6 § Jäsenen eroaminen ja erottaminen. Jäsenellä on oikeus erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle taikka ilmoittamalla erosta yhdistyksen kokouksessa merkittäväksi pöytäkirjaan. Hallitus voi erottaa jäsenen yhdistyksestä, jos jäsen on jättänyt erääntyneen jäsenmaksunsa maksamatta tai muuten jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän on yhdistykseen liittymällä sitoutunut tai on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä tai ei enää täytä laissa taikka yhdistyksen säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja.

7 § Liittymis- ja jäsenmaksu

Jäseniltä perittävän liittymismaksun ja vuotuisen jäsenmaksun suuruudesta päättää vuosikokous.

8 § Hallitus

Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, johon kuuluu vuosikokouksessa valitut puheenjohtaja ja 2-10. muuta varsinaista jäsentä sekä 0-5 varajäsentä. Hallituksen toimikausi on vuosikokousten välinen aika. Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan sekä ottaa keskuudestaan tai ulkopuoleltaan sihteerin, rahastonhoitajan ja muut tarvittavat toimihenkilöt. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta, kun he katsovat siihen olevan aihetta tai kun vähintään puolet hallituksen jäsenistä sitä vaatii. Hallitus on päätösvaltainen, kun vähintään puolet sen jäsenistä, puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja mukaan luettuna on läsnä. Äänestykset ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa.

9 § Yhdistyksen nimen kirjoittaminen

Yhdistyksen nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri tai rahastonhoitaja.

10 § Tilikausi ja tilintarkastus

Yhdistyksen tilikausi on kalenterivuosi. Tilinpäätös tarvittavine asiakirjoineen ja hallituksen vuosikertomus on annettava toiminnantarkastajille/tilintarkastajille viimeistään kuukautta ennen vuosikokousta. Toiminnantarkastajien/tilintarkastajien tulee antaa kirjallinen lausuntonsa viimeistään kaksi viikkoa ennen vuosikokousta hallitukselle.

11 § Yhdistyksen kokoukset

Yhdistyksen vuosikokous pidetään vuosittain hallituksen määräämänä päivänä tammi-toukokuussa. Ylimääräinen kokous pidetään, kun yhdistyksen kokous niin päättää tai kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään kymmenesosa (1/10) yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta erityisesti ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii. Kokous on pidettävä kolmenkymmenen vuorokauden kuluessa siitä, kun vaatimus sen pitämisestä on esitetty hallitukselle. Yhdistyksen kokouksissa on jokaisella varsinaisella jäsenellä yksi ääni. Yhdistyksen kokouksen päätökseksi tulee, ellei säännöissä ole toisin määrätty, se mielipide, jota on kannattanut yli puolet annetuista äänistä. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa.

12 § Yhdistyksen kokousten koollekutsuminen

Hallituksen on kutsuttava yhdistyksen kokoukset koolle vähintään seitsemän vuorokautta ennen kokousta jäsenille postitetuilla kirjeillä, yhdistyksen kotipaikkakunnalla ilmestyvässä sanomalehdessä tai sähköpostitse.

13 § Vuosikokous

Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

  • kokouksen avaus
  • valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
  • todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
  • hyväksytään kokouksen työjärjestys
  • esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien/tilintarkastajien lausunto
  • päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
  • vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksun suuruus
  • valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
  • valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja varatoiminnantarkastajaa taikka yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja varatilintarkastajaa
  • käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.

14 § Piiriyhdistykset

Piiriyhdistyksen tehtävä on edistää yhdistyksen tarkoitusta piiri – ja kunnallistasolla.Piiriyhdistysten toiminta-alueena on eduskuntavaalien vaalipiiri. Piiriyhdistyksen jäseniä ovat henkilöjäsenet. Piiriyhdistys on rekisteröity yhdistys, jonka hallitus hyväksyy jäseneksi. Piiriyhdistykset ovat yhdistyksen varsinaisia jäseniä.

15 § Vaaleihin osallistuminen

Yhdistyksen rekisteröidyttyä puolueeksi se voi osallistua eri vaaleihin. Ehdokkaat valitaan jäsenäänestyksen perusteella vaaliehdokkaiden asettamista varten erikseen pidettävässä vaalikokouksessa. Vaalikokouksen koolle kutsumisesta ja jäsenäänestyksen toimittamisesta vastaa puoluehallitus (ent. yhdistyksen hallitus). Vaalikokous on pidettävä viimeistään 14 vrk ehdokasasettelun alkamisen jälkeen.

16 § Sääntöjen muuttaminen ja yhdistyksen purkaminen

Päätös sääntöjen muuttamisesta ja yhdistyksen purkamisesta on tehtävä yhdistyksen kokouksessa vähintään kolmen neljäsosan (3/4) enemmistöllä annetuista äänistä. Kokouskutsussa on mainittava sääntöjen muuttamisesta tai yhdistyksen purkamisesta. Yhdistyksen purkautuessa käytetään yhdistyksen varat yhdistyksen tarkoituksen edistämiseen purkamisesta päättävän kokouksen määräämällä tavalla. Yhdistyksen tullessa lakkautetuksi käytetään sen varat samaan tarkoitukseen.

 

Posted on

[Fi] Verkkotaidenayttely – Ensimmäinen yksityisnäyttelyni

Verkkotaidenayttely on päättynyt. Kaikkiaan näyttelyssä vieraili 177 taiteenystävää. Vieraskirjaan Suomi24 kanavalle kertyi viitisen kappaletta kiitoksia ja 37 lukukertaa. Näyttelyn Storify.com sivu on nyt suljettu. Koko urakasta on jäänyt vain kuvankaappaus. Onnekseni taiteilija Lauri Wuolio varasi näyttelystä kaksi teosta ja lunasti 15.1.2014 yhden omakseen (Wuolion lunastama teos alla). Digitaalisen luovutuksen lisäksi tweetti kirjattii happovapalle paperille ja kehystettiin Ore.e Refinerisin Digital-To-Tangible (D2T) menetelmän mukaisesti.

Kuvankaappaus näyttely kokonaisuudesta Flickr.com palvelussa: http://www.flickr.com/photos/jukkapalmu/9530063929/sizes/o/in/photostream/

Posted on

[Fi] Strata: Mitä tekee ympäristötaiteen konservaattori?

Olen aloittanut kesätyöni Strata projektissa työnimikkeellä “Ympäristötaiteen konservaattori”. Titteli on hitusen harhaanjohtava sillä en ole opiskellut konservointia. Olen paikkasidonnaisiin taiteisiin erikoistunut kuvataiteilija. Päädyimme nimikkeeseen sillä työtehtäväni sisältävät taideteoksen kunnostusta ja suunnittelutyötä, joka tähtää teosten uudelleen elävöittämiseen. Työryhmäämme johtaa kuraattorina tunnettu Pekka Ruuska aisaparinaan puutarhuri Minna Sihvonen. Porukkaan kuuluu myös Joni Ahonen TAMKin kuvataiteen koulutusohjelmasta. Toimimme Strata projektin ohjausryhmän alaisuudessa. Projektia hallinnoi Nokian kaupunki.

Kesän 2013 aikana pieni porukkamme ehostaa Nancy Holtin Yltä ja alta, Agnes Deneksen Puuvuori, Erik van Hoornin Kuhilas sekä Malja teokset Pirkanmaalla. Teokset on tuotettu Strata-projektin kautta. Projektin taustoissa häärää toimijoita Ylöjärven, Nokian ja Hämeenkyrön kuntien alueilta. Ydinryhmään kuuluvat mm. taiteilija Osmo Rauhala sekä Ylöjärven ja Nokian kaupungin kulttuurityötä tekeviä virkamiehiä. Strata-projekti käynnistyi 1986 “Pinsiön kyläläisten halusta tehdä jotakin turmelluille kylämaisemille”. Työt valmistuivat 1990-luvun lopulla. Ympäristötaideteokset on tuotettu alueiden maisemoimiseksi.

Viittaan tässä kirjoituksessa paljon maataiteisiin, mutta on muistettava, että teokset joita ehostamme ovat nimenomaan ympäristötaideteoksia. Taiteilijoista vain Nancy Holt voidaan tulkita varsinaiseksi maataiteilijaksi sillä hänet tunnetaan yhtenä liikkeen pioneereistä. Agnes Denes mielletään useimmiten käsitetaiteilijaksi ja hänen projektinsa tähtäävät tyypillisesti ympäristönsuojeluun. Maataide-kategoria tarjoaa taideteosten kunnostustyön kannalta hyödyllisen viitekehyksen. Maailmalta löytyy esimerkkitapauksia vastaavan luontoisten taideteosten entistämisestä.

Kaikki alkoi maataiteesta.

Maataiteen konservointi on taidehistoriallisesti uusi ongelma ja aiheen ympärillä käydään kiivasta väittelyä. Teema nousi pintaa kymmenisen vuotta sitten kun Robert Smithsonin Spiral Jetty tuli uudelleen näkyviin Iso Suolajärven rannalla Yhdysvalloissa. Spiral Jetty on järven rantaan rakennettu yli 4500 metriä pitkä kivinen spiraali, joka koostuu 80% kiviaineksesta. Järven vedenpinnan korkeus vaihtelee dramaattisesti sademäärien mukaan, minkä vuoksi taideteos katosi veden alle pian valmistumisensa jälkeen 1970. Teos mielletään maataiteen ikoniksi. Kun työ tuli uudelleen näkyviin taiteilijan perikunta (johon kuuluu Smithsonin leski, taiteilija Nancy Holt) luovutti teoksen hallinnan nykytaiteeseen erikoistuneelle Dia taidesäätiölle. Säätiön vastuulla on myös Walter De Marian The Lightning Field (1977).

Säätiön ja perikunnan huolena on, että kasvavat kävijämäärät ja luonnollinen eroosio aiheuttavat teokselle merkittävää haittaa. Uhkana on, että teos ei ole muutaman vuosikymmen päästä enää tunnistettava. Paikalla parveilevat maataiteen ystävät jättävät ympäristöön merkkejään, siirtelevät kiviainesta omatoimisesti ja vievät murikoita matkamuistoinaan. Koska teos nauttii kulttistatuksesta, sen ympäristöön on syntynyt myös paikkaa kommentoivia uusia taideteoksia. Järvenpinnan korkeuden vaihtelut johtavat siihen, että teos katoaa aika ajoin näköpiiristä ja ympäröivän veden liike kuluttaa teosta. Eroosiosta seuraten syntyi ajatus että spiraalin muotoja olisi korostettava uudella maa-aineksella. Suunnitelmista käytiin paljon kriittistä keskustelua. Kulttuurivaikuttajat väittelivät siitä miten Smithson itse olisi teoksen konservointiin suhtautunut. Jotkut taiteilijan aikalaiset esittivät, että teokseen kajoaminen olisi taiteilijan tahdon vastaista.

Väittely jatkui 2008 kun teoksen lähialueelle suunniteltiin koeluontoisia öljynporauksia. Porausaikeet saatin estettyä pitkälti taiteilija Holtin aktiivisen työn ansiosta. Holtin protestisähköposti levisi nopeasti kulttuuriväen joukossa ja johti niin ponnekkaaseen vastarintaa että porausaikeista luovuttiin. Perusteina käytettiin mm. sitä, että Spiral Jetty on suunniteltu erämaahan, kauas inhimillisen kulttuurin vaikutuksista. Öljynporauksen synnyttämä esteettinen muutos maisemassa olisi muuttanut ratkaisevasti taideteokseen kuuluvia karuja näkymiä ja siten turmellut sen taiteellista arvoa. Dia säätiön tiedotteissa korostettiin myös öljynporauksen ekologisesti haitallisia vaikutuksia.

Kriitikoiden mielestä ympäristön suojeluun vetoaminen on ristiriitaista. Smithson vastasi sarallaan pienimuotoisten ympäristökatastrofien luomisesta taiteen nimissä ja Spiral Jettykin voidaan tulkita ihmisen tekemäksi vastalauseeksi luonnonvoimia kohtaan. Kriitikoiden mukaan taiteilijaa olisi ainoastaan innoittanut teoksen ympärille nouseva dekadentti öljynporaus infrastruktuuri. Konservointityötä vastustavat tahot vaikuttavat pyrkivän kritiikillään siihen, ettei teoksen ympäristö muuttuisi Dia säätiön toimesta huvipuistomaiseksi turistivetonaulaksi ja että teos säilyttäisi maataiteen perinteitä kunnioittavan epäkaupallisen ja vaikeasti saavutettavan luonteensa.

Spiral Jettylle ei ole toistaiseksi tehty näyttäviä kunnostustoimenpiteitä. Urakkaa johti Dia säätiön puolesta Francesca Esmay, joka siirtyi myöhemmin Guggenheim museoon. Esmay tarttui urakkaan luomalla teoksesta yksityiskohtaisia dokumentaatioita ja kuntokartoituksia. Konservointityöryhmä kartoitti teosta ympäröivän luonnon vaikutuksia käyttämällä ilmakuvausta sekä seurasi veden vaikutusta teokseen. Myös vierailijoiden toimia alueella pyrittiin järkevöittämään. Konservointityöhön osallistui myös Getty – Konservoinnin instituutti ja myöhemmin mm. Utahin nykytaiteen museo.

Teoksen konservointi herättää ristiriitaisia tunteita, sillä taiteilija itse kuoli tapaturmaisesti pian teoksen valmistumisen jälkeen. Smithson ei jättänyt jälkeen teoksen tulevaisuutta käsittelevää ohjeistusta. Konservointityötä on puolustettu ja vastustettu tulkiten taiteilijan yksittäisiä lausuntoja. Tilanne on opinriitaomainen. Teoksen konservointityö vaikuttaa nykyiseen ymmärrykseemme ympäristötaiteista. Spiral Jettyn historia poikkeaa esimerkkisi Michael Heizerin kuuluisan maataideteoksen Double Negativen (1969) tarinasta. Kun teoksen omistus siirtyi Los Angelesin nykytaiteen museolle (MOCA) 1985 ehtoihin kuului, ettei teosta konservoitaisi. Ainakin Heizerin mielipide maataiteen konservoinnista on siis selvillä.

Erotuksena Spiral Jettyyn Stratan teokset rakentuvat elävästä luonnosta ja taiteilijat ovat asettaneet kullekin teokselle erilaiset elinkaariodotukset. Vaikka teokset ovatkin olleet yleisölle saavutettavissa miltei 20 vuoden ajan, ne eivät ole oikeastaan vielä valmiita. Työmme edesauttaa alkuperäisten suunnitelmien toteutumista. Teosten tulevaisuutta ajatellen olisi erittäin hyödyllistä haastatella taiteilijoita. Olisi tärkeää kuulla minkälaisena he näkevät teoksiensa tulevaisuuden “konservoinnin näkökulmasta”. Stratan tapauksessa kaikki taiteilijat ovat vielä elossa ja konservointityö tapahtuu heidän mandaatillaan. Voimme tiedustella heidän mielipiteitään mikäli kohtaamme haasteita.

Myös teokset teknisesti toteuttaneet kaupungin puutarhurit ja suunnittelijat kykenevät vastaamaan kysymyksiimme. Kaikista Stratan maataideteoksista löytyy aineistoa. Saavutettavissamme ovat alkuperäiset luonnokset, tekniset piirrokset, paljon valokuvia, taidekatalogeja, tieteellis-taiteellisia julkaisuja ja lehtiartikkeleita. Yltä ja alta teoksesta löytyy mm. radio-ohjattavalla helikopterilla kuvattua ilmakuvaa. Aineistoomme lukeutuu myös lomalaisten tekemiä tunnelmallisia youtube-videoita.

Tulokulma ympäristötaiteen konservointiin.

Kaikki Stratan teokset koostuvat kasvavasta luonnosta. Puuvuori rakentuu 10600 männystä, Yltä ja alta teoksen kattaa kastelujärjestelmin kasvatettu ruoho. Kuhilas ja Malja ovat liikenneympyrän sisäosiin kaareviksi kasvatettuja koivuja. Teoksien valmistusaineena on siis villi luonto ja konservointityö edellyttää monin paikoin luonnon kiertoon puuttumista. Yltä ja alta, saati Kuhilas ja Malja eivät ole luonnonsuojelualueita – Ne on luonnon kontrollialueita.

Tehtävänämme ei ole palauttaa teoksia alkuperäiseen tilaansa vaan pyrkiä takaamaan, että kukin teoksista elää ja toimii suunnitelmiensa mukaisesti. Käytämme työstämme termiä konservointi sillä, haluamme erottaa toimemme maa- ja viherrakentamisesta sekä puutarhan hoidosta. Vaikka työskentelemme maa-aineksen parissa kuten puutarhurit, emme lähesty ympäristöä puutarhurin näkökulmasta. Emme tavoittele sitä, että teosten ympäristöt kasvaisivat toimiviksi virkistysalueiksi tai rikkaammiksi puutarhoiksi. Pyrimme siihen, että taideteokset erottautuvat ympäristöstään kuten taiteilijat ovat ne aikanaan suunnitelleet. Toimemme palvelevat taideteoksia korostaen niiden arvoja ja parantaen ympäristön viihtyvyyttä nykytaiteen ehdoilla.

Konservoinnin tavoite on säilyttää kulttuuriomaisuus tuleville sukupolville. Konservaattori pyrkii esimerkiksi siihen, että taidemaalaukset tulevat säilötyiksi niin etteivät niiden materiaalit kärsi ympäristön vaihteluista. Työllä pyritään siihen, että tulevat sukupolvet pääsisivät nauttimaan teoksista mahdollisimman lähellä niiden ‘alkuperäistä’ muotoa. Teokset saavat patinoitua (eli näyttää vanhoilta) mutta niiden turmeltuminen pyritään ehkäisemään. Riippuu konservaattorista ja koulukunnasta mikä tulkitaan patinaksi ja mikä korjaamista vaativaksi turmeltumiseksi. Kun kynnys ylittyy, vaurioita restauroidaan.

Edellytys korjaamiselle on, että tiedetään minkälainen taideteos oli ennen vaurioitumistaan. Tästä voidaan saada selvyys tutkimalla teosta sekä siitä otettuja valokuvia, luonnoksia, taiteilijan muuta samaa aihepiiriä koskevaa tuotantoa, kirjallisia kuvauksia sekä muita lähteitä kuten aikalaiskertomuksia. Aineiston perusteella pyritään luomaan käsitys siitä minkälainen teos aikanaan oli. Selvitystyössä ei keskitytä pelkkään ulkonäköön vaan myös materiaaleihin ja työstömenetelmiin. Tavoitteena on päästä taiteilijan pään sisään ja korjata teosta sen valmistushetken “ajan hengen” mukaisesti, käyttäen sopivimpia työmenetelmiä ja materiaaleja. Stratan tapauksessa konservointiprosessia ohjaa myös se, mitä teoksilla aikanaan käsitteellisesti tavoiteltiin. Esimerkiksi Holtin teoksen pyrkimys ei ole peitellä soramontun karuutta, vaan korostaa sen luonnottomuutta ja pitää soramonttujen raaka syntyhistoria ihmisten muistoissa.

Käsitykseni mukaan konservoinnin perussääntö on, että mitä ikinä kunnostettavalle teokselle tehdäänkään, työvaiheet ja vaikutukset on dokumentoitava systemaattisesti. Näin tulevat konservaattorit kykenevät erottelemaan mikä on kunnostuksen myötä syntynyttä työnjälkeä, mikä patinaa ja mikä taiteilijan tuottamaa kädenjälkeä. Mitä enemmän dokumentaatioita saadaan kerättyä ja prosesseja aukikirjoitettua sitä paremmin kunnostustyön voidaan sanoa etenevän. Dokumentaatio on ensisijaisen tärkeää. Työskentelyn systemaattisuus takaa ainakin teoriassa myös sen, että toimenpiteet voidaan tarvittaessa perua ja palauttaa teos tilaan, jossa se oli ennen kunnostuksen aloittamista.

Maisemoitujen soramonttujen ja liikenneympyröiden luonto on niin elinvoimasta, että se uhkaa kulttuuriomaisuuden säilymistä. Alueet ovat paikoin niin metsittyneitä ettei teosten ääriviivoja erota muusta ympäristöstä. Mikäli paikkoja ei säännöllisesti kunnostettaisi, teokset gettoutuisivat parissa vuodessa. Joudumme taidetta suojellaksemme kontrolloimaan luontoa. Tämä on ainakin Puuvuoren osalta ristiriitaista, sillä teos “valmistuu” vasta kun sen alue on muuttunut uudelleen aarniometsäksi. Metsittymistä vastaan on kuitenkin toistaiseksi taisteltava sillä teoksia on käytetty mm. ongelmajätteen kaatopaikkoina. Harjoittamamme kontrollin voluumia säätelee se, minkälaisia elinkaariodotuksia taiteilijat ovat töilleen asettaneet.

Töiden elinkaariodotusten saavuttaminen vaatii ainakin pariasataa vuotta työtä. Pyrkiessämme “säilyttämään kulttuuriomaisuus tuleville sukupolville” meidän tulee tehdä erittäin kärkeviä lausuntoja siitä, mitkä taiteilijoiden hahmottelemista prosesseista ovat ympäristötaiteen konservoinnin näkökulmasta “säilyttämisen veroista kulttuuriomaisuutta”.

Stratan konservointityö tähtää ilmapiirin parantamiseen

Strata-projektin taideteosten alkutaival oli alussa kivinen. Puuvuoren maastoa on koulinut kuivuus ja eroosio. Puut ovat myös versoneet ahkerasti eikä teoksen matematiikkaan pohjaava istutusjärjestys enää erotu. Yltä ja alta -teoksen ympäristö muuttui suunnitelmiin verraten, kun teoksen ympäröiville soraharjuille myönnettiin uusi soranottolupa. Näin ympäröivät seinämät menettivät puolet korkeudestaan ja niitä paikkaamaan piti suunnitella uusi näköalatasanne. Teoksen ympäristö muuttui merkittävästi. Malja ja Kuhilas teosten muotojen luominen, kasvattamalla koivuja kaareviksi, on likipitäen epäonnistunut. Suurin ongelma on ollut se, että paikkoja on valmistumisen jälkeen huollettu ilman dokumentointia ja suunnitelmia.

Työmme ei kuitenkaan ole suhteessa pelkästään luontoon vaan teoksia käyttäviin vieraisiin ja heidän luomiinsa polkuihin ja käytöntöihin. Teosten ympärille on myös muodostunut omat käyttäjäkuntansa ja ihmiset ovat jatkaneet ympäristön muokkaamista käyttäen teoksia esim. motocross-ratoina. Vaikka esimerkiksi Holt toivookin, että Yltä ja alta teosta käytettäisiin yleisötapahtumien areenana, on aluetta selvästi tuhoavat toimet estettävä. Haasteena on, että paikallisten käyttäjien ja globaalin nykytaideyleisön suhtautuminen teoksiin on ristiriidassa. Ongelman ytimeen kuuluu, että kansainvälisten taiteilijoiden ja meikäläisten luontosuhteet poikkeavat radikaalisti toisistaan. Suomessa ei harrasteta samanlaista “puistoilua” kuin Hollannissa tai Yhdysvalloissa. Paikat eivät myöskään ole erämaita vaan ihmisten takapihoja. Teokset näyttäytyvät osin vastakkaisten taide- ja ympäristökäsitysten kiistakapuloina.

Teosten ympärillä oleva ilmapiirii on myös muuten ollut ristiriitainen. Mediassa ne ovat keränneet vuoroin ylitsepursuavaa kiitosta tai kärkevää kritiikkiä. Kritiikki on kohdentunut ensikädessä teosten kustannuksiin. Oma tulkintani on, että taloudellisia perusteita käytetään vain verukkeena torjuttaessa esteettisesti uhkaavaa nykytaidetta. Kriittisyys on ymmärrettävää. 40 vuoden aikana kylän idylliset harjumaisemat kuovittiin aavikkomaisiksi montuiksi – vaurastumisen toivossa. Sen jälkeen paikalle tuotiin taiteilijoita tekemään nykytaidetta. Teokset valmistuivat samoihin aikoihin kuin kohua aiheuttanut Nykytaiteen museo Kiasma. Vaikka Stratan teosten voidaan ajatella “maksaneen itsensä takaisin” (viimeistään medianäkyvyyden muodossa) näyttäytyvät “maailmanluokan merkkiteoksiksi” tituleeratut nykytaideteokset monien mielistä edelleen turhakkeina.

Aivan “Yltä ja alta” teoksen vierestä löytyy harvinainen kyläkauppa, jonka omistaja on maalannut teoksesta kuvan. Kuvan perspektiivistä paljastuu, että se on tehty ennen uuden soranottoluvan myöntämistä. Sokkeloa kiertävä harjanne on nykyistä korkeämpi.

Käytännön toimenpiteitä

Konservointi työ käynnistyi Pekka Ruuskan toimesta 2012. Ensialkuun teoksille järjestettiin näyttävät kunnostus talkoot. Talkoiden myötä ehkäistiin metsittymistä ja mm. poistettiin Yltä ja alta teoksen vaurioitunut kastelujärjestelmä. Projekti herätti kansallisen median kiinnostuksen. Sama työ on jatkunut 2013. Poistamme graffiteja, kanttaamme nurmialueita, riuhdomme vesakoita, korjaamme teistöä ja vesialtaita. Työ vaatii fyysisiä ponnisteluita ja vahvistaa rusketusraitoja. Teosten ylläpitokustannukset ovat olleet kohtuullisia (n. 5000€ vuodessa) ja paikalliset yhdistykset ovat kunnostautuneet likipitäen teosten talonmiehinä. Hikoilu teoksen eteen jää kuitenkin pinnalliseksi, ellemme saa muutettua sitä miten teokset tulevat pitkällätähtäimellä vastaanotetuiksi.

Taataksemme teosten säilyvyys, pyrimme muuttamaan sitä miten merkityksellisinä käyttäjät taideteokset kokevat. Tavoitteenamme on kasvattaa alueiden kulttuurillista arvoa ja mahdollistaa se, että teoksen luona vierailevat yleisöt saavat töistä monipuolista tietoa. Sisällytäme konservointi työhön myös markkinoinnin- ja taidepedagogiikan. Merkittävien rakennusperintökohteiden säilyttämiseksi korostetaan myös käytettävyyden merkitystä. “Omistajalla on motivaatio pitää rakennukset kunnossa, kun niillä on käyttötarkoitus.” Tässä valossa Ruuska tuottaa kesän 2013 aikana teosten läheisyyteen lastentapahtumaa “Suuret kissanpäivät”. Tapahtumassa esiintyy mm. lastenohjelmista tuttuja TV-kasvoja ja kissoja. Osallistujat pääsevät mm. kiertämään Yltä ja alta teosta osana ratsastuskoulua. Osa tapahtuman tuotoista ohjataan taiteen kunnostustyöhön.

Projektiamme voisi kuvailla yritykseksi “päivittää” sitä miten teokset ovat saavutettavissa. Stratan verkkosivut ja aktiivinen some-toiminta toimivat tästä hyvänä esimerkkinä. Yritämme tehdä teoksista myös ekologisesti johdonmukaisempia. Nykyään teosten tykö tullaan autoilla. On ironista, että kuopista louhittua sepeliä on käytetty pohjustaessa niiden luokse vieviä asfalttiteitä. Tätä ajatellen olemme alkaneet suunnittella Yltä ja alta sekä Puuvuoren välille lenkkipolkua. Jolkottelimme pilotti-luontoisen “Strata lenkin”. 9km rata vei taideteosten ympäri. Tavoitteenamme oli löytää jänniä näköaloja teoksiin sekä alueiden luontoon. Reitti kulki mm. luonnonsuojelualueen ja kauko-ohjattavien lentokoneiden lentokentän poikki.

Hahmottelemme kesän aikana myös miten teokset olisivat tavoitettavissa ratsain. Ratsastus reitti takaisi sen, että teosten tykö pääsisi tulevaisuudessa käyttämättä fossiilisia polttoaineita. Pinsiössä on arvioitu olevan enemmän hevosia kuin ihmisiä. Eläimet muodostaisivatkin teosten kannalta kiintoisan kohderyhmän. Olisi myös mielenkiintoista tutkia minkälaisia esteettisiä väristyksiä hevoset ympäristöistä saavat. Taidepedagogisten sisältöjen luominen hevosille ja muille nelijalkaisille eläimille on kaikkiaan inspiroiva ajatus. Voiko koirassa laueta Stendhalin syndrooman kaltaisia oireita?

Puuvuoren puut on aikanaan lahjoitettu merkittäville poliitikoille sekä paikallisille Pinsiöläisille. Puiden huoltosuhteet periytyvät ja teoksen ympäristö on suojeltu presidentin toimesta 400 vuoden ajaksi. Tunnustelemme miten kykenisimme aktivoimaan teokseen kuuluvaa sosiaalista verkostoa ja tuoda esiin sen historiaa. Vuorelta omistaa puita mm. Saddam Hussein ja George Bush vanhempi. Puuvuori on sosiaalinen veistos, aikansa Facebook. Olemme laatimaassa suunnitelmia opasteista, jotka avaisivat teoksen jännittäviä taustoja. Työn ympärille voidaan luoda esimerkiksi erilaisia virtuaalisia kierroksia, jotka hyödyntävät käyttäjien sijaintitietoja älypuhelimien avulla.

Teosten nykytilaa kartoitetaan kolmessa luokassa: Toimivuus, luonto ja rakenne. Rakenne kysymyksiä ovat esimerkiksi Yltä ja alta teoksen hitaasti rapistuvat betonielementit. Toimivuutta koskeva kysymys on Puuvuoren virkistyskäyttö ratsastajien toimesta ja luonnon synnyttämiin haasteisiin lukeutuu Kuhilas ja Malja teosten suunnitelmien vastaisesti kasvavat koivut. Pyrimme yksityiskohtaisten kaavakkeiden avulla kirjaamaan myös syitä, jotka ovat johtaneet ongelmien syntymiseen. Näin teoksien elinkaariin sopimattoman entropian vaikutus voidaan jatkossakin minimoida.

Pyrimme myös kartuttamaan teosta koskevaa tutkimuksellista aineistoa. Aineiston keruusta on hyötyä tulevissa kunnostustehtävissä. Näin teoksista, taiteilijoista, taidesuuntauksista ja historian ajankohdista saadaan kokoajan lisää tietoa. Jotta paikoille tekemämme muutokset jäisivät muistiin on pyrkimyksenämme kirjata ylös jokainen teoksia koskeva toimenpide ja myös ongelmakohdat joihin ei vielä ole tarvinnut puuttua.

Olemme dokumentoineet työvaiheita likipitäen maanisesti ja julkaisseet alusta lähtien kuvakertomuksia verkossa. Työmme on niin läpinäkyvää kuin mahdollista. Toimenpiteiden etenemistä voi seurata facebookin ja Google+ palveluiden kautta. Käytän itse jatkossa twitterissä #stratafi hastägiä ja etsin aineistoa myös redditin kautta. Toivomme, että työmme herättää kysymyksiä ja luo teoksiin uusia tulokulmia. Ota yhteyttä ja anna palautetta Strata projektille: http://www.strata.fi/

Jos ei mitään muuta käy pyörähtämässä paikalla kesän aikana,
Eero Yli-Vakkuri (Kiitos Pekka Ruuska)

Posted on

[Fi] Perfo-raportti: “Performanssi portfolio 2013” seminaari Kiasman teatterissa

Kirjoitus on tehty Kiasman teatterista käsin virtuaaliseen kirjoitusalustaan (http://ldezem.muistio.tieke.fi/Performanssi-portfolio-2013-kiasma-muu-ry). Teksti on luotu “Perfo-raportti” henkisesti. Menetelmä on kehitetty T.E.H.D.A.S ry:n performanssitapahtumien dokumentoimiseksi.

14:59 Lavalla on harmaita nojatuoleja puolikaaressa. Kaljupäinen typpi kiertää ja ottaa kuvia. Oon nähnyt sen Muu ry:n toimistossa töissä. Yleisöä on aavistuksen vähän. Eräs Kiasman teatterin tuottaja on edessä lavalla. Pystypöydällä on MacBook Pro. Seinälle on projisoitu flyeri: “Performanssi Portfolio 2013”. Jenkkityyliin otsikon molemmat sanat alkaa isolla.

15:02 Jonna Strandberg toivottaa tervetulleeksi puhuu englanniksi. Toivottaa kaikki tervetulleeksi. Kertoo olleensa paljon töissä dokumenttien ja nykytaiteen kanssa. Niillä oli “Reality Bites” näyttely. Tämä tapahtuma ikään kuin sulkee sen tapahtuman. Kertoo performanssi kompostista, jossa myös työskenneltiin dokumenttien ja performanssien kanssa. Monien erilaisten dokumenttien kanssa, ei pelkästään videoiden. Video on Strandbergin mukaan kuitenkin tärkein tapa tallentaa esityksiä. Annika Tuuder ottaa puheenvuoron. Puhuu Suomeksi. “Aloitetaan reippaasti” se sanoo ja pohjustaa Muu ry:n osuutta. Vaihtoi englanniksi. Kertoo “Performanssi Portfolio 2013” pilotti projektista, jossa performanssitaiteilijat tekivät omia portfoliotaan. Se järjestettiin Muu ry:n kautta (?). Tuloksena on nähtävästi DVDitä. Helinä Hukkataipaleen osuus porfoliossa on ensimmäinen.

15:05 Käymme katsomaan DVDtä, jonka taiteilijat on tehneet pajan aikana.”DVD on helppo lähettää ja sen voi varmaan laittaa verkkoonkin.” Tuuder esittelee rakennetta. Niissä on aina alavalikko per perfomanssi, synopsis ja mahdollisuus katsoa video. Ne on kategoriassa. Mutta en saa ihan otteeseen mitkä kategoriat ovat. “Työt”. Yksi kategoria on “Tekstit ja kuvat” ja sieltä saa kuvia ja tekstejä. DVDllä on myös artist statementit. Nähtävästi kaikkien taiteilijoiden panos on samalla DVDllä. [DVDn resoluutio on 72dpi. Mutta teksti on nippanappa luettavissa.]. Käymme katsomaan Anja Helmisen haastattelua DVDltä. Helminen puhuu kehon läsnäolosta. Teatterin valot himmennetään. Haastattelu on kuvitettu performanssitaltioinnilla.

15:09 Helminen puhuu videolla “Halusin tutkia mikä on performanssin ja videoperformanssin välinen ero. Tämä on kiinnostava raja. Ihmisten reaktiota…”. Performanssitaltioinnilla Helminen tanssii mekko päällä Arabian kaupunginosassa ja pyytää ihmisiä tanssimaan kanssaan. Harva tietty tanssii. Se kertoo performanssi valokuvasarjastaan, jossa esiintyy puvuissa metsässä. “En halua antaa valmiita vastauksia. Jätän auki ajatuksen, että katsoja pystyy omien elämänkokemusten kautta tulkitsemaan kuvaa.” Lopputekstit on pitkät. Perään tulee heti otos Hukkataipaleen performanssista, josta suora leikkaus haastatteluun. “Performanssi on rajojen kokeilua. Olen performanssissa juuri siinä missä olen. En missään muualla. Ne on niin kuin yhteisiä unia. Jokainen tulkitsee ne niin kuin haluaa. Logiikka on unen logiikka”. Haastattelijan kysymykset eivät kuulu. Hukkataival puhuu katsoen kameran ohi. Molemmat haastateltavat ovat istuneet puisella puistonpenkillä. “Maalauksessa voin laittaa sydämen siihen kuvaan. Mutta se ei ole konkreettinen. Performanssissa mä olen se sydän”.

15:17 Joku yleisössä naurahti. Haastatteluiden kieli on suomi ja videot on tekstitetty englanniksi. Varpu Lukka on seuraava haastattelussa. “Monta kertaa teeman löytää tavallisesta elämästä. Kerman vispaaminen.. Oon tehnyt sen monta kertaa.”. Kuvittavassa performanssitaltioinnissa on kuvaa metroasemalta. Keskustan kompassi-aukiolta. Lukka lukee jotain puhetta, minkä on kirjoittanut itse. Ihmiset kävelee ohi eikä reagoi. Miten ehtisi on menossa töihin. Kiasman teatterin yleisö reagoi videoon naureskellen. “Kaikki katoaa rahan alle”.

15:22 Haastattelut on kuvattu hyvällä kameralla. Outi Popp on lopputekstien mukaan niiden toimittaja. Hannele Romppanen.. Sen haastattelussa on outo humina taustamölynä. “Teen performanssia mediataiteilijan näkökulmasta. Hyödynnän median tilallisuutta. Oon tehnyt vuodesta 2005 performanssia kuin ‘Stunt’. Niissä on roolissa mun siskoni ja mä olen paikalla ohjaajana. Tää on avannut mulle uuden maailman vuorovaikuttamiseen. Yleisö voi kertoa ja avautua myös omasta elämästään. Mun sarjoissa on aina kyse omasta elämäntilanteesta.” Performanssitaltioinnilla joku nainen hyppelee punainen kypärä päässä lavalla. Taakse on projisoitu videota, jossa on lätkä haarniska. Tanssijalla on maski. “Molla-Maija on tällainen henkilö jota voi rieputtaa. Oon keksinyt tälläsen henkilöhahmon. Oon tullut performancen kentälle että oppisin sietämään epävarmuutta. 70 vuotiaana varmaan alotan butoh tanssijan uran. Sitten voin käsitellä niitä asioita mitä mun elimistöön on tallentunut”. Videot on lopputekstien mukaan leikannut ammattikorkeakoulu Stadian työryhmä.

15:27 Taina Valkonen.. Tekee performansseja mistä tulee onnellinen. “Keho on museo. Eri raaja edustaa eri osastoja. Mun jalat edustaa ug:tä. Selkä on etnograafinen.. 10 vuoden aikana on kehittynyt omalla äänellä oleva kieli. Pää on nykytaide. Kädet on aktivismia.”. Valkonen puhuu oudolla kielellä. “2004 tein ‘Globe’ pallon. Olin kuusviikkoa sukelluspallon sisällä. Sinne tuli ihmisiä hitsareista apulaisjohtajiin. Se oli se tehdas hierarkia siellä. Mulla on ollut yksi poliisilaitos kohdeyleisönä. Tein tilaustyön missä vanha komissaario meni eläkkeelle. Sidoin sen käsirautoihin ja tanssin sen kanssa tangoa”. Kuvittavalla performanssitaltioinnilla Valkonen pesee partavaahtoa käsivarsiltaan Amnestyn jäsenkortilla. Performanssin nimi lienee: “Yellow Card Bossanova”. Taustan väri vaihtelee. Kuvattu studiossa. “En tee enää provokatiivista. Oli sellainenkin aika joskus”.

15:32 Valot syttyy. Tuuder jatkaa. Kiittää yleisöä. “Jatketaan sitten Performance Voyeage screeningillä”. Hukkataitaival nousee ja juontaa sen sisään. “Tää Performance Voyage oli avoimella kutsulla toimiva juttu. Olin yksi tuomaristosta. Meille tuli satakunta ehdotusta. Teema oli keho ja ääni. Se oli erittäin kiinnostavaa olla tuomaristossa. Ajattelin, että teema ei ole yksinkertainen. Olimme yksimielisiä valinnoissamme.. 12 valittiin. Ääni ja keho.. Tässä yhdistyy keho ja ääni. Maiseman äänestä – puheeseen. Siihen mitä sanotaan. Siihen miten liikutaan.. Siitäkin tulee ääntä ja kanssa sävellystyön ääniä kuullaan kanssa. Tää kokonaisuus on hiukkasen yli 30 min pitkä. Oli tosi jännää nähdä nämä ja valintamme on kiinnostavimpia.” Yleisö kysyy kelle video on tehty. Ketä ajatellen Performance Voyage on tehty? Helinä vastaa laveasti. Jaan Soppela ottaa tilanteen haltuun yleisöistuimeltaan käsin ja kertoo, “…että tää on kuudes julkinen esittely tälle sarjalle. Tää tulee jatkumaan myös.”. Helinä kävelee lavan poikki ja vie mikrofonin Soppelalle, joka jatkaa. “Kuudes kerta. Suomessa ja ulkomailla ollaan näitä esitelty. Ja sitä seuraavaa tullaan kanssa esittämään ympäriinsä. Muu Ry järjestää ja esittelee…” Hukkataival jatkaa, että seuraavan Voyagen teema on omakuva. Tulle hiljaisuus. Odotetaan, että videot alkaisi. Teknikko huutaa takaa, että pitäisi näyttää videot alakerran läppäriltä, että sillä ei ole mitään DVDtä. Yleisö on turhaantuneen oloinen. Soppela laittaa DVDn alakerran MacBook Prohon. Kestää. Tuuder auttaa. Video lähtee käyntiin.

15:40 [Tätä tulee jatkumaan 30 min. 30 min videolle kuvattuja performansseja. Mun mielestä tylsää].

Annette Arlander: Day and Night of the Dog, 2007: Nainen istuu puussa ja puhuu minkälainen sää on. Yö tulee ja menee. Valoja vilkkuu pimeydessä. Tekstitykset vilisee alalaidassa.

Filippo Berta: Concerto of soloists, 2012: Vanhat miehet syö soppaa ja ryystää. Miehiä on paljon. Niitä on keski-ikäisistä eläkeläisiin. Tapahtuu keittiössä. Viimeiseksi vanha mies ryystää yksin.

Trine Hylander Friis: Voice Works # 1-2, 2010: Video on musta. Joku nainen itkee niin kuin arabit. Metsää vilahtelee. Kamera heiluu metsässä. Nainen laulaa itkien. Toisessa osassa videolla vilkkuu koivikko. Nainen marisee. Glitch efekti täräyttää kuvaa. Toinen osa kestää pidempään.

Essi Kausalainen: Last Little Donkey, 2013: Kuvassa näkyy jotain, koulun infraan ehkä kuuluvia pallien tai pöytien matalia A-jalkoja. Nainen menee kuvan poikki. Sen jalat on teipattu pallin A-jalkoihin ja se pitää käsillään kiinni toisista. Konttaa niinkuin aasi A-jalkojen avulla. Sillä on kypärä päässä. Tekstitysten fontti lieni Helvetica.

Mikey McParlane & Michael Mallis: Love Puddles, 2011: Kuvassa on sininen kakkakikkaran näköinen klöntti. Paljon video efektejä. Jonkun silmä näkyy lavasteissa. Kaikki on tehty tietokoneella. Punainen ihmishahmo nuolee huuliaan. Kakkakikkarasta nousee punaiseksi maalattu, glitter ihminen. Jotain itää kikkarassa. Käsi-sukka nukkeja nousee. Limaa valuu. Paljon värejä. Ihmisen suusta tulee itiöitä ja lisää ihmisiä ilmestyy. Musiikki on efektoitu ja kopioitu kauhuleffasta. Liika dileytä mun mielestä. Mies nuolee kakkakikkaraa. Timantteja lentää – Kuoro laulaa.

Maria Nikiforaki: In the gardens, 2011: Nainen on sidottu puutarhaletkuun. Vettä päästetään hanasta. Letkussa on reikiä ja se kastelee ympäriinsä. Ihmis-sadetin.

Anna Nykyri: Uurteet (luonnos) / Trails (an outline), 2012: 50-luku leffan alkumusa on loopilla. Musta asuinen nainen hyppelee nykytanssimaisesti ympäri valkoista kulissia. Se esittää jotain leffaa. Himmennys mustaan. Toinen nainen kävelee tanssien. Eka nainen uudestaan. Sitten mies. Looppaava musiikki jatkuu.

Andreas Pashias: For Starters, 2012: Miehellä on jugurttia rinnallaan. Joku sanoo “tsatsiki” ja mies kerää tsatsikin lautaselle vetämällä sitä rintaansa vasten. Katsoo kameraan. Uudet soossit. “Tarama” kuuluu. Mies kerää senkin. Sama toistuu eri ruoka-aineilla. Musiikkina on kansanmusaa. Miehellä on kolme lautasta kädellä. Lautasilla on ruuat. Ne on sidottu yhteen käteen. Tsatsikit ja muut roiskuu kun mies tanssii ympäriinsä. Jotain perinnetanssia ja musaa. Ihan hyvin tanssii.

Dana Sederowsky: Hasselblad Announcements, 2010: Nainen katsoo kameraan sormilla tekemästään loopista ja pyörittää ikään kuin vanhan kameran kampea. Leikkii, että videolla olisi glitchiä.. Jää ikäänkuin jumii bygimään. Niinkuin DVD vaan voi jäädä. Sanoo: “This is a still photograph”.

Surya Tüchler: SpieluhrMund, 2012: Nainen avaa suunsa niin ammolleen kuin vain voi. Sen vaaleanpunaisen suun sisään näkee. Sitten se pistää suuhun soittorasian. Avaa sen kannen ja pyörittää kampea. Joku puolituttu klasari soi. Laittaa luukun kiinni ja katsoo saksalaisella teatraalisella varmuudella kameraan.

Tracy Valcarcel: Will To, 2012: Mies jolla on uimalasit tulee studioon. Se valmistautuu uimaan. Lössähtää lattialle ja ui paikallaan. Kraanasta valuu vettä hissukseen. Näkyy ovi ja sillan rakenne. Mies ui perhosta. Katuoja vilahtaa.

Joku yleisöstä sujahtaa pois. Sitten toinen. Olemme Kiasman teatterissa. Penkit laskeutuvat alaspäin lavaa kohden. Pystypöydän MacBook Pron omena logo hohtaa. Ja uloskäynti kyltti. Jonkun puhelin soi. Nokia tune.

Eero Yli-Vakkuri: Art Must Be Original, Artist Must Be Original, 2011: Mies puhuu ja sanoo: “Art must be orginan, artist must be original”. Sen päässä on hehkulamppu, joka syttyy puheen mukaan. Valot syttyy. Se purkaa aparaatin päästään.

16:21 Yleisö korjaa asentoaan. Valot syttyvät. Tuuder ottaa paikkansa edestä. Sillä on madonna mikki. Kiittää yleisöä. “Nyt jatketaan kolmannella formaatilla. Miten esittää taidetta tällaisessa kontekstissa?” Esittelee performanssipankin. “Miten pääsee nettiin? Performanssipankki on perustettu 2011. Turku performanssi festivaalia ajatellen. Se on tällainen pankki. Arkisto jonne voi laittaa performanssinsa. Kasvamaan korkoa. Katselemme nyt nettisivua. Tässä on kategoriat. Tässä on uutiset. Katsotaanpas miten tämä toimii. Katsotaanpas ‘Oblivia’. Ok. Tässä on perustiedot ja minkälainen porukka. Katsotaanpa toi MOPMA 1. Tää on kyllä teatteri esitys. Mutta siitä on tossa lyhyesti. Tää on hyvä markkinointia varten”. Yleisöä lähtee pois. “Katsotaan Leenan performanssia. Leena Kela on se nainen, joka johtaa tätä. Tässä on hänestä. Paljon enemmän kuin meistä. Katotaan Alter Ego ja sitä voi katsoa. On kuvia ja muuta. Se oli online performanssi. Tää on vähän kuin se portfolio projekti. Mutta enemmänkin arkisto. Sillä portfoliolla on tietysti eri merkitys. Tätä voi kokoajan päivittää. Kuka sitä ylläpitää?” Jaan Soppela jatkaa: “Muu ry ja Leena Kela. Leena Kela.”. Yleisöä lähtee. “Nyt jatketaan keskustelua. Anetta Arlander ja Riikka Niemelä Turusta”. Henkilöt nousevat yleisöstä ja ottavat paikkansa harmailla penkeillä.

Niemelä: Tulen Turusta. Yliopistolta, jossa teen väikkäriä suomalaisesta videoperformansseista. Tai no vähän laajemmin. Aiheeseen liittyen.

Arlander: Olen esitystaiteen teorian professori. Kohta voin myös kertoa, että Ray Langenbach tulee elokuussa. Hän on nyt Singaporessa.

16:25 Kolme naista istuu harmailla nojatuoleilla. Valaisu on kirkas.

Tuuder: Miksi aloitte tahdä performansseja videolle?

Arlander: En kerro sitä nyt. Mutta jatkan toisesta aiheesta. Tämä väittely missä mietitään onko jotkin ‘performanssi videolle’ vai onko se ‘performanssi dokumentaatio’.. Haluaan vastata siihen. Voidaan väittää, että performanssi saattaa muuttua performanssiksi vasta kun se dokumentoidaan. Aiheesta puhutaan ja väitellään. Aikaisemmin väitettiin, että se on vain performanssia kun toimitaan livenä. Että sitä ei voi dokumentoida. Betty Felan (?) sanoi jotain tähän suuntaan. Mutta sitten on ihmisiaä kuten Teemu Mäki. Hän sanoo, että performanssi sopii hyvin kameralle, koska se on käsitteellistä. Emilia Jones (?).. Body Art.. Tässä kontekstissa. On kiinnostavaa, että performanssitaiteen kenttää lukeutuu nyt myös videolle esitetyt performanssit.

Niemelä: On myös performansseja jotka on tehty vain ja ainoastaan videolle. Studio työskentely.. Kaiken sellaisen jonka voi kokea vain tallenteen kautta. Dokumentaatio on eräs kokemisen muoto. Emme ehkä koe koko performanssia samalla tavalla.. Mutta sen kokemuksen määrä tai laatu… Ei ole niin kuin… No ne on vaan erilaisia muotoja kokemukselle. Tarkoitan, että on paljon asioita joita ei näy dokumentaatiossa. Suhde yleisöön ei näy. Esityksen kesto tuntuu eriltä. Se ei tule toimitetuksi dokumentaation kautta. Se on vaan erilaista. Se on erilainen muoto kokemukselle.. Mutta sen voi silti kokea. Fragmentteina.

Arlander: Kiinnostavempaa on ajatella mihin dokumentaatiota käytetään. Jimmy MacNurry löysi neljä syytä.

  1. Markkinointi.
  2. Saavutettavuus.. Jutut saatetaan esittää vaan kerran.. Max viidellekymmenelle. Joten sitten sen näkee lukemattomat ihmiset.
  3. Todistusaineisto. Hyvässä ja pahassa. Performansseihin liittyy huhuja.. Joku leikkas kikkelin tai sellasta… Dokumentaatiot tarjoaa faktoja. Jotka taiteilija saattaa itsekkin unohtaa.
  4. Syy on, että se takaisi taiteilijalle toimeentulon.

Perinteisesti taiteissa pitää olla jotain mitä myydään. 50-luvulta alkaen performanssitaiteilijat on taistelleet kaupallistumista vastaan. Mutta niiden pitää elää jollain, joten ne on myyneet työtää dokumentaatioiden muodossa. On kiinnostavaa, ettei näissä portfolio ei ole pelkkiä performanssi taltiointeja vaan näissä on kaikkea muuta myös.. Haastatteluita ja tekstejä.

Tuuder: Oli kiva nähdä myös Performance Voyage. Tykkäsin sun työstä. Siitä kestosta.

Annika: Se oli kusetusta. Olin siellä vaan pari tuntia.

Tuuder: Mutta siitä tuli hyvä fiilis. Se oli erinomainen esimerkki. Sen kusetuksen takia miten pystyy käyttämään teknologiaa. Sitten se suu juttu.. Missä meni se soittorasia. Se oli hyvä koska sitä ei nää normaalisti lavalla. Niin lähelle ei pääse.

Niemelä: Koko performanssitaiteen konsepti. Siitä on kirjoitettu paljon. On festareita ja kaikkea. Se koko konsepti heijastelee koko esitystaiteen muutosta. Se mitä performanssitaide tarkoittaa. Se on kaikki muuttumassa. Se näkyi näissä töissä. Ei ole enää yhtä tapaa vaan kaikenlaisia. Kun näin sen tuli sellainen fiilis. On tärkeää… Että dokumentaatio ja teknologiat.. Ne eivät ole ainoat mitkä on muuttuneet. Erilaiset asetukset. Tyylit.. Kaikenlaisia sellaisia muutoksia. Ne edesauttaa muutoksia.

Arlander: Miksi edes puhua dokumentaatioista? Mutta jos ajattelemme sitä punaista animaatioita. Se ei ollut dokumentaatio.. Se oli oma esityksensä. Ja se keiton syöjät. Se ei ollut kehotaidetta.. Mutta se oli performancea. Performanssitaiteen kannalta on tärkeää, että sitä laajennetaan aikojen mukaan. Kun kaikesta tulee videota; se on normi. Jos ei tule niin se on outoa.

Tuuder: Olen samaa mieltä. Ne ei kaikki olleet dokumentaatioita tossa Muu Ryn videolla. Ei kuten Performanssi Portfoliossa. On selvää.. Niissä oli henkilökohtainen otos näissä Muu Ryn videoissa.

Arlander: Mä tykkään katsella performansseja koska se on henkilökohtaista. Se virtaa esiintyjältä yleisöön. Se on ihminen joka luo runon. Se on aina kiinnostavaa. No ei aina. Mutta usein.

Niemelä: Noi henkilökohtaisuudet korostui niissä Performanssi Portfolio haastatteluissa. Niiden teosten sanallistaminen oli kiinnostavaa. Kuten ne selitti työtään. On silti tärkeää.. Monille.

Ihmisiä lähtee pois.

Niemelä: Monia performanssi vielä pelottaa. Joten on hyvä, että ihmisille annetaan mihin tarttua.

Arlander: Toivottavasti tämä työ jatkuu. Tässä on kyse arkistoinnista. Performanssi katoaa ja on marginaaleissa. Sen näyttäminen.. Mahdollisuus palata ajassa taaksepäin. Se on arvokasta. Että voimme nähdä minkälaista performansseja on ollut vaikka 2013. Oli hienoa, että Performanssi Portfoliossa oli ammattimainen työnjälki. Miksi meillä on muuten vaan naisia täällä? Ja vaan vanhoja naisia. Miksi vain vanhoja naisia kiinnostaa tämä? Ehkä tämä on tyhmää kysyä.

Tuuder: Miksi. Ehkä joku voi kertoa miksi? Yleisöstä.

Kukaan ei vastaa.

Arlander: Onko vielä englanninkielisiä yleisössä? Ei ole. Jatketaan suomeksi.

Tuuder: Onko kysymyksiä? Huomaan, että täällä on veteraaneja paikalla.

Irma Optimisti: Mulla on tämmönen suuri kysymysmerkki. Performanssi videot on mulle seinäpaperia. Onko performanssi niin nousussa, onko hienoa olla performanssi taiteilija? Kaikki on vähän performanssia. Mutta kaikki on kuoletettu dokumentaatioissa. Mikä on performanssin ja videoperformanssin ero?

Niemelä: Tää on hyvä kysymys. Olen yrittänyt määritellä niiden eroa jo monen vuoden ajan. Teknologioiden yhdistelmä on valtavan laaja. Mikä on videoperformanssi.. Mikä on multimediaperformanssi? Kytkösten estetiikkaa se on. Monimuotoista. Ei voida määrittää rajoja. Toisaalta sen voi ajatella niin ettei voida sanoa mitä on performanssi. Siksi me ei voida helposti sanoa mitä on videoperformanssi.

Arlander: Mä puhun mielelläni kameralle esitetyistä performansseista. Video on niin kuin paperi. Se on väline jota käytetään. Vaikka se tuottaa tietynlaista estetiikkaa niin sillä voidaan tuottaa vaikka minkälaista estetiikkaa. Videolla voidaan tehdä mitä vaan. Musta on kiinnostavaa, että ihmiset haluaa sanoa itseään nykyään performanssitaiteilijoiksi. Aikanaan ei halunneet. Sanoivat, että “tää ei ole ‘oikeastaan’ performanssia” kun tekivät esityksiä. Ikään kuin olisi joku ‘oikea’ performanssi mitä kukaan ei vois saavuttaa. Tai joka on jossain. Nykyään melkein kaikki haluaa sanoa olevansa performanssitaiteilijoita tai ainakin tekevänsä performanssia. Se on hyvä. Se liikkuu. Se ei museoidu tai no nyt me ollaan museossa.

Niemelä: Monet kyselee että mihin me vedetään raja dokumentaation ja performanssin välillä. Toisille ne on selkeitä..

Hukkataival: Musta toi ‘kameralle tehty performanssi’ on hyvä ilmaisu. Koska se kertoo sen mikä se on. Se kertoo kelle työ on esitetty. Mä leikkaan niitä ihan eri tavalla kuin sellaisia performanssitaltiointeja. En olis ehkä tehnyt niitä kaikkia elävän yleisön edessä.

Niemelä: Kameran olo eri tavalla pakottaa esiintyjää. Liikkeen skaalat muuttuu. Mä en itse esiinny. Olen aina katsoja. Se kokemus on aina erilainen kun sitä katsoo videolta.

Strandberg: Kiinnostavia oli myös noi videot, joissa ei olut esiintyjää ollenkaan. Siinä oli se missä ei ollut esiintyjää… Se missä oli itkua ja puita.

Arlander: Siinä oli ääni. Se riittää.

Tuuder: No nyt. Nyt. Mennään pois. Muu Ry tarjoo meille drinksut. Mennään ylös jatketaan keskustelua siellä. Kiitos kaikille.

16:55

Posted on

[Fi] T.E.H.D.A.S ry:n juhlakirja on tärkeä julkaisu

Featured Video Play Icon

Kannattaa tutustua T.E.H.D.A.S ry:n 10 vuotis juhlakirjaan. Oman kappaleen saa tilattua Porin taidemuseon kautta. 200 sivuinen opus on hyödyllinen kaikille suomalaisen performanssitaiteen ystäville; erityisesti mikäli kiinnostus on Helsingin ulkopuolisessa taide- ja alakulttuurikentässä välillä 2000-2013. Kirja on tunnelmaltaan rento ja sitä voi lukea järjestön kasvukertomuksena.

200 sivua on nopeasti koluttu sillä kansien väliin on sommiteltu paljon kuvia. Kuvat on tosin taitettu oudosti, joskus ne kattavat koko sivun ja toisinaan ne jäävät tökköihin valkoisiin raameihin. Joillakin aukeamilla sommittelua on korostettu mustilla taustoilla mistä tulee mieleen Non Gratan juhlakirjat. Non Gratan Porin vierailuilta on myös paljon kuvia ja kuvat autojen romutuksesta ovat vetäviä. Hätkähdyttävää kun huomaa, että vaikkei ryhmän toiminta innoita luonnossa niin palavat autot näyttävät painettuina uskottavilta. Kuvitusten merkittävin sarja lienee Johnny Amoren toimittamat performanssitaiteilija muotokuvat. Niiden värit jäävät kuitenkin painotuotteessa ikävän tummiksi.

Kiinnostavin kirjallinen osuus on pitkä anonyymisti kirjoitettu “Mennyttä ja ollutta” muistelo, jossa yhdistyksen nimetön jäsen kelaa henkilökohtaista kokemustaan ryhmän toiminnasta. Kertomus alkaa siitä kuinka nuoret Satakuntalaiset taiteilijat tutustuivat toisiinsa, nykytaiteeseen ja miltä tuntui esittää performansseja sekä muita nykytaiteita näille tyypillisesti vieraissa ympäristöissä. Kirjoitus on tunteikas ja luo kuvan nuorten taiteilijoiden vimmasta. Ryhmän taidenäkemystä voidaan kirjan perusteella kuvailla parhaiten ‘vilpittömänä’.

Muistelo vie kulissien taakse ja kuvailee herkullisesti tunnelmia, kun ryhmä oli lunastamassa valtion taidepalkintoa 2011.

“Tavallaan absurdia ja hauskaa mennä sinne kätteleen kulttuuriministeriä ja jutteleen sen kans. Varmaankin ihan hyvästä päästä kulttuuriministeri, mutta kuiteki vittu poliitikko. Sitä ei oikeesti kiinnosta vittuakaan ja siksi se ei ollu oikeesti opetellu puhettakaan.”

Kirja kertaa järjestön merkittävimmät tempaukset perustamishetkestä tähän päivään. Kronologinen rakenne tekee alkuosasta hitusen luettelomaisen. Olisin mielelläni lukenut enemmän uraa-uurtaneista projekteista kuten “Taideslummista”, “Huippukokouksista” ja “Isäntä & orja” symposiumista. Tämä olisi vaatinut sen, että ihan kaikkia järjestön tekemiä taidetapahtumia ei olisi kirjassa kerrattu. Monet tapahtumat aukeavat hyvin kuvien kautta ja tekstit ovat miltei tarpeettomia.

Toisaalta tekstit ovat hyödyllisiä varsinkin kaltaiselleni T.E.H.D.A.S ry:n satelliitille. Nyt viimein tiedän mitä Taavin tulet edes ovat. Enkä tiennyt, että porukka on käynyt Ars kärsämäessä. Suomalaisen alakulttuuri kentän historian kannalta nämä on ollut hyvä mainita näin painettunakin.

Aavistuksen irralliselta tuntuvaan Artikkeleita osuuteen olisi kuitenkin voinut kerätä tekstejä, jotka avaisivat projektien taiteellisia ja poliittisia sisältöjä tarkemmin. Tämä saattaisi tuntua höntiltä, sillä projektit on kehitetty spontaanisti. Mutta jonkin sortin synteesiä ryhmän tavoitteista ja ennen kaikkea tulevaisuuden näkymistä olisin kaivannut. Tässä muodossaan kirjan kärkenä toimivat tunteisiin vetoavat nuorisokirjamaiset nostatukset. Vilpittömyys puree. Paikoin jutut valitettavasti kertaavat itseään.

Artikkeleita osuudessa löytyy aikaisemmin Mustekalassa julkaistuja Anni Venäläisen kirjoittamia juttuja ja Janne Saarakkalan Esitys-lehdessä painettuja artikkeli. Tekstejä on myös Aapo Korkeaojalta ja muilta tutuilta. Monet kirjoitukset löytyvät Englanniksi ja Suomeksi.. Mutta jotkut ovat vain yhdellä kielellä. Tämä ei suomalaista lukijaa haitta. Rakenne on tuttu myös Non Gratan julkaisuista.

Avainsanoina toistuvat Pori, performanssi ja spontaanisuus. Tämä ei ole sinänsä kaukana totuudesta. Paikallisuuden korostamisella lienee omia motiivejaan. Uuttakin tietoa syntyy. “High Fashion – Low Life” näyttely projektin esittelyssä tapaillaan ryhmän toimintaa motivoivaa eroottisuutta. Anonyymi toiminta, luova vimmaisuus ja eroottisuus olisi kiinnostava otsikko. 2008 Freak-Loungessa, ja sen peep-show henkisissä luonteessa erotiikka oli hyvinkin pinnassa.

Oma panostukseni julkaisuun on parisivuinen Perforaportti (Fi&En), joka kertaa 2012 nähdyn Perfo klubin tapahtumia. Kirjoitus on sähkeluontoinen. Kirjoitin sen aikanaan avoimeen verkkoalustaa. Tapahtumaa verkkolähetyksessämme seurannut yleisö sai seurata sen syntymistä merkki merkiltä. Perforaporttiin on dokumentti performanssitaidetapahtumasta (esityksineen). Se on kirjoitettu omaleimaisella live-bloggaamis tekniikalla, jota kutsumme menetelmää “Perfo-raportointi (dokumentaatio) menetelmäksi”.

Kirjoitus on tunnelmallisempi ja henkilökohtaisempi kuin sähkeluontoisissa uutisoinneissa mutta jää silti sävyltään neutraaliksi, sillä nopean kirjoittamisen myötä tulkintoja tilanteista ei oikeastaan ehdi syntyä. Menetelmä on aavistuksen tajunnan virtainen. Sen alkuperäinen teksti löytyy edelleen samasta verkkokirjoitus alustasta (tai siis se oli kadonnut mutta laitoin ton linkin osoittamaan Google Docsiin ja pistin jutun myös tähän blogiin viitaten alle).

http://ldezem.muistio.tieke.fi/PERFO-RAPORTTI-JULKAISU

https://eero.storijapan.net/docfolio/en-perfo-raport/