Category: TRANS-MARS

Vaikutin varmasti väsyneeltä kun eräs mies tuli kysymään miten voin. Pinnistelin ja kerroin miten jaksan. Tämä vastasi:

– Saattaa sulla nyt tuntua pahalta. Mutta niin mullakin tuntui kun kiipesin Kilimanjaroa. Sitä meni ensimmäiset päivät ihan hapoilla ja kun päästiin huipulle, syljin vertakin. Mutta sitten pari viikkoa sen jälkeen niin, aj että se tuntui hyvältä että sen oli tehnyt.

Mutisin jotain vastaukseksi ja jatkoin matkaa.

Monet tutuiksi tulleet tulivat kauttani tuoden erilaisia lahjoja. Sain merkillisiä palkintoja kävelyni päätökseksi. Eräs rouva joka kulki usein, ohi toi mitalin johon oli kirjoittanut: “KULTAA JA KUNNIAA!” ja piirtänyt kuvani. Mitali oli valmistettu yhdistämällä oliivipurkin kultainen kansi ja pirtanauha. Toinen rouva vaati halauksensa ja yksi antoi kurkkukarkkeja.

Eräs herrasmies antoi messinkisen taskunauris kellon! Sellaisen vedettävän. Sisällä oli omistus kaiverrus.

Kolme viimeistä päivää olivat pitkät. Pyrstötön pulu oli kasvattanut tyngistään jo puolen sulan pituiset.

Sitten pääsin huipulle. Kaikkein korkeimpaan kohtaan suurimmalle ihmisen tuntemalle tulivuorelle.

– Kovan homman olet tehnyt! Työssäs täytyy olla mieli tasapainossa.

– ..tai oikealla tavalla epätasapainossa. Kuittasin jolloin mies jatkoi:

– Luulis, että kun sun mainos asrvosi on tästä kasvanut ettei tuottais töiden löytäminen ongelmia.

– ..jaa-a. Mihinköhän työhön tämä kokemus kelpaisi?

– Noo. Kilometri tehtaalle tiätty!

Viimeiset kilometrit on merkilliset. En ole ollenkaan haikea. Olen liian väsynyt.

Muistan kuinka eräs rouva muutama kuukausi sitten tuli kyselemään. Kerrottuani mitä teen ja mitkä matkat taitan tämä vaikutti huolestuneelta. Hätkähdin ja toppuuttelin tämän huolenpitoa, kerroin iloisista asioista joita olin ehtinyt kohdata, mukavista ihmisistä ja hauskoista reaktioista. Rouva pudisteli päätään. Hän seurasi tarpomistani kaatosateessa ja arvioi hymyäni sekä silmiäni ehkä tarkemmin kuin itse pystyin. Hän sanoi:

– Jos olisit mun poikiani. Niin sanoisin: Eiköhän ole aika jo tulla kotio. Työshän taitaa olla valmis. Tule jo levolle.

Espanjan retkikunta koukkasi kauttani. Kaverit olivat kahvilla istuessaan ihmetelleet mitä hemmettiä teen. Sitten keekoilivat kivenheiton päässä epäuskoisina ja lopulta rohkesivat puhe-etäisyydelle. Kerroin hankkeen taustat ja hauskat tapaukset. Kielimuuri sai aikaan veikeitä väärinkäsityksiä ja monen mutkan kautta kuva siitä mitä olen tekemässä jäsentyi. Sujuva kielisin halusi jättää sanansa, hän pyysi saada muistiinpanovälineeni ja kirjoitti:

“Unai, Josu, Iñigo and Gorka, from the Basque country, joined a small time with the only man in the world who knows where he goes. Good luck Eero.”

En raaskinnut mainita, että itseasiassa olen Mars planeetalla.

– Ota iloisempi ilme!

Tokaisin ohi pyöräilevä mies.

– Kaikki ilo ei näy ulospäin.

Kuittasin kyynisesti. On satanut raskaasti ja kengät ovat märät.

Myöhemmin vastaanotin yhden sämpylän suoraan pussista. “Siunausta.” Toivotti rouva sen tarjotessaan. Kun kirjasin tapahtumaa ylös rouva kysyi kirjoitanko hänestä. Myönsin ja rouva pyysi mainitsemaan, että hän on mummo.

Koululainen kulki matkallaan kauttani. Tämä kysyi olinko kuullut vitsin:

– Miksi kultakalat ovat keltaisia?

Myönnyin arvailu leikkiin ja pähkäilin veikeänä. Lopulta koululaisen kärsivällisyys petti ja tämä kertoi vastauksen.

Postimies tuli töistä päästyään kauttani ja kertoi sattuneen kierroksellaan ohi juuri kun olin lounaalla, tämä ystävällisesti virka-aikansa perään, toi minulle kortin jonka kuvassa oli alaston nainen poseeraamassa aistikkaasti vesiputouksessa kera järvi – ja metsämaiseman. Näiden välissä lystikäältä kalskahtava teksti: “Terveisiä Suomesta!”. Kortin oli tullut Turusta ja siinä oli kehoitus: “Pyri eduskuntaan ja näytä Tampereen kunnallipoliitikoille mistä kana kusee! T: Kax ihailijaasi.”

– Onko tämä työ nimeltään levoton?

Kysyi ohikulkija.

Aloittaessani päivämatkan huomasin puolessa välissä kävelykatua mummon. Tämä hymyili auvoisasti ja ryhtyi etenemään minua kohden kätensä ojentaneena. Pysähdyin ja seurasin tätä ensin jännittyneenä, kunnes tämä paljasti kämmenensä avaamalla olevansa tuomassa makeista. Mummo jatkoi hidasta etenemistään ja minä tämän seuraamistaan. Muuan ohikulkija pysähtyi ihmettelemään mitä on tapahtumassa. Mummo tepasteli rauhallisesti ylös kävelykatua, askel alkeleelta enemmän hymyillen. Seisoin hymyn lumoamana paikallani jähmettyneenä kunnes hän lopulta saavutti minut ja sai sujautettua kurkkukarkin käteeni. Sitten hän kääntyi nopeasti ja perääntyi suuntaansa alas katua.

Sain samana päivänä myös kaksi pepelakua muuan säännöllisesti ohikulkevalta mummolta, salmiakki lakun aikaisemmin kohtaamattomalta ohikulkijalta, eskimo tikkujäätelön, joka mitään kysymättä minulle ojennettiin sekä yhden sämpylän.

Viikko sitten huomasin kadulla pelottavan pulun. Se oli haavoittanut pyrstönsä ja kaikki sen perähöyhenet olivat tippuneet. Silti se lensi tovereidensa linjassa. Se oli puolikas pulu. Nyt tämän perään on ilmestyneet uusien sulkien harvat tyngät. Ne näyttävät vielä pelottavimmilta.