Posted on

Hevoslinja: Ohi on!

Featured Video Play Icon

Kiitos Etelä-Espoon ratsastuskoululle ja tervetuloa Turkuun. Takana on Hevoslinjan tehoviikko. Haemme ryhmän voimin jatkorahoitusta Hevoslinjalle (suuntana Keski-Suomi 2015) ja viimeistelimme Hevoslinja HKI-TKU ratsastuksen. Kaupungit yhdistävä urakka ei näet teknisesti liittänyt Helsinkiä ja Turkua kun Toivotun Pojan tallit ovat Espoossa. Viikonlopulla oli aikeena tehdä 10km lenkki Helsingin rajojen sisään..

Viime hetkellä päätettiin kuiten ratsastaa hevonen McDonaldsin drive-in kaistalle ja tehdä vikana eleenä kaikkein Espoolaisin tempaus mitä keksittiin. Jesse lämmitteli Pojan ja alitimme länsiväylän Pietarin kanssa. McDonaldsilla tilaaminen ei kuitenkaan onnistunut. Poika oli huolestunut, säntäili ja tilausluukku liian alhaalla. Lähdettiin pois. Liitin painamamme reitit kartalle.

Matka päättyi virallisesti Etelä-Espoon ratsastuskoulun pihaan, jossa oli käynnissä myös Päivä hevoselle tapahtuma. Läsnä oli muutamia Hevoslinjan kehittymistä seuranneita talli-aktiiveja ja pidin tunteikkaan päätöspuheen. Poika sai aplodit ja juteltiin yleisölle ratsastuksen yksityiskohdista. Yleisö uteli miten näin alkeellisella ratsastustaidolla varustetut uskalsivat tehdä matkan.

Kiiteltiin hevosta mutta ensikädessä Anna Sulinia valmennustyöstä.

Sulin on tukenut urakkaa hevosen hankinnasta alkaen. Tämä on vaatinut rohkeutta sillä Hevoslinjan ratsastus etapit ovat olleet erittäin vaativia. Vaikka ratsastusseuramme on osoittanut kykenevänsä hevosen käsittelyyn ääriolosuhteissa – Olisi yksikin huonosti käyttäytyvä autoilija (niistä tuhansista jotka ohitettiin) riittänyt tuhoamaan yrityksen. Syy tästä olisi langennut niskaamme. Hevoslinjan seurassa näyttäytyminen on ollut riski mukaan temmatuille yrittäjille!

Ilman Sulinin luottamusta, valmennusta ja teknistä tukea Toivotun Pojan kanssa toimimisesta, projekti ei olisi onnistunut. Etuna on myös, että tämä tuntee Pojan geenejä myöten kun on aikanaan ratsastanut tämän emällä. Poika on ensikuussa töissä talleilla ratsastustunti hevosena mutta jos kiinnostaa vielä tulla tapaamaan sankari Suomenhevosta, ole yhteydessä.

Superviikonloppu jatkui ja harppasin seremonioista Salon junaan, jossa esitelmöin hevosista Polkuja kohtuuteen seminaarissa. Seminaarin pääpuhujina oli mm. Timo Järvensivu, Jarna Pasanen ja Tuuli Hirvilammi. Saavuin myöhässä ja seurasin vain loppukeskustelut. Esitelmäni edelsi Lau Naun akustinen soolo ja kuulin parhaan tulkinnan Juokse sinä humma kappaleesta.

Esitelmäni kesti tunnin. Yleisö nauroi alussa ja lopussa mutta välillä nämä nuukahtivat.

Osuudet, jotka käsitteli (suomen)hevosen asemaa käänteessä kun hevonen teknisenä resulssina kävi hyödyttömäksi, olivat puisevia. Puheenvuoro kävi harjoituksesta. Samainen luento kuulla tänä perjantaina New Performance festivaaleilla Turussa. Hevoslinjasta voi tulla kuulemaan perjantaina Night Vision klubilla Tehdas-teatterin tiloissa Turun Manillassa  (Itäinenrantakatu 64) alk. 21:30.

Luento-kiertue jatkuu ja Hevoslinjasta kuullaa loppuvuonna myös Porissa ja Tampereella.

Posted on

Hevoset ovat prekariaattia! | Hauskaa Vappua Hevoslinjalta!

Ollaan aloitettu Pietarin ja Hannan kanssa ratsastustunnit Etelä-Espoon ratsastuskoulussa, jonka talleille myös Toivottu Poika siirtyy mikäli saa lääkäriltä suopean lausunnon. Meillä on Pietarin kanssa vielä muutamia tunteja jäljella Kaarelan ratsastustalleilla, jossa ollaan harjoiteltu tammikuusta.

Ensimmäinen ratsatuntunti uudessa paikassa oli vaikea.

Muu porukka oli edistynyttä ja heillä oli isot hevoset.. Ratsastin pienemmällä (mutta nätimmällä) Larella. Ongelmat nousivat heti pintaan. Lare ei pysähtynyt pyydettäessä ja päädyin kiskomaan tätä paikalleen. Tunne oli hiukka sama kuin aikanaan Topin kanssa mutta en opetustunnin puitteissa saanut käsiteltyä ongelmaa ja korjattua tuntumaa. Laukkaan Lare nousi vain kouluttajan hätyyttämänä ja jouduin käyttämään raippaa ensimmäistä kertaa.

Kaarelan ratsastustunneilla totuin olemana tallityttöjen arvioivan katseen kohteena ja lopulta tykästyin ajatukseen, että teini-ikäiset tallitytöt toimivat käyttöliittymänä joiden kautta hevosiin tutustutaan. Tallityttöjen taluttaessa hevosia tuli kyselleeksi tyhmiä ja saatua jatkuvaa varmistusta siihen, että hevonen voi hyvin (Ensimmäisillä tunneilla pelkäsin kokoajan, että hevosen jalat vioittuvat lonksuessaan).

Nyt taluttajat seuraavat tilannetta kentän keskellä, mistä seuraa Panopticon henkinen jännite. Suurin haaste ratsastustunneilla on “miltä näyttää” eli näkyvätkö epäonnistumiset muille. Huoli on turha sillä en kilpaile kenenkään kanssa. En ihan tiedä miksi yritän kätkeä epäonnistumisiani muilta.. Hevonen joka tapauksessa huomaa jos mogaan ja vain sillä on väliä. Ehkä häpeän itseäni hevosenkin silmissä. Muiden ihmisten arvostelevat katseet (jotka saatan kuvitella) saavat epäröimään päätöksiä ja hillitsevät kokeilemisen halua. Ratsastustunteja varjostaa oma epäonnistumisen pelko.

Äkkiseltään tuntuu että ns. Rättiratsastus (eli merkkivaatteisiin pukeutuminen keskeisenä osana ratsastusharrastusta) on kehittynyt suojaamaan harrastajien egoja vastaavilta arvostelevilta katseilta. Kallis vaatetus pukee kantajansa niin yleväksi, ettei kritiikki osu. Tyylikkäällä pukeutumisella saattaa siis olla pedagoogisia etuja.

Tallitytöt ja muiden katseet voivat muuttua rasitteeksi kun yrittää oppia kokeilemalla rajojaan. Kun haluaa pysäyttää hevosta tuntuman hakemiseksi tai tehdä voltteja ajankuluksi niin joutuu neuvottelemaan sekä hevosen että katseiden kanssa. Käyttäytymissääntöjä talleilla ei ole aukikirjoitettu. Työajan ulkopuolella tallihevosia ei voi ainakaan asiakas-statuksella lähestyä. Tallihenkilökunta työskentelee rivakasti saadakseen haat säppiin ja päästäkseen kotiin. Tunnelma talleilla joilla olen käynyt (asiakkaana sekä töissä tallityöntekijän assistentin ominaisuudessa) on mukava mutta nopeatahtinen.

Ratsastustunnit ja tallit ovat vaikeita ympäristöjä tutustua hevosiin. Tunneilla on eritasoisia harrastajia joten ratsastuskentällä liikkuminen ei ole aina sulavaa. Tuntuma hevosen kanssa toimimisesta katkeilee, kun joutuu odottamaan mahdollisuutta kääntyä tai lupaa nousta laukkaan.

Talli ympäristöissä hevosten arki on tarkkaan aikataulutettua. Niiden esitetään “tekevän töitä” ollessaan ihmisten kanssa (työntekoa korostetaan usein, yrittäjät samaistuvat hevosiin). Ratsastuskoulukäytössä ne paiskivat hommia kolmisen tuntia työtä päivässä (kuutena päivänä viikossa) joilloin niiden selkään nousee tasatunnein eri odotuksilla latautuneita ratsastajia.. Joskus ratsastaja jättää tulematta. Joskus ratsastaja purkavat turhautumiaan voimakeinoilla ja syyttää hevosta omista epäonnistumisistaan. 

Vappun alla herkistyn ajatukselle, että ratsastuskoulujen hevoset edustavat prekariaattia, eli jatkuvassa valmiustilassa olevia pätkätyöläisiä. 

Ne maksavat elinkustannuksiaan tekemällä töitä tallille, joka yhyttää niitä maksukykyisille ratsastajille. Eläinten työtä arvioidaan sillä perusteella, miten positiivisia ja vuorovaikutuskyvykkäitä ne ovat. Ne tekevät palvelualoilla tunnistettua tunnetyötä (Ks. Emotional Labor) kuten asiakaspalvelija, näyttelijät ja opettajat! Ne eivät ole töissä kuljettaakseen ihmisiä ratsastuskentän poikki vaan tarjotakseen vastineita harrastajien tunteisiin ja viestintään.

Niiltä edellytettyä työmäärään ja tunnetyön intensiteettiä säätelee elinkustannukset kaupungissa, eli tonttien vuorat (joilla tallit sijaitsevat) ja alan harrastajien määrään, josta koko hevosalan toimeentulo on riippuvaista. – Työnteon näkökulmasta olen eläinten kanssa tasavertainen!

Ratsastuskoulujen hevoset liittykää yhteen!

Kiitos musatärpistä @Ville Tikkaselle.

. Biisin sanoitukset ovat ongelmallisia koska ne korostavat yksityisomaisuutta.. Mutta pitää huomioida että laulaja on hevosen roolissa ja sanoitus oletettavasti koskee tämän laumaa ja sen jäseniä.