Eero Yli-Vakkuri
Maïmouna Jagne-Soreau’s provoking text A New Nationalism (2017) celebrates the nation state as a melting pot. I’m game for postnationalist welfare state!
[…] multiculturalism has been a good temporary alternative […] everyone who doesn’t fit the Finnish stereotype, struggle with issues caused by this model.
Art critic Otso Kantokorpi is warming up to the idea that artists can make art without artworks (Trans-Horse is mentioned!).
Steph Kretowicz & Kaino Wennerstrand have launched a book-pod-art-cast series: Somewhere I’ve Never Been. It’s a tad complicated. Kretowicz has written a book and build a project around it which happens simultaneously as podcasts, a webpage (with links to essays/articles) and in (fb) discussions. The first podcast episode (1/7) offers a personal account to the subject of post-soviet global westernization. Kretowicz’s text is packed with pop-culture references (which leave me cold) but her account on visiting a music festival in Romania (as a first generation Polish-Australian) is touching. Her estrangement is twofold.. She is a daugher of immigrants who seeks for grand narratives in global-pop and a creative-westerner from London ushering promises of development for ex-soviet countries. Keywords for the first episode would be: Nationalistic stereotypes, beer, sentimentalism and global-pop.
An interesting text on post-fossil sexualities: Sex Matters on the Hot Earth – Making Wonderlust (2017) by Anni Puolakka. She references Low-Eroei Manifesto (2017?) by Tommi Vasko.
Today the tellurian lubricant (oil) underlies every narration on Earth. […] One could say that urbanization, the rise of youth culture, sexual liberation, idea of infinite growth and individualism are all born from this sudden ecstatic burst of excess energy: a liberation from physical labour which is suddenly done for us by fossil-fuels.
The manifesto is fun to read (it’s so-ooo angry). Vasko’s views on sustainability are romantic. Sustainability does not mean a balanced relationship with the environment – Absolute control of the environment can be sustainable too. The text also claims that art is a messiah in our efforts to reach sustainability. De-rendering is the most interesting concept presented in the text (More on loweroi.net).
Teksti julkaistu alunperin Esitys-lehdessä vol. 35 MASTURBAATIO 4/2016. Tekstissä käytetyt kuvat avoimella lisenssillä Openclipart palvelussa.
Itsetyydytyksen tueksi kehitetyt seksivälineet ovat teknistyneet ja muuttuneet monimediallisiksi. Missä vaiheessa ne edistyvät niin pitkälle että niihin yhtyminen lakkaa olemasta masturbointia? Pohdinta muuttaa performanssitaiteilijan seksivälinetestaajaksi.
Henkilökohtaiset seksijärjestelyni ovat arkisia. Flirttiin sisältyy lastenhoidon koordinointi ja näennäisen spontaanit makeisostokset. Myös omankäden seksijutut ovat yksinkertaisia ja nopeita. Kun nykytilaansa katsoo kriittisesti, niin tuntuu että on syytä perehtyä kehon nautintoihin vielä kun jaksaa. Oman seksuaalilukutaidon kehittäminen on järkevämpää ajankäyttöä kuin kahvakuulajumppa työkunnon ylläpitämiseksi. Myös parisuhteen kannalta on järkevää kartuttaa eroottista osaamistaan. Masturbointi tarjoaa matalan kynnyksen väylän seksuaaliseen uudistumiseen.
Käsipeli alkoi esiteininä refleksinomaisesti ja vakiintui nopeasti tärkeäksi sekä erityislaatuiseksi taidemuodoksi. Vaikka toimeen saattoi liittyä toisia kehoja koskevia fantasioita oli itsensähyväily myös syventymistä nautinnon tuntemukseen itseensä. Varhaisvaiheessa itsensäkoskettelun ero muihin aistimuksiin oli niin räikeä että se ohjasi pitkiin, polveileviin tuokioihin. Kehon herkimmistä tuntemuksesta puhuttiin poikaporukoissa kärjistäen. “Pakottava tarve vetää käteen” esittäytyi 90-luvun esiteinimiehuuden mittana. Kertomalla karskeja juttuja lunastettiin määrittelyvaltaa omasta kehosta ja puheita täydennettiin myös fantasioilla ja juoruilla. Rehvastelevien runkkujuttujen rivien välistä on jälkikäteen luettavissa myös vilpittömiä yrityksiä oppia ja jakaa tietoa erityisistä nautinnoista.
Tietoa jaettiin esimerkiksi tekniikka- ja välinesuositusten kautta. Alkukantainen masturbointivinkki oli istua oman käden päällä ennen itsensähyväilyä, jolloin puutunut käsi tuntui vieraalta. Uusia tuntemuksia haettiin suihkussa ja elimen jumittumisesta purtiloihin liikkui varoittavia vitsejä. Moninmutkaisemmat masturbointivälineet edellyttivät askartelutaitoja ja näkemystä. En muista kokeilinko, oliko joku kokeillut vai mistä on jäänyt muistiin ajatus: Keittää makaroneja ylikypsiksi, laittaa niitä tyhjän vessapaperirullan sisään, sulkea rullan päädyt elmukelmulla ja työntyä tuubiin kelmun läpi.
Välinekokeiluissa ei ole kyse toisten kehojen simuloimisesta. Tekniikoiden kautta oli helpompi puhua oman kehon tuntemuksista ja toimiin motivoi myös normien rikkominen. Makaronirullassa yhdistyi ruualla leikkiminen, vessajutut ja seksi. Lämmintä eloperäisestä jätettä, selluloosaa ja muovia yhdistävä putki muodostaa merkitysten hetteikön, jonka kautta voi yhtyä monipuolisesti kodin piirin pintoihin ja materiaaleihin. Kotiin kuuluvien esineiden ja kemikaalien, kuten kosteusvoiteiden käyttäminen sukupuolielinten hyväilyyn on näppärä keino murtaa perhenormeja.
Mystiset seksirituaalit kuuluvat kuitenkin menneeseen sillä vallalla on kliininen suhde masturbointiin. Nykyään toimeen kannustetaan eheyttävänä sekä terveyttä edistävänä harrasteena! Kotikutoisten viritysten sijaan tarjolla on hygienisiä tekno-makaronirullia ja ergonomisia sporttisauvoja. Toimen ympärille on virittynyt mittavaa kulttuuriteollisuutta, joka vaikuttaa ymmärrykseemme seksuaalisuudesta biologisena ja kulttuurisena voimana. Olemme kaikki teknoseksuaaleja. Muokkaamme kehojamme kemioilla ja kirurgialla. Seksuaaliseen itseilmaisuumme vaikuttavat kameroiden optiikat, latausajat, sukupuolitetut Emojit ja näyttöjen resoluutiot.
Tekniset seksivälineet synnyttävät uudenlaisia kysymyksiä toimien intimiteetistä ja normeista. Kuluttajien huolena on älyvibraattorien hakkerointi, valmistuslaitosten työntekijöiden työehdot ja välineisiin liittyvän suurteollisuuden ympäristövaikutukset. Pornoteollisuuden jätit kuten PornHub™ ovat vastanneet kysymyksiin järjestämällä erilaisia ympäristötietoisuutta edistäviä kampanjoita. “Pornhub Gives America Wood” -kampanjan aikana firma istuttaa puun jokaisesta isoja kikkeleitä esittelevien pornovideon toistokerrasta. Käteenvetämällä voi siis nykyään maisemoida. Erilaisia seksijärjestelmiä on tarjolla niin paljon että päädyn hakemaan apua seksivälinekaupan ammattilaiselta Eero Meroselta. Yrittäjä aloitti yli 20 vuotta sitten VHS pornoelokuvien postimyynnillä ja vastaa nykyään Helsingin tunnetuimmasta seksiliikkeestä Keltaisesta ruususta.
“Jos sä et uudistu jäät kelkasta” Meronen neuvoo ja katsoo ystävällisesti silmiin.
Internet romautti pornoelokuvien myynnin yhdeksän vuotta sitten ja nykyään kauppa pyörii 90% välineiden ympärillä. Vuosien saatossa isoin muutos on ollut puodissa asioivien naisten määrän kasvu. Asiakkaat ovat vanhempia kuin ennen ja hakevat usein liukuvoiteita. Kaupassa näyttäytymistä ei enää pidetä nolona sillä seksuaalista elinvoimaisuutta arvostetaan. Kivijalkakaupalla on vakaa paikkansa, sillä välineiden ominaisuudet ja tuntu vaikuttavat ratkaisevasti ostopäätöksiin. Laitteisiin tutustuu parhaiten tunnustelemalla myymälässä olevia mallikappaleita. Välineiden tekninen edistys näkyy parhaiten sauvoissa, joiden kehitys on ollut tasaista. Alkuaan sauvat sai päälle ja pois, sitten värinän voimakkuutta pystyi säätämään ja nykylaitteiden värinäkoreografioita voi sommitella kännykkäsovellusten kautta. Vaikuttavin tekijä värinä on kuitenkin säilynyt alusta pitäen.
Esittelytiskiltä löytyy Suomessa suunniteltu Nibble™ älyvibraattori, jonka voi säätää reagoimaan äänen voimakkuutteen ja käynnistymään kehon lämpötilan perusteella. Huudahtelemme Merrosen kanssa dildolle jolloin se käynnistää värinän äänenpainomme mukaan. Edistyneimmillä laitteilla voi myös kerätä biometristä dataa ja niihin kuuluu sparraus-ohjelmia. Toistaiseksi yksinkertaiset tuotteet myyvät kuitenkin paremmin.
Naisille suunnatut seksilelut ovat pääsääntöisesti ei-esittäviä, tyylikkäästi pakattuja ja humoristisia. Hetero ja homomiehille tarjotut seksilelut näyttävät irtileikatuilta ruumiinosilta. Nyky-makaronituubit ovat konservatiivisia. Kun niitä tarkastelee propagandana niin esittävyys pyrkii kohdistamaan halut toisten ihmisten ruumiisiin. Poikkeuksena ovat anustapit, jotka ovat muodoltaan tasa-arvoistavia. Propaganda ajatusta alleviivaavat myymälän keskellä löytyvät Fleshlight™ sekä Fleshjack™ tuotteet, joiden aukot on mallinnettu kuuluisien pornoesiintyjien mukaan. Välineitä markkinoidaan aidon tuntuisuudella. Niiden sisäosat on tosin vuorattu ihmis-anatomiasta poikkeavilla nystyröillä, spiraalinmallisia torvilla ja joustavilla kanavilla. Laitteen ulkokuoret on naamioitu taskulampun näköisiksi ja se neuvotaan käytön välissä kätkemään työkalupakkiin.
Esittävän taiteen perinteistä poikkeavat vain muutamat läpinäkyvät torvet sekä “Fleshlight™ Freaks! The Alien” malli. Ihmisreijän sijaan The Alienin voi fantasioida mallintavan tuntemattoman lajin huokosta tai korvaa. Tuotteen sininen väri tuo mieleen terveyssidemainoksista tutun sinisen nesteen. Camp henkistä tuoteselostetta lukiessani Merronen tarjoaa tuotteeseen reilun alennuksen. Teoreettinen lähestyminen seksivälineisiin muuttuu lihalliseksi ja päädyn välinetestaajaksi. Kokeilun perusteella laitteen viehkeys perustuu sen moninmutkaisuuteen eikä vieraannuttava ulkonäkö vaikuta kokemukseen. Intiimi hetki muovin kanssa edellyttää erikseen ostettavaa läpinäkyvää liukastetta. Voide on samaa mitä puodissa asioivat eläkeläiset käyttävät.
The Alien on valmistettu samasta silikonista kuin ei-esittävät sauvat ja niiden on helppo kuvitella kuuluvan samalla muoviselle eliölle. Erilliset seksivälineet liittyvät toisiinsa viimeistään ympäristövaikutuksen kautta. Lelujen muovit kertyvät luontoon ja muuttavat ympäristöämme. Meriin päätyneiden kemioiden joukosta on jo tunnistettu uudenlaisia muovia mieliviä mikrobikantoja. Kemikaalit vaikuttavat myös isojen eläinten kuten ihmisen hormonaaliseen toimintaan ja ne ilmeisesti aiheuttavat muutoksia sukusoluissamme. Synteettisiin nahkoihin yhtymällä voi siis edistää uusien muoveissa viihtyvien mikrobilajien kehitystä ja kannustaa biologiset normit ylittävän ihmisyyden muodostumista!
On kuitenkin ongelmallista että seksivälineiden kehitystä ohjataan suuryritysten toimesta. Raaka-aineiden jalostus ja lelujen valmistaminen on mahdollista vain luontoa sekä työntekijöitä välineellistävien taloussuhteiden kautta. Laitteiden välittömät ympäristövaikutukset jäävät muiden kuin laitteista yli 100€ maksavien asiakkaiden kannettavaksi. Klassinen makaroonituubi ja sen johdannaiset suovat seksuaalisen uudistumisen kannalta radikaalimpia mahdollisuuksia. Petrokapitalismin sijaan ne muodostuvat paikallisten kotitalouksien, käsityötaitojen ja avoimen tiedon jakamisen kautta.
Eero Yli-Vakkuri
Lisää aiheesta:
Heather Davis, “The Queer Futurity of Plastic” (2016) https://vimeo.com/158044006
Paul B. Preciado, “Countersexual Manifesto” (2002)
Angel Archer, “Botline Bling” (2016) http://reallifemag.com/botline-bling/
Alexander R. Galloway, “Queer Atonality” (2014) http://cultureandcommunication.org/galloway/queer-atonality
It’s easy to write about the world through personal experiences. Writing about others is difficult because you will fail. Everyone who can afford this failure should engage in these confrontations. Everyself is authored by others.
Heard Belorukov & Zherbin, Filter Feeders and Pasha Rotts at Akusmata gallery last night. A warm and noisy evening. Saw a Make Noise 0-Coast and a SP-303 in use. Also a brilliant electronic music gig hat (by Pasha). Petri Kuljuntausta offered some guidelines for the upcoming Ore.e Ref./Storijapan: Sound of Work exhibition/gig. He wants us to prioritize on audio. We’ll possibly also present audio pieces from the Ore.e Ref.: Meta- Collection (Record Singers, Topi Äikäs 4’33, Wuolio usb stick?). Particullary Äikäs and RS serve as solid references. Came up with the idea of making a helmet xylophone (like the one Ewoks play in Star Wars) and using the same styles of exhibition display techniques we deployed for SIC (2014).
Ore.e Ref. on a winning streak. Washington Post writes that The hottest trend in Web design is making intentionally ugly, difficult sites. Apparently web brutalism is a thing.