Tällevuodelle sovitut “Johdanto hevosloogiseen ajatteluun” luennot on nyt purkissa. Viimeinen esitys toteutui Porin taidemuseon PERFO! -performanssi tapahtumassa, joka järjestettiin T.E.H.D.A.S ryn LIVE&DEAD ART näyttelun lomassa. Vielä on höökiä ja pikkujoulusesonki lähenee – Ehkä esitelmiä nähdään ennen vuodenloppua (olkaa yhteydessä jos innostaa).
Puolituntiset esitelmät ovat kerranneet taiteesta ja ekologiasta innostuneille yleisöille hevosen (sekä muiden eläinten) vaikutusta ihmisen kulttuuriin. Porin esitelmää sävytettiin hevosen kehon ääniä toistavalla äänitteellä. Tämä tekee tallenteen seuraamisen vaikeaksi (Äänet toimivat paremmin museotilassa).
Tampereen Slackerspacessa vedetty esitelmä oli sarjan pisin. Yleisö pääsi hevospuheen lisäksi kuulemaan miten Ore.e Jalostamoiden ratsastusseura käytännössä toteutti Helsingin ja Turun välisen ratsastuksen. Tämä osuus pyrki kääntämään kaikki kivet, ryhmän organisoitumisesta – teknisiin ratkaisuihin joilla ratsastusurakkaa tuettiin. Lisäksi yritettiin rakentaa yhteistä keskustelua, joka tunnusteli miten eläinten ja ihmisten välisistä suhteista ylipäätänsä voidaan puhua.
Turun New Performance festivaaleilla esitelmä johdettiin englanninkielellä. Seuraavana päivänä päästiin seuraamaan Heikki Mikolan ja Kullannupun näytöstä jonka myötä ratsastaminen esiteltiin taiteen ja suunnittelun tekniikkana. Esitelmäsarjan ensimmäinen osa nähtiin Salossa, puheenvuorona Polkuja kohtuuteen seminaaria. Esitys toteutui samana päivänä kun kaupungit yhdistävä ratsastusurakka saatiin kuitattua.
Kaikki tilaisuudet ovat olleet opettavaisia. Esitelmän hevosfaktat pohjaavat eri lähteisiin. Mm. Riitta-Marja LeinosenPalvelijasta terapeutiksi, Ihmisen ja hevosen suhteen muuttuvat kulttuurilliset mallit Suomessatoimii yhtenä kehyksenä. Leinosen tarjoamaa pohjaa on sävytetty Donna Haraway huomioilla ihmisten ja eläinten geneettisistä liittolaisuuksista. Hevosen ja ihmisen yhteishistoriaa esittelevä osuus on vielä hitusen yleistävä mutta sen runko on selvillä
Heikki Mikolaa ja Kullannuppua on seurattu tässä blogissa monen kirjoituksen myötä. Miehen ja hevosen toiminta kaupunkialueella on paras malli jolla hahmottaa miten hevonen ja ihminen istuvat nykypäivän kaupunkiin. Oheinen pätkä kuvattiin keskikesällä.. Videomateriaali vangitsee hyvää fiilistä jota Mikolan ja Nupun toiminta kaupungilla tuottaa.
Hevoslinja-projektin taustajärjestön Ore.e Refineriesin (Suom. Ore.e Jalostamo) toimintaa esittelevä näyttely toteutui kesäkuussa SIC taidetilassa Helsingin Jätkäsaaressa.
Oheinen lyhyt video esittelee näyttelyn tunnelmaa. Jussi Koitelan kuratoima kokonaisuus Talouden taidot – Mallien jälkeisyys: Ore.e Jalostamot (Skills of Economy – Post Models: Ore.e Refineries) esitteli organisaation toimintaa viimeisen kahdeksan vuoden ajalta.
Näytillä oli ensimmäisiä kuparinjalostus kokeiluita, esittelyitä erikoispalveluista ja viimeaikaisia Hevoslinja-videoita (joita on julkaistu myös verkossa).
Leena Kelan ja Christopher Hewittin kuratoima New Performance Turku festivaali kokosi yhteen odottamattoman paljon kaupunkitilaan suunnattuja esityksiä. Festivaalin tehopäivänä lauantaina (4.10) Vähätorilla nähtiin mm. Stephen Bainin pressutanssi, jolla taiteilija pyrki julkituomaan maahanmuttopolitiikan luomia vieraannuttamisen prosesseja sekä Mark Harveyn fyysisiä harjoituksia, joiden tavoite oli saada yleisö suhtautumaan ympäristöönsä empaattisesti. Yleisö liikkui esitysten perässä pienissä kuhisevissa laumoissa.
Jatka lukemista…
Päivän taittuessa päästiin seuraamaan Mac Ophélien härskiä henkilö-epookkia ja val smithin Gay Shame paraatia. smitin teos tutustutti Kauppakadun ohikulkijat Gay Shame toimintaan, joka on GLBTQ yhteisöjen suunnalla järjestäytynyttä poliittista protestia. Sen kritiikin kohteina ovat mm. Pride-kulkueiden sponsori-järjestelyt suuryritysten, virkalaitosten ja poliittisten järjestöjen kanssa. Liikehdinnän näkökulmasta esim. R-kioskin, Radio NRJn ja muiden kaupallisten organisaatioiden osallistuminen Helsinki Prideen on ongelmallista. Taloudellinen kytkeytyminen ei edistä vähemmistöjen oikeuksia vaan keskittyy ensikädessä rakentamaan mielikuvaa, että yritykset olisivat toiminnaltaan toisia suvaitsevaisempia. Aiheesta lisää mm. Huw Lemmeyn“Losing Pride” (2014) artikkelissa.
Itselleni päivän kohokohta oli Maija Hirvasen koordinoima Walkapolis luentoesitys, jonka myötä FL geologi Toni Eerola esitteli Turun kaupunkia geologisesta perspektiivistä. Walkapolis tapahtumia on järjestetty vuodesta 2013. Kaupunkikävelyjä johtaa aina eri alan asiantuntija, joka esittelee kaupunkia oman osaamisensa näkökulmasta. Projektiin voi ilmoittautua ja johtaa vaikka oman kaupunkikierroksensa! Kävelyt ovat sellaisenaan kiinnostavia jaettuja kokemuksia. Mm. Setlementti-liitto on järjestänyt “Kehittämiskävelyitä” edistääkseen päättäjien ja asukkaiden vuoropuhelua.
Walkapoliksen myötä kävelimme ryhmässä kaupungin halki tutkien arkkitehtuurissa hyödynnettyjä kivilajeja. Kierrosta täydensivät luento-osuudet, jotka esittelivät kivilajien muodostumisprosesseja. Puhetta havainnoillistettiin Eerolan laatimilla tanssiharjoituksilla joissa yleisö pääsi esittämään geologisia tapahtumia kuten magman kiertoa ja sedimenttikivilajien muodostumista. Eerolaa tuplasi Ari Brozinski Turun yliopistolta, joka myös innostui tarkentamaan yksityiskohtia ja ohjaamaan keskustelua.
Kaupunkikävelyä pohjustettiin perjantaina luennolla “Geology perfomances and psychogeography in Brazilian shopping centers” joka esitteli kuinka Eerola oli soveltanut kulttuurihäirinnän menetelmiä geologian opetustyössään Braziliassa. Eerolan johdolla yliopiston opiskelijaryhmät olivat mm. uskaltautuneet esittämään ostoskeskuksissa löydettyjä kivinäytteitä. Opiskelijat olivat myös selvittäneet eri kivilajien tuotantoketjuja ja arkkitehtoonisia sovellutuksia. Kiveä käytetään sellaisten institutioiden arkkitehtuurissa jotka yrittävät uhkua arvovaltaa.
Kävelyn jälkeen kokoonnuimme vertailemaan kokemusta. Erityisesti tutustuminen geologiseen syvä-ajan käsitykseen oli kehittänyt tapaa jolla yleisö havaitsi ympäristöään. Oli myös kiinnostava kuulla minkälaisia jännitteitä geologian ja teologian välillä on. Nämä -logiat voidaan nähdä toistensa vastakohtina. Maapallon ikä saatiin aikanaan laskettua geologisin konstein, jolloin tieteellinen näyttö syrjäytti raamatun luomiskertomuksessa esitetyn teoriat maailman synnystä. Kivestä veistetyt uskonnolliset muistomerkit ovat tässä valossa luettavissa jopa ironisiksi!
Eerola kuvaili kuinka pieni merkitys ihmisen toiminnalla on geologian perspektiivistä. On oletettavaa että kulttuuristamme ei jää huomattavia merkkejä tulevaisuuden kallioperiin. Spekuloimme että metallit joita olemme keränneet kaupunkeihin saattavat muodostaa tarpeeksi tiivitä keskittymiä, että ne on tunnistettavissa vuosimiljoonien päästä muodostuvissa kivikerrostumissa. Muuta ei jää. Tämä on harras ja lohdullinen ajatus.
Ilmoille lensi myös ajatus geologisista graffiteista, eli teksteistä jotka kertoisivat kaupunkitilassa käytettyjen kivilajien iästä ja laadusta. Graniitissa voisi lukea “I was Magma” tai “Manufactured 570 mil. Years Ago.”. Jälkeenpäin ajatellen geologisia graffiteja olisi kiinnostava tehdä huomioimalla kivien ominaislaatuja. Tälläiset eleet toimisivat tempauksina popularisoida geologiaa. Keskustelut olivat rentoja ja vaikuttivat palkitsevan yhtälailla taide- ja tiedeyleisöä.
Ratsastamisen taide
Hevoslinjan toiminta käynnistyi festivaali perjantaina, jolloin havainnoillistin puolen tunnin esityksellä miten hevosen ja ihmisen välinen suhde on rakentunut. Hahmoittelin myös kuinka saattaisimme edelleen kehittää vuorovaikutustamme. Luennossa käytetyt kuvat löytyvät verkossa. Yleisö oli myöntyväinen luentoon mutta varsinaista keskustelua ei valitettavasti syntynyt. Antti Manninen lohdutteli että esitelmä oli niin kattava ettei jäänyt epäselvyyksiä. Pitää viritellä siihen joitain inspiroivia jännitteitä.
Ohjelma jatkui sunnuntaina kun paikallisten tuntema kaupunkiratsastaja Heikki Mikola ja suomenhevonen Kullannuppu johdattelivat festivaaliyleisön kaupungin läpi. Yleisö pääsi todistamaan kuinka ratsukko on harjaantunut toimimaan kaupunkitilassa. Esitys oli Walkapolisin kaltainen – Mutta erotellaan se vaikka Ridepolikseksi. Porukka kommentoi toimintaa, kysyen suoria kysymyksiä ja joutui vastavuoroisesti sopeutumaan hevosen liikkumisrytmiin, paikoin juosten ratsukon kiinni.
Mikolan toiminta Nupun kanssa oli vakuuttavaa.
Reitti vei Kirjastosiltaa pitkin Turun kauppatorille ja edelleen Myllysiltaa Wäinö Aaltosen museolle, josta jatkettiin Titanik gallerian pihaan. Oli hienoa nähdä esitys Aaltosen monumentti veistosten rinnalla. Hevosen sujahdus monumenttiveistosten ohi muistutti kuinka ajallisesti rajoittunutta ihmiskeskeinen ajattelu on. Vain ratsain Turku näyttää miltä pitää ja sillä hevoset ovat osallistuneet kaupunkielämään alusta alkaen.
Mikolan toimintaa seuranneena voin todistaa, että Aurajoen maastot sopivat verrattain hyvin hevosella liikkumiseen ja pienellä kehittämisellä kaupungista saataisiin erityislaatuinen ulkoilu ja hevos-matkailukohde. Nupun suhde kaupunkiin on monitasoinen, tamma mielii syödä eri vuodenaikoina eri puistoista löytyviä laidunkasveja. Nuppu istuu kaupunkiin geenejään myöten, sillä tamman esi-emät elivät Turun alueella ainakin 1600 luvulla.
Saimme kuulla että Nuppu ja Mikola tullaan näkemään Mika Kaurismäen uudessa “The Girl King” elokuvassa, joka kertoo ruotsin Kuningatar Kristiinasta. Osa elokuvan tapahtumista sijoittuu samalle tilalle, josta Nupun suku on lähtöisin. Fakta ja fiktio sekoittuvat geenitasolla!
Esityksellä oli vakava tavoite: Edistää ratsastuksen arvostusta, esittelemällä ratsastaminen yhtenä taiteen tekemisen ja suunnittelun tekniikkana.
Ratsastaminen mielletään Suomessa useimmiten joko urheilu- tai vapaa-ajan harrastuslajiksi. Jatkossa voi (piirtämisen tai maalaamisen sijaan) tehdä taidetta ja suunnittelutyötä myös ratsain. Taide- ja muotoilukentällä kehittyneet erityistaidot voidaan siten valjastaa edelleen kehittämään hevoskulttuuria ja hevoskulttuuri pääsee rikastuttamaan esimerkiksi taiteilijoiden pyrkimyksiä luonnon kuvaamisessa.
Ratsain tehty taide ja muotoilu korostavat hevoskulttuurin perinteitä ja historiaa, kuten esimerkiksi Vienin Espanjalaisen ratsastuskoulun tai Andalusian kuninkaallisen ratsastuskoulun toiminta ja esitykset. Toisaalta se houkuttelee yleisöä havaitsemaan ympäristöä edelleen kehittyvän ratsastustekniikan näkökulmasta.
Molemmissa tapauksissa huomion keskipisteessä on eläinten ja ihmisten vuorovaikutus. Esim. Viher- ja ulkoilualueiden suunnittelua voidaan toteuttaa ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksen myötä rakentuvan tiedon avulla. Oletan, että aluesuunnittelu joka etenee vuorovaikutuksessa hevosen kanssa edistää rakenteellisesti muidenkin eläinten hyvinvointia ja kasvattaa luonnon monimuotoisuutta.
