Category: Log

57. Töissä freelancerina. Moraali korkealla.

58. Mut nimettiin jonkin poissaolevan esimiehen sijaan vastaamaan tavaroiden järjestelystä yritystilaisuudessa. Esiteltiin koko nimellä tilaisuudesta vastaavalle. Kättelin, käteni oli kylmä. Pyörin ryhmän ympärillä kuin pyrkyri kysellen jatkuvasti kuinka auttaa. Yritin naurattaa yritysjohtajanaista. Kuuntelin luentoa rahataloudesta. | Eräs työntekijä kertoi nauttivansa työstä. Joku oli soittanut tälle pianoa taukohuoneessa tämän maatessa soffalla. Hän kuvaili tunnetta nostamalla kätensä kämmenselkäpuolet kohti taivasta ja katsomalla ristiin: “Mä olin ihan että vau! Tällaistäkö mun työ on! Aivan erilaista kuin entisessä työssä!” Se imitoi koiranpentua. Sitten se kertoi olleensa 25 vuotta työpaikassa, jossa kouluttamattomia naisia alistettiin. Työ oli autoihin liittyvää. Viimeisen 2 vuoden aikana sorto korostunut. Hän ei ollut saanut unta öisin. Tätä kertoessaan hänen kasvonsa muuttuivat. Ilme oli väsynyt. Tämä korjasi asentonsa asialliseksi ja kertoi työn olleen kamalaa. Asento palautui rennoksi kun hän kertoi aikeistaan kouluttautua kultakaupanmyyjäksi. Kun eräs sanoi työhön varmasti kuuluvan myös pieniä korjaustehtäviä nainen innostui yhä enemmän. Hän rakastaa koruja ja “käsillä tekemistä”. Taiteita harrastetaan kahdesta protesti syystä: Ihmiset pakenevat sen avulla maailmasta tai pyrkivät sillä muutamaan maailmaa.

59. Tekniikka. Myös roudausapuna. Jossain vaiheessa joku ohimenevä vastuuhenkilö kuvailee tekemäämme järjestely ja roudaus työtä sekä valvojien työtä. Kiertoteiden kautta keskustelu kääntyy siihen että on “oikeaa työtä” ja museovalvontaa. Valvojan työssä on vain unssi vastuuta. Mitä enemmän vastuuta sitä arvostetumpaa työtä.

60. Lapset koskettelevat teoksia. Niiden suojalaseihin tulee tahroja. Näiden määrästä voisi laskea teoksen kiinnostavuuden. Lapset vaikuttavat kiinnostuvan eniten alastomista hahmoista ja sukuelimistä. | Näyttelyn hinnasta ei puhuta missään. Kuulemma joku vieras oli ehdottanut että teosten hinnat olisivat töiden teos tiedoissa. Nerokas idea. Taiteen hinnan kätkeminen on väärin. Hinta kertoo paljon taideteoksen arvosta ja mahdollistaa taiteen, taiteilijan ja teoksen aseman arvioimisen jollain tutulla mittarilla. Ongelma on että isoksi keskustelun ja ihmettelyn aiheeksi muuttuisi kysymykset siitä miksi jokin teos maksaa niin ja niin paljon. Rahasta puhumisen esitetään pilaavan teoksen tunnelman tai ydinajatuksen. Tämä lisää taiteen ylimaallisuutta kun syntyy vaikutelma ettei se ole rahan kosketeltavissa niinkuin kaikki muu maailmassa. Se tukee väitettä ettei taiteilijat ajattele rahaa tehdessään taidetta. Tämä on uskomaton väite. Se on vaarallinen väite. Näin on välttämätöntä sanoa koska osa taiteen arvosta tulee siitä pyyteettömyydestä ja itse uhrautumisesta mitä taiteilija edustaa. Se on romanttista. Tämä on hullu ihanne. Rahasta vieraantuminen tekee taiteesta avuttoman maailman suhteen. Miten hemmetissä en ole ajatellut tätä ennen. Itsekkin vähättelen rahan vaikutusta teokseen vaikka raha ja ennenkaikkea sen puute säätelee mun esteettisiä valintoja. Sen mainitseminen on tabu koska teoksen lopputuleman pitäisi aina olla sellainen mitä reaalimaailman ehdot eivät sanele. Jos Picasson teosten hinnat ja näyttelyn järjestämisen hinta lausuttaisiin julki niiden arvo laskisi. Osa taiteen arvosta tulee sen rahallisesta arvaamattomuudesta.

61. Labranaikaiset loma peruuttiin. Jouduin ottamaan päivät palkattomina. Se vähentää tuloja ja on poissa mun lomien kertymästä. Valtiontyöntekijän pikku ongelmia. Käytin tilanteen hakeakseni lomaa Prahan residenssin ajalle. Yksi esimies osaa ranskaa, toinenkin sanoi osaavansa. | Yksi meistä valvojista meni ohi. Ajattelin juuri apurahahakemusta ja olin mietteissäni. Tämä työnsi päänsä verhon välistä ja hymyili iloisesti: “Mites täällä? Onko kaikki hyvin? Onko hauskaa? Mikä sun työpiste on?” Kävelimme samaa matkaa. Mies heilui ja pulisi. Olin ajatuksissani ja tilanne veti mut syvemmälle ajatuksiini. Se haki kontaktia jutuilleen ja selitti epäselvästi miten oli päätynyt tähän kerrokseen vaikka on töissä toisessa kerroksessa. En kehdannut katsoa sitä silmiin. Myöhemmin seurasin radiopuhelin keskustelua. “Onko kaikki hyvin kakkoskerroksessa?” Sama mies kysyi. “On.” kuului vastaus. “No hyvä mä olen täällä toisessa huoneessa numero …” Ääni oli epäselvä ja yhteys katkesi. Tunsin välähdylsen. Myöhemmin samaa miestä kutsuttiin puhelimella. Nimeä hoettiin pitkään. Mies oli ja on päissään tai aineissa. Vaikuttaa ekstaasilta. Nyt se vastasi ja kysyi minne häntä tarvitaan. “Tule vasta viiden jälkeen.” Kokenut naisääni vastasi. Vuoromme loppuu kuudelta. Peli on selvä.

62. Myöhässä. Mutta nukuin hyvin. Olen alkanut lihota |. Ei Picasso; ei keksinyt kubismia. Ei Picasso; ei keksinyt kollaasia (kai sitä on ennenkin askarreltu). Ei Picasso; ei keksinyt ready made taidetta ja mullistanut “yksinkertaisen nerokkaasti” kuvanveiston perinnettä. Picasso ei keksinyt pop taidetta. Ei, ei; neroja ei ole olemassa. Nero on mytologinen hahmo. Nää johdannot pilaa kaiken sen kivan mitä itse on kehitellyt Picasson taidetta ymmärtääkseen. Nämä on pahimmillaan kamalia! Aivan kamalia. Näistä voi kertoa lyhyitä anekdootteja mutta 30min tätä kuusi kertaa päivässä. Se on vaikea paikka. Tekisi mieli huutaa nokkavasti verbaali kikkailevalle tyhjänpuhujalle että: Mitä vittua! Nää käyttää aikaansa lausuakseen korrektisti jonkin kuvassa olevan esineen espanjankielistä nimeä! Ja käytännössä kehuu Picasson taitoja rakastajana. Se että esittelee kubismin “pähkinän kuoressa” on ihan okei, vitutus ei todellakaan johdu siitä. Mutta kun esittelee kubistisia maalauksia kuva-arvoituksina ja utelee yleisöltä mitä jokin muoto heidän mielestään esittää: Tällaisen leikin seuraaminen vituttaa. Kaikki mitä täällä voi kuulla tulee luetuksi vartissa wikipediassa ja wikipediakin on vähemmän puolueellinen kuin nämä. | Tauolla museovalvoja kertoi tuoneensa taukohuoneeseen lomakuviaa. Kaikki etelän lomakohteet Turkki, Espanja jne. Viimeisin matka on vuodelta 2007 tai 8. Uusi matka on suunnitteilla 2010. | Mitä jos Michelangelo ei ole homo vaan tykkää lihaksikkaista naisista kuten mä.

63. Tupakkatehtaissa on oltava tyyppejä jotka maistaa tupakkaa ennenkuin se pakataan. Ne arvioi satoja ja erien kypsyyttä. Onko niillä syöpä? | Kun ei peittele omaa erikoislaatuisuttaan huomaa ettei ole erityisen erityislaatuinen.

51. Lupasin tulla töihin 15 vaille 8 jotta voin auttaa tekniikassa. Olen tunnin etuajassa työajasta ja 20 min myöhässä. Paradoksi. Pitäiskö lopettaa duunit saman tein. Duuni angsti on narsismia. Yhtenä päivänä tää vaan sekos. Esimies kertoi 50 vuotisjuhlistaan joita suunnittelee. Telttailua ja pilkkimistä. Eräs valvoja kertoi ruumiin toiminnoistaan: Hirveästi paskaa. Mitä alemmassa asemassa, sitä mielummin kertoo ruumiintoiminnoistaan. Miesduunarit tekevät sitä kokoajan. Ruumiista puhuminen on puolustautumista että puuttuisi tahtoa tai mielikuvitusta, niiden väitösten varassa sosio-ekonomisesti varakkaat oikeuttavat asemansa. “He eivät halunneet saati uskaltaneet tehdä itseään johtajiksi.” Paskoistuminen on stereotypian kärjistämistä farssiksi. Asema organisaatiossa kuvitetaan ulosteilla. Jotta nöyrtyneet eivät paljastuisi puutteeistaan on tehtävä itsestään vitsin ennen vuoropuhelua. Olen tekniikassa nolona. Tekniikan pomo sanoi “kiitos päivästä” vaikka olin myöhässä. Picasso johdanto menee niin että: “Modernista taiteesta ei tarvitse sanoa miten se tulee tulkita. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Mitäs näette tässä kuvassa?” Pieni hiljaisuus. Yleisö: “Siinä on kitara.” “Hyvä! Aivan oikein! Eikun hetkinen anteeksi kamalasti olen väärässä tässähän lukeekin viulu.. Kitarassa olisi pidempi kaula. Aivan totta tässähän lukee sehän on viulu.”

52. Myöhästymässä. Kirjoitin sähköpostia taiteilijakavereille tulevaa näyttelyä koskien. Olen valvontatehtävissä. Jos olisin tekniikassa olen varma etten myöhästyisi. 3 min aikaa työajan alkuun ja 3 kilsaa matkaa. Myöhästymisellä on kiinnostavia viestinnällisiä merkityksiä. Se on epäkunnioittavaa mutta tietyillä ehdoilla oikeutettua. Kun myöhästyy korostaa omaa valtaansa. Työryhmissä se ei ole suotavaa mutta kun johtaa ryhmää se kertoo muille että todella johtaa. Olin eilen huoneessa jossa oli taidemuseon johtajan esitys. Paikalle oli kutsuttu kaikki paikalliset kulttuurijohtajat. Meidän johtaja oli yli 10 min myöhässä. | Oli palaveri museovalvojille. Keskustelimme asiakaspalvelu ongelmista. Olemme saaneet huonoa palautetta. Esimies yritti loiventaa aiheen sanomalla että meidän tulee olla tarkempia ja kohteliaampia. Tämä sanoi sen sievästi jottemme loukkaantuisi. Eräs vanhempi työntekijä huudahti: “Ei me mitään lapsia olla!”. Aukesi keskustelu. Esimies haki katseellaan tukea muista. Ei saanut. Katsoin itse alas. Loiventelu jatkui puheena. Eräs mukavaksi paljastunut tyyppi ilmaisi että haluamme asiakkaiden antamat palautteet konkreettisesti. Ne luvattiin printata. Tuskin printataan. Loppuaika tästä keskustelusta käytiin konfliktia loiventaen. Sitten siirryttiin asioihin jotka eivät meitä koskeneet. Infolla on uusi numero jne. Pitkä keskustelu käytiin myös siitä miten jatkossa tapaamme. Esimies: “Pitää keksiä joku tapa kun ‘meillä’ on niin paljon muita palaverejä.” | Hemaiseva pari suuteli ja hyväili toisiaan portaikossa. Loppuillasta siirryn tekniikkaan.

53. Myöhässä. Menossa valvomaan, jos olisin tekniikassa en varmasti olisi myöhässä. Nukuin tosi huonosti ehkä 4 tuntia yhteensä. Voimakas yskä alhaalla keuhkoissa. Jos olisi tullut 8 pääsisi neljältä kun tuli 9 pääsee viideltä. Aijon valehdella tulleeni 8. En ole hoitanut karvoitusta. Hiukset on liian pitkät ja muut. Luotiliivi vartija meni ohi. Sen panssari lisää vaikutelmaa ruumiin massasta 2/3 osaa. | Kerroin tilastointiprojektista samassa asemassa olevalle työntekijälle sellaiselle, josta en ole päässyt selvyyteen onko se viisaampi vai kömpelömpi. Tämä seurasi hetken kiinnostuneena sitten se vaihtoi todella nopeasti aihetta. Se hamuili katseellaan muita valvojia. Myöhemmin juttelimme jediritareista. Ilmeisesti Luke ampui pistoolilla vain kerran. | Onko Picasso esikuva vammaisten oikeuksia ajaville? Picasson kuvaaman kehon ei tarvitse olla sopusuhtainen ollakseen esteettinen ja erimuotoiset kehot tulee tulkituksi kauniiksi. Kauniiksi teokset tulkitaan ainakin taidekeskustelussa. Outoa ettei tätä mainita Picassosta puhuttaessa. Esittävyyden kanssa pelehtiminen ja siihen vertaaminen on pyrkimystä normatiiviseen kauneuskäsitykseen, jolloin keho esitetään symmetrisenä. Tai ainakin takaisin suhteeseen siihen. Juttelimme toisen työntekijän kanssa tästä. Tämä mietti miten paljon Picasso oli edelläkävijä ja miten paljon seurasi aikaansa. Sitten puhuimme Picasson läpi elämistä sodista varmistin, että 1 maailmansota oli 1900 eikä 1800 luvulla. Esimiehet käyttävät tällaisia kömmähdyksiä esimerkkeinä valvojien alempiarvoisuudesta… Ehkä mielikin halutaan esittää sopusuhtaisena kun Picasson surrealistiset pyrkimykset koitetaan vähätellä. “Sillä oli riitoja Dalin ja muiden kanssa.” Kuuluu luennoilla. Tämä museo ei instituutiona pyri ihmiskuvan kyseenalaistamiseen vaan sen luokitteluun ja eheyttämiseen kohti symmetristä ihannetta. Taide ja arki erotellaan toisistaan kuten keho ja mieli. Toisaalta kaikki Picasson työt on kompositioltaan konservatiivisia. Kuvat ovat tasapainotettuja keskelle ja vastavärit neutraloivat toisensa. Jos haluaa ajatella Picassoa ylistäen voisi sanoa että aiheen muodon purkamisen radikaalisuus edellyttää joitain lainalaisuuksia joiden varassa kuvan voi rakentaa. Samassa voi ajatella että huomion kohteena on juuri kuvattava aihe eikä sommittelu. Musta analyyttinen kubismi on ensikädessä impressionistien aloittaman “todellisen havaintomaailman” tai luonnon eikä ideaalin kuvaamista. Subjektin ensimmäinen havainto maailmasta on nykykäsityksen mukaan pirstaleinen, narratiiviton eli ei esittävä. Vasta kieli luo merkitykset. Tähän tekstin pätkät analyyttisen kubismin kauden töissä viittaavat. Orfistit jatkoivat visuaalisen kokemuksen analysointia mutta se on narsistisempaa. Kubismissa katsojan arvot ja taustat luovat kuvan ja se on jokaiselle erilainen. Museot yrittävät jäsentää sen. Pistaleisuuden tai hetkellisyyden kuvaaminen tekee esteettisestä prosessista teoriassa katsojan ja teoksen välisen vuoropuhelun, jolloin katsoja kokoaa havainnon omille arvoilleen sopivalla tavalla. Se pyrkii ajattomuuteen ei universaalisti saavutettavaan kuten ennen tätä kokemusta luulin. Käytännössä välikädet pyrkivät säätelemään lopputulosta poliittisesti sopiviin suuntiin ja ‘taiteen’ yhteiskunnallinen merkitys sotkee kuviot. Analyyttinen kubismi ei kuitenkaan riko komposition perussääntöjä. Miksi? Ehkä neliö raamit ja kankaat ovat niin läpi tutkittuja että sitä ei koettu ongelmana. Ne olivat läpinäkyviä kuten digivalokuvien tiedostopakkausformaatit. Kohteen ja aiheen purkaminen oli ainoa radikaali suunta joka oli kannatteleva. Kuitenkaan taiteilijan ja mallin välinen suhde ei ole radikaali aihe. Radikaalia taisi olla käyttää prostituoituja ja alaluokkaisia malleina (kuten van Gogh teki skandaaleja aiheuttaen) ja tuoda siten ilmi miesmaalareiden seksuaalinen kolonialistinen katse. Avignonin naiset ovat rumasti kuvattuja naisia rumassa tilanteessa. Tämä on avantgardistista. Samoin radikaalia sukupuoli asioissa on surrealistisen kauden aikana irrottaa sukupuoli symboleja toisistaan orgia kuviin, joista ei selviä onko pyöreä muoto penikseen tai tissiin kuuluvaa. Sukupuolet sekoittuvat myös myöhäisemmän ajan grafiikoissa kun samalla hahmolla on penis ja vagina. Tällaiset orgiakuvat ovat varmaankin luotu transendenttien seksikokemusten pohjalta. Keinoista välittämättä ne ovat seksuaalisesti tasavertaistavia. Ehkä Picasson naiset masturboivat omasta aloitteestaan. Tästä ei puhuta museossa. Siksi paras taide on aina keräilijöillä. Ei museoissa. Lähdin tunnin etuajassa töistä yritän nähtävästi kompensoida sen puoltamalla Picassoa. Näin neron luoma poliittinen ilmapiiri toteutuu yksilötasolla. Kesti 53 päivää että ajoin suhtautua Picassoon taiteilijana enkä neroksi kuvattuna maalarina.

54. Vapaa. Pyörin kaupungilla levottomasti. Päädyn sattumalta kuubalaisen musiikin keikalle, jonne kaveri on kutsunut mut jo kuukausia sitten. Nimi listassa. Hieno juttu. Hyvä keikka. Sain baarissa kuulla että pankkikortit ei toimi maanlaajuisen ohjelmistopäivityksen vuoksi.. Käytän tilannetta hyväkseni ja menen taksilla himaan. Teeskentelen korttia tarjotessa tietämätöntä. Kuski lukee sukunimeni kortin takaa ja kirjoittaa sukunimeni ylös. Saan laskun. Tämä mutisee sukunimeäni ja sanoo: “Maakunnastasi tulevat on rehellisiä.” Hän katsoo tarkkaavaisesti peilistä silmiini.

55. Darrassa. Hengenahdistusta.

56. Darrassa. Käyn tervehtimässä äitiä.

37. Kurja olo. Tekniikassa tosin.

38. Salissa. Kurja olo. | Politiikan ja taiteen ero on että yksinvaltias voi taiteen kentällä jatkaa hallintaansa kuolemansa jälkeen. | Saleissa liikkuu huhu että iltalisät poistetaan eikä niistä makseta ylimääräistä. Sovimme myös että palkkapäivän jälkeisenä sunnuntaina menemme koko porukan kanssa kaljalle. 38,2 c. illalla.

39. Tekniikassa. Kuume hellittänyt. Tekniikka työtehtävä aiheuttaa eripuraa. Siitä ei juuri puhuta. Ihmiset vaan kysyy olenko tekniikassa ja kun vastaan myöntyvästi ne sanoo: “aha”. Eräs vanhempi työntekijä sanoi että taisin tehdä siitä juttuni, mutta hän hymyili sitä sanoessaan: ei katkerasti.

40. Parisuhde rakoilee. Voi johtua muustakin. Mikä vaikuttaa romanttiselta voi olla asianomaisille niin stressaavaa etteivät nauti siitä.

41. Tekniikassa. En jaksa välittää mitä muut on tästä mieltä.

42. Sain pienen apurahan kaupungilta.

43. Ammattilaislaboratoriossa. | Museo vieraille tulee olla vähän röyhkeä. Eräs vartijakin sanoi: “Käytös luo käytöstä.”. Aika hyvin sanottu. Samalla miehellä on puukotuksen ja ampumisen estoliivit. Siitä ei kuulemma mene .32 läpi. Se seisoo museon aulassa. Se on ainoa vartija jolla on puukotuksen ja ampumisen esto liivit! Ainoa. Kerran joku antoi sille roskan maasta. Tämä sanoi: “Rouva, en ole roskis.” sitten se jatkoi liiviensä vartioimista. Olisi kivaa olla näin: “Herra. Laukkunne on liian iso viekää se narikkaan.” “Miksi minä! En varmasti vie.” “Mutta Herra hyvä laukkunne on niin saatanan ruma.”. Huumori keventäisi käskyä. Tästä ei saisi kirjoittaa. Ei ole hyvä julkistaa stradegioita joilla saa ihmiset tottelemaan käskyjä.

44. Labra. Viisi päivää.

45. Labra. Neljä päivää. Jos taiteilijat olisivat demokraattisia he tekisivät kaunista taidetta. Mutta taiteilijat tietävät asiat paremmin kuin yleisö. He ovat visionäärejä. Negatiivista palautetta ei kuunnella ratkaisevissa kauneuteen liittyvissä kysymyksissä. Stalin on vaikea pala koska taiteilijatkin kokevat ohjaavana massoja kohti parempaa maailmaa. Jokainen taiteilija ja ihminen, joka ei ole juutalainen tai muusta vähemistöstä voi kysyä itseltään olisiko ollut keskitysleirillä vai salongissa (rintamalla vai maanpaossa). Braque haavoittui, Picasso maalasi Guernikan. Miljoonia tuntemattomia kuoli. Uhrauksia ja muutoksia on tehtävä: Me ehdotamme mitkä asiat muuttaa, viimeistään kertomalla mikä meni pieleen. Taiteilijoilla on kollektiivinen huono omatunto konstruktivismin ja fasismin ajan opportunistisesta idealismista. Seurauksena on vähäsanaisuus omista pyrkimyksistä. Ne aina paljastuu lopulta. Miltei kaikki on idealistisia maailmanparantajia. Nykyään maailmaa parannetaan pienimmillä vihjeillä, pienimmillään omalla positiivisuudella. Vielä: Jos koko maailma toimisi taiteilijoiden ehdottamalla tavalla mitä tapahtuisi?

46. Labra. Kolme päivää.

47. Labra. Kaksi päivää.

48. Labra. Loppu esiintyminen. Hyvin meni.

49. Vapaa. Darrassa.

50. Tekniikan välimaastossa. Ahdistaa. Välimaastossa on se paha ettei kukaan tunnista että olen töissä.

23. Jos mulla olisi paljon tavaraa ottaisin repun. | Tämä työ. | Sain vastuutehtäviä presentaatio salissa jossa johdannot Picasson elämään ja taiteeseen. Osa luennoitsijoista oli hyviä. Osa huonoja. Perustarina on että kubismi alkoi Afrikkalaisen taiteen näyttelyn ja Cesannen retrospektiivin johdosta. Eräs sanoi afrikkalaista veistostaidetta “kömpelöksi kuten voisi kuvailla tätä Picasson omakuvaa”. Kuvista näytetään laserosoittimella kohtia joista otsikon mukaisen esineen, kitaran tai miehen voi tunnistaa. Edelleenkään ei avata mitä muodon pirstominen tarkoittaa. Yksi opas oli hyvä se sanoi: “Tätä teosta voisi sanoa surrealistiseksi tai voisi sanoa että tässä on Picasso ja sen tyttöystävä rakastelemassa rannalla… Näin minä sen näen.”. Sanotaan myös että pariisin Picasso museon kokoelmat ovat merkittävät sillä teokset ovat töitä joita Picasso säilytti kodeissaan eikä myynyt. Tämän voisi kääntää siten että teokset ovat niitä joita Picasso ei myynyt. Toki se ei niitä halunnut myydä. Olisi varmasti voinut. Mutta taiteilijan omakohtainen side teoksiin ei tee niistä merkittäviä kuin henkilöhistorian kannalta.

24. Tämän paikan hierarkia on kuin vankila. Me ollaan vanginvartijoita. Silmiä joilla ei ole todellista valtaa silmien lisäksi. Meidän vapaus on aikataulujen rajoissa. Koska on tauko koska on ruoka koska on iltapisu koska on palaveri (joka on juhlaa). Kehityskeskustelussa kysyttiin miten yleisö on vastaanottanut näyttely. Eräs meistä sanoi: “Ihmiset eivät ole tulleet juttelemaan ja kertomaan omia mielipiteitään samoin kuin aikaisemmissa näyttelyissä.”. Tähän vastattiin kysyjän toimesta: “Se varmaan johtuu siitä että asiakkaat ovat niin syventyneitä Picassoon… tai voi olla että kun väkeä on enemmän he kokevat ettei jää aikaa keskustella.”. Tämän vastaustekniikan nimi on oppositiota ei ole. Vastaus ei ollut kritiikkiä mutta valtiollisen toimijan tahosta se tulkittiin kritiikiksi. Kaikki mikä ei tue käsikirjoitusta on kritiikkiä. Toimihenkilöt ovat kateellisia meille. Samoin kuin kenraalit sotilaille. He kohtaavat asiakkaita ainoastaan kirjallisen/tilastollisen palautteen kautta. He voivat ainoastaan kuvitella miten hyvin reagoisivat vaikeisiin asiakaspalvelutilanteisiin. Ja loistaa kerran kuussa kun ohimennessään napauttaa jotakuta vierasta jonkun säännön mukaisesti tai neuvoo hyvin kohteliaasti vessaan. Kateus käytännön työstä heijastuu meidän kommenttien vähättelynä. | Tein kyltin jolla voi ohjata vieraita luennoille. Pyysin erästä printtaamaan tekstin. Menin tyhjästä yläkerrasta työpaja työhuoneeseen, pyysin liimaa ja sakset ja tein sen. En tiedä onko se hyödyllinen. Eilen siitä olisi ollut hyötyä kun koululaiset katosivat, joka suuntaan. Sellaisissa tilanteissa siitä on hyötyä. Kiva se on. Sillä voi ohjata ihmisiä saliin ja kutsua niitä alakerrasta. Kuten liikennepoliisi. Tein sen kymmenessä minuutissa. Yksi vahti yksin yläkertaa kun tein sitä ja iltavuoroon tullut vanha valvoja raivostui. “Yksin ei voi vahtia yläkertaa. Kerroin esimiehelle!”. Nyt ihmiset varmasti riitelevät kyltin tarpeellisuudesta. Kuulin syrjäkorvalla yhden valittaneen siitä: “Ei me olla mitään liikennepoliiseja” se sanoi jollekin esinaiselle. Samalle jolta olin kysynyt lupaa kyltin tekoon. Johtoa on helppo kritisoida koska sen päätöksiä voi kiertää seläntakana ja omaa asemaa voi pitää heidän syynään. Kun samassa rintamassa oleva tekee aloitteen ja ajaa sen läpi sitä ei voi kritisoida seläntakana. Kritiikki tehdään välillisesti aikatauluun, tapaan tai muihin määräyksiin vedoten. Tää on ihmisraunioiden kaatopaikka. Se kyltti on iso juttu kun se vaikuttaa etikettiin.. Sihen miten ihmiset käyttäytyvät toistensa suhteen. Vittu. Muutoksia vihataan koska ne tulee tyypillisesti ylhäältä alas alaista kuuntelematta. Mun kannattaa ruveta esimieheksi.

25. Sain vastuutehtäviä. Käynnistän videotykkejä ja ohjaan ihmisiä Picasso luennoille. Tehtävät aiheuttavat kateutta miehissä. Huonoomatuntoisena sanoin tehtävien olevan helppoja ja vuoron todennäköisesti kiertävän. Toivottavasti ne eivät kierrä. Ja toivottavasti joskus tulee iso tekninen ongelma jonka vain minä osaan ratkaista. Tekniikasta ja näistä järjestelyistä vastaavat kutsuvat saleissa työskenteleviä “salimammoiksi”. Vapaa-ajalla päästin saleissa työskenteleviä tauoille. Rasismi on yleistä salimammoilla tai eräillä mammoimmilla heistä. Saksalaisia epäillään lippujen antamisesta kavereille, mustia epäillään milloin mistäkin. Hyväksyttyjä ulkomaalaisia ovat ne joita kadehdimme kirjallisesta tai muusta puhtaasta kulttuurista, vihattuja ne joita emme tunnusta samanarvoisiksi, koska kilpailemme heitä vastaan ja yleisesti alempi arvoiset kuten mustalaiset ja mustat. Kun ohi menee ranskalaisia tai espanjalaisia niin tunnen alempiarvoisuutta, koska he tuntuvat jotenkin olevan lähempänä Picassoa. Ne puhuu samaa kieltä ja jos ne asuu täällä ne on ylpeitä Picassosta se tuo niille oman kulttuurin ja taustat mieleen.. Se on ehkä opiskellut samoissa kaupungeissa tai tuntee sen sukulaisen. Ainakin ne huomaa heti jos me tulkitaan teosta väärin. Ne voi aina vedota: “Ai toi härkä kuvaa elinvoimaa? Höpöhöpö toi on Barselonan vaakuna.” tai jotain vastaavaa. Meidän tulkitsemisyritykset eheyttää niiden kulttuuria vahvistaa sen konsensusta.

26: Päivää valtion palveluksessa. Mä en ole anarkisti. Tai oikeammin mä olen vain kapinallinen. Se on naivia anarkismia. Mä vastustan Dolce Cabanan luksus vaatteita ja laukkuja mutta jos löydän sellaisen piraattitorilta nautin sen luomasta vaikutelmasta. Oikeutan sattuman varaisille ohikulkijoille tuottamani vaikutelman hyväosaisuudestani ja hienoudestani sillä että illuusion luominen ja olemassaolo on osa arvon tuhoamista. | Mä en ole saanut levättyä tarpeeksi töiden alkamisen jälkeen.

27. Lähdin kuvaamaan videotyötä vapaapäivänäni mutta unohdin kameran kotiin.