Posted on

[Fi] Apurahahakemus: “Kutsu”

On aika jakaa syksyisiä apuraha-hakemuksia julkiseen tarkasteluun! Julkaisun tavoitteena on hälventää taiteilijatyöhön liittyviä epäluuloja. Oheinen hakemusteksti on editoitu siten, että projektissa mukana olevat muut taiteilijat/tutkijat eivät tule tunnistetuiksi. Vieraiden työpanoksista ja rooleista kertovat osuudet on kätketty “[…]” sulkeiden sisään. Jätin pois myös “Taiteellisen toiminnan esittely” osuuden, joka on miltei sama kuin menestyksekkäässä Hevoslinja-hakemuksessa.

Kokonainen hakemus lähetettiin Kordelinin säätiölle ja anon samalle projektille tukea myös Taiteen edistämiskeskukselta. Tavoittelin tällä hakemuksella 18000€ summaa mikä on hitusen yli Kordelinin keskimääräisesti myöntämien määrän. Rahoitus takaisi vuoden työskentelyn projektin parissa. Liitteenä hakemuksessa toimitettiin myös kansikuva sekä päivitetty CV.

KUTSU

1. Johdanto

Minareetista kajautettu rukouskutsu liittyy leimallisesti arabimaiden kaupunkeihin, sen voi kuulla myös aasian mantereella ja muutamissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Rukouskutsua on laulettu samojen kaavojen mukaan yli 1400 vuotta! Se kutsuu kuulijansa moskeijalle, kuten kirkonkellot kirkkoon. Ääni on tuttu esimerkiksi elokuvissa, joissa sitä käytetään kun halutaan johdatella katsoja eksoottisen lähi-itään.

Kokonaisen kaupungin peittävä säännöllinen lauluääni on taiteellisesti kiinnostava ilmiö.

Mitä seuraisi jos vastaava ääni yllättäen kuultaisiinkin Helsingin keskustassa? Kuinka islamilaisesta kaupungista Helsinkiin muuttanut on sopeutunut siihen ettei enää kuule rukouskutsua ympäristössään? Millaiseksi kutsun mieltää ateistiksi tunnustautuva henkilö ja onko traditio kategorisesti uskonnollinen? Minkälaisia erilaisia rukouskutsuja on ja löytyykö ilmiölle paikallista (pohjois-eurooppalaista tai helsinkiläisiä) vastinetta?

Lähestyn näitä kysymyksiä haastattelemalla Suomessa asuvia, islamilaisen kaupunkikulttuurin vaikutuspiiriin kuuluvia kaupunkilaisia ja kokeilemalla miten kaupunkilaiset suhteutuvat erilaisiin kaupunkitilassa toteutuviin äänikokeiluhin.

Tutkimalla rukouskutsun vaikutusta, voidaan tunnustella minkälaatuisia muita ideologisia äänitiloja kaupunkiin kuuluu. Ehkä olemme tiedostamattamme samanlaatuisen äänellisten traditioiden ympäröimiä. Kutsu-projekti toimii viitekehyksenä islamilaiseen kulttuuriin ja tätä kautta monikulttuuriseen Suomeen ja Eurooppaan perehtymiseen. Työskentelyä motivoi halu tehdä monikulttuurinen Suomi paremmin ymmärrettäväksi. Olen myös elänyt lapsena vuoden Damaskoksessa, jolloin lähimoskeijan rukouskutsut olivat lohdullinen ääni.

Työskentelyn keskiössä on prosessi, jossa tutustun islaminuskon vaikutuspiirissä eläviin ihmisryhmiin ja heidän taustoihinsa. Aineisto karttuu kohtaamisten myötä. Työskentely huomioi ajankohtaiset konfliktit lähi-idässä mutta ei alleviivaa kriisejä vaan pyrkii tekemään vierasta kulttuuria ymmärrettävämmäksi kulttuurihistoriallisesta vinkkelistä. Prosessin tuloksena syntyy videodokumentti, kuvia, laulu-äänitteitä ja tekstejä. Osa tuotoksista löytää tiensä taidenäyttelyihin, aihetta käsitteleviin seminaareihin ja esitystaidetapahtumiin, osa muihin monikulttuurillista osaamista tukeviin julkaisuihin ja tilaisuuksiin.

Kohtaamisen teemana ei ole ensisijaisesti islaminusko vaan kaupunki jaettuna äänitilana. Tutustun rukouskutsuun ensisijaisesti äänenä, jonka jälkeen perehdyn sen traditioon, aatteellisiin taustoihin ja vaikutuksiin yksittäisissä kaupunkilaisissa. Dokumentaarinen työ ei keskity yksilöihin vaan se pyrkii lähestymään rukouskutsua urbaanina ilmiönä, johon on suotava olla monta erilaista näkökulmaa. Rukouskutsu toimii alustana tutustua arabimaiden kaupunkikulttuuriin ja sitä kautta islaminuskoon.

Kantavana teemana on Faces-festivaalinen taiteellisena johtajana tunnetun Börje Mattsonin esittämä näkökulma, jonka mukaan ei ole ensisijaista tunnistaa yhtäläisyyksiä eri kulttuurien välillä.. Paljon tärkeämpää löytää eroja, sitten juhlistaa ja suvaita niitä. Mielestäni tällä ajatuksella on taiteellinen vastine Bertolt Brechtin tunnetuksi tekemässä vieraannuttamistekniikassa ja myöhemmin situationisteihin yhdistetyllä Détournement toiminnalla. Näitä ajatuksia myötäillen Kutsu-projekti pyrkii syrjättämään totutun tuntemattomaksi ja vastavuoroisesti oudon tutuksi.

Tavoitteena ei kuitenkaan ole tehdä vieraita kulttuureita “kotoisemmiksi” vaan täräyttää normeja, joiden mukaan ero vieraan ja kotoisen välillä rakentuu. Projektin näkökulmasta moniarvoisuus on ehdottoman kaksisuuntainen prosessi.

2. Haastattelumenetelmät

Työ aloitetaan keräämällä aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja tapaamalla islamilaiseen kaupunkikulttuuriin perehtyneitä tutkijoita sekä uskonoppineita. Kontaktiympäristöinä toimivat Helsingin Islamistisen yhdyskunnan ja Helsingin Muslimit ry:n tapahtumat, erilaiset lähi-itään liittyvät musiikki/muu-taide tilaisuudet sekä Helsingin Yliopiston islamin tutkimuksen tutkijapiirit, […]

Vuoden alkuun teen toimintani tunnetuksi Helsingin islamilaiselle yhteisölle, esittelen tulokulmani ja kiinnostuksen kohteeni sillä pyrkimyksellä, että toimintani herättää innostusta ja halua edistää projektia. Perehtyminen Helsingin islamilaiseen kulttuuriin etenee etnografisiaa menetelmiä soveltaen ja käyttämällä yhteisötaiteilijoiden väkevintä tutkimusmenetelmää: Hengailua.

Vietän projektin aikana mahdollisimman paljon aikaa islamilaisen kulttuurin vaikutuspiirissä elävien kaupunkilaisten kanssa ja hahmottelen vastauksia kysymyksiin rinnalla elon lomassa. Työskentely säätelee kunnioitus uskonnon harjoittajia kohtaan. Tutustumispaikkoina toimivat ryhmien käyttämät uskonnolliset tilat mutta kohtaamispaikoiksi käyvät myös rennot ympäristöt kuten harraste ja nuorisotilat (kisahalli, kahvilat, kodit) ja vaativat ympäristöt kuten pakolaisten vastaanottokeskukset. Haastattelut dokumentoidaan videolle, äänenä ja tekstillä.

3. Kepillä jäätä: Uutiskutsu

Etsiessäni rukouskutsulle kotoista vastinetta, huomasin että radiossa kuuluvat uutiset (ainakin) viisi kertaa päivässä. Tapa jolla uutiset lausutaan on ikään yhdenmukainen ja tyylitelty. Uutismediaa tuotetaan ja kuunnellaan rituaalinomaisesti. Tästä näkökulmasta Pasilan linkkitorni näyttää minareetilta ja suomalainen uutiskulttuuri ideologisesti motivoituneelta. Onko tämä kulttuureitamme yhdistävä vai erottava tekijä?

Projektia varten etnomuusikkona tunnettu […]. Laulu yhdistetään videoon, joka kuvitetaan näkymällä Yleisradion linkkimastosta.

Näin syntyvät teos toimii esimerkkinä taiteellisista eleistä, joita projektin aikana tuotetaan. Teoksen voi harmitta esittää taidenäyttely-yhteydessä. Mutta kiinnostavampaa on kuulla miten islamilainen yhteisö suhtautuu tähän ja vastaaviin yrityksiin luoda rakentavaa epäymmärrystä eri kulttuurin välille. Kohtaamisen myötä syntyvä keskustelu on tärkeämpi osa teosta ja joka myös dokumentoidaan.

Menetelmä muistuttaa […] Tässä yhteydessä menetelmän avulla luodaan päällekkäisiä kerroksia taiteilijan tulkinnoista ja tulkintaa koskevan yhteisön reaktioista. Vuoden aikana luodaan ja kokeillaan vastaavia kultturillisia käännöskokeita.

4. Mitä vuodesta jää käteen?

Yrityksenä on luoda ymmärrystä kulttuurien välille, käyttämällä yhteistyön viitekehyksenä kaupungin jaettua äänitilaa.

n.30min dokumentti joka kertoo miten islamilaisesta kulttuurista lähtöisin olevat suhtautuvat rukouskutsun ääneen.
Pariminuuttinen Uutiskutsu-videoteos, jossa kuullaan suomenkieliset uutiset rukouskutsun tyyliin laulettuna.
“Kokonaisraportti” eli essee, joka esittelee projektin lähtökohdat ja kuvailee työvaiheiden saamaa vastaanottoa. Teksti kirjoitetaan projektin päätteeksi. Se hahmottelee menetelmiä, joita prosessin aikana on sovellettu ja tarjotaan julkaistavaksi islamin kulttuuria sekä monikulttuurisuutta käsitteleviin julkaisuihin.
Lyhyitä puheenvuoroja (esim. Blogikirjoituksia verkossa ja foorumeilla) sekä näiden ympärillä käytyjä keskusteluita.
Ääniperformansseja, joilla otetaan kaupunkitilaa haltuun ja testataan miten kaupunkilaiset suhtautuvat muutoksiin ympäristönsä akustiikassa.
Systemaattisesti tuotettuja ja arkistoituja digitaalisia haastatteluaineistoja, jotka voidaan luovuttaa tutkijakäyttöön.
Projektipäiväkirja, johon sisältyy valokuvia ja äänitteitä.
En halua, että vuoden urakoinnista jää käteen ainoastaan taiteena erottuvia teoksia. Teokselliset osuudet (kuten Uutiskutsu) syntyvät vieraaseen kulttuurin tutustumisen sivutuotteina eivätkä ole siten pakotettuja nykytaidetta muistuttavaan muotoon. Tavoitteena ei ole kitetyytää projektia taiteen keinoin, vaan luoda menetelmiä joista voi olla hyötyä monikulttuurista osaamista edistävässä työssä.

Työn onnistumista voidaan arvioida paitsi taiteellisin kriteerein (arvioimalla teosten laatua) myös sillä perusteella minkälaisen vastaanoton projekti saa kaupunkilaisissa. Siksi medioita julkaistaan islamilaisten yhteisöjen omissa verkkofoorumeissa, sosiaalisten medioiden kautta sekä yhteisöjen tapahtumissa.

Aineiston salliessa mediat julkaistaan avoimen käytön mahdollistavilla lisensseillä (Creative Commons CC-0, Ore.e Ref. COOL1.0 tms.) jotta niitä voidaan käyttää kuvituksina vastaavissa projekteissa. En aijo luoda omaa foorumia (blogia tai verkkosivua), jossa keskustelua käydään vaan mielummin käydä verkkokeskusteluita yhteisöjen omilla foorumeilla.

5. Aikataulut (Budjetti)

Eri työskentelyvaiheet lomittuvat toisiinsa mutta aikataulu antaa karkean kuvan eri etappien edellyttämästä työmäärästä. Apuraha takaa taiteilijan keskeytymättömän toiminnan vuoden ajaksi (17000€) sekä […] “Uutiskutsu” teoksen toteutuskulut (1000€. […] palkkio, studiovuokra, matka- ja järjestelykulut).

2kk (Kartoitus)
Helsingin islamilaiseen kulttuurin syventyminen, kirjallisen sekä muun aineiston keruu ja toimiympäristö- sekä henkilökartoitus. Projektin alkuvaiheessa tutustutaan islamilaista kulttuuria edustaviin järjestöihin ja näiden käyttämiin tiloihin. Kartoitusvaiheessa tutustutaan myös kaupungin maahanmuuttaja ja monikulttuurillisuustyötä tekeviin järjestöihin, sillä toiveella että nämä kykenevät ohjaamaan prosessin suuntaa ja siten hyötymään sen tuloksista suoraan.

1kk (Taiteellinen koe)
[…] Uutiskutsulle kuvataan “musiikkivideo”, jossa Pasilan linkkitorni näkyy eripuolilta kaupunkia. Linkkitornia kuvataan kaupunginosista, joissa islamilainen kulttuuri on vahvasti edustettuna. Valmistuvaa videota näytetään kenttätyöskentelyn aikana tavattaville ryhmille, sillä ajatuksella että se herättää keskustelua ja motivoi tehdä rukouskutsu paremmin ymmärrettäväksi. […]

5kk (Hengailu)
Kenttätyöskentely/Hengailu. Kartoitusvaiheen myötä tavatut henkilöt toimivat tulkkeina pyrkimyksessä ymmärtää mitä rukouskutsu merkitsee islaminuskoisille ja kuinka siihen suhtautuvat muut islamilaisen kulttuurin vaikutuspiirissä elävät. Kenttätyöskentely etenee rihmastomaisesti. Saan toivonmukaan kutsuja tilaisuuksiin ja pyrin näiden myötä saamaan tarpeeksi kontakteja, joiden kanssa tutkimusta voi edistää. Havaintoja tarkistetaan säännöllisissä keskusteluissa […] tilaisuuden vaatiessa tutustuttaa minua edelleen aihepiiriin perehtyneisiin tutkijoihin ja uskonoppineisiin.

4kk (Aineiston purku, paketointi ja jakaminen)
Jotta taiteen viitekehyksessä tehdystä perehtymisestä islamilaiseen kulttuuriin on mahdollisimman paljon hyötyä aiheen euroopanlaajuisessa käsittelyssä, kartoitus ja kenttätyövaiheen aikana kerätyt haastatteluaineistot analysoidaan ja jaetaan islamilaisen kulttuurin edustajille sekä aiheeseen perehtyneille tukijoille. Myös näitä aineistoja voidaan soveltaa hyödyntää taide-yhteyksissä. Aineiston purkuun ja paketointiin kuuluu myös videoiden ja äänitteiden leikkaus-urakka.

Posted on

[En] News: “Skills of Economy – Post Models: Ore.e Refineries (Exhibition and events)”.

SIC Space (Location / Facebook)

7.6. – 20.7.2014 (closed 19.6.-22.6.2014)

Skills of Economy – Post Models: Ore.e Refineries is the first in a series of exhibitions and events that will seek to understand the meaning of artistic practice at a time when the welfare state is in the process of being dismantled. This exhibition explores the work of the Ore e. Refineries organisation spanning the past eight years. The exhibition is part of curator Jussi Koitela’s Skills of Economy project.

Over the past two decades, neo-liberalism has sought to turn the state into a corporation, devoid of values other than those of financial success. This has changed, and will continue to change, the state’s relationship with art, artists and cultural institutions alike and forces the art field to justify its activities and access to funding in a completely new way.

In Finland, the post-welfare state has adopted a neo-liberal model that places prime responsibility for the individual’s welfare on the individuals themselves, alongside outsourced global and local providers. The objective of this model is to establish a service provider corps consisting of commercial enterprises tasked to operate as efficiently as possible and, ultimately, provide all public services in lieu of the state. It is, the argument goes, the only effective option currently available and, as such, the only possible means of delivering public services in the current and future demographic context.

“Post-model” is a term used to describe a time when the economy and public administrations along with politics itself will have become fully de-politicised entities, as if we were living in a time devoid of ideologies and the societal models and ideas they engender. The management of our shared public affairs through parliamentary democracy is reduced to a managerial, care taker-like activity governed by rationality, in which values must not be allowed to interfere with the business of actual decision-making.

Seen from a different perspective, the “post-model” in the title of this exhibition could also be taken to mean a time post the model described above. What forms might artistic activity take in the future and what sort of societal models might that activity open up? How can art make a critical contribution to ensuring the equal delivery of services such as transport, manufacturing, planning and archiving in the society of the future?

Ore.e Refineries was founded by artist Eero Yli-Vakkuri and blacksmith and designer Jesse Sipola and focuses on promoting craftsmanship in the digital era. It operates somewhere in the middle ground between art, design and service provision to create both artworks and services that seek at once to resolve and understand the challenges arising from the current neo-liberal, global and digital reality in the areas of precarious labour, commodities, production, consumption, environmentalism and transport.

The organisation’s activities are characterised by their highly speculative nature. Rather than creating art, design and services in keeping with the implicit demands of the current climate, their work generates meaning through an imagined set of new social, environmental and economic circumstances.

Artists presented in the Ore.e Refineries Meta- Collection – Artifacts from the Age of Mechanical Reproduction

Jussi Koitela, Paula Lehtonen, Kalle Mustonen, Eero Nelimarkka, Pekka Ruuska, Record Singers (Heiskanen, Nevalainen, Väisänen & Airas), Iidu Tikkanen, Lauri Wuolio and Topi Äikäs

Exhibition and the practice of Ore.e Refineries is supported by Koneen säätiö and Uudenmaan taidetoimikunta.

Posted on

Hevoslinja: Dosenttuuri

Featured Video Play Icon

Suomenhevosruunalle Toivottu Poika on myönnetty dosentuuri Bellinin akatemiaan ja arvon mukainen opetusoikeus vastaaviin oppilaitoksiin. Arvon myönsi 27.5 taiteen akateemikko Outi Heiskanen. Pienimuotoinen tilaisuus järjestettiin Etelä-Espoon ratsastuskouluilla ja sitä todistivat Jesse Sipola ja Pietari Kylmälä. Nimitystä juhlistettiin porkkanoilla.

Muodollista vastaanottoa ei järjestetä; onnittelijat voivat tulla tervehtimään tuoretta virka-aikojen puitteissa Espoossa. Toivottu Poika ei ole ensimmäinen akateemisen arvon omaava eläin – Mutta tiettävästi ensimmäinen hevonen. Lisätietoja aiheesta englanniksi (wikipedia).

The finnhorse The Awaited Son has been appointed as an adjunct professor to Bellini’s Academy and granted a teaching license to corresponding institutions. The title was appointed 27. May by Academician of Fine-Art Outi Heiskanen. A small ceremony in the Eerk-stables and was witnessed by Jesse Sipola and Pietari Kylmälä. The appointment was commemorated with carrots.

Instead of a formal celebration, guest are welcome to greet the new Adjunct Professor in Espoo during office hours by appointment. The Awaited Son is not the first animal to receive an academic diploma – But most likely the first horse! More on the subject in wikipedia.

Kuva isompana.

Kuva isompana.

Posted on

[En] Introduction to “Parallel Ads”.

Featured Video Play Icon

Instead of making counter ads and jamming consumer culture Parallel Ads is an attempt to redirect cash flows away from corporations to small independent entrepreneurs. It is an effort to support marginalised industries (such as crafts and ethical foods) by making them look sexier then their corporate counterparts. The project has also helped to increase consumer awareness by clearing misconceptions consumers may have concerning specialised goods such as organic foods and sustainable designs.

The original goal was to select ethical (ecologically sustainable, local and good hearted) businesses by random and to provide artistic skills and tools to make street credible advertisements for them. These ads could then be distributed through the art world networks and be presented for global audiences through art fair screenings and exhibitions.

Similar project have been executed before. In most successful cases urban creatives have been successful in developing the services of small rural businesses, so that the entrepreneurs have been able to push their products to new markets. The most popular example is Guaraná Power (2003–) by artists’ group SUPERFLEX. The project initiated from a call for help by the guaraná farmers’ cooperative from Maués in the Brasilian Amazon. As a response SUPERFLEX helped to re-brand their Guaraná drink and to market their products globally. Parallel Ads is attempting to give urban manufactures similar benefits.

Parallel Ads was launched 2010 as a part of the Media Facades festival in Helsinki. The first Parallel Ad was made for an organic cafeteria “Galleria Keidas” in the Kallio district, Helsinki (Part two “Infomercial” ). The space was selected randomly, based on it’s menu (organic and vegan goods) and location in Kallio. The establishment owner participated in planning the ads. After completion both ads where projected onto building surfaces in Kallio as a part of video-art screening series curated by Gallery Alkovi. (Read more on the Keidas-case.)

The second edition of Parallel Ad was made for artist-blacksmith Jesse Sipola from Oshipala Airhammer Studios. This time the selection of whom to advert was not random, it was tactical. The project is intended solemnly online – And it aims to seriously expand peoples understanding on crafts and to clear clichés consumers project to blacksmiths. As the first effort a smithing festival called Rautasulka was streamed online using the Bambuser-service (See extract.). This was likely the first time contemporary crafts festivals where shown live online.

2011 a more detailed informercial “Jesse Sipola, Seppä | Blacksmith (2011)” of the praxis of blacksmith Sipola was published. In two years it has had more then 10K views and if currently featured on many blacksmith forums. Sipola used the same video material to edit a video targeted for his blacksmith peers. The edition Sipola made projects a more technical view on his craft. It is unclear which version has a more positive impact on the craft of blacksmithing. Both videos where recently presented as a part of the “Skills of Economy” event curated by Jussi Koitela. Crafts is the most important field of study for anyone interested in sustainable design and post-industrial economics.

The most recent Parallel Ads related action took place in Kemi as I made a small video about the local skateboarding site Kemihalli, run by the Meri-Lapin Rullalautailijat Association. The venture was made possible by the Heimo -scheme. As a controversial act I used the Heimo -scheme visual image in the design of the Kemihalli logo – Which is currently used by the association on their webpages.

Parallel Ads is useful for the associations, businesses and entrepreneurs who get help in marketing their services… But it also provides a framework for myself to connect different kinds of odd jobs (like making music videos: Kuukumina – Cajonero) into a sensible and artistic effort. Instead of promoting Indie-Capitalism (as defined by business week) the project is rooted in self-publishing traditions and will hopefully increase solidarity and understanding between grassroots organisations and the general public.

Posted on

[Fi] Apurahahakemuksen teossuunnitelma: “Radio Polku”

Alla näkyvä teksti on toimitettu osana Avekille suunnattua apurahahakemusta, jolla haettiin 2600€ työryhmän käyttöön. Jaan sen julkiseen tarkasteluun, jotta apurahakäytännöt tulisivat avoimemmiksi. Toimin samoin Hevoslinja HKI-TKU-HKI apurahahakemuksen kanssa. [Edit (28.1.14): Valitettavasti hakemus ei saanut rahoitusta]

Maailma on pirstaleinen… Jos siitä joskus sai eheän kuvan, meni se rikki tippuessaan tehtaan hyllyltä. Elokuvissa tätä pirstaleisuutta kuvitetetaan räpsyttämällä televisiokanavia ja latomalla verkkoselainikkunoita päällekkäin. Radion kohina, eli samassa kanavassa yht’aikaisesti kuuluvat signaalit, kuvaavat pirstaleisuutta äänenä. Moniäänisyyden kanssa eläminen näyttäytyy usein ahdistavassa valossa – Sille altistuneet nuoret ovat hikisiä ja neuroottisia.

Radio Polku on 80minuuttinen meta-radiokuunnelma. Se koostuu yksittäisistä 20 sek – 1 min pitkistä väli-inserteistä eli lyhyistä puheenvuoroista, joita käytetään radiossa juonnettaessa (eli luodessa juonta) kahden musiikkikappaleen tai erillisen ohjelman välille. Insertissä ei välttämättä ole keskittynyttä viestiä – Sen tärkein tehtävä on luoda tunnelma, jonka myötä kaksi eri ajatusta muodostavat johdonmukaisen parin.

Väli-insertit tekevät perinjuurin pirstaleisesta ja globaalista mediakokemuksesta eli radion kuuntelemisesta, eheän mediatilan. Inserttien johdattelemana saatetaan soitattaa vuoroin orkesteri- ja punk-musiikkia. Insertit luovat konsensuksen. Ne ovat keskeinen osa median käyttämää valtaa, toimien yhtä salakavalasti kuin Muzak-äänitteet eli ns. Hissimusiikki.

Kun tavaratalossa vaihtaa kerrosta lihatiskiltä talviturkkien luokse, kuluttajaa harhautetaan klassikko melodioilla. Hissimusiikkia kuunnellessa liha-, turkis- ja muotiteollisuuden verisyys tylpistyy traagiseksi panhuilu-aariaksi.

Radio Polun studio koostuu 4-6 kulttuurityöntekijästä. Ryhmään kuuluu media-alan moniosaajia, radiotoimittajia, näyttelijöitä ja ääneen erikoistuneita taiteilijoita. Porukan ytimenä toimii Circus Maximuksen – 10huonetta ryhmä. Esiintyjät tuottavat yhden viikonlopun kestävän session aikana “sitoutumattomia” väli-insertti äänitteitä. Sessiossa tehdyt äänitteet julkaistaan verkossa vapaan käytön mahdollistavilla lisensseillä ja niiden kuvituksena käytetään staattista studio-videokuvaa.

Äänitys toteutetaan intensiivisessä 4-6 tunnin istunnossa. Studio-väki käy pöydän ääreen ja muun sosiaalisen ohjelman lomassa – Käyn kertomaan jonkun tarinan (näytän kuvan tai videon), jonka perään osoitan mikrofonilla ja penään vieraalta kommenttia.

Tyyliin:  “…mutta mitä tähän sanoo, median kanssa ammatikseen työskentelevä Helsinkiläisnuori?”. Johon vastaaja pääsee improvisoimaan 20sek – 1min kestävän juonnon. Juonto voi kääntyä keskusteluksi muiden studiovieraiden kanssa. Keskusteluiden ehto on etteivät ne paljasta alkuperäistä virikettä.

Kun puheenvuoro päättyy, juonnetaan “seuraava media” sisään.

“No se oli todella mukavasti sanottu… Ja vähän samanlaisia tunnelmia on myös seuraavassa pätkässä. Tutustutaampa siihen..”. Istunnossa koitetaan luoda tunnelma, että pienet insertit liittyvät johonkin suurempaan tarinaan.

Session tavoitteena on välitön tunnelma, jonka siivittämänä inserttejä voi syntyä lennossa kenen tahansa toimesta. Studio isännän/emännän rooli siis vaihtuu session aikana. Yksittäiset insertit ovat jäävät irrallisiksi ja ne toimitetaan siten, ettei niiden myötä paljastu mitään asiayhteyttä. Ne ovat pirstaleita. Tavoitteena ei kuitenkaan ole luoda kyynistä tai absurdia kokemusta vaan valottaa inserttejä median vallankäytön välineenä ja tunnustella; minkälaisen narratiivisen kokonaisuuden irralliset juonnot kykenevät luomaan, kun ne tulevat kuulluksi osana muita mediasyötteita.

Radio Polun tekemiä inserttejä voi käyttää kotona – Ne on suunniteltu kytkettäväksi osaksi kuuntelijoiden henkilökohtaisia musiikkisoittolistoja. Ladattuaan insertit kotitietokoneelle kuuntelija saattaa säätää soittimensa valitsemaan kappaleita sattumanvaraisesti, jolloin Radio Polun insertit kuuluvat kappaleiden välissä rakentaen kuunteluympäristöönsä synteettisen mediatilan. Tavoitteena on luoda kuuntelijalle johdonmukainen kokemus käyttämällä sattumanvaraisia ja asiayhteyksistä riisuttuja inserttejä. Tämän myötä kuuntelijan kokemus muodostaa muotokuva mediasta itsestään. Tuloksena on kriittistä Mediahissimusiikkia.

Insertit pyritään julkaisemaan myös spotify-palvelussa, torrenttina Pirate Bayn kautta ja youtubessa. Julkaisu tapahtuu kaikissa tutuissa palveluissa, joista ihmiset  noutavat mediansa. Inserteillä on soveltuvuutta myös taiteellisissa kokonaisuuksissa kuten videoscreeningeistä ja sitä voi käyttää taustaäänitteenä teatterissa tai taidenäyttelyissä. Se on itseään kommentoiva kommenttiraita.

“And now for something completely differerent”