English – Page 166

28/10/201301/11/2019

[Fi] Apurahahakemuksen teossuunnitelma: “Radio Polku”

Alla näkyvä teksti on toimitettu osana Avekille suunnattua apurahahakemusta, jolla haettiin 2600€ työryhmän käyttöön. Jaan sen julkiseen tarkasteluun, jotta apurahakäytännöt tulisivat avoimemmiksi. Toimin samoin Hevoslinja HKI-TKU-HKI apurahahakemuksen kanssa. [Edit (28.1.14): Valitettavasti hakemus ei saanut rahoitusta]

Maailma on pirstaleinen… Jos siitä joskus sai eheän kuvan, meni se rikki tippuessaan tehtaan hyllyltä. Elokuvissa tätä pirstaleisuutta kuvitetetaan räpsyttämällä televisiokanavia ja latomalla verkkoselainikkunoita päällekkäin. Radion kohina, eli samassa kanavassa yht’aikaisesti kuuluvat signaalit, kuvaavat pirstaleisuutta äänenä. Moniäänisyyden kanssa eläminen näyttäytyy usein ahdistavassa valossa – Sille altistuneet nuoret ovat hikisiä ja neuroottisia.

Radio Polku on 80minuuttinen meta-radiokuunnelma. Se koostuu yksittäisistä 20 sek – 1 min pitkistä väli-inserteistä eli lyhyistä puheenvuoroista, joita käytetään radiossa juonnettaessa (eli luodessa juonta) kahden musiikkikappaleen tai erillisen ohjelman välille. Insertissä ei välttämättä ole keskittynyttä viestiä – Sen tärkein tehtävä on luoda tunnelma, jonka myötä kaksi eri ajatusta muodostavat johdonmukaisen parin.

Väli-insertit tekevät perinjuurin pirstaleisesta ja globaalista mediakokemuksesta eli radion kuuntelemisesta, eheän mediatilan. Inserttien johdattelemana saatetaan soitattaa vuoroin orkesteri- ja punk-musiikkia. Insertit luovat konsensuksen. Ne ovat keskeinen osa median käyttämää valtaa, toimien yhtä salakavalasti kuin Muzak-äänitteet eli ns. Hissimusiikki.

Kun tavaratalossa vaihtaa kerrosta lihatiskiltä talviturkkien luokse, kuluttajaa harhautetaan klassikko melodioilla. Hissimusiikkia kuunnellessa liha-, turkis- ja muotiteollisuuden verisyys tylpistyy traagiseksi panhuilu-aariaksi.

Radio Polun studio koostuu 4-6 kulttuurityöntekijästä. Ryhmään kuuluu media-alan moniosaajia, radiotoimittajia, näyttelijöitä ja ääneen erikoistuneita taiteilijoita. Porukan ytimenä toimii Circus Maximuksen – 10huonetta ryhmä. Esiintyjät tuottavat yhden viikonlopun kestävän session aikana “sitoutumattomia” väli-insertti äänitteitä. Sessiossa tehdyt äänitteet julkaistaan verkossa vapaan käytön mahdollistavilla lisensseillä ja niiden kuvituksena käytetään staattista studio-videokuvaa.

Äänitys toteutetaan intensiivisessä 4-6 tunnin istunnossa. Studio-väki käy pöydän ääreen ja muun sosiaalisen ohjelman lomassa – Käyn kertomaan jonkun tarinan (näytän kuvan tai videon), jonka perään osoitan mikrofonilla ja penään vieraalta kommenttia.

Tyyliin: “…mutta mitä tähän sanoo, median kanssa ammatikseen työskentelevä Helsinkiläisnuori?”. Johon vastaaja pääsee improvisoimaan 20sek – 1min kestävän juonnon. Juonto voi kääntyä keskusteluksi muiden studiovieraiden kanssa. Keskusteluiden ehto on etteivät ne paljasta alkuperäistä virikettä.

Kun puheenvuoro päättyy, juonnetaan “seuraava media” sisään.

“No se oli todella mukavasti sanottu… Ja vähän samanlaisia tunnelmia on myös seuraavassa pätkässä. Tutustutaampa siihen..”. Istunnossa koitetaan luoda tunnelma, että pienet insertit liittyvät johonkin suurempaan tarinaan.

Session tavoitteena on välitön tunnelma, jonka siivittämänä inserttejä voi syntyä lennossa kenen tahansa toimesta. Studio isännän/emännän rooli siis vaihtuu session aikana. Yksittäiset insertit ovat jäävät irrallisiksi ja ne toimitetaan siten, ettei niiden myötä paljastu mitään asiayhteyttä. Ne ovat pirstaleita. Tavoitteena ei kuitenkaan ole luoda kyynistä tai absurdia kokemusta vaan valottaa inserttejä median vallankäytön välineenä ja tunnustella; minkälaisen narratiivisen kokonaisuuden irralliset juonnot kykenevät luomaan, kun ne tulevat kuulluksi osana muita mediasyötteita.

Radio Polun tekemiä inserttejä voi käyttää kotona – Ne on suunniteltu kytkettäväksi osaksi kuuntelijoiden henkilökohtaisia musiikkisoittolistoja. Ladattuaan insertit kotitietokoneelle kuuntelija saattaa säätää soittimensa valitsemaan kappaleita sattumanvaraisesti, jolloin Radio Polun insertit kuuluvat kappaleiden välissä rakentaen kuunteluympäristöönsä synteettisen mediatilan. Tavoitteena on luoda kuuntelijalle johdonmukainen kokemus käyttämällä sattumanvaraisia ja asiayhteyksistä riisuttuja inserttejä. Tämän myötä kuuntelijan kokemus muodostaa muotokuva mediasta itsestään. Tuloksena on kriittistä Mediahissimusiikkia.

Insertit pyritään julkaisemaan myös spotify-palvelussa, torrenttina Pirate Bayn kautta ja youtubessa. Julkaisu tapahtuu kaikissa tutuissa palveluissa, joista ihmiset noutavat mediansa. Inserteillä on soveltuvuutta myös taiteellisissa kokonaisuuksissa kuten videoscreeningeistä ja sitä voi käyttää taustaäänitteenä teatterissa tai taidenäyttelyissä. Se on itseään kommentoiva kommenttiraita.

“And now for something completely differerent”

05/10/201317/01/2022

[Fi | En] Esittelyssä Bellinin Akatemian tuore dosentti! | Presenting the New Adjunct Professor of Bellini’s Academy!

After a long discussion we’ve agreed that I’ll assume a position as an Adjunct Professor in Bellini’s Academy. We haven’t set a duration for the work and I’ve yet to accept any teaching. The title is anyway fancy and a nice gesture to acknowledge the quality of my work. As I except my first students and start researching in the Academias framework I’ll learn how the title really tastes like.

Keskustelun päätteeksi olemme sopineet, että vastaanotan dosentuurin Bellinin Akatemiasta. Dosentuurin kestosta ei erikseen vielä keskusteltu enkä ole vielä vastaanottanut opetustehtäviä. Titteli on kuitenkin hieno ja mukava osoitus työn laadusta. Katsotaan miltä se maistuu kunhan vastaanotan ensimmäisiä opetustehtäviä ja käyn tutkimustyöhön.

26/08/201320/05/2019

[En] Ore.e Ref: Metal Scavenging is Alchemy – Waste Expedition for Pixelversity 30.8.

[UPDATED: Added photos by Rasa Kavaliauskaitė. 3.9.2013] Post originally published at: http://www.pixelache.ac/

Photos on flickr.com

RETROSPECTIVE NOTE

The copper scavenging workshop by Ore.e Refineries for Pixelversity went well. We changed the original plans and didn’t go to “Niemen Romukauppa” in Tattarisuo… Instead went to “Romuliike Meriokanto Raimo” in Kumpula. The price of copper was 4,20 per kilo and we made 16,80 profit. Profits where shared with the group. Some video streams to the Pixelversity Bambuser channel where made during the day (but mostly photos where taken). Above is the receipt of the copper transaction.

During the “Metal Scavenging is Alchemy” waste expedition, blacksmith Jesse Sipola and artist Eero Yli-Vakkuri from Ore.e Refineries will escort participants into the world of Copper Scavenging 30. August. This waste expedition is the 3rd organised within the context of the Pixelversity 2013 Waste/d theme. The expedition will take participants for a bike trip from Helsinki downtown (meet in Hakaniementori) to Tattarisuo.

Sipola is well tuned to the junkyard scene of Helsinki and has disassembled engines for copper at his smithy in Espoo. Ore.e Refineries is a company advocating sustainable design and has worked on copper related projects since 2007, and invite you into a one day workshop process for scavenging copper and making profit! There is detailed information about programme & expectations below. Copper can be found practically anywhere in the city.

Register your interest & contacts to participate: http://pixelache.muistio.tieke.fi/pv13-waste-expeditions-oree and don’t forget to read more about Copper also.

[En] New Performance Turku: “Fractal Economy Now” performance documentation

The text documents my preparation to the New Performance Festival in Turku. It was written on an online etherpad and audiences could follow it being written letter by letter. For easy reading everybreathitakeisajobinterview.pdf Corresponding material available in portfolio.

20130616

09:41

Every performance I do is a job interview.

09:14

I remember talking to Maija Raumanni and telling her how much I liked her performance. People danced a lot. We carried a projection screen trough the city in the night, ate at Hesburger, made a after party at Kristiinas room with Leena (Kristiina had ciders).

02:33

Everything went better then expected but people laughed in the wrong spots of the video: http://www.youtube.com/watch?v=P6E71Q3lpMs . No more spoilers. It’s done.

Continue reading “[En] New Performance Turku: “Fractal Economy Now” performance documentation”

31/03/201329/03/2018

[En] Ore.e Ref: “D2T (Digital-to-Tangible )– Services”

An UN-DI (Un-Digitization) of a receipt documenting a performance at a restaurant.

Ever wondered what will happen to your digital documents in the future or how long can you store a thermally printed receipt? Our most common data storing technologies are unsuitable for storing data for more then a couple of years. It’s evident that the majority of digital data we produce today will not be accesible in the future (and it seems that most people are quite unaware of this). This is why we at Ore.e Refineries have kicked off a service targeted for people who want to encapsulate their digital (and otherwise fragile) data into formats which last trough the ages. We call this process Un-Digitization (UN-DI) and the service is called “ D2T (Digital-to-Tangible)– Services“.

An UN-DI (Un-Digitization) of “Helsingin Sanomat” webpages (2008).

When we begun developing the D2T–Service in 2008 we focused exclusively on digital contents. As the first experiment we un-digitized the front page of the most read online newspaper in Finland, Helsingin Sanomat. I was so satisfied with the result I contacted the newspaper staff in hopes making a project with them. The idea was that we’d un-digitize the entire online newspaper during a summer. The act of artists (Me, Jesse Sipola and friends) working to re-mediate a webpage in to a manuscript would have been an interesting event to witness. I exchanged emails with their staff for a year and was helped by Matti Koistinen (from art360) to develop the concept. But I was unable to convince the editorial staff of importance of the project (Details of the proposal are found in Finnish on Ore.e Ref main site in Finnish). I’m still optimistic that the service will eventually find (or create) it’s market niche. Meanwhile we have begun to un-digitize non digital documents too.

An UN-DI (Un-Digitization) of a receipt documenting the sale of 10 invisible chairs by Jesse to Manama.

The UN-DI versus the original receipt as a looping .gif animation.

Academics hang university diplomas on their office walls but Jesse has a un-digitized receipt documenting a very important sale on his (more on the sale in Finnish). Thermally printed receipts are extremely vulnerable. If they are left in the sun or stuffed in tight trouser pockets they will fade within hours. Receipts are very interesting documents to study and if I remember right archeologist have used data harvested from old receipts (concerning livestock sales) when attempting to estimate sizes of some ancient cultures. Today we are all involved in a historical receipt faraud of a sort as data printed thermally is not even intended to last for long.

People treat receipts as neutral documents but looking at them closely one can find symbols and signs which tell of a bigger story. They are compressed with information on economical legislation, they can be directly linked to global payment card systems and they tell a lot about the digital technologies involved in trade and global logistics. It’s not surprising that people tend to store some important receipts for other then taxation purposes too. They are proof of rites of passages.. I could imagine someone framing a receipt they got when buying their first car for example.

The original is stored behind the UN-DI version.

Working with D2T we’ve discovered that the more beautifully data is stored the more likely it is to last. In the example above a mondane un-digitized Ikea receipt has reached new aesthetic heights. I plan to continue with the Ikea theme but even in it’s current form “Ikea 4#” receipt is likely to be considered more valuable then a tagless usb-stick. We haven’t bumped into other studies or research on the subject of “Beauty and Digital preservation“. But it seems like a no-brainer that beautifully encapsulated data is better protected then ugly data. So far the only popularly known experiment which somewhat touches the subject has been WD’s efforts of embedding Morse code in their hard-drive casings. Memory-stick designers and hard-drive designers will surely catch up with this subject soon.

The UN-DI process is typically done by hand on acid free paper with the same type of inks used in pre-industrial books. We believe that artifacts which have been reproduced mechanically last poorly but things which have been reproduced in processes which are dependent on manual labor (and devotion of skilled individuals) are persistent. Manual labor adds intrinsic value to the data storage medium. Ultimately “time spend in the reproduction of a copy” proofs that something is important enough to be cherished and preserved. Manual labor (in reproduction) is time consuming and results into unique details on the document.

This idea is rooted in the tale of the “Transmission of the Classics“. During the fall of the Roman empire a lot of scientific writings where losts. This was due to “the fragile nature of papyrus, as a writing medium”. Old texts which where not copied onto expensive parchments crumbled and so manuscripts covering ancient Greek science and philosophy where thought to have been destroyed (Ref. Wikipedia). Luckily original manuscripts where protected by the Byzantine empire and these documents where translated into arabic by early islamic cultures. These writing came accesible for europeans only after a few hundred years, in the late-middle ages trough encounters with Islamic cultures. It’s speculated that the philosophical and scientific texts Islamic cultures reintroduced to europeans resulted into a mental shift, which prepared them for the era of enlightenment. There is even a myth that some original parchments where stored even though contemporaries could not interpret what was written on them!

Here’s what we’ve dug up on the subject of digital data storing on delicious and please contact Ore.e Ref. if you need the D2T services. To learn more on the receipts documenting a performance at a restaurant look up Framer Magazine Issue 2# “Paying the Bill without Money” (page. 102).

edit 20140303: Similar project found! By Shakeil Greeley