Category: English

71. Vapaa.

72. Valvomassa. Se puuseppä on tekniikassa. Se menee käytäviä pitkin vaihtamassa pattereita laitteista. Se voisin olla minä. | Muistan tarinan: Tekniikan pomo kertoi että erään musa esityksen jälkeen ne oli jättäneet mikrofoni ständin lähelle näyttely salia. Kolmen viikon päästä eräs vanha, jo eläkkeelle siirtynyt valvoja oli soittanut tekniikkaan: “VOITTEKO TULLA HAKEMAAN TÄMÄN STÄNDIN KUN SEN VALVOMINEN, ASIAKKAIDEN LISÄKSI VIE NIIN PALJON RESURSSEJA!”. Kolmannesta kerroksesta tekniikan tiloihin on 1 portaikko. Tekniikan tyyppi oli silloin oivaltanut että “valvojat todella valvovat”. | Se että Picasson lapsenomaisuutta korostetaan loiventaa sen taiteilijuutta. Hän ei ollut ilmaisuvoimainen kuin lapsi vaan aikuinen mies. Luovuuden ja lapsuuden yhdistäminen tekee aikuisen luovan toiminnan normin vastaiseksi. Sama kastraatio tehdään kevyessä taidehistoriassa myös fluxus- ja osin dada liikkeelle. Sitä kuvaillaa taide pelinä ja leikkinä. Se ymmärretään poliittisena vain kuten leikki on suhteessa toiswen. Näiden esitetään parodioivan järjestystä tarjoamatta “oikeita” ehdotuksia. | Eräs tyyppi on nero. Se on aikaisemmin kiinnittynyt narikkaan ja jättänyt siten näyttelyvalvonta tehtävät. Nyt kun narikka on ulkoistettu se on luonut itselleen työpaikan lipunmyynnin äärestä. Tämän työ on ulkopuoliselle turhan näköistä. Se jakaa kaksi tuntia päivässä sisäänpääsy tarroja, pakkaa toimistosta delegoituja pikku paketteja ja tulostaa työpiste listat (kolme kpl – siinä menee tunti). Sillä on erityisen nerokas tyyli. Se istuu aina kassan vieressä olevan itse valmistamansa minikassan ääressä (alussa kassa oli tehty nurin käännetyistä naulakoista nyt hyllyt korvattii saksasta tilattulla pöydällä.). Minikassalla on mini kassalippaan ja myynti tilikirjan (johon tämä suhtautuu äärimmäisen pedantisti) lisäksi tuoli, jonka selkänojalle tämä laittaa villapaitansa. Jos hän ei ole työpisteellä tuoli on käännetty sivuttain, jotta asiakkaat eivät istu siihen (kun näin oli kerran käynyt siitä puhuttiin koko tupakkatauko). Tämä pitää villapaitaa tuolin selkänojalla aina ollessaan töissä. Kun ihmiset miettivät onka tämä samassa vuorossa/töissä he katsovat onko villapaita tuolin selässä. “Ahaa. On hän on siis talossa.”. Jos hän on pitkällä tauolla (syömässä suklaata) paita tekee vaikutelman että tämä “on vaan piipahtamassa” jossain koska paita on vielä paikallaan. Vielä nerokkaammaksi jutun tekee se että hänellä on kaksi(!) villapaitaa. Toista tämä pitää päällään ollessaan tupakalla tai tauolla ja toinen edustaa tämän työntekoa minikassan takana. Toinen on musta ja toinen valkoinen. | Pääsali 63 x 49,5 jalkaa. | Olemme taskulamppu hippaa keski-ikäisten valvojien kanssa. | Taantuminen on vastarinnan muoto. Mutta tämähän jo tiedettiin.

73. Tajusin juuri että palkkani on huono. Jos mulle jää 400 säästöön/ylimääräiseksi käytettäväksi työpaikkaruokailun jälkeen. Se menee kodinhoitoon. Mulle ei jää mitään. | Kyselin Prahan aikaisen loman järjestelystä. Olin hakenut loman vähän väärille päiville mutta sain neuvoteltua loput päivät vapaaksi. Yksi tiistai vaihdettiin viikonlopuksi. Näin saan jopa ylityökorvauksen. Esimies sanoi että yleensä tällainen käytäntö ei ole suotavaa mutta olen tehnyt työni niin hyvin että se käy. Olin loppupäivän motivoitunut työntekoon kuin koulupoika saatuaan erikoistehtäväksi pyyhkiä taulun.

74. Johdannolla sanotaan että suuren taiteilijan merkki on jatkuva muuttuminen jatkuva kehittyminen, sopeutuminen aikaansa, ajan ennakointi. | Amerikkalaiset ja venäläiset keräilijät nostivat Picasson taloudellisesti hulppeaan asemaan. Molemmilla ostoja tehneellä heimolla on oma lehmä ojassa. Ne on tarvinneet uuden maailmankuvan, jonka varaan rakentaa koska niillä ei ole omaa historiallisesti tunnistettavaa tyyliä. Venäläisillä on mutta se ei sovellu teolliseen ja globaalin politiikan aikaan. Jos mä myyn taidetta tai käsitöitä ulkopaikkakuntalaiselle myyn kalliimmalla ja nauran perään. Varsinkin jos ostaja on amerikkalainen tai nykyään saksalainen niin valehtelen esineen olevan “erityisen tyypillistä uutta paikallista kulttuuria” siitä ne tykkää. Ranskalainen uuden-vanhan perinteisen-vallankumouksellisen maailman eksotiikka on hyvä brandi. Sen turvin voi myydä diasporassa eläville juuri mitä ne haluaa: Juurevaa kulttuuria jonka kuka vaan voi määritellä katseellaan.

75. Suuri talonkokous. Vakituiset valvoja työntekijät avautuvat olevansa ärtyneitä siitä miten paljon heiltä odotetaan joustamista. Ensikuun työvuorolistat eivät ole vielä tulleet vaikka vanha lista on jo koluttu. “Aika uskomatonta että kuvitellaan ettei meillä ole muuta elämää!”. Työvuorot vaihtelevat holtittomasti. Ensiviikolla ilta-aamu-ilta-ilta sitä seuraavalla toisinpäin. Sillä ei ole mulle väliä. Vaikka se varmasti on pääsyy siihen miksi olen uupunut. Työnantaja kuittaa tilanteen kertomalla järjestelyn olevan “lakisääteisten vuorotyöehtojen” mukainen. Vuorotyö vaikuttaa paperilla tehokkaalta mutta käytännössä ihmiset hakevat itselleen ne päivät vapaiksi jotka tarvitsevat tai ilmoittautuvat sairaaksi. Koko valvonta ulkoistetaan tulevaisuudessa. Työ slummiutuu jäljelle jäävät ne joille vuorotyö on ainoa mahdollisuus. Palkka lasketaan koska kulut vaihtuvasta työvoimasta ovat korkeammat kuin viroista. Myöhemmin seuraan kun pomo järjestelee itselleen privaattitapaamisen organisaatiota tuntevan kanssa. Kuulen syrjäkorvalla tämän sanovan että asiakaspalvelun järjestelyt eivät toimi.

76. Vapaalla.

77. Vapaa.

64. Vapaa. Töissä freenä. Tarjotaan töitä, rahaa ja keikkoja. Huhutaan esiintymiskeikasta Koreassa. Kivoja juttuja. Kun menin töihin syksy näytti hiljaiselta. Nyt on kuhinaa keväälle.

65. Vapaa. Kotona. Keskityn tietokoneeseen ja luon avatarin second lifeen: Ruuska Borgin.

66. Tekniikassa. Tekemäni opaste/liikenne poliisi lätkä saa hyvää palautetta ja niitä teetetään 3 kappaletta puusta. Kaksi tänne johdannoille ja yksi työpajoja varten. Työpajojen johtaja pyysi sellaista henkilökohtaisesti. Pyysin erästä toista valvojaa auttamaan niiden valmistamisessa. Hän on puuseppä. Ensin tämä oli kiinnostunut mutta ajateltuaan tokaisi ettei se kuulu hänen hommiinsa ja miksi joku edes on pyytänyt, että ME tekisimme niitä kun se ei ole MEIDÄN tehtävä. Sanoin että se voi olla kivaa, siinä saa aikaa kulumaan ja että jos tekee hyvän vaikutelman voi pyytää niiltä töitä, jos joutuu tulevaisuudessa pulaan. Puuseppä loukkaantui koska olin avoin pyrkimyksissäni. Hän tokaisi jotain, ettei ymmärrä miksi joutuisi pulaan ja häipyi nopeasti. Dramaattinen lähtö epäonnistui kun hän joutui palaamaan hakiessaan työtakkinsa. Hän on nuori ehkä tähän vanhempi kuin mä. Ollut töissä täällä 2 vuotta. Auttoi Picasson pystytyksessä. Olisi kiva nähdä se viiden vuoden päästä. Se puhuu usein työn lopettamisesta ja kannustan häntä siihen. Sillä on iso vuokra ja menoja. | On uskomatonta miten se ettei Picasso ole signeerannut täällä näkyviä töitään käännetään luennoilla ja virallisissa selityksissä siten että Picasso ei signeerannut juuri näitä töitä koska nämä ovat niin merkittäviä. Tavallisesti se tulkittaisiin niin ettei se ole viitsinyt signeerata koska ei ole pitänyt niitä tärkeinä ja jättänyt viimeiseksi. Täällä selitys on päinvastoin. Että taiteilija jättää signeeraamaton juuri siksi että teos on merkittävämpi! Muissa yhteyksissä museo on ensimmäinen taho joka tekee selväksi sen että juuri signeeraus tekee työn aidoksi ja arvokkaammaksi. Tätä sekaannusta tulee hyödyntää jotenkin esimerkkitapauksena. Täällä on kehystettyjä luonnoskirjan sivuja! | Moga: Pieni ryhmä oli tulossa johdantoon jota ei ollut. Ensimmäinen tilaisuus hoitaa homma niin että olisin vetänyt sen itse. En tajunnut mahdollisuutta heti. Se siitä olen tyhjänpuhuja.

67. Friikki päivä. Kaivan lounastauolla puvun repusta. Sujahdan kaupungin halki juhlahuoneistoon. Paljon pukuja. Uteliaita hymyjä. Kättelen kaupunginjohtajaa ja otan vastaan apurahan ja diplomin. Shekki on kirjekuoressa. Hippailen juhlallisuuksien aikana takavasemmalle. Takaisin kaupungin halki ja asiakaspalveluun. En kerro kuin yhdelle röökillä olevalle jutusta. Yritän vähätellä juttua. Tää on sitä epäasiallista itsensä vähättelyä jolla tekee itsensä tärkeämmäksi.

68. Menin teetättämään tekstejä puisiin ohjauskyltteihin. Graafikko kuvaili kylttiä toimivana ideana ja hyvänä toteutuksena. Se teki alkuperäisen kyltin tekstit. Silloin se oli enemmän hämillään kuin innostunut. Jouduin pitkin päivää painostamaan sitä koska printit tuppasi aina jäädä tekemättä. Kun se tuli käytävällä vastaan kahvikupin kanssa se mutisi: “Ai niin. Ne printit.” Kiitin kauniisti kun sain ne. Vakituiset toimistojen työntekijät on hämillään kun ramppaan niiden tiloissa viuhuttamassa nakkeja. Heittelen herjaa valtion palkoista ja brassailen kuten olisin paremmasta perheestä. Sellainen etiketittömyys saa ne tuntemaan olonsa kultturilaitoksessa työskenteleviksi eikä vain byrokraateiksi.

69. Tekniikassa. Verkostot paljastuvat, toinen työntekijä kuuluu erään Radio Hair järjestön toimintaan. Yhteispalaverissa valitettiin siitä että tulemme liian myöhään töihin. Kellokortti paljastaa.

70. Modernismi on magian tuleminen. (Postmoderni on magian estetisoimista, estetisoiminen on parodisointia). Kun Picasso käytti kollaasitöissään 20-luvulla oikeita materiaaleja: vanhoja housuja, sanomalehteä jne. hän hyödynsi esineiden auraa (esineiden historioita ja taiteenmaailman ulkopuolisia merkityksiä) lisätäkseen todellisuuden tuntua taideesineisiin. Näin ne liittyivät aikaansa ja niiden suhdetta todellisuuteen ei voinut kiistää. Asetelmassa todella oli sanomalehti. Arki esittäytyy taiteena. Moderniksi tämä muuttuu kun kollaasin ymmärtävälle yleisölle esitellään maalattuja merkkejä (tekstejä) sekä oikeasta elämästä tuttujen olentojen karikatyyrejä. Nämä hyödyntävät oikeiden esineiden ja hahmojen auraa ja tulevat luetuiksi kuten kollaasi luetaan. Kollaasi antaa avaimen ymmärtää merkit pelkkinä viittauksia ja samalla merkit ja viittaukset yhtä todellisena kuin aito. Magiaa: “Piikitän nukkea ja tunnet kipua”. Esine on puolet kieltä ja puolet itseään. Kuvitettuna tämä esine vastaa samaa merkitystä: piippu on piippu. Picasson teosten luomat merkitykset ovat maagisen realistisia. Ne eivät ole totta mutta ne ovat realistisia ja merkityksellisiä. Vaarallista peliä. Myös merkityksetön voidaan näin muttaa merkilliseksi kun se kytketään rituaaliseen tilaan (kehyksiin). Harvemmin halutaan ymmärtää että merkitsemättömyys olisi oppositio filosofiselle merkitys hakuisuudelle. Moderni esittää että merkityksiä on myös ihmisen ja ymmärryksen ulkopuolisessa luonnossa, esineissä itsessään. Jos se vastaa riippua se on piippu. Modernismi jäsentää yliluonnollisen maailman. Se asettaa sen raameihin. Mutta kaikki ei ole järkevää. Jos kaikki olisi järkevää tämä sosioekonoinen tilanne olisi seuraus järjestyksestä eikä valtaa käyttävien luoma järjestys. Vitun Picasso.

57. Töissä freelancerina. Moraali korkealla.

58. Mut nimettiin jonkin poissaolevan esimiehen sijaan vastaamaan tavaroiden järjestelystä yritystilaisuudessa. Esiteltiin koko nimellä tilaisuudesta vastaavalle. Kättelin, käteni oli kylmä. Pyörin ryhmän ympärillä kuin pyrkyri kysellen jatkuvasti kuinka auttaa. Yritin naurattaa yritysjohtajanaista. Kuuntelin luentoa rahataloudesta. | Eräs työntekijä kertoi nauttivansa työstä. Joku oli soittanut tälle pianoa taukohuoneessa tämän maatessa soffalla. Hän kuvaili tunnetta nostamalla kätensä kämmenselkäpuolet kohti taivasta ja katsomalla ristiin: “Mä olin ihan että vau! Tällaistäkö mun työ on! Aivan erilaista kuin entisessä työssä!” Se imitoi koiranpentua. Sitten se kertoi olleensa 25 vuotta työpaikassa, jossa kouluttamattomia naisia alistettiin. Työ oli autoihin liittyvää. Viimeisen 2 vuoden aikana sorto korostunut. Hän ei ollut saanut unta öisin. Tätä kertoessaan hänen kasvonsa muuttuivat. Ilme oli väsynyt. Tämä korjasi asentonsa asialliseksi ja kertoi työn olleen kamalaa. Asento palautui rennoksi kun hän kertoi aikeistaan kouluttautua kultakaupanmyyjäksi. Kun eräs sanoi työhön varmasti kuuluvan myös pieniä korjaustehtäviä nainen innostui yhä enemmän. Hän rakastaa koruja ja “käsillä tekemistä”. Taiteita harrastetaan kahdesta protesti syystä: Ihmiset pakenevat sen avulla maailmasta tai pyrkivät sillä muutamaan maailmaa.

59. Tekniikka. Myös roudausapuna. Jossain vaiheessa joku ohimenevä vastuuhenkilö kuvailee tekemäämme järjestely ja roudaus työtä sekä valvojien työtä. Kiertoteiden kautta keskustelu kääntyy siihen että on “oikeaa työtä” ja museovalvontaa. Valvojan työssä on vain unssi vastuuta. Mitä enemmän vastuuta sitä arvostetumpaa työtä.

60. Lapset koskettelevat teoksia. Niiden suojalaseihin tulee tahroja. Näiden määrästä voisi laskea teoksen kiinnostavuuden. Lapset vaikuttavat kiinnostuvan eniten alastomista hahmoista ja sukuelimistä. | Näyttelyn hinnasta ei puhuta missään. Kuulemma joku vieras oli ehdottanut että teosten hinnat olisivat töiden teos tiedoissa. Nerokas idea. Taiteen hinnan kätkeminen on väärin. Hinta kertoo paljon taideteoksen arvosta ja mahdollistaa taiteen, taiteilijan ja teoksen aseman arvioimisen jollain tutulla mittarilla. Ongelma on että isoksi keskustelun ja ihmettelyn aiheeksi muuttuisi kysymykset siitä miksi jokin teos maksaa niin ja niin paljon. Rahasta puhumisen esitetään pilaavan teoksen tunnelman tai ydinajatuksen. Tämä lisää taiteen ylimaallisuutta kun syntyy vaikutelma ettei se ole rahan kosketeltavissa niinkuin kaikki muu maailmassa. Se tukee väitettä ettei taiteilijat ajattele rahaa tehdessään taidetta. Tämä on uskomaton väite. Se on vaarallinen väite. Näin on välttämätöntä sanoa koska osa taiteen arvosta tulee siitä pyyteettömyydestä ja itse uhrautumisesta mitä taiteilija edustaa. Se on romanttista. Tämä on hullu ihanne. Rahasta vieraantuminen tekee taiteesta avuttoman maailman suhteen. Miten hemmetissä en ole ajatellut tätä ennen. Itsekkin vähättelen rahan vaikutusta teokseen vaikka raha ja ennenkaikkea sen puute säätelee mun esteettisiä valintoja. Sen mainitseminen on tabu koska teoksen lopputuleman pitäisi aina olla sellainen mitä reaalimaailman ehdot eivät sanele. Jos Picasson teosten hinnat ja näyttelyn järjestämisen hinta lausuttaisiin julki niiden arvo laskisi. Osa taiteen arvosta tulee sen rahallisesta arvaamattomuudesta.

61. Labranaikaiset loma peruuttiin. Jouduin ottamaan päivät palkattomina. Se vähentää tuloja ja on poissa mun lomien kertymästä. Valtiontyöntekijän pikku ongelmia. Käytin tilanteen hakeakseni lomaa Prahan residenssin ajalle. Yksi esimies osaa ranskaa, toinenkin sanoi osaavansa. | Yksi meistä valvojista meni ohi. Ajattelin juuri apurahahakemusta ja olin mietteissäni. Tämä työnsi päänsä verhon välistä ja hymyili iloisesti: “Mites täällä? Onko kaikki hyvin? Onko hauskaa? Mikä sun työpiste on?” Kävelimme samaa matkaa. Mies heilui ja pulisi. Olin ajatuksissani ja tilanne veti mut syvemmälle ajatuksiini. Se haki kontaktia jutuilleen ja selitti epäselvästi miten oli päätynyt tähän kerrokseen vaikka on töissä toisessa kerroksessa. En kehdannut katsoa sitä silmiin. Myöhemmin seurasin radiopuhelin keskustelua. “Onko kaikki hyvin kakkoskerroksessa?” Sama mies kysyi. “On.” kuului vastaus. “No hyvä mä olen täällä toisessa huoneessa numero …” Ääni oli epäselvä ja yhteys katkesi. Tunsin välähdylsen. Myöhemmin samaa miestä kutsuttiin puhelimella. Nimeä hoettiin pitkään. Mies oli ja on päissään tai aineissa. Vaikuttaa ekstaasilta. Nyt se vastasi ja kysyi minne häntä tarvitaan. “Tule vasta viiden jälkeen.” Kokenut naisääni vastasi. Vuoromme loppuu kuudelta. Peli on selvä.

62. Myöhässä. Mutta nukuin hyvin. Olen alkanut lihota |. Ei Picasso; ei keksinyt kubismia. Ei Picasso; ei keksinyt kollaasia (kai sitä on ennenkin askarreltu). Ei Picasso; ei keksinyt ready made taidetta ja mullistanut “yksinkertaisen nerokkaasti” kuvanveiston perinnettä. Picasso ei keksinyt pop taidetta. Ei, ei; neroja ei ole olemassa. Nero on mytologinen hahmo. Nää johdannot pilaa kaiken sen kivan mitä itse on kehitellyt Picasson taidetta ymmärtääkseen. Nämä on pahimmillaan kamalia! Aivan kamalia. Näistä voi kertoa lyhyitä anekdootteja mutta 30min tätä kuusi kertaa päivässä. Se on vaikea paikka. Tekisi mieli huutaa nokkavasti verbaali kikkailevalle tyhjänpuhujalle että: Mitä vittua! Nää käyttää aikaansa lausuakseen korrektisti jonkin kuvassa olevan esineen espanjankielistä nimeä! Ja käytännössä kehuu Picasson taitoja rakastajana. Se että esittelee kubismin “pähkinän kuoressa” on ihan okei, vitutus ei todellakaan johdu siitä. Mutta kun esittelee kubistisia maalauksia kuva-arvoituksina ja utelee yleisöltä mitä jokin muoto heidän mielestään esittää: Tällaisen leikin seuraaminen vituttaa. Kaikki mitä täällä voi kuulla tulee luetuksi vartissa wikipediassa ja wikipediakin on vähemmän puolueellinen kuin nämä. | Tauolla museovalvoja kertoi tuoneensa taukohuoneeseen lomakuviaa. Kaikki etelän lomakohteet Turkki, Espanja jne. Viimeisin matka on vuodelta 2007 tai 8. Uusi matka on suunnitteilla 2010. | Mitä jos Michelangelo ei ole homo vaan tykkää lihaksikkaista naisista kuten mä.

63. Tupakkatehtaissa on oltava tyyppejä jotka maistaa tupakkaa ennenkuin se pakataan. Ne arvioi satoja ja erien kypsyyttä. Onko niillä syöpä? | Kun ei peittele omaa erikoislaatuisuttaan huomaa ettei ole erityisen erityislaatuinen.

51. Lupasin tulla töihin 15 vaille 8 jotta voin auttaa tekniikassa. Olen tunnin etuajassa työajasta ja 20 min myöhässä. Paradoksi. Pitäiskö lopettaa duunit saman tein. Duuni angsti on narsismia. Yhtenä päivänä tää vaan sekos. Esimies kertoi 50 vuotisjuhlistaan joita suunnittelee. Telttailua ja pilkkimistä. Eräs valvoja kertoi ruumiin toiminnoistaan: Hirveästi paskaa. Mitä alemmassa asemassa, sitä mielummin kertoo ruumiintoiminnoistaan. Miesduunarit tekevät sitä kokoajan. Ruumiista puhuminen on puolustautumista että puuttuisi tahtoa tai mielikuvitusta, niiden väitösten varassa sosio-ekonomisesti varakkaat oikeuttavat asemansa. “He eivät halunneet saati uskaltaneet tehdä itseään johtajiksi.” Paskoistuminen on stereotypian kärjistämistä farssiksi. Asema organisaatiossa kuvitetaan ulosteilla. Jotta nöyrtyneet eivät paljastuisi puutteeistaan on tehtävä itsestään vitsin ennen vuoropuhelua. Olen tekniikassa nolona. Tekniikan pomo sanoi “kiitos päivästä” vaikka olin myöhässä. Picasso johdanto menee niin että: “Modernista taiteesta ei tarvitse sanoa miten se tulee tulkita. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Mitäs näette tässä kuvassa?” Pieni hiljaisuus. Yleisö: “Siinä on kitara.” “Hyvä! Aivan oikein! Eikun hetkinen anteeksi kamalasti olen väärässä tässähän lukeekin viulu.. Kitarassa olisi pidempi kaula. Aivan totta tässähän lukee sehän on viulu.”

52. Myöhästymässä. Kirjoitin sähköpostia taiteilijakavereille tulevaa näyttelyä koskien. Olen valvontatehtävissä. Jos olisin tekniikassa olen varma etten myöhästyisi. 3 min aikaa työajan alkuun ja 3 kilsaa matkaa. Myöhästymisellä on kiinnostavia viestinnällisiä merkityksiä. Se on epäkunnioittavaa mutta tietyillä ehdoilla oikeutettua. Kun myöhästyy korostaa omaa valtaansa. Työryhmissä se ei ole suotavaa mutta kun johtaa ryhmää se kertoo muille että todella johtaa. Olin eilen huoneessa jossa oli taidemuseon johtajan esitys. Paikalle oli kutsuttu kaikki paikalliset kulttuurijohtajat. Meidän johtaja oli yli 10 min myöhässä. | Oli palaveri museovalvojille. Keskustelimme asiakaspalvelu ongelmista. Olemme saaneet huonoa palautetta. Esimies yritti loiventaa aiheen sanomalla että meidän tulee olla tarkempia ja kohteliaampia. Tämä sanoi sen sievästi jottemme loukkaantuisi. Eräs vanhempi työntekijä huudahti: “Ei me mitään lapsia olla!”. Aukesi keskustelu. Esimies haki katseellaan tukea muista. Ei saanut. Katsoin itse alas. Loiventelu jatkui puheena. Eräs mukavaksi paljastunut tyyppi ilmaisi että haluamme asiakkaiden antamat palautteet konkreettisesti. Ne luvattiin printata. Tuskin printataan. Loppuaika tästä keskustelusta käytiin konfliktia loiventaen. Sitten siirryttiin asioihin jotka eivät meitä koskeneet. Infolla on uusi numero jne. Pitkä keskustelu käytiin myös siitä miten jatkossa tapaamme. Esimies: “Pitää keksiä joku tapa kun ‘meillä’ on niin paljon muita palaverejä.” | Hemaiseva pari suuteli ja hyväili toisiaan portaikossa. Loppuillasta siirryn tekniikkaan.

53. Myöhässä. Menossa valvomaan, jos olisin tekniikassa en varmasti olisi myöhässä. Nukuin tosi huonosti ehkä 4 tuntia yhteensä. Voimakas yskä alhaalla keuhkoissa. Jos olisi tullut 8 pääsisi neljältä kun tuli 9 pääsee viideltä. Aijon valehdella tulleeni 8. En ole hoitanut karvoitusta. Hiukset on liian pitkät ja muut. Luotiliivi vartija meni ohi. Sen panssari lisää vaikutelmaa ruumiin massasta 2/3 osaa. | Kerroin tilastointiprojektista samassa asemassa olevalle työntekijälle sellaiselle, josta en ole päässyt selvyyteen onko se viisaampi vai kömpelömpi. Tämä seurasi hetken kiinnostuneena sitten se vaihtoi todella nopeasti aihetta. Se hamuili katseellaan muita valvojia. Myöhemmin juttelimme jediritareista. Ilmeisesti Luke ampui pistoolilla vain kerran. | Onko Picasso esikuva vammaisten oikeuksia ajaville? Picasson kuvaaman kehon ei tarvitse olla sopusuhtainen ollakseen esteettinen ja erimuotoiset kehot tulee tulkituksi kauniiksi. Kauniiksi teokset tulkitaan ainakin taidekeskustelussa. Outoa ettei tätä mainita Picassosta puhuttaessa. Esittävyyden kanssa pelehtiminen ja siihen vertaaminen on pyrkimystä normatiiviseen kauneuskäsitykseen, jolloin keho esitetään symmetrisenä. Tai ainakin takaisin suhteeseen siihen. Juttelimme toisen työntekijän kanssa tästä. Tämä mietti miten paljon Picasso oli edelläkävijä ja miten paljon seurasi aikaansa. Sitten puhuimme Picasson läpi elämistä sodista varmistin, että 1 maailmansota oli 1900 eikä 1800 luvulla. Esimiehet käyttävät tällaisia kömmähdyksiä esimerkkeinä valvojien alempiarvoisuudesta… Ehkä mielikin halutaan esittää sopusuhtaisena kun Picasson surrealistiset pyrkimykset koitetaan vähätellä. “Sillä oli riitoja Dalin ja muiden kanssa.” Kuuluu luennoilla. Tämä museo ei instituutiona pyri ihmiskuvan kyseenalaistamiseen vaan sen luokitteluun ja eheyttämiseen kohti symmetristä ihannetta. Taide ja arki erotellaan toisistaan kuten keho ja mieli. Toisaalta kaikki Picasson työt on kompositioltaan konservatiivisia. Kuvat ovat tasapainotettuja keskelle ja vastavärit neutraloivat toisensa. Jos haluaa ajatella Picassoa ylistäen voisi sanoa että aiheen muodon purkamisen radikaalisuus edellyttää joitain lainalaisuuksia joiden varassa kuvan voi rakentaa. Samassa voi ajatella että huomion kohteena on juuri kuvattava aihe eikä sommittelu. Musta analyyttinen kubismi on ensikädessä impressionistien aloittaman “todellisen havaintomaailman” tai luonnon eikä ideaalin kuvaamista. Subjektin ensimmäinen havainto maailmasta on nykykäsityksen mukaan pirstaleinen, narratiiviton eli ei esittävä. Vasta kieli luo merkitykset. Tähän tekstin pätkät analyyttisen kubismin kauden töissä viittaavat. Orfistit jatkoivat visuaalisen kokemuksen analysointia mutta se on narsistisempaa. Kubismissa katsojan arvot ja taustat luovat kuvan ja se on jokaiselle erilainen. Museot yrittävät jäsentää sen. Pistaleisuuden tai hetkellisyyden kuvaaminen tekee esteettisestä prosessista teoriassa katsojan ja teoksen välisen vuoropuhelun, jolloin katsoja kokoaa havainnon omille arvoilleen sopivalla tavalla. Se pyrkii ajattomuuteen ei universaalisti saavutettavaan kuten ennen tätä kokemusta luulin. Käytännössä välikädet pyrkivät säätelemään lopputulosta poliittisesti sopiviin suuntiin ja ‘taiteen’ yhteiskunnallinen merkitys sotkee kuviot. Analyyttinen kubismi ei kuitenkaan riko komposition perussääntöjä. Miksi? Ehkä neliö raamit ja kankaat ovat niin läpi tutkittuja että sitä ei koettu ongelmana. Ne olivat läpinäkyviä kuten digivalokuvien tiedostopakkausformaatit. Kohteen ja aiheen purkaminen oli ainoa radikaali suunta joka oli kannatteleva. Kuitenkaan taiteilijan ja mallin välinen suhde ei ole radikaali aihe. Radikaalia taisi olla käyttää prostituoituja ja alaluokkaisia malleina (kuten van Gogh teki skandaaleja aiheuttaen) ja tuoda siten ilmi miesmaalareiden seksuaalinen kolonialistinen katse. Avignonin naiset ovat rumasti kuvattuja naisia rumassa tilanteessa. Tämä on avantgardistista. Samoin radikaalia sukupuoli asioissa on surrealistisen kauden aikana irrottaa sukupuoli symboleja toisistaan orgia kuviin, joista ei selviä onko pyöreä muoto penikseen tai tissiin kuuluvaa. Sukupuolet sekoittuvat myös myöhäisemmän ajan grafiikoissa kun samalla hahmolla on penis ja vagina. Tällaiset orgiakuvat ovat varmaankin luotu transendenttien seksikokemusten pohjalta. Keinoista välittämättä ne ovat seksuaalisesti tasavertaistavia. Ehkä Picasson naiset masturboivat omasta aloitteestaan. Tästä ei puhuta museossa. Siksi paras taide on aina keräilijöillä. Ei museoissa. Lähdin tunnin etuajassa töistä yritän nähtävästi kompensoida sen puoltamalla Picassoa. Näin neron luoma poliittinen ilmapiiri toteutuu yksilötasolla. Kesti 53 päivää että ajoin suhtautua Picassoon taiteilijana enkä neroksi kuvattuna maalarina.

54. Vapaa. Pyörin kaupungilla levottomasti. Päädyn sattumalta kuubalaisen musiikin keikalle, jonne kaveri on kutsunut mut jo kuukausia sitten. Nimi listassa. Hieno juttu. Hyvä keikka. Sain baarissa kuulla että pankkikortit ei toimi maanlaajuisen ohjelmistopäivityksen vuoksi.. Käytän tilannetta hyväkseni ja menen taksilla himaan. Teeskentelen korttia tarjotessa tietämätöntä. Kuski lukee sukunimeni kortin takaa ja kirjoittaa sukunimeni ylös. Saan laskun. Tämä mutisee sukunimeäni ja sanoo: “Maakunnastasi tulevat on rehellisiä.” Hän katsoo tarkkaavaisesti peilistä silmiini.

55. Darrassa. Hengenahdistusta.

56. Darrassa. Käyn tervehtimässä äitiä.