71. Vapaa.
72. Valvomassa. Se puuseppä on tekniikassa. Se menee käytäviä pitkin vaihtamassa pattereita laitteista. Se voisin olla minä. | Muistan tarinan: Tekniikan pomo kertoi että erään musa esityksen jälkeen ne oli jättäneet mikrofoni ständin lähelle näyttely salia. Kolmen viikon päästä eräs vanha, jo eläkkeelle siirtynyt valvoja oli soittanut tekniikkaan: “VOITTEKO TULLA HAKEMAAN TÄMÄN STÄNDIN KUN SEN VALVOMINEN, ASIAKKAIDEN LISÄKSI VIE NIIN PALJON RESURSSEJA!”. Kolmannesta kerroksesta tekniikan tiloihin on 1 portaikko. Tekniikan tyyppi oli silloin oivaltanut että “valvojat todella valvovat”. | Se että Picasson lapsenomaisuutta korostetaan loiventaa sen taiteilijuutta. Hän ei ollut ilmaisuvoimainen kuin lapsi vaan aikuinen mies. Luovuuden ja lapsuuden yhdistäminen tekee aikuisen luovan toiminnan normin vastaiseksi. Sama kastraatio tehdään kevyessä taidehistoriassa myös fluxus- ja osin dada liikkeelle. Sitä kuvaillaa taide pelinä ja leikkinä. Se ymmärretään poliittisena vain kuten leikki on suhteessa toiswen. Näiden esitetään parodioivan järjestystä tarjoamatta “oikeita” ehdotuksia. | Eräs tyyppi on nero. Se on aikaisemmin kiinnittynyt narikkaan ja jättänyt siten näyttelyvalvonta tehtävät. Nyt kun narikka on ulkoistettu se on luonut itselleen työpaikan lipunmyynnin äärestä. Tämän työ on ulkopuoliselle turhan näköistä. Se jakaa kaksi tuntia päivässä sisäänpääsy tarroja, pakkaa toimistosta delegoituja pikku paketteja ja tulostaa työpiste listat (kolme kpl – siinä menee tunti). Sillä on erityisen nerokas tyyli. Se istuu aina kassan vieressä olevan itse valmistamansa minikassan ääressä (alussa kassa oli tehty nurin käännetyistä naulakoista nyt hyllyt korvattii saksasta tilattulla pöydällä.). Minikassalla on mini kassalippaan ja myynti tilikirjan (johon tämä suhtautuu äärimmäisen pedantisti) lisäksi tuoli, jonka selkänojalle tämä laittaa villapaitansa. Jos hän ei ole työpisteellä tuoli on käännetty sivuttain, jotta asiakkaat eivät istu siihen (kun näin oli kerran käynyt siitä puhuttiin koko tupakkatauko). Tämä pitää villapaitaa tuolin selkänojalla aina ollessaan töissä. Kun ihmiset miettivät onka tämä samassa vuorossa/töissä he katsovat onko villapaita tuolin selässä. “Ahaa. On hän on siis talossa.”. Jos hän on pitkällä tauolla (syömässä suklaata) paita tekee vaikutelman että tämä “on vaan piipahtamassa” jossain koska paita on vielä paikallaan. Vielä nerokkaammaksi jutun tekee se että hänellä on kaksi(!) villapaitaa. Toista tämä pitää päällään ollessaan tupakalla tai tauolla ja toinen edustaa tämän työntekoa minikassan takana. Toinen on musta ja toinen valkoinen. | Pääsali 63 x 49,5 jalkaa. | Olemme taskulamppu hippaa keski-ikäisten valvojien kanssa. | Taantuminen on vastarinnan muoto. Mutta tämähän jo tiedettiin.
73. Tajusin juuri että palkkani on huono. Jos mulle jää 400 säästöön/ylimääräiseksi käytettäväksi työpaikkaruokailun jälkeen. Se menee kodinhoitoon. Mulle ei jää mitään. | Kyselin Prahan aikaisen loman järjestelystä. Olin hakenut loman vähän väärille päiville mutta sain neuvoteltua loput päivät vapaaksi. Yksi tiistai vaihdettiin viikonlopuksi. Näin saan jopa ylityökorvauksen. Esimies sanoi että yleensä tällainen käytäntö ei ole suotavaa mutta olen tehnyt työni niin hyvin että se käy. Olin loppupäivän motivoitunut työntekoon kuin koulupoika saatuaan erikoistehtäväksi pyyhkiä taulun.
74. Johdannolla sanotaan että suuren taiteilijan merkki on jatkuva muuttuminen jatkuva kehittyminen, sopeutuminen aikaansa, ajan ennakointi. | Amerikkalaiset ja venäläiset keräilijät nostivat Picasson taloudellisesti hulppeaan asemaan. Molemmilla ostoja tehneellä heimolla on oma lehmä ojassa. Ne on tarvinneet uuden maailmankuvan, jonka varaan rakentaa koska niillä ei ole omaa historiallisesti tunnistettavaa tyyliä. Venäläisillä on mutta se ei sovellu teolliseen ja globaalin politiikan aikaan. Jos mä myyn taidetta tai käsitöitä ulkopaikkakuntalaiselle myyn kalliimmalla ja nauran perään. Varsinkin jos ostaja on amerikkalainen tai nykyään saksalainen niin valehtelen esineen olevan “erityisen tyypillistä uutta paikallista kulttuuria” siitä ne tykkää. Ranskalainen uuden-vanhan perinteisen-vallankumouksellisen maailman eksotiikka on hyvä brandi. Sen turvin voi myydä diasporassa eläville juuri mitä ne haluaa: Juurevaa kulttuuria jonka kuka vaan voi määritellä katseellaan.
75. Suuri talonkokous. Vakituiset valvoja työntekijät avautuvat olevansa ärtyneitä siitä miten paljon heiltä odotetaan joustamista. Ensikuun työvuorolistat eivät ole vielä tulleet vaikka vanha lista on jo koluttu. “Aika uskomatonta että kuvitellaan ettei meillä ole muuta elämää!”. Työvuorot vaihtelevat holtittomasti. Ensiviikolla ilta-aamu-ilta-ilta sitä seuraavalla toisinpäin. Sillä ei ole mulle väliä. Vaikka se varmasti on pääsyy siihen miksi olen uupunut. Työnantaja kuittaa tilanteen kertomalla järjestelyn olevan “lakisääteisten vuorotyöehtojen” mukainen. Vuorotyö vaikuttaa paperilla tehokkaalta mutta käytännössä ihmiset hakevat itselleen ne päivät vapaiksi jotka tarvitsevat tai ilmoittautuvat sairaaksi. Koko valvonta ulkoistetaan tulevaisuudessa. Työ slummiutuu jäljelle jäävät ne joille vuorotyö on ainoa mahdollisuus. Palkka lasketaan koska kulut vaihtuvasta työvoimasta ovat korkeammat kuin viroista. Myöhemmin seuraan kun pomo järjestelee itselleen privaattitapaamisen organisaatiota tuntevan kanssa. Kuulen syrjäkorvalla tämän sanovan että asiakaspalvelun järjestelyt eivät toimi.
76. Vapaalla.
77. Vapaa.