[Fi] Näin omistan taidetta. | 2# Pekka Ruuska – “Epäile kaikkea.” (2010)
Pekka Ruuskan työ “Epäile kaikkea” (2010) edustaa replikaatioihin, pastisseihin ja jäljennöksiin erikoistuneessa Ore.e Refineriesin Meta- kokoelmassa esimerkkiä digitaalisen kuvankäsittelyn ja tulostuslaitteiden käytöstä.
Ruuska on hyödyntänyt “Epäile kaikkea” teoksen valmistuksessa Hämeenkyröläisen tulostuspalveluihin erikoistuneen yrityksen ammattitaitoa. Työssä on käytetty mustesuihkutulostinta, mutta paperin sijaan kuva on tuostettu kullatulle tekstiilille. Taiteilija on ehostanut tulostetta öljyväreillä. Kuva esittää taiteilijan isää, joka on soinnustautunut pohjalaisuuteen klisheisesti liitettyyn jussipaitaan ja varustaunut haulikolla. Jämsäläisen isän pää on korvattu Ranskaisen filosofi Rene Decartesin kasvoila.
Decarteksen kuvan kuuluu Pariisin Louvren kokoelmiin ja sen on maalannut Hollantilainen Frans Hals vuosien 1649-1700 välillä. Decartes oli filosofiselta suuntaukseltaan rationalisti, joka pyrki epäilemään kaikkea mahdollista. Filosofin ympärille muodostui ns. Kartesiolaisen koulukunta, jonka johtoajatus voidaan yksinkertaistaa muotoon: Ihmisen ruumis ja sielu ovat erillään eikä näiden välillä ole rehellistä suhdetta. Tätä ajattelua kuvitetaan usein kamera obscurasta metaforalla, jonka mukaan ihminen nähdään oman päänsä vankina ns. “Haamuna koneessa”.
Työ on valmistettu vartavasten Tamperelaiseessa Villa Macin museo-galleriassa 2009 toteutettua näyttelyä varten. Villa Mac tunnettiin yksityisestä nykytaiteen kokoelmastaan, joita hallinnoivat Raija Weckman ja Antti Salovaara. Kokoelmat perustuivat mm. Salovaaran omistaman AS Holding Oy:n sekä Suomen Nauhatehdas Oy:n taidehankintoihin. Villa Mac perustettiin 2001 ja sen toiminta lakkautettiin 2012. Lakkautuksen alla kokoelmia realisoitiin. Paikka tunnettiin hienostuneena ja konservatiivisena, ylevän nykytaiteen näytämönä. Kokoelmat eivät sisältäneet kriittiseksi nykytaiteeksi miellettyjä teoksia.
Performanssitaiteellisen toiminnan lisäksi, Ruuska tunnetaan hyvin kulttuurialan yrittäjänä sekä taidetapahtumien tuottajana ja kuraattorina. Hänen osallistumistaan nykytaide-tapahtumiin määrittää “yritys ymmärtää kuinka asiat toimii”. Tämän valossa Ruuska on tutkinut mm. Uskonnollisten kulttijärjestöjen toimintaa, tehden rinnastuksia kulttien ja taidemarkkinoiden sekä taideyliopistojen toimintalogiikkojen välille. Käyttämällä “Epäile kaikkea” teoksen valmistuksessa yleviä materiaaleja ja hienostunutta kehystystä, Ruuska on pyrkinyt manipuloimaan teoksen arvoa taidemarkkinoilla. Myös teoksen esittämisympäristö palveli samaa motiivia.
HUOM: Teos saapui Ore.e Jalostamoiden Meta- kokoelmaan huonossa kunnossa. Tulosteen värjäys oli jo haalistumaan päin ja taiteilijan käyttämä kehystysratkaisu oli puutteellinen. Ennen siirtämistä kokoelmaan teokselle tehtiin kattava kunto tarkistus, jonka myötä kehyksen osat, ja kankaan kiinnitysosat vaihdettiin happovapasiin materiaaleihin. Työ suojattiin UV-valon kulkua ehkäisevällä, museo-alan standardit täyttävällä lasituksella.
[Fi] Näin omistan taidetta. | 1# Kalle Mustonen — “Tuki” (2012)
Taiteen kerääminen on antoisa harrastus jonka myötä oppii paljon. Keräilessä on tärkeää valita jokin itselleen mielekäs teema jota edustaviin teoksiin erikoistuu. Kalle Mustosen työ “Tuki” (2012) edustaa replikaatioihin, pastisseihin ja jäljennöksiin erikoistuneessa Ore.e Refineriesin Meta- kokoelmassa; esimerkkiä katutaiteen kuvakielestä sekä stradegioista..
Mustonen on käyttänyt “Tuki” teossarjassaan sarjatuotanto menetelmäsi hyvin soveltuvaa sapluuna tekniikkaa valmistaakseen postikuoreen (10x15cm) mahtuvia akryylimaalauksia. Työ on maalattu vanerilevylle. Kuva esittää pääkalloa, joka on sounnustettu kuulokkeisiin.
Taiteilija hyödynsi sosiaalista mediaa markkinoidakseen maalaussarjaa ja ehdotti asiakkaille, että nämä tukisivat tämän Uusi Kipinä galleriassa (Lahti, Toukokuu 2012) toteutunutta taidenäyttelyä ostamalla tämän valmistaman teoksen. Työ postitettiin kotiin. Näin Mustosen verkostot pystyivät välittömästi osallistumaan tulevan näyttelyn tuotantoon. Taiteilijan sanoin: “Minimesenaatteina”. Postitettu työ laajentaa gallerianäyttelyn ulottumaan yksityiskoteihin ja sen kuvasto tukee näyttelykokonaisuutta.
Keskeistä teokselle on myös sen levitysmenetelmä. Pieni maalaus löytää perille yhdistelemällä posti-taiteelle ja verkkossa toteutuville mediataiteellisille projekteille tyypillisiä stradegioita. Työ on mittakaavaltaan täydellinen postitse levitettäväksi ja markkinointi viitekehykseltään tarpeeksi kiinnostava, että se tulee huomioiduksi sosiaalisissa medioissa. (Kaikkiaan Mustonen möin 38 vastaavaa teosta ja sai näiden turvin maksettua galleria kulunsa).
Mustonen tunnetaan parhaiten kuvanveistäjänä, jonka teosten materiaalina toimii puu. Hän käsittelee materiaalejaan raa-asti, jonka seurauksesta työnjälki säilyttää luonnos omaisuutensa. Mustosen työskentelyn pohjana toimii aktivisti kulttuurin edustamana globalisaation vastaisuus. Valittamisen sijaan tämä tekee globaaleja ihanteita parodioivia teoksia, jotka asettavat modernisaation ihannoimat arvot uuteen mittakaavaan. Vaihtoehtoisesti hän hyödyntää teollisuudesta tuttuja materiaaleja, betonia ja teräs jätettä luodakseen dystopisia kuvaelmia niin galleria kuin katutilaan.