Posted on

[Fi] Tiedote: “Mark Pezinger toimii molempiin suuntiin – Esityksestä julkaisuksi”

Parinviikon päästä avautuu Centre de Documentationissa, Marseillessa taiteilijakirjakustantamo Mark Pezinger Verlagin kokoama näyttely: Mark Pezinger toimii molempiin suuntiin – Esityksestä julkaisuksi. Suomesta näyttelyssä on mukana myös Mikko Kuorinki. Kaikkiaan mukana on kuutisentoista taiteilijaa. Lehdistölle tarkoitetussa tiedotepaketissa on 16 sivua (ja se on saatavilla kahdella kielellä). Hulppeaa! Yksi näyttelyn hauskimmista kirjoista on David Sherryn 700 gramman kivikirja Performance (2013). Pitää ehdottaa että teos käännettäisiin myös suomeksi. Helsingin kirjastolta löytyy jo sievä kokoelma taiteilijakirjoja.

Kirjat, artikkeli, uutiset ja muut tekstit voidaan ymmärtää käsikirjoituksiksi jotka vaikuttavat siihen miten toimimme sosiaalisesti. Esimerkiksi koulukirjoista omaksumamme tiedon vaikutuksesta harjaannumme ajattelemaan kuten sen kirjoittajat ja lopulta saatamme alkaa käyttäytyä näiden ehdottamien mallien mukaan. Tälläistä saattaa kutsua performatiivisuudeksi. Ajatuksen on tehnyt tunnetuksi filosofi ja feminismin teoreetikko Judith Butler. Näyttely korostaa (tekstin) julkaisemisen sekä (sosiaalisen) esiintymisen vuorosuhdetta. Kun alamme toimia kielellisten sopimusten mukaan luomme maailmaa käsitystemme mukaan.

Näyttelyn teeman voi lukea monin tavoin. Sherryn kivikirjaa voi käyttää vaikka lyömäaseena.

Oma ponnistukseni näyttelyssä on väännelmä FRAMERiin kirjoittamastani jutusta Paying the Bill without Money (2011). Kokosin vanhan tekstin A6 kokoiseksi taiteilijakirjaksi, jonka kuvituksena käytin Marimekon Hetkiä-kuosin tyyliin käsiteltyjä valokuvia. Juttu kertoo kuinka vein ystäväni syömään Helsinkiläiseen ravintolaan ja yritin korvata ateriointimme lahjoittamalla ravintolalle taideteoksen. Kirjan nimi on GASTROECONOMY – Creative Recipes from Finland (Siihen sisältyy myös pari reseptiä). Opus on ladattavissa ilmaiseksi verkosta: http://www.markpezinger.de/vakkuri.html#1

Kokoamiseen tarvitaan printteri, nitoja ja paperiveitsi. Asiakirja on tulostettava kaksipuolisena, taiteltava ohjeiden mukaan ja nidottava keskeltä. Tämän jälkeen arkit voi irrottaa toisistaan leikkaamalla. Kuvalliset ohjeet ovat mukana tiedostossa. Asiakirjan saa ladattua:

20140224_gastroeconomy_eero-yli-vakkuri_c_a4-print-ready-for-a6_148x105mm_e-1-a_framer-magazine-to-booklet_doc.pdf

Lisätietoja Mark Pezinger Verlag taidekirjakustantamosta Facebookissa. Jäsenistöön kuuluu Thomas Geiger johon tutustuin Tallinnan taideakatemiassa. Geiger keksi pari vuotta sitten hauskan vertaisrahoitus parodian. Tämä alkoi myydä eurolla sarjanumeroituja paperilappusia, jotka oli otsikoitu tekstillä “Haluan miljonääriksi”. Taiteilijan tavoite oli kerätä näiden myynnillä miljoona euroa. Kesällä 2013 tämä hakkeroi omaa järjestelmäänsä pyytämällä taiteilija ystäviään nostamaan lappujen hintaa, liittämällä niihin omaa taidettaan. Näin syntyi “Happy birthday millionaire” juhlajulkaisu sarja, jonka innoittamana myös Gastroeconomy kehittyi.

FRAMER-lehteä julkaistiin aikanaan kaksi numeroa. Kirjoitin molempiin “Eeros Error” kolumnit. Lehden paikan on lunastanut sittemmin FAT eli Finnish Art Today. Molempien julkaisujen takaa löytyy Kasino Creative Studio. FATtia saa tilattua ja FRAMERit löytyy vielä verkosta: Framer vol. 1 ja vol. 2.

Posted on

Kultakuume raportoi Hevoslinjalta [Osa 2]

Kultakuume raportoi Hevoslinjalta [Osa 2]

Pietari seuraa Hevoslinjan kehittymistä radiotoimittajan ominaisuudessa. Toinen raportti on koostettu ratsastuskouluttaja Katariina Albrechtin ohjaamalla yksityistunnilta. Katariinan luotsaama Iberico järjestää koulutusta ympäri Suomen. Yrityksellä on sivut myös Facebookissa.

Kuvassa Pietari toimii mallina Katariinan ratsastushame mallistolle.

Pietari mallina Katariinan suunnittelemalle villa ratsastushameelle.

Ohjelma on kuultavissa Yle areenan verkkosivuilla 22.3.2014 saakka. Linkki: http://areena.yle.fi/radio/2122842?start=36m29s. Hevoslinja osuus alkaa kohdassa 36 min 29 s.

Alla myös video ekasta kerrasta ilman satulaa.

Posted on

[Fi] Meillä oli sillai tapana..

Nythän semmoinen tuntuisi ihan vanhanaikaselta… Vilauttaa lehmän aivoja ja luita hääparille niinkuin joku juntti. Mutta aikanaan se oli tosissaan tapana. Kun jotkut meni naimisiin tai oli muuten merkittävät juhlat niin paikalle kutsuttiin erikseen sellainen kaveri jonka tehtävä oli vilauttaa lehmän aivoja merkkivieraille.

Kaveri kulki vieraiden joukossa ja kanto sitä purkkia minne ne aivot oli aseteltu. Se saatto raottaa sitä itekseen tai pyytää porukkaa katsomaan purkkiinsa.. Ainahan ihmisiä sellanen hymyilytti. Se oli hirveen suosittua. Sitä saattoi tehdä ammatikseen.

Oli siinä muutakin. Ne keitti purkkiin sopat missä oli kaikesta teurasjätteestä litkuja. Likasta hommaa.

Vielähän ne kekkas, että vilautellaankin ihmisille pölyä ja ai että.. Johan kaikki riemastu! Ne sopi sellasen järjestelyn, että lapset tonki sitä pölyä maakuopissa ja aikuiset siivelöi siitä hienoimmat. Ne ripoteltiin lasilevylle ja laitettiin samaan purkkiin.

Sellaset oli aivan helvetin kalliita. Ihmiset kanto pölyjä taskuissa ja ripusti niitä talojen nurkkiin. Hassultahan sellanen nyt tuntuu. Ihmiset oli sillon ihan vakavissaan. Se oli elämän ja kuoleman kysymys.

Teksti on osa Ore.e Refinerisin tulevaisuus selontekoa.

Posted on

Hevoslinja: “Kirpusta koiraan ja luista ytimiin : eläinten käyttö nykytaiteessa”

Kirpusta koiraan ja luista ytimiin : eläinten käyttö nykytaiteessa on taiteilija Outimaija Hakalan Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopistolle. Tutkielma on ladattavissa verkossa ja suosittelen sitä lukijoille, jotka haluavat saada hyvän yleisotteen siitä miten taide ja eläimet voivat liittyä toisiinsa. Alla muutama poiminta teemoista, jotka vaikuttavat Hevoslinja projektiimme ja hevosiin yleisesti. Suosittelen koko gradun lukemista. Myös sen kirjalista on mallikas.

Sivu 25: “Uusdadan ja performanssitaiteilijoiden kanssa samaa ajatusmaailmaa ja ajanhenkeä edusti Italiassa köyhä taide eli Arte Povera -liike. Nimi viittaa taiteen piirissä alhaisiin, vähemmän käytettyihin materiaaleihin ja yllättäviin materiaaliyhdistelmiin. Eläimiä käyttäneistä Arte Poveran taiteilijoista tunnetuin on Jannis Kounellis, jonka Horses [Untitled] installaatio oli esillä Roomassa 1969. Galleria l´Atticossa seisoi näyttelyn ajan kaksitoista hevosta liekaan sidottuina. Hevoset edustivat luontoa ja menneisyyttä, galleriatila ihmisten luomaa kulttuuria ja nykyisyyttä. (Dempsey 2008, 268)”

Sivu 36: "Jana Sterbak teki vuonna 1987 puettavan taiteen ja kuvanveiston rajamaille sijoittuvan lihapuvun, teoksen nimeltä Vanitas: Fresh Dress for an Albino Anorectic. Hihaton, pääntieltä avara mekko oli neulottu 30 kilosta pihviä. Näyttelyn aikana mallin ylle puettu suolattu lihapuku muutti ilman vaikutuksesta väriä ja lopulta kuivui ja kutistui. (Collins 2007, 309)“

Doug Aitken – migration 303 Walkthrough 2008 from Doug Aitken Workshop on Vimeo.

Sivu 44: ” On teoksia, joissa eläimen elinympäristöä tai olemista muokataan hetkellisesti, mutta jossa sitä ei altisteta esimerkiksi olemaan objekti taideyleisön silmien edessä. Tällaisia teoksia ovat esimerkiksi Doug Aitkenin motellissa kuvaama videoteos Migration, jossa kukin eläin viettää omassa huoneessaan kuvauksen ajan. Hevonen seisoo rauhallisesti paikoillaan, härkä repii irtaimistoa ja majava kylpee ammeessa.“

Sivu 55: "Yllättävän suuri joukko eläintaiteesta löytää temaattisen sukulaisuuden 1600-luvun vanitas- ja memento mori teemasta. Niin Jana Sterbakin lihapuku ”Vanitas: Fresh Dress for an Albino Anorectic” kuin Damien Hirstin formaldehydiin säilötyt eläimet voidaan taidehistoriallisessa kontekstissa rinnastaa barokin vanitas teemaan, mikä tuo tulkintaan mukaan omat esteettiset diskurssinsa. Myös Tarja Pitkänen-Walter teoksissa memento mori punoutuu yhteen taiteilijan maailmantapahtumien edessä kokemien järkytysten kanssa (Pitkänen-Walter 26). Vanitas- ja memento mori teema toteutuu nykytaiteessa viittauksilla, joiden symboliikan merkitys lainataan suoraan historiasta, mutta joiden muoto haetaan installaatioille ja nykyveistoksille tyypillisestä kolmiulotteisten objektien maailmasta.”

Sivu 73: "Purge-performanssissaan taiteilija pääsi tutkimaan aihetta käytännössä. Teoksessaan [Nastja Säde] Rönkkö pohti sosiaalisia normeja ja rajoja sekä niiden rikkomista tai venyttämistä. Performanssissaan hän hienovaraisesti puhdisti itsensä ja hevosensa ajatuksista, tapahtumista ja normeista riisumalla ja harjaamalla ratsukon. Performanssi sai uuden sävyn, kun Rönkkö toisti sen vietettyään kuukauden villihevosten pelastuskeskuksessa Yhdysvalloissa. Tutustuminen villihevosiin ja hevoskuiskaajien käyttämään hevosmiestaitoon teki taiteilijaan vaikutuksen ja syvensi hänen omaa ymmärrystään hevosista. Purgen jälkimmäistä versiota taiteilija kuvasi kokemuksena erilaiselta, koska pystyi kommunikoimaan hevosen kanssa paremmin sen omalla kielellä. (Rönkkö 2012)“

Sivu 97: "Eläintaiteen kohdalla suurin kysymys kuuluu, onko eläinten kaikenlainen käyttö taiteessa turhaa hyväksikäyttöä? Jos eläimen käytöstä ei luovuta taiteen parissa täysin, niin mikä voidaan laskea niiden tarpeelliseksi ja välttämättömäksi käytöksi? Äärimmilleen vietynä eläinten käytöstä luopuminen taiteessa ja sen käytössä tarkoittaa taiteilijoille ja taiteen vastaanottajille suuria muutoksia: aineistosta pois rajaamani eläinperäiset tuotteet muodostavat oman käytöstä jätettävän saarekkeensa. Sekä eläinperäisiä tuotteita että eläimiä käytetään eri muodoissa taiteen nimissä esimerkiksi elokuvaproduktion catering-tarjoiluissa, teatteripuvustuksissa ja performanssien maskeerauksissa. Lista on loputon.”