Posted on

Hevoslinja: Alkeiskurssit Malminkartanossa

Featured Video Play Icon

Pietari läksi kanssani ratsastuksen alkeiskursseille Kaarelan ratsastustalle. Olemme ryhmämme vanhimmat ratsastajat. Oli täysikuu kun nousimme ratsatimme Malminkartanossa, Mätäjoen ja Jätemäen katveeseen kätketyillä ratsatustalleilla.

Tallit sijaitsevat joen mutkassa kaukana juna-asemalta. Leikin samoissa metsissä lapsena kun asuin radan varrella Parivaljakontiellä. Maltsu on tyypillinen lähiö, joka huomioidaan mediassa vain kun jotain ikävää tapahtuu. Ympäristö on vehmasta. Kuulemma vielä -70 luvulla Maltsuun junaillessa saattoi nähdä lehmiä ja traktoreita.

Harjoittelu oli vaikeaa sillä pakkasta oli reilusti yli -10 astetta. Sormet jäätyivät ja tuntuma hevosesta jäi heikoksi. Harjoittelimme pysähtymistä, kääntymistä ja hevosen taluttamista. Kääntymisiä ja pysähdyksiä säädeltiin (maneesin) aidatun ratsastuskentän laidoilla olevilla kirjain merkeillä.

Viimekerran vaellusratsastusten sijaan painopiste oli pienissä painopisteen muutoksissa ja ryhdissä. Hevosen äärellä pitää hengittää rauhallisesti. Satulassa täytyy oppia tunnistamaan oman kehonsa painopisteet. Olkapäiden, lantion ja nilkkojen on oltava samassa linjassa. Tuli mieleen, että ratsastaminen on Taijin kaltaista kehon ja mielen hallintaa edistävää harjoittelua. Samaa ryhdikästä seisontaa käytetään taiji lisäksi joidenkin kontakti-improvisaatio harjoitteiden alkuasuntona.

Kun kääntää hevosta pitää itse katsoa siihen suuntaa mihin haluaa mennä.. Katseen myötä ratsastajan keho jännittyy jolloin hevonen ymmärtää paremmin mitä siltä pyydetään.

Taiji ja ratsastus ovat kiinnostava vertailukohta. Hevosen kanssa työskentely tapahtuu näemmä pitkälti eläimen vasemmalta puolelta. Perinne on lähtöisin antiikin sota-ajoista. Pysyessä ratsun vasemmalla puolella tätä voi suojatan kilvellä, jota pidettiin vasemassa kädessä ja vyötäröllä oleva miekka nousee mukana paremmin noustessa ratsaille vasemmalta puolelta (Käytäntö on näemmä vakiintunut jo 400eaa. Aiheesta saattaa löytyä sisää tietoja Xenophonin Hevostaito opuksesta, johon olen tutustumassa). Yhtälailla; Taijin eri liikesarjat pohjaavat vanhaan taistelulaijiin – Käsien rauhalliset ojennukset ovat torjuntasarjoja.

Posted on

Hevoslinja: Ala-arkkitehdit

Posted on

Hevoslinja: Ensimmäinen ratsastusreissu

Featured Video Play Icon

Ensimmäinen ratsastusreissu toteutui 29.12.2013 ja toinen kierros 5.1.2014. Molempina kertoina ratsastukseen osallistuivat myös Pietari ja Hanna. Hanna on veteraani-hevostyttö ja opastanut minua ratsastamisen aloittamisessa. Pietari on veroiseni noviisi ja on päättänyt seurata Hevoslinjan kehittymistä opetellen samassa itse ratsastamaan.

Kävimme tapaamassa Hannan vanhoja hevos-ystäviä Mitzun Issikkatalleilla ja saimme 2x2tuntia yksityisopetusta Lettu Kososelta. Ratsastimme Islanninhevosilla maisemoiduissa sorakuopissa. Kuljimme issikoille ominaista tölttiä, ravasimme ja pääsimme lopulta laukkaamaan.

Ekakerta hevosen selässä oli arkinen kokemus. Moottoripyörän selässä on paljon jännittävämpää. Hevosen harjaaminen kuumotti enemmän kuin ratsastaminen. Issikat ovat pieniä ja niiden käynti on kuulemma verrattain tasaista. Ensimmäiset metrit tölttiä olivat vaikeita, sillä hyppelehdin satulassa mutta lopulta laukkakin tuntui vaarattomalta.

Oli hankalaa saada hevonen tottelemaan.. Molemmat hevoset halusivat mielummin kävellä kuin juosta.

Hevoset suhtautuivat minuun ammattimaisella välinpitämättömyydellä.. Ne hoisivat työnsä ja välttelivät konflikteja. Lettu kertoi hevosten luonteesta yleisellä tasolla. Ydinajatuksena on, että ne haluavat syödä ja nukkua. Hevosten loputonta ruokahalua korostettiin moneen otteeseen.. Mutta en kiusallani halua uskoa että ruokahalu on eläimen määrittävin luonne. Se vaikuttaa vähättelyltä.

Jouduimme matkustamaan talleille autolla. Tulemme jatkamaan ratsastamista Pietarin kanssa Kaarelan ratsutalleilla Malminkartanossa jonne pääsee lähijunalla. Alkeiskurssia on kymmenen tuntia.

Jessen kanssa olemme suunnitelleet raveihin lähtemistä

Posted on

[Fi | En] Esittelyssä Bellinin Akatemian tuore dosentti! | Presenting the New Adjunct Professor of Bellini’s Academy!

After a long discussion we’ve agreed that I’ll assume a position as an Adjunct Professor in Bellini’s Academy. We haven’t set a duration for the work and I’ve yet to accept any teaching. The title is anyway fancy and a nice gesture to acknowledge the quality of my work. As I except my first students and start researching in the Academias framework I’ll learn how the title really tastes like.

Keskustelun päätteeksi olemme sopineet, että vastaanotan dosentuurin Bellinin Akatemiasta. Dosentuurin kestosta ei erikseen vielä keskusteltu enkä ole vielä vastaanottanut opetustehtäviä. Titteli on kuitenkin hieno ja mukava osoitus työn laadusta. Katsotaan miltä se maistuu kunhan vastaanotan ensimmäisiä opetustehtäviä ja käyn tutkimustyöhön.

Posted on

[Fi] Viivi eroaa Wagnerista

Viivi istuu väsyneenä keittiössä. Päätös on kypsynyt mielessä pitkään. Hän parahtaa itkuun ja lohduttautuu nojautumalla koleaa jääkaappia vasten. Wagner astuu keittiöön ja katsoo Viiviä huolestuneesti.

– “Väistä itkupilli. Vaikeutat kaljan hakemista”. Tämä sanoo ilkikurisesti. Viivi siirtyy, nojautuu olkapäät kourulla tiskipöytään ja pudistaa päätään.

– “Voi vittu Wagner. Voi vittu. Anteeksi vaan”.

– “Viivi. Älä sure. Saat anteeksi, että kalja on loppu”.

Normaalisti Viivia naurattaisi mutta tänään vitsi tuntuu niin laskelmoidulta ettei tämä jaksa edes kääntää päätään. Wagnerin henki haisee.

– “Mä haluan erota”. Viivin ääni ei värise. “Sä olet sadisti enkä mä ole sun äiti. Muutat pois tästä kodista”.

– “No haista säkin vittu. Mitä vitun tuuliajoa tää on? Mä vaan olen hakemassa kaljaa kulta; en haastamassa riitaa”.

– “Lopeta.. Mä oon tosissani. Mä en ole mikään vitun flipperi”. Viivi kääntyy ja törkkää etusormella Wagnerin rasvaista pielusta. Wagnerin pinkeän nahka punertaa ja tätä röyhtäyttää. “Mä olen tosissani. Sä muutat heti täältä ja irtisanon tän kämpän”.

– “No mikä sulla nyt on? Johtuuko tää siitä että mä söin sun tofut?” Wagner ottaa steppiaskeleen ja elehtii kuin broadway revyyssä. “Anteeksi Viivi, mä luulin sitä hiivapalaksi”.

– “Miksi sä olisit syönyt hiivaa?”. Viivi tuhahtaa.

– “Söin myös mallasta ja ohraa.. Yritin käyttää olutta omassa mahassa”. Wagner popahtaa hilpeästi ja käy halaamaan.. Nainen suo sian puristautua reittään vasten; tänään ällötys kasvattaa päättäväisyyttä.

– “Mä soitan sulle taksin ja maksan sen. Mee vaikka emosi luokse. Saat päättää. Mä annan kuskille satasen. En sulle ettet juo ja sitten painut vittuun”.

– “Älä hätiköi. Mennään sänkyyn ja puhutaan”. Wagner katsoo ylös ja nostaa otettaan reittä pitkin. “Tää on taas tätä.. Tätä aikaa kukaude.. Eiku siis syksystä”. Hän sanoo imelästi.

– “[…] Saisinko taksin.. Kyllä. 928.. Ok. Ollaan ovella vastassa”. Viivi sanoo, työntää Wagnerin sorkat syrjään ja sulkee puhelimen. “Ei sun kanssa voi puhua. Sä vaan vitsailet ja irvailet ja tässä on mennyt aikansa ja nyt se on loppu”.

– “Älä itke Viivi. Mä en enää koskaan syö sun tofuja. Johtuuko tää siitä naapurista?”

– “EI. Ei kuule johdu. Mä olen yrittänyt puhua sulle tästä jo yli vuoden mutta sä aina kikkailet tiesi ulos. Tää ei oo enää hauskaa. Kyllä mä tiedän että sä tiedät. Nyt se loppuu. Puhutaan kun tää on ohi. Mä lähden ulkomaille ja irtisanon kämpän.”.

Wagner kävelee alas pimeässä.. Kadun koleus tunkee rappuun. Kainalossa myssykään taiteltuna lempi viltti, vajaa sixpakki ja seinäkalenteri. Viivi kulkee reippaat kymmenen porrasta edellä. Sillä on kädet puuskassa. “Pelkät sukat jalassa.. Se vilustuu”. Wagner ajattelee. Viivi kumartuu taksin ikkunaan ja puhuu kuskille.. Wagner vilkaisee keikistelevää pyllyä muttei hymyile. Viivi hymyilee kuskille. “Vitun huora” Wagner ajattelee istuessaan nahkapenkille. Rapun ovi narahtaa kiinni, käytävän valot syttyvät mutta Viiviä ei näy.

– “Suorinta tietä Dynkkyyn.. Haastan sut inkkaripokerissa. Voittaja saa ämmältä pöllityt perintökorut”. Wagner tuhahtaa ja nostaa nyytistä Viivin korurasian.