[Fi] fifi.voima.fi: Kallion kuriositeettikabinetti

Kirjoitus on julkaistu alunperin fifi.voima.fi verkkosivuilla. Kirjoituksen asun tarkisti ja viimeisteli toimitus.

Kalliossa toimii kaupunkilaisille avoin toimintakeskus, jossa voi tavata kollegoita, tarkistaa sähköpostit, lukea lehdet ja inspiroituessaan osallistua vaikka luovan kirjoittamisen kurssille. Tilassa toimii edullisista leivonnaistaan tunnettu kahvila ja kokoontumistilat saa vuokrata kokouskäyttöön nimellistä summaa vastaan. Tilojen myötä aukeaa myös pääsy säännöllisesti vaihtuviin nykytaidenäyttelyihin.

Kyse ei ole Made in Kalliosta, ei Hub Helsingistä eikä Mushrooming-verkostoon kuuluvasta kaupunkiaktiivien kollektiivisesta avokonttorista. Puhe on näiden edeltäjästä ja aatteellisesta rinnakkais-organisaatiosta: Kansalaisten päihteettömästä kohtaamispaikasta Elokolosta.

Loppuvuodesta 2011 Kallion Elokolon kyljessä avattiin “Kallio Kunsthalle” -galleriatila. Kunsthallen tilat ovat aikaisemmin toimineet Elokolon projektihuoneistona ja mikäli sen Kunsthallessa ei ole näyttelyvalvojaa paikalla, pääsee galleriatilaan ainoastaan pyytämällä avaimet (ja näiden myötä henkilökohtaisen oppaan) Elokolon kahvilasta.

Kunstallen toiminta vaikuttaa kaikin puolin kytketyltä Elokolon toimintaan ja palveluihin. Sen on perustanut lähistöllä asuva taiteilija Petri Saarikko yhdessä nimekkään työryhmän kanssa. Kunsthallen yhteistyökumppanina toimii myös vuonna 2001 perustettu Helsingin Optimistit ry, joka edistää sarallaan päihteetöntä elämäntapaa.

Valistuksellinen päihdetyö ja nykytaide ovat uudelleen löytäneet toisensa Kallion toisella linjalla. Yhdistelmä on johdonmukainen, sillä taidetta sekä päihdetyötä rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen kautta, mahdollisesti samoista motiiveista.

Taiteilijajohtoinen organisaatio on tässä yhteydessä lunastanut paikkansa osana hyvinvointiyhteiskunnan palvelurakenteita. Vastaavien kytköksien pelätään usein laimentavan taiteilijoiden asemaa yhteiskunnan autonomisena kriitikkona. Tämä esimerkki todistaa, että nykytaiteilijat voivat huoleti osallistua hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseen menettämättä särmäänsä.

Myös Elokolon aktiivit ovat osaltaan edistäneet Kunsthallen käynnistämistä. Tilan toiminnan ohjaajan Markku Heino kertoo, että motiivina tukea gallerian perustamista on ollut halu auttaa nuoria taiteilijoita tarjoamalla näyttelytilaa. Elokoloissa on ajansaatossa järjestetty myös monenlaisia taideterapiapalveluita, joten organisaatiolla on käytännön kokemusta siitä, mitä hyötyjä taiteen tukemisesta voi olla.

Kunsthallen “taiteellista vapaaehtoistyötä” johtava Saarikko on työryhmineen koonnut nimellisesti Kallion Elokoloon keskittyneen retrospektiivisen näyttelyn. Näyttelytila on muutettu kuriositeettikabinetiksi, jonka esineistö on kerätty Elokolon varastoista.

Esillepano antaa käsityksen Elokolon toiminnasta ja paljastaa minkälaisia ponnistuksia katutason yhdistystoiminnan pyörittäminen vaatii. Nokkelaan ripustukseen on ripoteltu kriittistä taidemakua hiveleviä jäyniä.

Näyttelyn keskiössä ovat yhdistyksen tiedotustyö, kuva-arkistot ja julkaisut. Laajemmin näyttely tarkastelee koko Elämäntapaliito ry:n toimintaa vuosina 1991–2011, ennen sen fuusioitumista Ehyt ry:hyn.

Näyttely on varmasti hyödyllinen kokemus Elokolon perustajille ja aktiiveille, sillä se myötä perinteikästä toimintaa voi tarkastella ulkopuolisen silmin. Samalla näyttely toimii historiallisena esityksenä Elokolojen historiasta ja työn merkityksestä, jota kelpaa esitellä sidosryhmille.

Kokonaisuuden myötä pääsee tutustumaan myös Kallion historiaa ja muuhun päihdetyöhön liittyvään kansalaistoimintaan, kuten 17. lokakuuta järjestettävään Asunnottomien yö -tapahtumaan.

Esille on nostettu ilmeisesti kaikki arkiston kiinnostavimmat tavarat, mistä johtuen kokonaisuus on kirjava. Yksittäisiin esineisiin liittyy tarinoita, joita Elokolon porukka mielellään valottaa. Elokolon porukka esittäytyy näyttelyn rinnalla elävänä kirjastona.

Kokonaisuutena näyttely tekee sentimentaalisen tulkinnan “vanhasta ja aidosta”, katoavasta Kalliosta. Mikäli harkinnassa on asunnon ostaminen Kalliosta, mutta halajaa vielä haistella sen aitoa fiilistä, täytyy näyttelyssä ehdottomasti käydä näyttäytymässä.

Kallion jälkeen näyttely lähtee kiertämään eri Elokoloja pitkin Suomea.

_______________

Kokokansan olohuoneet

Ensimmäinen Elokolo avattiin Kalliossa vuonna 1991, josta alkaen paikka on toiminut aktiivisesti ennaltaehkäisevän päihdetyön saralla. Pian avaamisen jälkeen samaa toimintamallia ja nimeä hyödyntäviä tiloja käynnistettiin Elämäntapaliitto ry:n toimesta ympäri Suomen. Tilat on tituleerattu “kokokansan olohuoneiksi”.

Kokoontumisen lisäksi ne mahdollistavat monenlaisen harrastustoiminnan. Nykyään Elokoloja pyörittää Ehyt ry yhdessä paikallisten jäsenjärjestöjensä kanssa. Kaikkiaan vastaavia keskuksia toimii maanlaajuisesti 25. Ehyt ry perustettiin 2011, kun ennaltaehkäisevään päihdetyöhön ja terveisiin elämäntapoihin erikoistuneet kansalaisjärjestöt Elämäntapaliitto ry, Terveys-Hälsan ry sekä Elämä On Parasta Huumetta ry yhdistivät toimintaansa.

Fuusiolla pyrittiin siihen, että ruohonjuuritason päihdetyön kentältä saataisiin karsittua päällekkäisiä projekteja ja jäsenmäärältään suurempi organisaatio saavuttaisi enemmän poliittista vaikutusvaltaa. Kattojärjestöön on sittemmin liittynyt jäseniksi lähes sata eri yhdistystä.

Uudelleenorganisoitumisen myötä järjestöt tekivät myös pesäeroa vanhoista vasemmistolaisista työväen raittiusliikkeistä. Raittiuden ja työväen aatteen julistamisen sijaan, yhdistys haluaa “edistää yhteiskunnallista keskustelua päihteisiin liittyvistä kysymyksistä”.

Järjestön aatteena on, että “kaikilla ihmisillä on oikeus saada terveyteensä, sosiaaliseen toimintakykyynsä ja hyvinvointiinsa vaikuttavaa tietoa, tukea ja apua riippumatta elämäntilanteesta tai henkilökohtaisista valinnoista”. Ehyt ry:n toiminta on kirjavaa. Se koordinoi esimerkiksi tupakoinnin vastaisia kampanjoita ja julkaisee omaa lehteään. Yhdistyksen vaikutus suomalaiseen arkeen näkyy parhaiten kaduilla.

Sen tarpeellisuudesta kertoo, että 2006 Elokoloissa vieraili kaikkiaan 150 000 kävijää. Elokolot ovat syrjäytymisen ehkäisyn erityisasiantuntijaorganisaatioita.

Kallio Kunsthalle esittää: ELOKOLO 18.10. asti, Toinen linja 31. Päivittäiset näyttelyvierailut Elokolosta (15 metriä ovesta vasemmalle). Avoinna joka päivä 9–15. www.kalliokunsthalle.fi

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa kuvataiteiden maisteriohjelmassa.

[Fi] Näin omistan taidetta. | 2# Pekka Ruuska – “Epäile kaikkea.” (2010)

Featured Video Play Icon

Pekka Ruuskan työ “Epäile kaikkea” (2010) edustaa replikaatioihin, pastisseihin ja jäljennöksiin erikoistuneessa Ore.e Refineriesin Meta- kokoelmassa esimerkkiä digitaalisen kuvankäsittelyn ja tulostuslaitteiden käytöstä.

Ruuska on hyödyntänyt “Epäile kaikkea” teoksen valmistuksessa Hämeenkyröläisen tulostuspalveluihin erikoistuneen yrityksen ammattitaitoa. Työssä on käytetty mustesuihkutulostinta, mutta paperin sijaan kuva on tuostettu kullatulle tekstiilille. Taiteilija on ehostanut tulostetta öljyväreillä. Kuva esittää taiteilijan isää, joka on soinnustautunut pohjalaisuuteen klisheisesti liitettyyn jussipaitaan ja varustaunut haulikolla. Jämsäläisen isän pää on korvattu Ranskaisen filosofi Rene Decartesin kasvoila.

Decarteksen kuvan kuuluu Pariisin Louvren kokoelmiin ja sen on maalannut Hollantilainen Frans Hals vuosien 1649-1700 välillä. Decartes oli filosofiselta suuntaukseltaan rationalisti, joka pyrki epäilemään kaikkea mahdollista. Filosofin ympärille muodostui ns. Kartesiolaisen koulukunta, jonka johtoajatus voidaan yksinkertaistaa muotoon: Ihmisen ruumis ja sielu ovat erillään eikä näiden välillä ole rehellistä suhdetta. Tätä ajattelua kuvitetaan usein kamera obscurasta metaforalla, jonka mukaan ihminen nähdään oman päänsä vankina ns. “Haamuna koneessa”.

Työ on valmistettu vartavasten Tamperelaiseessa Villa Macin museo-galleriassa 2009 toteutettua näyttelyä varten. Villa Mac tunnettiin yksityisestä nykytaiteen kokoelmastaan, joita hallinnoivat Raija Weckman ja Antti Salovaara. Kokoelmat perustuivat mm. Salovaaran omistaman AS Holding Oy:n sekä Suomen Nauhatehdas Oy:n taidehankintoihin. Villa Mac perustettiin 2001 ja sen toiminta lakkautettiin 2012. Lakkautuksen alla kokoelmia realisoitiin. Paikka tunnettiin hienostuneena ja konservatiivisena, ylevän nykytaiteen näytämönä. Kokoelmat eivät sisältäneet kriittiseksi nykytaiteeksi miellettyjä teoksia.

Performanssitaiteellisen toiminnan lisäksi, Ruuska tunnetaan hyvin kulttuurialan yrittäjänä sekä taidetapahtumien tuottajana ja kuraattorina. Hänen osallistumistaan nykytaide-tapahtumiin määrittää “yritys ymmärtää kuinka asiat toimii”. Tämän valossa Ruuska on tutkinut mm. Uskonnollisten kulttijärjestöjen toimintaa, tehden rinnastuksia kulttien ja taidemarkkinoiden sekä taideyliopistojen toimintalogiikkojen välille. Käyttämällä “Epäile kaikkea” teoksen valmistuksessa yleviä materiaaleja ja hienostunutta kehystystä, Ruuska on pyrkinyt manipuloimaan teoksen arvoa taidemarkkinoilla. Myös teoksen esittämisympäristö palveli samaa motiivia.

HUOM: Teos saapui Ore.e Jalostamoiden Meta- kokoelmaan huonossa kunnossa. Tulosteen värjäys oli jo haalistumaan päin ja taiteilijan käyttämä kehystysratkaisu oli puutteellinen. Ennen siirtämistä kokoelmaan teokselle tehtiin kattava kunto tarkistus, jonka myötä kehyksen osat, ja kankaan kiinnitysosat vaihdettiin happovapasiin materiaaleihin. Työ suojattiin UV-valon kulkua ehkäisevällä, museo-alan standardit täyttävällä lasituksella.