TRANS-MARS: Matkapäiväkirja 77-75 päivät

Jo useammat ohikulkijat ovat kysyneet nimikirjoitusta ja taas eräs rouva tuli tuomaan suklaapatukan matkaevääksi. On yllättävää minkälaisia reaktioita tämä hanke nostattaa… Kuulemma Pirkkalassa on lyöty vetoa siitä, jaksanko loppuun asti.

Juhannuksena on todella kolkkoa kävellä yksin kaupungissa. Aattona sain kaksi ruusua. Eräs mies pysähtyi polkupyöränsä selästä ja luki minulle Edith Södergranin runon “Ruusu”. Salaperäisestä sattumasta muutaman minuutin tapahtuman perästä tuntematon rouva tuli paikalle ojentaen punaisen juhannusruusun. Myös runoileva mies palasi ja tämä myös toi mukanaan ruusun, tälläkertaa keltaisen. Se sopi tunnelmaani.

Lähempänä päivän loppua muuan mies nousi pyörältään ja sanoi:

– Ojennan sinulle Finlandia-palkinnon! Vaikka et ryyppyä ottaiskaan.

Näin sujauttaen käteeni pienen Finlandia-vodkapullon.

TRANS-MARS: Matkapäiväkirja 80-77 päivät

Eräs mies tuli luokseni ja ojensi lapun johon oli kirjoitettu:

“Tavoitteeton, toimeton toiveajattelu tuo toivottomuuden, Sinulla on tavoite! – Reiska K.”

Mietelause oli kuulemma tullut mieleen muutamia vuosia sitten. Viiden T:n lause. Sen viisastuttamana kannattaa suunnitella miten toteuttaa unelmansa. Kävellessä on aikaa hautoa juonia.

Tuomiokirkonkadun Stockmannin tavaratalon nimikyltin S-kirjaimen yläkoukerossa taitaa olla varpusten pesä. Näin kuinka sinne pyrähti lintu, joka oli kaapannut hyönteisen lennosta. Vastaavia pieniä, päivittäin toistuvia ilmiöitä paljastuu hitaasti oman malttamattomuuden nujertuessa. Sama kävely kiinnostaisi tehdä jonkin toisenkin kaupungin ympäristössä. Tuntuu, että päivittäin kulkee syvemmälle kaupungin ilmapiiriin.

TRANS-MARS: Matkapäiväkirja 83-80 päivät

Säät on hyvät. Päivässä on vain muutama tunti jolloin aurinko porottaa suoraan kohti. Lihaksistokin on tottunut rasitukseen. Lonkka joutui lujille kun käännyin liian terävästi. Nyt liikeradat on korjattu.

Eräs rouva tuli paikalle kolmen lapsen kanssa. Hän kysyi:

– Tiedätkö mitä minulle tulee mieleen kun katson sinua? Missä liikutaan samalla tavalla?

– Ööh. Eläintarhassa.. Häkissä?

– Juu. Häkissä. Mutta minä puhun vankilasta. Pinochetin aikaan meitä oli tuhansia vangittuna ja häkeissä liikuttiin juuri samoin. Edes ja takaisin.

– Se oli varmasti raskasta.

– Oli. Mutta pahat asiat unohdetaan!

Sitten rouvan poika kertoi Alien versus Predatorin juonen juurta jaksaen. Tämän veli säesti. Puhuessaan he liikuivat kanssani samassa tahdissa.

Muuan nuoripari tarjosi jäätelön ja kysyi kyllästyttääkö sama maisema päivästä toiseen. Asiaa mietittyäni tulee mieleen, että tavallaan se maisema missä kävelen vaihtuu sitä mukaan kun ihmiset kävelykadulla virtaa ohi. Vastaan tulee kokoajan uusia naamoja niinkuin millatahansa matkalla.

TRANS-MARS: Matkapäiväkirja 85-83 päivät

Ensimmäiset kilometrit on poljettu vaihtelevissa sääolosuhteissa. Olo on reipas ja iltaisin tulee uni nopeasti silmään. Pohkeet ovat kipeinä. Venyttely tekee hyvää koko keholle, päivittäinen esiintyminen nostaa niskaan jännityksiä.

Tampereleiset suhtautuvat hankkeeseen positiivisesti. Useimmat kannustavat ja yksi tyttö kosi. Stockmannin henkilökunta kurkkii tavaratalon näyteikkunoiden takaa ja ympäristössä työskentelevät tulevat ulos toimistoista jalustan viereisille penkeille syömään eväitään. Eniten kävelykadulla vaikuttaa liikkuvan eläkeläisiä.

Olen innostunut näkemään, mikä kaupungin kuvassa on pysyvää! Pari naamaa jo tunnistan.

kanjoni.avi
Tältä Mars näyttää siltä seudulta, jolta lähdin matkaan. Aurinko porottaa kauniisti.
Videon on laatinut Mikko Suominen ja se on tehty mars3d-ohjelmalla josta saa lisätietoja: www.mars3d.co.uk\readme.html

2-Kanjoninkuoppa.avi
Tässä on satelliittilähikuva lähtökohdasta. Kuva on noin 2 kilometrin levyinen. NASA/JPL/Malin Space Science Systems/ www.msss.com.