Hevoslinja -projekti huipentuu siihen, että ratsastamme Turkuun (ja takaisin). Matkan on suunniteltu alkavan 11.8 ja n.30km päivämatkoja kulkien saavutamme Turun viimeistään 19.8, jolloin New Performance -festivaali vastaanottaa meidät. Ratsastimme viikonloppuna ensimmäisen etapin 35.8km Etelä-Espoon ratsastuskoululta, Pippurin talleille Kirkkonummelle, josta matka jatkuu elokuussa.
Ensimmäiselle etapille osallistuivat Toivottu Poika, Lare, Hanna, Jesse ja minä. Pietarin piti tulla matkaan mutta tämä sairastui juuri ennen lähtöä. Reitti oli kartoitettu Kirkkonummen puolelta Hannan ja Pietarin toimesta. Kartoitin itse Espoonlahden puolen. Pidin tätä kaikkein haastavimpana ympäristönä. Kaikki onnistui hyvin ja kotitalleilleen palautuneet hevoset ovat virkeitä sekä hyvinvoivia (Ihmiset mustelmilla ja krampeissa).
Ryhmässä oli kolme roolia. Kaksi toimi hevosten kanssa ja kolmas kulki ratsukkojen rinnalla, vastaten suunnistamisesta ja tarpeiden kantamisesta. Alkumatkasta ratsukkojen rinnalla mentiin kävellen, loppumatkasta polkupyörällä. Roolit vuorottelivat, mutta vuorottelujärjestely ei pelannut kunnolla. Ongelmana oli tarpeiden suuri taakka ja katupyörän vaikea pyöräilyasento. Pitkillä tieosuuksilla (Porkkalantiellä, Kabanovintiellä) pyörällä kuljettiin ratsukkojen perässä ja ohjattiin liikennettä hiljentämään. Metsäreiteillä pyörällä kuljettiin ratsukkojen edellä kannustaen hevosia hämärien mutkien ja puistikoiden läpi.
Hevoset leimaantuivat edellä kulkevaan suunnistajaan mikä helpotti Espoonlahden läpi ratsastamista. Toivottu Poika kulki valtaosin edellä ja Lare perässä.. Myöhemmin kun Larea talutettiin pitkien tieosuuksien piennarta Poika seurasi tätä nätisti. Hevosia ei tarvinnut taluttaa kovin monissa kohdissa (Pisin yksittäinen talutusvaihe oli Laren osalta n.7km pituinen). Matkalle mahtui raveja ja laukkoja. Alkumatkassa ravien tavoite oli rentouttaa hevosia.. Puolimatkan laukat toimivat vaihteluna. Loppumatkasta kaikki olivat väsyneitä.
Reissun vaikein osuus oli karja-aidan ylittäminen. Ensimmäisellä aidalla Lare uskaltautui yli loikkaamalla kaura-astialle. Hanna jäi aavistuksen hypyn töytäisemäksi, kaatui ja sai ikävät mustelmat. Toinen karja-aita este kuitattiin siirtämällä aitaparrua. Matkan pahin tapaturma oli kaatuminen polkupyörällä. Isoin ongelma Toivotun Pojan kenkien kuluminen. Pippurin talleille päästyämme takakenkä oli kulunut tinapaperin näköiseksi ruttanaksi. Ärsyttävintä oli, että Toivottu Poika kerjäsi huomiota aina kun pysähdyttiin. Liikkuessa tämä toimi varmasti.
Kuvassa ryhmä rampaa karja-aidan tienoolla.
Vasen takakenkä kulutuksella. Asfalttiosuudet ja tienreunan kaltevuus kulutti raudan puhki. Ulkolaidan kuluminen johtuu hevosen askelluksesta.
Itse ratsastin vain viitisen kilometriä. Jesse ja Hanna ratsastivat enemmän mutta en silti koe ratsastaneeni heitä vähemmän. Suunnistajan roolissa oli yhtälailla osa ryhmää ja varsinkin kaupunkialueella, missä eläimet olivat erittäin leimaantuneita – Suhde hevosiin oli vuorovaikutteinen. Harmiksi matka jäi aikalailla kuvaamatta.. Reitin varrella oli kauniita polkuja, pellon pientareita ja oivaltavia tilanteita mutta näistä ei jäänyt juuri ollenkaan kuvia. Koko matkan piti keskittyä taivaltamiseen.
Noudatimme alkuperäistä reittisuunnitelmaa miltei joka käännöksessä, pari alikulkusiltaa kierrettiin. Kulkemamme reitti tallentui gps laitteiden avulla erittäin tarkasti. Kokonaismatka-aikamme oli 9h 30min. Josta liikkuen käytettiin 8m 47min (Tämä tilasto on harhaanjohtava, sillä myös taukopaikoilla pyörimiset lasketaan liikkumiseksi. Myös Laren johdateleminen karja-aitojen yli vei tunnin). Matkan keskinopeus on laskurin mukaan 4.08km/h mutta tähän nopeuteen lasketaan myös tauoilla löntystely ja karja-aidalla häsääminen. Arvioni on, että hevosten kanssa liikkuessa matkanopeus oli 5-6km tunnissa.
Tarkat matka-ajat ja kuljettu reitti on tarkasteltavissa googlen kartassa. Alkuperäistiedoston voi myös ladata ja tutkia kotikoneella.
Perillä hevoset pääsivät laiduntamaan Pippurin talleilla. Ympäristö oli herkullinen. Ryhmän majoitus ja vastaanotto oli ensiluokkainen. Aamulla ratsastelimme hevoset vetreiksi ja kuljetimme ne trailerilla takaisin Espooseen. Kuljettajana toimi Raita Virkkunen.
Tulevaan Turku matkaan on tästälaskien kuukausi. Kenraaliharjoitus oli opettava. Erityisin tunne oli tasavertainen suhde eläimiin. Luottamus syntyi riippumatta oliko hevosen selässä, edessä rinnalla vai perässä. Kaikki seurasivat etäisyyksiä ja tarkastelivat toistensa kuntoa. Kun kaaduin pyörällä hevonen oli ensimmäinen joka huolestui. Hevosten kanssa voi olla monin tavoin ja ne kaikki tavat ovat oikeita.
