Ratsastaminen ei tunnu ratsastamiselta kun kulkee Hevoslinjaa.

Hevoslinja -projekti huipentuu siihen, että ratsastamme Turkuun (ja takaisin). Matkan on suunniteltu alkavan 11.8 ja n.30km päivämatkoja kulkien saavutamme Turun viimeistään 19.8, jolloin New Performance -festivaali vastaanottaa meidät. Ratsastimme viikonloppuna ensimmäisen etapin 35.8km Etelä-Espoon ratsastuskoululta, Pippurin talleille Kirkkonummelle, josta matka jatkuu elokuussa.image

Ensimmäiselle etapille osallistuivat Toivottu Poika, Lare, Hanna, Jesse ja minä. Pietarin piti tulla matkaan mutta tämä sairastui juuri ennen lähtöä. Reitti oli kartoitettu Kirkkonummen puolelta Hannan ja Pietarin toimesta. Kartoitin itse Espoonlahden puolen. Pidin tätä kaikkein haastavimpana ympäristönä. Kaikki onnistui hyvin ja kotitalleilleen palautuneet hevoset ovat virkeitä sekä hyvinvoivia (Ihmiset mustelmilla ja krampeissa).

Ryhmässä oli kolme roolia. Kaksi toimi hevosten kanssa ja kolmas kulki ratsukkojen rinnalla, vastaten suunnistamisesta ja tarpeiden kantamisesta. Alkumatkasta ratsukkojen rinnalla mentiin kävellen, loppumatkasta polkupyörällä. Roolit vuorottelivat, mutta vuorottelujärjestely ei pelannut kunnolla. Ongelmana oli tarpeiden suuri taakka ja katupyörän vaikea pyöräilyasento. Pitkillä tieosuuksilla (Porkkalantiellä, Kabanovintiellä) pyörällä kuljettiin ratsukkojen perässä ja ohjattiin liikennettä hiljentämään. Metsäreiteillä pyörällä kuljettiin ratsukkojen edellä kannustaen hevosia hämärien mutkien ja puistikoiden läpi.

Hevoset leimaantuivat edellä kulkevaan suunnistajaan mikä helpotti Espoonlahden läpi ratsastamista. Toivottu Poika kulki valtaosin edellä ja Lare perässä.. Myöhemmin kun Larea talutettiin pitkien tieosuuksien piennarta Poika seurasi tätä nätisti. Hevosia ei tarvinnut taluttaa kovin monissa kohdissa (Pisin yksittäinen talutusvaihe oli Laren osalta n.7km pituinen). Matkalle mahtui raveja ja laukkoja. Alkumatkassa ravien tavoite oli rentouttaa hevosia.. Puolimatkan laukat toimivat vaihteluna. Loppumatkasta kaikki olivat väsyneitä.

Reissun vaikein osuus oli karja-aidan ylittäminen. Ensimmäisellä aidalla Lare uskaltautui yli loikkaamalla kaura-astialle. Hanna jäi aavistuksen hypyn töytäisemäksi, kaatui ja sai ikävät mustelmat. Toinen karja-aita este kuitattiin siirtämällä aitaparrua. Matkan pahin tapaturma oli kaatuminen polkupyörällä. Isoin ongelma Toivotun Pojan kenkien kuluminen. Pippurin talleille päästyämme takakenkä oli kulunut tinapaperin näköiseksi ruttanaksi. Ärsyttävintä oli, että Toivottu Poika kerjäsi huomiota aina kun pysähdyttiin. Liikkuessa tämä toimi varmasti.

image

image

Kuvassa ryhmä rampaa karja-aidan tienoolla.

image

Vasen takakenkä kulutuksella. Asfalttiosuudet ja tienreunan kaltevuus kulutti raudan puhki. Ulkolaidan kuluminen johtuu hevosen askelluksesta.

Itse ratsastin vain viitisen kilometriä. Jesse ja Hanna ratsastivat enemmän mutta en silti koe ratsastaneeni heitä vähemmän. Suunnistajan roolissa oli yhtälailla osa ryhmää ja varsinkin kaupunkialueella, missä eläimet olivat erittäin leimaantuneita – Suhde hevosiin oli vuorovaikutteinen. Harmiksi matka jäi aikalailla kuvaamatta.. Reitin varrella oli kauniita polkuja, pellon pientareita ja oivaltavia tilanteita mutta näistä ei jäänyt juuri ollenkaan kuvia. Koko matkan piti keskittyä taivaltamiseen.

image

Noudatimme alkuperäistä reittisuunnitelmaa miltei joka käännöksessä, pari alikulkusiltaa kierrettiin. Kulkemamme reitti tallentui gps laitteiden avulla erittäin tarkasti. Kokonaismatka-aikamme oli 9h 30min. Josta liikkuen käytettiin 8m 47min (Tämä tilasto on harhaanjohtava, sillä myös taukopaikoilla pyörimiset lasketaan liikkumiseksi. Myös Laren johdateleminen karja-aitojen yli vei tunnin). Matkan keskinopeus on laskurin mukaan 4.08km/h mutta tähän nopeuteen lasketaan myös tauoilla löntystely ja karja-aidalla häsääminen. Arvioni on, että hevosten kanssa liikkuessa matkanopeus oli 5-6km tunnissa.

Tarkat matka-ajat ja kuljettu reitti on tarkasteltavissa googlen kartassa. Alkuperäistiedoston voi myös ladata ja tutkia kotikoneella.

Perillä hevoset pääsivät laiduntamaan Pippurin talleilla. Ympäristö oli herkullinen. Ryhmän majoitus ja vastaanotto oli ensiluokkainen. Aamulla ratsastelimme hevoset vetreiksi ja kuljetimme ne trailerilla takaisin Espooseen. Kuljettajana toimi Raita Virkkunen.

Tulevaan Turku matkaan on tästälaskien kuukausi. Kenraaliharjoitus oli opettava. Erityisin tunne oli tasavertainen suhde eläimiin. Luottamus syntyi riippumatta oliko hevosen selässä, edessä rinnalla vai perässä. Kaikki seurasivat etäisyyksiä ja tarkastelivat toistensa kuntoa. Kun kaaduin pyörällä hevonen oli ensimmäinen joka huolestui. Hevosten kanssa voi olla monin tavoin ja ne kaikki tavat ovat oikeita.

Hevoslinja: Etappi 1# ratsastetaan 12.-13.7!

Yllänäkyvä video esittelee Hevoslinjan Etappi 1# reitin, jonka Ore.e Jalostamoiden ratsastusseura kulkee 12.7! Matka lähtee Etelä-Espoon ratsastustalleilta kohti Pippurin tallia Kirkkonummella. Hanna ja Pietari tutkivat reitin huolellisesti, matkalta löytyy sieniä ja pitkiä laukkasuoria.

Kokonaismatkaksi kertyy 35km ja arvioitu matka-aika on 6-7 tuntia (Laidunnukset mukaanlukien). Matkaanlähtö on aamuyöllä 05:00!

Etapille lähtee Toivottu Poika ja Lare sekä kolme ratsastavaa taluttajaa. Porukka yöpyy Pippurin talleilla ja aamulla lähdetään autolla (ja kärryllä) takaisin kotitalleille. Matka testaa ryhmän ratsastus- ja suunnistustaitoja kenttä-olosuhteissa ja kuittaa Hevoslinjan ensimmäisen etapin.

Reitti on ladattavissa .gpx tiedostona linkin kautta. Ja sitä voi tarkastella myös googlen kartassa sekä alla näkyvässä kuvassa. Reissusta raportoidaan (tilaisuuksien salliessa) twitterissä #hevoslinja tägillä.

Turkuun lähtö häämöttää 11.8 ja tuolloin matkaa jatketaan Etappi 1# päätöspisteestä. Matkalle on jo nimetty “Päivystävä kengittäjä” ja reitin varrelta löydetty viisi tallipaikka (vielä 2-3 varmistamatta!!). Kuvassa luonnos tulevasta reitistä. Majapaikkoja etsitään Tammisaaren ja Kemiönsaaren välillä ja Sauvosta.

Hevoset ovat prekariaattia! | Hauskaa Vappua Hevoslinjalta!

Ollaan aloitettu Pietarin ja Hannan kanssa ratsastustunnit Etelä-Espoon ratsastuskoulussa, jonka talleille myös Toivottu Poika siirtyy mikäli saa lääkäriltä suopean lausunnon. Meillä on Pietarin kanssa vielä muutamia tunteja jäljella Kaarelan ratsastustalleilla, jossa ollaan harjoiteltu tammikuusta.

Ensimmäinen ratsatuntunti uudessa paikassa oli vaikea.

Muu porukka oli edistynyttä ja heillä oli isot hevoset.. Ratsastin pienemmällä (mutta nätimmällä) Larella. Ongelmat nousivat heti pintaan. Lare ei pysähtynyt pyydettäessä ja päädyin kiskomaan tätä paikalleen. Tunne oli hiukka sama kuin aikanaan Topin kanssa mutta en opetustunnin puitteissa saanut käsiteltyä ongelmaa ja korjattua tuntumaa. Laukkaan Lare nousi vain kouluttajan hätyyttämänä ja jouduin käyttämään raippaa ensimmäistä kertaa.

Kaarelan ratsastustunneilla totuin olemana tallityttöjen arvioivan katseen kohteena ja lopulta tykästyin ajatukseen, että teini-ikäiset tallitytöt toimivat käyttöliittymänä joiden kautta hevosiin tutustutaan. Tallityttöjen taluttaessa hevosia tuli kyselleeksi tyhmiä ja saatua jatkuvaa varmistusta siihen, että hevonen voi hyvin (Ensimmäisillä tunneilla pelkäsin kokoajan, että hevosen jalat vioittuvat lonksuessaan).

Nyt taluttajat seuraavat tilannetta kentän keskellä, mistä seuraa Panopticon henkinen jännite. Suurin haaste ratsastustunneilla on “miltä näyttää” eli näkyvätkö epäonnistumiset muille. Huoli on turha sillä en kilpaile kenenkään kanssa. En ihan tiedä miksi yritän kätkeä epäonnistumisiani muilta.. Hevonen joka tapauksessa huomaa jos mogaan ja vain sillä on väliä. Ehkä häpeän itseäni hevosenkin silmissä. Muiden ihmisten arvostelevat katseet (jotka saatan kuvitella) saavat epäröimään päätöksiä ja hillitsevät kokeilemisen halua. Ratsastustunteja varjostaa oma epäonnistumisen pelko.

Äkkiseltään tuntuu että ns. Rättiratsastus (eli merkkivaatteisiin pukeutuminen keskeisenä osana ratsastusharrastusta) on kehittynyt suojaamaan harrastajien egoja vastaavilta arvostelevilta katseilta. Kallis vaatetus pukee kantajansa niin yleväksi, ettei kritiikki osu. Tyylikkäällä pukeutumisella saattaa siis olla pedagoogisia etuja.

Tallitytöt ja muiden katseet voivat muuttua rasitteeksi kun yrittää oppia kokeilemalla rajojaan. Kun haluaa pysäyttää hevosta tuntuman hakemiseksi tai tehdä voltteja ajankuluksi niin joutuu neuvottelemaan sekä hevosen että katseiden kanssa. Käyttäytymissääntöjä talleilla ei ole aukikirjoitettu. Työajan ulkopuolella tallihevosia ei voi ainakaan asiakas-statuksella lähestyä. Tallihenkilökunta työskentelee rivakasti saadakseen haat säppiin ja päästäkseen kotiin. Tunnelma talleilla joilla olen käynyt (asiakkaana sekä töissä tallityöntekijän assistentin ominaisuudessa) on mukava mutta nopeatahtinen.

Ratsastustunnit ja tallit ovat vaikeita ympäristöjä tutustua hevosiin. Tunneilla on eritasoisia harrastajia joten ratsastuskentällä liikkuminen ei ole aina sulavaa. Tuntuma hevosen kanssa toimimisesta katkeilee, kun joutuu odottamaan mahdollisuutta kääntyä tai lupaa nousta laukkaan.

Talli ympäristöissä hevosten arki on tarkkaan aikataulutettua. Niiden esitetään “tekevän töitä” ollessaan ihmisten kanssa (työntekoa korostetaan usein, yrittäjät samaistuvat hevosiin). Ratsastuskoulukäytössä ne paiskivat hommia kolmisen tuntia työtä päivässä (kuutena päivänä viikossa) joilloin niiden selkään nousee tasatunnein eri odotuksilla latautuneita ratsastajia.. Joskus ratsastaja jättää tulematta. Joskus ratsastaja purkavat turhautumiaan voimakeinoilla ja syyttää hevosta omista epäonnistumisistaan. 

Vappun alla herkistyn ajatukselle, että ratsastuskoulujen hevoset edustavat prekariaattia, eli jatkuvassa valmiustilassa olevia pätkätyöläisiä. 

Ne maksavat elinkustannuksiaan tekemällä töitä tallille, joka yhyttää niitä maksukykyisille ratsastajille. Eläinten työtä arvioidaan sillä perusteella, miten positiivisia ja vuorovaikutuskyvykkäitä ne ovat. Ne tekevät palvelualoilla tunnistettua tunnetyötä (Ks. Emotional Labor) kuten asiakaspalvelija, näyttelijät ja opettajat! Ne eivät ole töissä kuljettaakseen ihmisiä ratsastuskentän poikki vaan tarjotakseen vastineita harrastajien tunteisiin ja viestintään.

Niiltä edellytettyä työmäärään ja tunnetyön intensiteettiä säätelee elinkustannukset kaupungissa, eli tonttien vuorat (joilla tallit sijaitsevat) ja alan harrastajien määrään, josta koko hevosalan toimeentulo on riippuvaista. – Työnteon näkökulmasta olen eläinten kanssa tasavertainen!

Ratsastuskoulujen hevoset liittykää yhteen!

Kiitos musatärpistä @Ville Tikkaselle.

. Biisin sanoitukset ovat ongelmallisia koska ne korostavat yksityisomaisuutta.. Mutta pitää huomioida että laulaja on hevosen roolissa ja sanoitus oletettavasti koskee tämän laumaa ja sen jäseniä.