Posted on

Performance Art as a Craft of Dissidence (2022)

This text was published in the recently launched “Performance Art in Practice – Pedagogical Approaches” (2022, Worthwise) Aapo Korkeaoja (edit.). The book offers 9 approaches for teaching performance art by different authors. My text is built on experiences teaching at the Kankaanpää Art School. The publication offers insights to performance-teaching by Tuomas Laitinen, Aapo Korkeaoja, Annette Arlander, Pilvi Porkola, Pia Lindy, Jussi Matilainen, Leena Kela & Tero Nauha. I’m flattered to be included in this bunch and I particularly enjoy Pilvi’s writing! The book is illustrated by Katriina Sjöblom. I like that it includes both practical exercises and the philosophy behind the teaching. My submission was originally written in 2019 but it some acuteness to it. The intuitive teaching manner I present as a dream in the text is now fully employed as a praxis.

I have always had issues with authority. This family tradition was passed on to me by my mother. I get offended when people tell me what to do and for this reason studying has been and still is challenging. Luckily Finland is a welfare state, and in the nineties primary school teachers were idealistic. They believed that everyone is good at something and their trust convinced me that my dissident attitudes would find acceptance in the field of art.

I try to pass on similar hopefulness when I get the opportunity to teach. In the past I’ve attempted to assert control over creative processes and I’m learning to get more comfortable with uncertainty. I fear that open processes end up strengthening existing ideas and do not enforce change, which I think is mandatory for combating the hostility of present societies.

To identify subtle changes which manifest in creative sessions, I have called for the meticulous documentation of events and ideas which emerge during a course. I now fear that the detailed study journals we write with students, take on an authoritarian role and steer the course on their own. To counteract this, I have begun to rely on intuition. Can intuition serve as a benign, anti-authoritarian force?

Continue reading “Performance Art as a Craft of Dissidence (2022)”

Posted on

Esitystaiteen perusteet -kurssikooste

Kooste sisältää tehtävänantoja, suorituksia, opiskelijoiden kirjoittamia muistiinpanoja ja keskustelun rippeitä. Aineistoa käytettiin Kankaanpään taidekoulun Esitystaiteen perusteet -kurssin opetuksessa, johon osallistui kaksi perättäistä vajaan 15 opiskelijan ryhmää ja etäopiskelijoita. Kolmiviikkoinen kurssi on pakollinen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille. Ohjelma pyrki kehittämään osallistujien kykyä purkaa ja lukea erilaisia yhteiskunnassa toistuvia esityksiä sekä kehittämään taiteilija-ammatin vaatimia esiintymistaitoja. Esiintymistaidoista on hyötyä kun tekee taiteellista työskentelyään ymmärrettäväksi kollegoille, perheenjäsenille ja muulle yleisöille. Esiintymistä käsiteltiin laaja-alaisesti puimalla historiallisia poliittisia puheenvuoroja, performanssitaideteoksia ja osallistujien kurssin aikana toistamia arkirutiineja.

Ohjelmaa rytmittivät liikunnalliset harjoitukset, joilla pyrittiin vahvistamaan osallistujien kehotietoisuutta. Aamut alkoivat joko yhteisillä tansseilla tai venyttelyillä ja ryhmät suorittivat päivittäin kontakti-improvisaatioharjoitteita. Koulussa toteutetun opetuksen lisäksi ryhmät toimivat Kankaanpään liikuntakeskuksessa ja työskentelivät muutamaan otteeseen kaupunkitilassa. Liikepohjaista työskentelyä ohjasi pyrkimys harjaantua tunnistamaan kuinka keho vaikuttuu ympäristöstä, säistä ja toisista ihmisistä. Tätä kautta yritettiin hahmottaa miten ympäristö vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Menettelyllä pyrittiin kehittämään valmiuksia ymmärtää kuinka taideteokset, kuten veistokset, maalaukset, valokuvat ja arkkitehtuuri ohjaavat havaintoja, ajattelua ja käytöstä. Ohjelmaan kuulunut luento tarkasteli performatiivisuuden käsitettä eri nykytaiteen suuntausten ja merkkiteosten kautta.

Koosteessa on mukana esitystaiteen perusteet etäkurssin kurssitehtävät, joita myös osa kontaktiopetukseen osallistuneista on tehnyt korvatakseen poissaoloja. Laatikkoihin kootut tekstit ovat viikottaisia tehtävänantoja, joita ryhmille jaettiin. Näiden alla on opiskelijoiden suorittamat tehtävät sekä linkkejä teoksiin, joihin viitattiin keskusteluissa. Harjoitteita ja niiden purkuja ei ole esitelty tässä asiakirjassa, koska tämä on tarkoitettu ensisijaisesti muistiinpanoksi ja arkistoksi. Koosteen avulla voi toivottavasti palauttaa mieleen opetuksessa viitattuja taideteoksia, kirjallisuutta ja harjoitusten kulkua. Kurssi päättyi molempien ryhmien osalta ryhmissä suunniteltuihin yhteisharjoituksiin, joiden kehittelyn rippeitä on tallennettu asiakirjaan. Osallistujat arvioivat omaa oppimistaan ja antoivat työskentelylleen kurssiarvosanat opetuksen päättäneissä henkilökohtaisissa palautekeskusteluissa.

Osa performanssiharjoitteista on napattu suoraan Pilvi Porkolan toimittamasta Performance Artist’s Workbook (2017) kirjasta. Performatiivisuutta käsittelevä luento-osuus pohjasi teoriasisällöiltään Richard Schechnerin Performance studies an Introduction – Chapter 5: Performativity (2002-2013) oppikirjaan. Suomennettu nimellä Johdatus esitystutkimukseen (2016). Kurssi käytti opetusaineistona kahta suomalaista performanssitaidekokoelmaa; T.E.H.D.A.S ryn luomaa D-Ark arkistoa, jossa teoksia yli 30 vuoden ajalta sekä New Performance Turku -festivaalin videokanavaa. Arkistoista löytyviä taideteoksia sovellettiin myös opetuksessa toistamalla esityksissä käytettyjä koreografioita ja perehtymällä taideteoksiin liikkeen kautta. Edellisistä kursseista saa otteen blogin aikaisemmista. Kurssin vastuuopettajana oli Tuomas Laitinen, joka sijaisti Aapo Korkeaojaa.

Posted on

20170503

An extract of my kettlebell choreography contribution for Pilvi Porkola’s “Until We Come Together” (2016) at New Performance Turku is available online!

Wrote a short memo on the Trans-Horse presentations for Vårscenefest [Fi].

Posted on

20170124

Autochthonic Fantasy (2016) Arttu Merimaa.

Kirjastoessee (2016) Pilvi Porkola.

Preparing for “Performance and Media” course which I’ll host next month in Kankaanpää Art School. Feeling stressed.. It’s taking a lot of time to sort out practicalities and the time would be better spend making fun art stuff (like preparing the SOW: Blacksmith ed.1).

I’ve planned that we’ll… Make six intensive workouts at the Kankaanpää gym (working with kettlebells), make 3d renderings of meditation stools (later construct them) and work with sketchup to design imaginary objects (later meditating on them). It’s a fun program to conjure but stressful to organize. At the same time I’m mentoring a group of five graduating students with their thesis related artworks. So far I’ve written 12 pages of emails and spend 63 hours on mentoring tasks and travels to Kpää (I’m using a nifty work scheduling application to measure the exact working time). I don’t think they are reading my emails and on my visit there last week I learned that half of the group hasn’t started working yet.

It takes six hours to travel to Kankaanpää by bus. It would be more practical to organize my course for an academy in Berlin etc. The travel time would be more reasonable. Still.. I enjoy the idea that somewhere there is a polytechnic university which offers free art education for people who live in the middle of nowhere. Globally it doesn’t make any sense to have an art university in Helsinki either. I should make a travel video about Kpää and show it friends visiting Helsinki. The site puts contemporary art into perspective. On a map the city is at the same level as Greenland.. It’s among the most northern universities of applied sciences offering education on performance art. I guess Tromsø is the most northern – But Norway doesn’t count because they have oil money, which makes space and time are manageable.