Posted on

Hevoslinja: Ensimmäinen ratsastusreissu

Featured Video Play Icon

Ensimmäinen ratsastusreissu toteutui 29.12.2013 ja toinen kierros 5.1.2014. Molempina kertoina ratsastukseen osallistuivat myös Pietari ja Hanna. Hanna on veteraani-hevostyttö ja opastanut minua ratsastamisen aloittamisessa. Pietari on veroiseni noviisi ja on päättänyt seurata Hevoslinjan kehittymistä opetellen samassa itse ratsastamaan.

Kävimme tapaamassa Hannan vanhoja hevos-ystäviä Mitzun Issikkatalleilla ja saimme 2x2tuntia yksityisopetusta Lettu Kososelta. Ratsastimme Islanninhevosilla maisemoiduissa sorakuopissa. Kuljimme issikoille ominaista tölttiä, ravasimme ja pääsimme lopulta laukkaamaan.

Ekakerta hevosen selässä oli arkinen kokemus. Moottoripyörän selässä on paljon jännittävämpää. Hevosen harjaaminen kuumotti enemmän kuin ratsastaminen. Issikat ovat pieniä ja niiden käynti on kuulemma verrattain tasaista. Ensimmäiset metrit tölttiä olivat vaikeita, sillä hyppelehdin satulassa mutta lopulta laukkakin tuntui vaarattomalta.

Oli hankalaa saada hevonen tottelemaan.. Molemmat hevoset halusivat mielummin kävellä kuin juosta.

Hevoset suhtautuivat minuun ammattimaisella välinpitämättömyydellä.. Ne hoisivat työnsä ja välttelivät konflikteja. Lettu kertoi hevosten luonteesta yleisellä tasolla. Ydinajatuksena on, että ne haluavat syödä ja nukkua. Hevosten loputonta ruokahalua korostettiin moneen otteeseen.. Mutta en kiusallani halua uskoa että ruokahalu on eläimen määrittävin luonne. Se vaikuttaa vähättelyltä.

Jouduimme matkustamaan talleille autolla. Tulemme jatkamaan ratsastamista Pietarin kanssa Kaarelan ratsutalleilla Malminkartanossa jonne pääsee lähijunalla. Alkeiskurssia on kymmenen tuntia.

Jessen kanssa olemme suunnitelleet raveihin lähtemistä

Posted on

[En] Introduction to “Parallel Ads”.

Featured Video Play Icon

Instead of making counter ads and jamming consumer culture Parallel Ads is an attempt to redirect cash flows away from corporations to small independent entrepreneurs. It is an effort to support marginalised industries (such as crafts and ethical foods) by making them look sexier then their corporate counterparts. The project has also helped to increase consumer awareness by clearing misconceptions consumers may have concerning specialised goods such as organic foods and sustainable designs.

The original goal was to select ethical (ecologically sustainable, local and good hearted) businesses by random and to provide artistic skills and tools to make street credible advertisements for them. These ads could then be distributed through the art world networks and be presented for global audiences through art fair screenings and exhibitions.

Similar project have been executed before. In most successful cases urban creatives have been successful in developing the services of small rural businesses, so that the entrepreneurs have been able to push their products to new markets. The most popular example is Guaraná Power (2003–) by artists’ group SUPERFLEX. The project initiated from a call for help by the guaraná farmers’ cooperative from Maués in the Brasilian Amazon. As a response SUPERFLEX helped to re-brand their Guaraná drink and to market their products globally. Parallel Ads is attempting to give urban manufactures similar benefits.

Parallel Ads was launched 2010 as a part of the Media Facades festival in Helsinki. The first Parallel Ad was made for an organic cafeteria “Galleria Keidas” in the Kallio district, Helsinki (Part two “Infomercial” ). The space was selected randomly, based on it’s menu (organic and vegan goods) and location in Kallio. The establishment owner participated in planning the ads. After completion both ads where projected onto building surfaces in Kallio as a part of video-art screening series curated by Gallery Alkovi. (Read more on the Keidas-case.)

The second edition of Parallel Ad was made for artist-blacksmith Jesse Sipola from Oshipala Airhammer Studios. This time the selection of whom to advert was not random, it was tactical. The project is intended solemnly online – And it aims to seriously expand peoples understanding on crafts and to clear clichés consumers project to blacksmiths. As the first effort a smithing festival called Rautasulka was streamed online using the Bambuser-service (See extract.). This was likely the first time contemporary crafts festivals where shown live online.

2011 a more detailed informercial “Jesse Sipola, Seppä | Blacksmith (2011)” of the praxis of blacksmith Sipola was published. In two years it has had more then 10K views and if currently featured on many blacksmith forums. Sipola used the same video material to edit a video targeted for his blacksmith peers. The edition Sipola made projects a more technical view on his craft. It is unclear which version has a more positive impact on the craft of blacksmithing. Both videos where recently presented as a part of the “Skills of Economy” event curated by Jussi Koitela. Crafts is the most important field of study for anyone interested in sustainable design and post-industrial economics.

The most recent Parallel Ads related action took place in Kemi as I made a small video about the local skateboarding site Kemihalli, run by the Meri-Lapin Rullalautailijat Association. The venture was made possible by the Heimo -scheme. As a controversial act I used the Heimo -scheme visual image in the design of the Kemihalli logo – Which is currently used by the association on their webpages.

Parallel Ads is useful for the associations, businesses and entrepreneurs who get help in marketing their services… But it also provides a framework for myself to connect different kinds of odd jobs (like making music videos: Kuukumina – Cajonero) into a sensible and artistic effort. Instead of promoting Indie-Capitalism (as defined by business week) the project is rooted in self-publishing traditions and will hopefully increase solidarity and understanding between grassroots organisations and the general public.

Posted on

[Fi] Apurahahakemuksen teossuunnitelma: “Radio Polku”

Alla näkyvä teksti on toimitettu osana Avekille suunnattua apurahahakemusta, jolla haettiin 2600€ työryhmän käyttöön. Jaan sen julkiseen tarkasteluun, jotta apurahakäytännöt tulisivat avoimemmiksi. Toimin samoin Hevoslinja HKI-TKU-HKI apurahahakemuksen kanssa. [Edit (28.1.14): Valitettavasti hakemus ei saanut rahoitusta]

Maailma on pirstaleinen… Jos siitä joskus sai eheän kuvan, meni se rikki tippuessaan tehtaan hyllyltä. Elokuvissa tätä pirstaleisuutta kuvitetetaan räpsyttämällä televisiokanavia ja latomalla verkkoselainikkunoita päällekkäin. Radion kohina, eli samassa kanavassa yht’aikaisesti kuuluvat signaalit, kuvaavat pirstaleisuutta äänenä. Moniäänisyyden kanssa eläminen näyttäytyy usein ahdistavassa valossa – Sille altistuneet nuoret ovat hikisiä ja neuroottisia.

Radio Polku on 80minuuttinen meta-radiokuunnelma. Se koostuu yksittäisistä 20 sek – 1 min pitkistä väli-inserteistä eli lyhyistä puheenvuoroista, joita käytetään radiossa juonnettaessa (eli luodessa juonta) kahden musiikkikappaleen tai erillisen ohjelman välille. Insertissä ei välttämättä ole keskittynyttä viestiä – Sen tärkein tehtävä on luoda tunnelma, jonka myötä kaksi eri ajatusta muodostavat johdonmukaisen parin.

Väli-insertit tekevät perinjuurin pirstaleisesta ja globaalista mediakokemuksesta eli radion kuuntelemisesta, eheän mediatilan. Inserttien johdattelemana saatetaan soitattaa vuoroin orkesteri- ja punk-musiikkia. Insertit luovat konsensuksen. Ne ovat keskeinen osa median käyttämää valtaa, toimien yhtä salakavalasti kuin Muzak-äänitteet eli ns. Hissimusiikki.

Kun tavaratalossa vaihtaa kerrosta lihatiskiltä talviturkkien luokse, kuluttajaa harhautetaan klassikko melodioilla. Hissimusiikkia kuunnellessa liha-, turkis- ja muotiteollisuuden verisyys tylpistyy traagiseksi panhuilu-aariaksi.

Radio Polun studio koostuu 4-6 kulttuurityöntekijästä. Ryhmään kuuluu media-alan moniosaajia, radiotoimittajia, näyttelijöitä ja ääneen erikoistuneita taiteilijoita. Porukan ytimenä toimii Circus Maximuksen – 10huonetta ryhmä. Esiintyjät tuottavat yhden viikonlopun kestävän session aikana “sitoutumattomia” väli-insertti äänitteitä. Sessiossa tehdyt äänitteet julkaistaan verkossa vapaan käytön mahdollistavilla lisensseillä ja niiden kuvituksena käytetään staattista studio-videokuvaa.

Äänitys toteutetaan intensiivisessä 4-6 tunnin istunnossa. Studio-väki käy pöydän ääreen ja muun sosiaalisen ohjelman lomassa – Käyn kertomaan jonkun tarinan (näytän kuvan tai videon), jonka perään osoitan mikrofonilla ja penään vieraalta kommenttia.

Tyyliin:  “…mutta mitä tähän sanoo, median kanssa ammatikseen työskentelevä Helsinkiläisnuori?”. Johon vastaaja pääsee improvisoimaan 20sek – 1min kestävän juonnon. Juonto voi kääntyä keskusteluksi muiden studiovieraiden kanssa. Keskusteluiden ehto on etteivät ne paljasta alkuperäistä virikettä.

Kun puheenvuoro päättyy, juonnetaan “seuraava media” sisään.

“No se oli todella mukavasti sanottu… Ja vähän samanlaisia tunnelmia on myös seuraavassa pätkässä. Tutustutaampa siihen..”. Istunnossa koitetaan luoda tunnelma, että pienet insertit liittyvät johonkin suurempaan tarinaan.

Session tavoitteena on välitön tunnelma, jonka siivittämänä inserttejä voi syntyä lennossa kenen tahansa toimesta. Studio isännän/emännän rooli siis vaihtuu session aikana. Yksittäiset insertit ovat jäävät irrallisiksi ja ne toimitetaan siten, ettei niiden myötä paljastu mitään asiayhteyttä. Ne ovat pirstaleita. Tavoitteena ei kuitenkaan ole luoda kyynistä tai absurdia kokemusta vaan valottaa inserttejä median vallankäytön välineenä ja tunnustella; minkälaisen narratiivisen kokonaisuuden irralliset juonnot kykenevät luomaan, kun ne tulevat kuulluksi osana muita mediasyötteita.

Radio Polun tekemiä inserttejä voi käyttää kotona – Ne on suunniteltu kytkettäväksi osaksi kuuntelijoiden henkilökohtaisia musiikkisoittolistoja. Ladattuaan insertit kotitietokoneelle kuuntelija saattaa säätää soittimensa valitsemaan kappaleita sattumanvaraisesti, jolloin Radio Polun insertit kuuluvat kappaleiden välissä rakentaen kuunteluympäristöönsä synteettisen mediatilan. Tavoitteena on luoda kuuntelijalle johdonmukainen kokemus käyttämällä sattumanvaraisia ja asiayhteyksistä riisuttuja inserttejä. Tämän myötä kuuntelijan kokemus muodostaa muotokuva mediasta itsestään. Tuloksena on kriittistä Mediahissimusiikkia.

Insertit pyritään julkaisemaan myös spotify-palvelussa, torrenttina Pirate Bayn kautta ja youtubessa. Julkaisu tapahtuu kaikissa tutuissa palveluissa, joista ihmiset  noutavat mediansa. Inserteillä on soveltuvuutta myös taiteellisissa kokonaisuuksissa kuten videoscreeningeistä ja sitä voi käyttää taustaäänitteenä teatterissa tai taidenäyttelyissä. Se on itseään kommentoiva kommenttiraita.

“And now for something completely differerent”

Posted on

[Fi | En] Esittelyssä Bellinin Akatemian tuore dosentti! | Presenting the New Adjunct Professor of Bellini’s Academy!

After a long discussion we’ve agreed that I’ll assume a position as an Adjunct Professor in Bellini’s Academy. We haven’t set a duration for the work and I’ve yet to accept any teaching. The title is anyway fancy and a nice gesture to acknowledge the quality of my work. As I except my first students and start researching in the Academias framework I’ll learn how the title really tastes like.

Keskustelun päätteeksi olemme sopineet, että vastaanotan dosentuurin Bellinin Akatemiasta. Dosentuurin kestosta ei erikseen vielä keskusteltu enkä ole vielä vastaanottanut opetustehtäviä. Titteli on kuitenkin hieno ja mukava osoitus työn laadusta. Katsotaan miltä se maistuu kunhan vastaanotan ensimmäisiä opetustehtäviä ja käyn tutkimustyöhön.

Posted on

[Fi] Viivi eroaa Wagnerista

Viivi istuu väsyneenä keittiössä. Päätös on kypsynyt mielessä pitkään. Hän parahtaa itkuun ja lohduttautuu nojautumalla koleaa jääkaappia vasten. Wagner astuu keittiöön ja katsoo Viiviä huolestuneesti.

– “Väistä itkupilli. Vaikeutat kaljan hakemista”. Tämä sanoo ilkikurisesti. Viivi siirtyy, nojautuu olkapäät kourulla tiskipöytään ja pudistaa päätään.

– “Voi vittu Wagner. Voi vittu. Anteeksi vaan”.

– “Viivi. Älä sure. Saat anteeksi, että kalja on loppu”.

Normaalisti Viivia naurattaisi mutta tänään vitsi tuntuu niin laskelmoidulta ettei tämä jaksa edes kääntää päätään. Wagnerin henki haisee.

– “Mä haluan erota”. Viivin ääni ei värise. “Sä olet sadisti enkä mä ole sun äiti. Muutat pois tästä kodista”.

– “No haista säkin vittu. Mitä vitun tuuliajoa tää on? Mä vaan olen hakemassa kaljaa kulta; en haastamassa riitaa”.

– “Lopeta.. Mä oon tosissani. Mä en ole mikään vitun flipperi”. Viivi kääntyy ja törkkää etusormella Wagnerin rasvaista pielusta. Wagnerin pinkeän nahka punertaa ja tätä röyhtäyttää. “Mä olen tosissani. Sä muutat heti täältä ja irtisanon tän kämpän”.

– “No mikä sulla nyt on? Johtuuko tää siitä että mä söin sun tofut?” Wagner ottaa steppiaskeleen ja elehtii kuin broadway revyyssä. “Anteeksi Viivi, mä luulin sitä hiivapalaksi”.

– “Miksi sä olisit syönyt hiivaa?”. Viivi tuhahtaa.

– “Söin myös mallasta ja ohraa.. Yritin käyttää olutta omassa mahassa”. Wagner popahtaa hilpeästi ja käy halaamaan.. Nainen suo sian puristautua reittään vasten; tänään ällötys kasvattaa päättäväisyyttä.

– “Mä soitan sulle taksin ja maksan sen. Mee vaikka emosi luokse. Saat päättää. Mä annan kuskille satasen. En sulle ettet juo ja sitten painut vittuun”.

– “Älä hätiköi. Mennään sänkyyn ja puhutaan”. Wagner katsoo ylös ja nostaa otettaan reittä pitkin. “Tää on taas tätä.. Tätä aikaa kukaude.. Eiku siis syksystä”. Hän sanoo imelästi.

– “[…] Saisinko taksin.. Kyllä. 928.. Ok. Ollaan ovella vastassa”. Viivi sanoo, työntää Wagnerin sorkat syrjään ja sulkee puhelimen. “Ei sun kanssa voi puhua. Sä vaan vitsailet ja irvailet ja tässä on mennyt aikansa ja nyt se on loppu”.

– “Älä itke Viivi. Mä en enää koskaan syö sun tofuja. Johtuuko tää siitä naapurista?”

– “EI. Ei kuule johdu. Mä olen yrittänyt puhua sulle tästä jo yli vuoden mutta sä aina kikkailet tiesi ulos. Tää ei oo enää hauskaa. Kyllä mä tiedän että sä tiedät. Nyt se loppuu. Puhutaan kun tää on ohi. Mä lähden ulkomaille ja irtisanon kämpän.”.

Wagner kävelee alas pimeässä.. Kadun koleus tunkee rappuun. Kainalossa myssykään taiteltuna lempi viltti, vajaa sixpakki ja seinäkalenteri. Viivi kulkee reippaat kymmenen porrasta edellä. Sillä on kädet puuskassa. “Pelkät sukat jalassa.. Se vilustuu”. Wagner ajattelee. Viivi kumartuu taksin ikkunaan ja puhuu kuskille.. Wagner vilkaisee keikistelevää pyllyä muttei hymyile. Viivi hymyilee kuskille. “Vitun huora” Wagner ajattelee istuessaan nahkapenkille. Rapun ovi narahtaa kiinni, käytävän valot syttyvät mutta Viiviä ei näy.

– “Suorinta tietä Dynkkyyn.. Haastan sut inkkaripokerissa. Voittaja saa ämmältä pöllityt perintökorut”. Wagner tuhahtaa ja nostaa nyytistä Viivin korurasian.