[Fi] £µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 – Valmistelut.

Tekstit on kirjoitettu valmistautuessa “£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4” performanssiin Tiilikanojassa 2009. Blogiasuiset kirjoitukset tehtiin Tuusulan Taiteiden Yö ry:n toiveesta.

07.08.2009
MATKIMINEN.

£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 suunnitelmissa on mainittu kaksi elementtiä, jotka määrittävät työtä: Matkiminen ja yhteisöllisyys. Näistä matkiminen on minulle uusi asia. Olen innostunut siitä kahdessa mielessä..

1. Oppiminen tapahtuu matkimisen kautta. Vaatii mielikuvitusta sovittaa omaa kehoaan ja käsityksiään toisen tapaan olla. Jonkin liikekieltä, toimintaa tai ajattelua imitoimalla saadaan uutta tietoa. Esimerkkinä ovat työkalut.

Kaverini Jesse on erikoistunut tähän.

Hän pyörii pitkin työkalukierrätys liikkeitä ja hipelöi erikoisia vehkeitä. Kun vastaan tulee esine jota hän ei tunnista, tämä pyörittelee sitä käsissään ja kahvan muotoilusta, terien kulmista sekä materiaalista pyrkii päättelemään mihin työkalua käytetään. Hän heiluttelee sitä käsissään kuten käyttäisi sitä johonkin.

Useimmiten hän saa työkalun eri ääriasentoja kokeilemalla selville minkälaisessa työasennossa työntekijän on oltava sitä käyttääkseen ja näiden asentojen myötä saa selville miten työntekijä liikkuu ja mitä hän tekee.

Työkalujen ääriasentojen kokeilua määrittää hänen oman kehonsa, ranteensa ja voimiensa rajat. “Ei tätä ei voi käyttää näin.. Ei tätä jaksa pitää kädessä.” Jesse voisi sanoa koskettaessaan metallikokkaretta, joka myöhemmin paljastuu konevasaran osaksi. Päättely prosessi edellyttää empaattisuutta, liikeradat ja mietinnöt hakevat ratkaisua.

On hauskaa ajatella, että metallimies Jesse on empaattinen hipelöidessään väännintä työkalukirpputorin tiskillä. Hakemisen myötä hänelle jäsentyy miten työkalu toimii, miten sitä käytetään ja missä paikassa.

Parhaat työkalut opastavat muotoilullaan miten niitä käytetään ja minkälaisia töitä niillä tehdään.

Työkalu esimerkki on aika edistyksellinen malli matkimisesta. Ja toivon, että £µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 aikana pystyn säilyttämään tämän näkökulman ja työtavan. Näin matkimisen avulla voisin saada uutta tietoa paikasta.

2. Toisessa mielessä matkiminen on yksi esiintymisen prototyyppi. Tekemällä jollekin henkilölle tyypillisiä eleitä toisessa ympäristössä voidaan viestiä jotain muuta. Matkitaan opettajia niiden selkien takana ja puretaan jännitteitä joita ryhmätyöskentelyssä syntyy.

Kyse ei ole roolista vaan ainoastaan muodon ja tapojen toistamisesta. Rooli palvelee ensisijaisesti sitä että matkiva henkilö ilmoittaa sen avulla olevansa jokin toinen (usein julkisuuden) henkilö. Ilmoitukseen riittää yksinkertaisemmillaan pukeutuminen tai tiettyä henkilöä edustavien vallan symboleiden käyttäminen.

Esiintyjä voi esimerkiksi pukeutua englannin kuningattareksi ja käydä kakalla tai käyttää paavin valtikkaa grillivartaana. Tämä matkimisprosessi hyödyntää mediakuvastoa ja stereotypioita. Ehkä tälläinen työ tuottaa uutta tietoa ensikädessä esitystä seuraaville ja esiintyjä välittää esityksellä haluamiaan merkityksiä yleisölle.

Olisi irvikuvallista jos “£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4” aikana matkisin jonkin ohikulkijan maneereija. Mikäli matkiminen tulisi ymmärretyksi ainoastaan suhteessa ohikulkevaan henkilöön. Saatan toki näin menetellä mutta koen, että vaikka ohikulkija itse saisi tästä kokemuksesta paljon uutta tietoa itsestään, näyttäytyisi teko esitystä katsoville selittämättömänä.

He yrittäisivät ymmärtää toimintaani huumorina. Mitä se ei lähtökohtaisesti ole. Jos näytän puuhaillessani hauskalta se johtuu esikädessä siitä, että olen niin tosissani.

20.07.2009
PYRKIMYKSIÄ.
Jaottelen esitystaiteellisen työskentelyni kahteen luokkaan. Festivaaleilla, performanssi-tapahtumissa ja yksityistilaisuuksissa tehtäviin pieniin esityksiin sekä projekteihin, jotka ovat laajempia ja epätäsmällisille yleisöille suunnattuja.

Festivaalien, perf– tapahtumien ja yksityistilaisuuksien yleisöt ovat usein tarkkaan valikoituneita ja tällaisiin tapahtumiin osallistuvat tietävät mitä odottaa tai ainakin, että jotain on jonkun osalta odotettavissa.Tällaisissa tilaisuuksissa esitettävät työt rakentuvat usein tietyn yleisön, esitystilan ja tilaisuuteen sopivan keston varassa. Valmisteluissa otan huomioon esimerkiksi, jonkin ystävä/perhepiirin historian tai osoitan esityksen jollekin tietylle osalle yleisöä.Performanssi festivaaleilla tehdyt esitykset ovat pitkälti suunnattu muille performanssitaiteilijoille ja alakulttuureja harrastaville, joista yleisö koostuu. Epätäsmällisillä yleisöillä tarkoitan julkisiin tiloihin tai erikoisiin paikkoihin sijoittuvia esityksiä, joissa liikkuva yleisö ei välttämättä odota törmäävänsä esitykseen.Se, että yleisö ei osaa odottaa esitystä on lähtökohtaisesti miellyttävää sillä olen esiintyjänä kiinnostunut tavoista, joilla ihmiset sopeutuvat ympäristöönsä, muihin ihmisiin ja miten rakennettu ympäristö (kaupunkisuunnittelu, sisustus jne.) vaikuttavat käytökseen.

Luonnontilasta tehtyä tutkimustyöstä voi myöhemmin hyödyntää myös esitystaidekentän ulkopuolella ja projektista, johon kuuluu esiintymistä voi jalostua vaikka valokuva näyttely.Pääpiirteittäin tätä jakoa noudattaen olen valmistelemassa myös Tuusulan esiintymistä. Jako erilaisten yleisöjen välillä ei ole ehdoton, sillä yleisöissä on aina eri taustoista lähtöisin olevia jäseniä. Mutta koen tämän hyödylliseksi tavaksi lähestyä paikkaa, jossa esitys toteutuu.Kuten sanottua olen kiinnostunut tavoista, joilla ihmiset sopeutuvat ympäristöihinsä ja toisiinsa sekä siitä millaisiin käyttätymismalleihin ja sosiaalisiin asemiin rakennettu ympäristö tai toisen käytös ja vaikkapa pukeutuminen meitä houkuttelee.

Mahdollisuus käyttäytyä epäasiallisesti on helpompaa kaatopaikalla kuin juhlaillallisilla jotka, kaikkine niihin liittyvinen kuvastoineen (Sissi – Keisarinna) ja tarinoineen viettelevät ihmiset käyttäytymään juhlavasti.Näin tulee noudatettua ja ylläpidettyä sosiaalista järjestystä, jonka näkökulman mukaisesti paikka on rakennettu. Esineet, kuten rokokoo– tai junan tuolit ohjaavat ihmisten käytöstä rajaamalla mahdollisia käyttäytymismalleja. Tätä käytöstä ja tiettyihin ympäristöihin kuuluvia tapoja voidaan analysoida kuten mitä tahansa muutakin rakennettua esitystä.Käytännön esimerkkinä on nämä junien istuimet.. Aikaisemmin Malminkartanosta keskustaan matkustaessa oli kaikille istujille yhteinen penkki. Tilaa pystyi ja joutui käyttämään luovasti kun joku tunki ylimääräisen täydelle penkille tai toinen rötkötti penkillä pitkällään.Nykyisin lähijunien penkit ovat rajattu yksittäisille käyttäjille viitaten muotoiluillaan lentokoneiden tuoleihin, korostaen ja tuottaen yksilöityneempää maailmankuvaa. En suorilta pysty latelemaan mitä vaikutuksia yksittäisillä tuoleilla junassa on mutta on kiva ajatella mitä istumisjärjestelyt kertovat paikasta ja paikan järjestäjän käytös odotuksista. Kirkoissa on yhteiset penkin, elokuvasaleissa henkilökohtaiset.

Pidän siitä jännitteestä kun yleisö miettii onko käynnissä esitys vai ei. Mitä pidemmäksi oivalluksen hetken voi venyttää sitä parempi. Jos olisin maalari tykkäsin eniten harmaasta siinä on jotain samaa.Hetki kun tekee selvyyttä siitä mitä jokin on, mahdollistaa arvojensa uudelleen määrittämisen. £µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 tulee olemaan esityksenä ympäristöönsä kätkeytyvä. En ole vielä ratkaissut mitä tarkalleen teen.

Mitä: £µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 Pitkäkestoinen performanssi. Aika: 14.Elo. 18:00-02:00. Paikka: Tiilikanoja (Rakennuksen näköpiirissä). Pitkäkestoisen “£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4” esityksen aikana Eero Yli-Vakkuri pyrkii selvittämään minkälaisia puistoalueen luonto ja sen sosiaalinen ympäristö ovat. Yli-Vakkuri tutustuu ympäristöön tarkkailemalla aluetta käyttävien luontokappaleiden käytöstä sekä keskustelemalla paikallisten kanssa. Tutkimustyötä toteutetaan ympäristöä ja sen käyttäjiä matkimalla sekä kirjaamalla huomioita esityksen aikana valmistuvaan “luontokirjaan”.

[Fi] Näkymä09: Kuraattorin terveiset (Näyttelykatalogi)

Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.

Näkymä on erityinen taidetapahtuma, sillä se avoin kaikille halukkaille. Osallistujat ovat kokoontuneet yhteen jakaen teosideoita sekä keskustellakseen niihin liittyvistä ajankohtaisista asioista. Avoin ilmottautuminen on tuonut yhteen monipuolisen joukon akaalaisia sekä ulkopaikkakuntalaisia, jotka saavat nyt äänensä kuuluviin julkisessa tilassa. Heitä yhdistää halu tuoda esille mielipiteitään sekä taitojaan ja osallistua taideteoksilla julkiseen keskusteluun. Akaalaisen yhteisön tarpeista syntynyt Näkymä vastaa osaltaan pirkanmaalaiseen ja kansalliseen itseilmaisun tarpeeseemme.

Mielipiteiden esittäminen vaatii ennenkaikkea VOIMAA. Vielä vaativammaksiitsensä ilmaisemisen ja mielipiteiden jakamisen tekee julkisessa tilassa työskenteleminen. Näkymään osallistuvat taiteilijat ovat käyttäneet voimaa irtautuakseen tottumuksistaan, uudellen arvioidakseen luuloja itsestään, akaalaisuudesta ja elinympäristöstään. Toivon, että Näkymä mahdollistaa tämän irtioton myös yleisölleen. Lisäksi näyttely antaa meille kaikille mahdollisuuden tarkastella tapoja, jolla kanavoimme itseilmaisuamme.

Tänä vuonna Näkymään osallistuu 27 taiteilijaa 20 teoksen voimin. Osallistumisinnon merkittävin vaikutin on tapahtuman perinteikkyys. Olen itse tutustunut Näkymän seitsemän vuotiseen historiaan ensikädessä siitä kerrottujen tarinoiden kautta. Paikallisille yleisöille on jäänyt mieleen yksityiskohtia menneiden vuosien töistä ja näyttelyihin liittyneistä tapahtumista. Edellisvuosien näyttelyt vaikuttavat siihen, miten tänä vuonna nähtävät teokset tulevat tulkituiksi. Lopulta tämän vuoden työt, tempaukset ja performanssit sulautuvat osaksi paikallista muistia.

Olen työskennellyt ryhmän kanssa koko kevään ja palkitsevinta on ollut seurata miten eri taustoista taidekenttälle hakeutuneet ihmiset ovat sovittaneet ideoitaan ympäristötaidenäyttelyyn sopiviksi. Valmistelutyö on haastanut osallistujat ajattelemaan työskentelyään paikkasidonnaisen taiteen näkökulmasta. Tästä on seurauksena, että nyt esitettävät työt tulevat parhaiten ymmärretyksi juuri niissä paikoissa, joihin ne on pystytetty juuri tässä ajassa. Moni työ käsittelee Akaan seutua yksilöhistorian tasolla ja teoksista on luettavissa taiteilijoiden muistoja ja kokemuksia elinympäristöstään. Näyttely ilmentää sekä kommentoi paikallista arvomaailmaa.

Näyttelyterveisin kuraattori

Eero Yli-Vakkuri

[Fi] Näkymä09: Opastus pitkäkestoiseen esitystaideteokseen

Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.

Tämä opastusskirje on suunnattu Ulla Kiviluomalle, joka toteuttaa Näkymän yhteydessä  arkipäivisin toistuva performanssin: “Iltasatu”. (6.-31.7 klo. 18:00) Tänä aikana hän “Lukee Toijalalaisille mitä he haluvat kuulla.” Luettavat teokset on valikoitu kirjaston eniten lainattujen kirjojen joukosta. Opastuskirje on ensisijaisesti suunnattu Kiviluomalla mutta mä luulen, että tästä selonteosta voi olla hyötyä myös muille. Ennenkaikkea esitystaiteitesiin perehtymättämille. Teksti on lyhennetty sulateltavampaan muotoon.

Hei Ulla,

…Koitan tämän muistilistan avulla tarjota työkaluja ensikädessä esityksesi vastaanottamista varten. Voit näikkä vinkeillä vastata yleisön kysymyksiin ja opastaa heitä tarkastelemaan työtä tietystä näkökulmasta. Tästä viestistä voi myös olla hyötyä, jos usko joutuu koetukselle esitys-sarjan aikana. Älä kuitenkaan pidä tätä listaa minään sillä mulla on rajallinen näkökulma, vertaan työtäsi ensikädessä omiin töihini…

Luokittelen työsi “tehtävä orjentoituneeksi -performanssiksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että työ kehittyy ja tulee tulkituksi asettamiesi tehtävän ehtojen mukaisesti. Teoksestasi kerrottavat ehdot (päivämäärät ja kellonajat ja sekä “lukea Toijalalaisille mitä he haluavat kuulla.”) antavat yleisölle keinoja lähestyä sitä mitä teos merkitsee. Lisäksi he tulkitsevat työtä sen mukaisesti miten sinä persoonana ratkaiset kunakin esityskertana vastaantulevat haasteet (väsymyksesi ja “odottamattomat asiat”) sekä esityksen pitkäkestoiset vaikutukset (kyllästymisen). Työn muoto on siis osa sen sisältöä, tyypillisesti tehtävä orientoituneissa performansseissa on juuri näin.. Työn ehdot muodostavat taideteoksen merkityksen.

On kiinnostavaa seurata miten ajatuksesi Toijalasta, esityspaikasta ja elämästä muuttuvat esityksen aikana. Muista kirjata joka päivä pari lausetta ylös. Osata sitä varten vaikka hieno ja kallis “moleskin” vihko. Muistiinpanot ovat tärkeitä sillä esityksen aikana keräät ja luot paikallista historiaa… …Kirjoitus työn avulla voit palata työn etenemisen aikana havaittuihin solmukohtiin. Niin ongelmiin kuin palkitseviin kokemuksiin.

Ota huomioon, että yleisö mahdollisesti yrittää ruveta keskustelemaan kanssasi esityksen aikana. Tälläisten kohtaamisten aikana he varmasti kertovat paikasta tarinoita. Mielestäni voit ottaa keskustelut osaksi esitystä vaikka pidät kiinni tehtävästäsi. Voit myös kirjata havaintojasi esityksen aikana. Kirjojen lukeminen on työn viitekehys. Käytännössä tilanteen lukeminen (ja muistiinpanojen kirjoittaminen) on osa työtä. Käyttämäsi kirjat ovat välineitä esitykselle, ehkä lavasteisiin verrattavia esineitä tai työkaluja.

Yleisö tulee pitämään työtäsi pitkällätähtäimellä arvossa sillä tulet tietämään paikasta jotain mitä he eivät tiedä. Todennäköisesti he haluavat keskustella kanssasi esitysten aikana ja jopa keskeyttää sinut. He mahdollisesti kokevat työn uhkaavaksi sillä se poikkeaa totutusta. He haluavat myös keskustella kanssasi koska haluavat osallistua edustamaasi ihmiskuvaan (rohkea taiteilija). Molemmissa mielissä on hyvin tärkeää, että jos joku haluaa alkaa horista omiaan niin kuuntelet heitä. Esityksesi ei voi mennä oikein tai väärin. Vaikka käyttäisit koko kesän jutellen ihmisten kanssa (aina eri kirja kädessä) se olisi onnistunut työ. Työn merkitys syntyy rakenteensa lisäksi sen seurausten myötä. Varmaankin syy miksi valitsit performanssin Näkymän työksi on juuri se, että haluat tarkkailla työn seurauksia. Ainostaan tämän kaltainen paikkasidoinnainen pitkästoinen performanssi antaa mahdollisuuden työn seurausten ja vaikutusten tarkkailuun.

Työsi viittaa rakenteensa kautta esimerkiksi seuraaviina asioihin.

Noudattamalla tarkka esiintymisaikataulua esityksesi rinnastuu kellokortilla tehtävään työhön. Näin se vertautuu “viralliseen työhön” ja esittää, että samoja ehtoja ja rakenteita noudattava “mieletön työsi” on yhtä arvokasta kuin työ esim. tehtaassa. Tämän seurauksena “virallinen työ” näyttäytyy uudessa valossa. Viralliseen työhön kuuluvat rutiinit ja aikataulujen noudattaminen näyttäytyvät rituaalisina. “Virallisen työn” rituaalisuuden kommentoiminen on kiinnostava taideteko.

Olemme puhuneet kiinnostuksestasi iltasatujen-lukemisen rituaalisuuteen. Rituaali vie lapset hetkeksi pois tästä maailmasta. Aikuisen näkökulmasta iltasadun vastakohta on päivän arki. Tässä mielessä on merkittävää, että esityksesi toteutuu virallisten työaikojen ulkopuolella ja kesäloma sesongin aikana. Mahdollinen tulkinta on esimerkiksi, että arki (mahdollisesti naisen arki lapsen kanssa) on yhtä kunniallista työtä. Tähän tulkintaan osuu myös satujen (esim. Grimmin veljesten) tiukat moraalikoodit, joissa naiset ovat passiivisia prinsessoja ja miehet prinssejä. Sadut kasvattavat lapsia sukupuolisesti eroteltuun maailmaan. Satujen esittämä utopia toteuttuuu myöhemmin työpaikka hierarkioissa.

Pidän myös ajatuksesta tehdä esitystä kellokortin mukaisesti sillä taiteilija nähdään usein kunniattomana ja kurittomana. Työsi kommentoi tätä myyttiä. Erityisen hauskaksi tämän kommentin tekee se, että olet sisällyttänyt työn ehtoihin arvaamattomia elementtejä. Työ on loppupeleissä kuriton. Esitysten kesto voi vaihdella ja jopa alkamispäivä on kalenteriin vaikeasti sovitettavissa. Näin esitys näyttäytyy leikillisenä… se leikkii odotusten kanssa. Aikuiset eivät leiki työpaikoillaan vaan he tekevät työtä. Tämä esitys osoittaa olevansa kommentti aikuisten työlle viimeistään leikillisyytensä ja arvaamattomuutensa myötä. On ajankohtainen kommentti, että kaikkea työtä kuuluisi tehdä kurittomasti.

Töissä pidetään kuria yllä usein naurettavillakin keinoilla (pukeutumis etiketti, työntekijöiden kulkupassit) ja kuri ei yleensä palvele mitään. Se ainoastaan merkitsee eroa muun elämän (joka on aina impulssiivista) ja työn välillä.

Esityksesi on kiinnostava sillä se hyödyntää niin monia tavalliseen arkeen kuuluvia asioita. Se hyödyntää niitä niin korrektisti, että vaikuttaa miltei normaamilta tapahtumalta. Hakeudut luontoon lukemaan kirjoja. Tämä on selkeä ja normaali juttu. Työn erottaa esitykseksi se, että luet kirjoja ohjelmallisesti ja toimit osana Näkymä09 tapahtumaa. Taidekonteksti ja eritoten performanssi konteksti tosiasiassa hankaloittavat työn vastaaottaista. Taiteilta odotetaan mahdollisesti jotain elämää suurempaa. Yleisö saattaa osoittaa pettymyksensä työhön: “Miten niin tämä on muka taidetta!”. Tämä pettymys on odotettavaa. Se on mielestäni seurausta tiukasta institutionaalisesta hallinnosta, joka esittää tietävänsä asiat paremmin kuin kansa. Kun ensikädessä institutiot määrittävät mikä on taidetta on kaikkien institutioita vastustavien tehtävä vastustaa taiteen määritelmää. Älä huoli siitä sillä esityksen “ei taiteeksi tekeminen” on kansan tervettä vastarintaa. Pidä huolta siitä, että työ pysyy sulle merkityksellisenä.

Tavallisen, normaalin elämän ja epätodellisen taiteen suhde tulee kivasti käsitelty valitsemiesi kirjojen myötä. Työ peilaa paikkaa suoraan. Kirjat ovat merkityksellisiä suoraan sen myötä, että ne ovat kirjoja, joita Toijalalaiset todella lukevat eniten. Valitsemasi kirjat, kirjaston luetuimpien kirjojen joukosta kertovat jotain oleellista Toijalasta, sen mielen laadusta ja ihmisten kiinnostuksista. Kirjat eivät esitä olevansa merkityksellisiä, ne ovat merkityksellisiä! Tämä on tarkeä juttu. Toijalalaisten eniten kirjastosta lukemista kirjoista saisi esineinä vaikka mitä. Niistä voisi rakentaa kaupungin portin jne. Olisi kiva jos voisit jakaa lukemiesi kirjojen nimet. Voit käyttää niitä jossain yhteydessä…

“Iltasatu”. (6.-31.7 klo. 18:00) Tänä aikana Ulla Kiviluoma “Lukee Toijalalaisille mitä he haluvat kuulla.”

[Fi] Näkymä09: Töiden yhtenäisyydestä sekä kanaverkosta ja minimalismista.

Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.

Olen sulatellut viimeisen kerran henkilökohtaisten taiteilijatapaamisten antia ja yrittänyt selvittää mistä taiteilijat ovat yksilötasolla kiinnostuneita. Parhaiten työt ovat auenneet kirjallisten selostusten kautta. Toisaalta jotkut ovat tottuneita puhumaan omista töistään ja olen saanut ainakin kohtuullisen käsityksen teoksista myös keskustelun myötä. Tilanteet, joissa koko ryhmä kuuntelee, kun joku kertoo teosideastaan on varmaan aika vaativia tälläiseen harjaantumattomille. Mutta yhteisistä keskusteluista on pitkällä tähtäimellä hyötyä. Ehdotan, että varsinkin jos ei ole vielä harjaantunut taiteilijana niin kirjoittaisi ideoitaan ja suunnitelmiaan paperille. Näin koko ajan kehittyvä idea voi jalostua tekstin varassa, eivätkä impulssiiviset visiot häivytä alkuperäisiä suunnitelmia. Kirjoitustyöstä olisi hyötyä kaikille.

Henkilökohtaisissa tapaamisissa olen pyrkinyt saamaan selville mitkä kysymykset motivoivat taiteilijoita ja yrittänyt jalostaa töitä niin, että taitelijan motiivit olisivat joko luettavissa työstä tai vaikuttaisivat yleisön käytökseen suoraan. Lisäksi olen puuttunut rohkeasti materiaalivalintoihin. Sijoittelut ovat loksahtaneet toistaiseksi hyvin paikalleen.

Alussa luulin valtaosan taiteilijoista olevan kiinnostuneita luonnon materiaaleilla työskentelystä. Pienissä erissä on valottunut, että luontosuhdetta käsitellään useissa töissä vastakohtien ja kontrastien avulla. Suunnitelluissa töissä käytetään rohkeasti muovia, nailonia, betonia, kanaverkkoa ja lasikuidustakin on keskusteltu. Pidän tästä suunnasta. Monet ryhmäläisetkin kokevat että tasapainoisen luontosuhteen saavuttaminen olisi toivoton tehtävä. Huipputeollisia tuotteita, kuten kanaverkkoa tai nailonia, voi hyödyntää luonnonilmiöiden ehdoilla. Monissa töissä materiaalinen teollinen tausta korostaa herkkiä luonnonilmiöitä ja luonnonmuotoja.

Näkymä09sin valmistelun aikana henkilökohtainen käsitykseni kanaverkosta on muuttunut. Alussa ajattelin, sen olevan aina kompromissi. Materiaalia, joka on halpaa, tilapäiseksi tarkoitettua (epäuskottavaa) ja rumaa. Ryhmäläiset suhtautuvat siihen ongelmattomasti ja pienissä erissä olen alkanut pitää kanaverkosta. Herkuttelen ajatuksella, että kanaverkko olisi voinut olla minimalistien suosima materiaali. Se täyttää ehdot hyvin. Jokainen kuusikulma on virheettömän kokoinen, sitä valmistetaan satojen tuhansien kilometrien erissä ja sitä valmistetaan tarkkojen matemaattisten mittojen mukaan. Erityisen kiinnostavaksi sen tekee sen herkkyys. Kevytkin kosketus pilaa sen täydellisyyden. Monissa naisille suunnatuissa harraste lehdissä sitä käytetään erilaisten koriste esineiden runkona. Uskoisin, että se on valikoitunut naisten suunnattuun harraste-työhön sillä sen muokkaaminen on kevyttä ja materiaalia on helposti saatavilla. Näistä lähteistä tarkastellen vaikuttaa siltä, että kanaverkko on sukupuolettunut materiaali.

Sillä on myös kiva englanninkielinen nimi: “Hex Netting Fence”. Englannin kielisestä wikipediasta löytyy sille merkittäviä käyttökeinoja. Mm. Psykologi Harry Harlow on käyttänyt sitä luodakseen “sijais-äitejä” Rhesus-apinoille. Kokeiluissa kanaverkko “äidit” herättivät koeapinoissa vähemmän kiintymystä kuin vaatetetut “äidit”, vaikka kanaverkko “äideille” oli istutettu imettämisen mahdollistavat nännit. Se on siis tieteellisesti todistetusti luonnotonta. Tämä lisää sen uskottavuutta Näkymä09sin teollisten materiaalejen joukossa. On kiinnostavaa, että kanaverkoa käytetään yleisesti juuri luonnon hallinnassa. Sillä suojataan puiden juurakoita riistalta ja rajoitetaan elukoiden liikkumista.

Verkosta löytyi aiheeseen liittyen myös valtavasti “Chicken Wire” otsikolla nimettyä musiikkia. Kokonaisia albumeitakin! Alla lista last.fm palvelusta löytetyistä kappaleista.

Mutta palaan vielä siihen mihin suuntaan olen ohjaamassa meitä henkilökohtaisissa tapaamisissa.

Tämä liittyy viestintään. Valtaosa julkisesta viestinnästä pyrkii olemaan tehokasta ja nopeaa. Viesti koitetaan saada perille mahdollisimman nopeasti ja esteettömästi. Tästä on hyötyä mainonnassa, liikennemerkeissä, väittelyssä ja koulukasvatuksessa. Nopea viestintä pohjautuu usein nokkeluuteen ja innovatiivisuuteen. Asia sanotaan ytimekkäästi tavalla, jolla sitä ei ole totuttu kuulemaan. Seurauksena on välitön mielenkiinto ja tämän myötä viesti todennäköisesti menee perille. Seurauksena viesti on usein yksinkertaistettu: “Osta tai opi tämä!”. Monet taideteoksetkin pyrkivät viestimään tehokkaasti. Runebergistä tehty näköispatsas kertoo välittömästi henkilön olevan mies ja nopeasti on pääteltävissä tämän olevan runoilija (patsaan juuressa on nais-muusa kirjapinon kupeessa). Viimeistään patsaan ryhdistä ja katseesta on pääteltävissä hänen suuri arvonsa. Nykytaideteokset pyrkivät usein samanlaiseen tehokkuuteen. Innovatiivinen toteutus, ennen kayttämättömät materiaalit ja aikaisemmin käsittelemättömän aiheen valinta takaavat tietyn huomion taidekentällä ja huomio takaa viestin läpimenemisen.

Taiteenkenttä antaa kuitenkin mahdollisuuden aivan toisenlaiselle viestinnälle. Teoksen toteutuksen tai idean ei tarvitse olla kekseliäs ollakseen hyvää taidetta. Taideteoksen ei tarvitse avautua, jotta viesti menisi perille vaan työ saa jäädä kokemukseksi, jonka viesti puretaan kuten. Elokuva antaa tästä hyvän esimerkin: Pystyn suoralta kädeltä kertomaan mitä Andy ja Larry Wachowskin “Matrix” elokuvassa tai George Lucaksen “Tähtien sodassa” tapahtuu, mutta en osaa selittää, mitä juuri Ylen Teemalla näytetyn Jean-Luc Godardin “Alphavillessä” tapahtuu. Matrixen tapahtumat on järjestety valmiiksi sulatettuun muotoon mikä helpottaa muistamista. Alphavillessä ei oikeastaan ole tapahtumia vaan sattumuksia… Elokuvan voisi leikata uuteen järjetykseen enkä huomaisi eroa. Muistan siitä ensikädessä yksityiskohtia, joiden tulkitsin olevan merkityksellisiä elokuvaa katsoessani. Mutta tunnen saavani kokonaisuuden otteeseeni ainoastaan katsoessani elokuvaa. Kun se loppuu niin se loppuu. Toisin kuin Matrix jonka tapahtumat voisin kertoa iltasatuna.

Kenenkään ei tarvitse yksinkertaistaa ideaansa teoksesta tullakseen ymmärretyksi.

Chicken Wire (4:04) Pernice Brothers (1,793 listeners)
Chicken Wire (2:59) The Felice Brothers (1,924 listeners)
Chicken Wire Lady (4:08) The Blues Magoos (737 listeners)
Chicken Wire (3:32) Quinn Walker (449 listeners)
Chicken Wire (Album) (4:04) Pernice Brothers (395 listeners)
Chicken Wire (4:05) The Pernice Brothers (150 listeners)
Chicken Wire (1:42) Thomas Newman (52 listeners)
Chicken Wire Ron Wood & Ronnie Lane (58 listeners)
Chicken Wire Gang (13 listeners)
The Chicken Wire (2:49) James (23 listeners)
Chicken Wire Lady (4:07) Blues Magoos (26 listeners)
Chicken Wire (2:13) Roy Clark (27 listeners)
Chicken Wire (2:59) Felice Brothers (23 listeners)
Chicken Wire (1:56) Ron Wood (11 listeners)
Chicken Wire (3:37) Lauren O’Connell (15 listeners)
Chicken Wire (2:01) Ronnie lane & ron wood (12 listeners)
Chicken Wire (3:45) Himlaväsen (8 listeners)
Chicken wire in rain (5:29) Jeph Jerman (13 listeners)
The Grueling Task of Mending Chicken Wire (5:57) The Americas (14 listeners)
Monkey Baby Hanging On Chicken Wire (3:25) David Yazbek

[Fi] Näkymä09: Mihin “Yhteisöllinen voima” viittaa.

Teksti on kirjoitettu Akaalla toteutettavan Näkymä 2009 ympäristötaidenäyttelyn taiteilijoiden tarpeisiin.

Mun veli on töissä mega-yrityksessä. Hän työskentelee yrityksessä luovan työn alueella, tutkimus asioiden parissa. En ikinä nähnyt sen työpistettä koska paikka oli salainen. Se oli alimmassa kerroksessa isoa toimistorakennusta mutta isot ikkunat oli peitetty sälekaihtimin. Työpaikka oli mukava. Kaihtimien takana oli miellyttävä avoin tila, säkkituoleja, kertyneitä tai henkilökohtaisia esineitä ja vapaa kahvinkeitin sekä limuautomaatti. Ei harmaita toimisto loosseja, kylmine päätteinee vaan kaikki näki toisensa ja sai jättää kahvikuppinsa ja takkinsa lojumaan pöydän reunalle ilman, että se loukkasi muita. Tietokoneilla ei ollut yhtäpäljon merkitystä kuin keskusteluilla ja yhteisellä viestinnällä.

Mitä enemmän veli kertoi paikasta sitä selkeämmin se piirtyi mun mieleen taiteilija yhteisön jaettuna työhuoneena. Mega-yritys oli käyttänyt miljoonia luodakseen luovan työympäristön, joka kannustaa keskusteluun ja ideoiden jakamiseen. Silloin mulle valkeni, että taiteilija yhteisöt lepää kultasäkin päällä.

Hyvien keskustelu ympäristöjen luominen on vaativaa puuhaa. Ja se onnistuu parhaiten, jos keskusteluun osallistuvat jakavat yhteisen intohimon. Yritykset yrittävät kannustaa tähän intohimoon uudenaikaisella työympäristö suunnittelulla ja rahalla. Mutta esimerkki kertoo paljon: Englannissa maksettiin aikoinaan rahaa verenluovuttajille. Tästä tehtiin tutkimus ja paljastui, että rahan kannustamana ihmiset luovuttivat enemmän verta mutta se oli huono laatuisempaa kuin vapaa-ehtoisesti luovutettu veri! En tiedä miten veren laatua arvioidaan. Mutta tiedän, että intohimoisen työpanoksen tunnistaa tavasta, jolla Akaalaiset puhuvat Näkymästä, sen historiasta ja matkan aikana sattuneista kuriositeeteistä.

Näkymän tuottaminen tyhjästä ilman vapaa-ehtois panostusta ja hartiavoimia maksaisi satoja tuhansia. Jos taiteilijoita ei innottaisi halu tehdä töitä paikallisen yhteisön hyväksi ja jakaa mielipiteitään, heille tulisi maksaa tuhansia euroja näkemästään vaivasta. Jos kaikki näyttelyyn osallistuvat taiteilijat kutsuttaisiin paikalle ammattitaiteen kentältä heiltä veisi kuukausia tutustua Akaan seutuun. Eikä tulos olis paikallisille yhtä läheinen ja merkittävä kuin Näkymä potentiaalisesti on.

Painotan, että vaikkei rahaa liiku ei tarkoita sitä, etteikö töiden tuottama arvo näkyisi Akaalla. Keskustelin viimekerran taiteilija tapaamisen jälkeen nuorison kanssa juna-asemalla. Ysiluokkalaiset tietää Näkymän hyvin.

Kysyin: “Mitä ootte mieltä.”

Ja eräs vastasi: “Jaa.. No sehän on aina ollut siellä. Lapsesta asti.”

Näkymän puuttuminen merkitsisi tälle ikäpolvelle muutosta. Sen olemassaolo ja toistuminen on paikallinen tapa. Jos tätä vertaa nuoruuteen Helsingissä niin vasta omien taideopintojen aikana sain tietää, että Mätäjoessa (Malminkartanon ja Kannelmäen välissä) kesälomilla kivittämäni hökötykset olivat osa ympäristötaitetapahtumaa.

Kynnys osallistua moiseen tapahtumaan olisi ollut mahdoton ylittää. Itseasiassa kesien aikana Mätäjoen taideteoksiin kohdistunut sabotaasi oli osaltani seurausta siitä, että suhtauduin paikkoihin henkilökohtaisesti. Jostain syystä siellä oli jotain muuta kuin mitä piti, paikka oli olevinaan jotakin ja se piti nopeasti muuttaa takaisin siksi epämääräiseksi tunkioksi, jossa oltiin lapsesta asti leikitty. On muuten outoa, että ympäristötaidetta voidaan tuoda jonkun taiteilijan toimesta sellaiseen ympäristöön, jolla taiteilijalla ei ole henkilökohtaista sidettä. Ympäristö on laaja käsite, metsä, suo tai joki mutta ympäristöä ei voi lähestyä käsitteen kautta neutraalisti koska ulkopuolisen näkemä mätäs on paikalliselle suuntaviitta kotiinpäin. Näitä asioita kannattaa ottaa huomioon.

Kaikista metsistä löytyy ihmisen jättämiä ready-made tilateoksia, majoja ja eritavoin aseteltuja puita, ehkä vanhoja penkkejä ja nuotiopaikkoja. Periaatteessa luonnon roskaaminenkin on viestintää. Varsinkin vaeltaessa huomaa, että edelliset menijät on jättäneet jälkiä toimistaa. Jonkun kiven päältä löytyy karkkipaperi tai kaljatölkin kansi ja siitä voi päätellä, että tässä olisi hyvä paikka levähtää. Tässä mielessä voisi ajatella, että suomalaisella kulttuurilla on erityinen mahdollisuus juuri ympäristötaiteen alueella, koska valtaosalla on rekisterissä tapa lukea pieniä merkkejä ja viestejä villin luonnon seasta. Tätä voisi hyödyntää sellaisenaan.

Palataan aiheeseen. Akaan nuoriso on hieman syrjässä Näkymän toimista. Olisi hyödyllistä tuoda heitä mukaan. Keskustelin aiheesta näyttelyyn osallistuvan Paula Lehtosen kanssa, jolla oli terävä pointti:  Jos aloite osallistumiseen ei tule joltain ryhmältä itseltään on yhteistyö projektin tekeminen toivotonta. Aloitteen tekijällä on aina älyllinen omistus-suhde työhön ja työhön osallistuvien näkökulma määrittäytyy aloitteen ehdoilla. Jos Paula olisi syntyään Akaan nuorisoa hänen olisi mahdollista ryhtyä töihin tarpeen oikeuttamana. Nyky-nuoriso saisi siten edustajan, joka  ymmärtäisi paikan keskustelukulttuuria syvällisesti.

Toivottavasti kaikkien Näkymien aikana tehty työ mahdollistaa sen, että Akaan nyky-nuoriso polvesta voi kirvota kiinnostuneita osallistumaan Näkymään. Tai, että ympäristötaiteen vuotuinen näkeminen saisi ihmisiä kuvittelemaan uusia mahdollisuuksia koko Akaalle, vaikka matkailu yrittäjyyden kuin kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Kun on vuosi toisensa jälkeen nähnyt järven rannalle nousevan käsintoteutettuja, intohimoisella vaivannäöllä tehtyjä teoksia; voisi kuvitella, että kynnys perustaa Akaalle ensimmäinen sarjakuva-kahvila olisi matalampi.