Posted on

[Fi] Näin omistan taidetta. | 1# Kalle Mustonen — “Tuki” (2012)

Featured Video Play Icon

Taiteen kerääminen on antoisa harrastus jonka myötä oppii paljon. Keräilessä on tärkeää valita jokin itselleen mielekäs teema jota edustaviin teoksiin erikoistuu. Kalle Mustosen työ “Tuki” (2012) edustaa replikaatioihin, pastisseihin ja jäljennöksiin erikoistuneessa Ore.e Refineriesin Meta- kokoelmassa; esimerkkiä katutaiteen kuvakielestä sekä stradegioista..

Mustonen on käyttänyt “Tuki” teossarjassaan sarjatuotanto menetelmäsi hyvin soveltuvaa sapluuna tekniikkaa valmistaakseen postikuoreen (10x15cm) mahtuvia akryylimaalauksia. Työ on maalattu vanerilevylle. Kuva esittää pääkalloa, joka on sounnustettu kuulokkeisiin.

Taiteilija hyödynsi sosiaalista mediaa markkinoidakseen maalaussarjaa ja ehdotti asiakkaille, että nämä tukisivat tämän Uusi Kipinä galleriassa (Lahti, Toukokuu 2012) toteutunutta taidenäyttelyä ostamalla tämän valmistaman teoksen. Työ postitettiin kotiin. Näin Mustosen verkostot pystyivät välittömästi osallistumaan tulevan näyttelyn tuotantoon. Taiteilijan sanoin: “Minimesenaatteina”. Postitettu työ laajentaa gallerianäyttelyn ulottumaan yksityiskoteihin ja sen kuvasto tukee näyttelykokonaisuutta.

Keskeistä teokselle on myös sen levitysmenetelmä. Pieni maalaus löytää perille yhdistelemällä posti-taiteelle ja verkkossa toteutuville mediataiteellisille projekteille tyypillisiä stradegioita. Työ on mittakaavaltaan täydellinen postitse levitettäväksi ja markkinointi viitekehykseltään tarpeeksi kiinnostava, että se tulee huomioiduksi sosiaalisissa medioissa. (Kaikkiaan Mustonen möin 38 vastaavaa teosta ja sai näiden turvin maksettua galleria kulunsa).

Mustonen tunnetaan parhaiten kuvanveistäjänä, jonka teosten materiaalina toimii puu. Hän käsittelee materiaalejaan raa-asti, jonka seurauksesta työnjälki säilyttää luonnos omaisuutensa. Mustosen työskentelyn pohjana toimii aktivisti kulttuurin edustamana globalisaation vastaisuus. Valittamisen sijaan tämä tekee globaaleja ihanteita parodioivia teoksia, jotka asettavat modernisaation ihannoimat arvot uuteen mittakaavaan. Vaihtoehtoisesti hän hyödyntää teollisuudesta tuttuja materiaaleja, betonia ja teräs jätettä luodakseen dystopisia kuvaelmia niin galleria kuin katutilaan.

Posted on

Request for Media Artist / Pyyntö mediataiteilijoille

Request: Let’s develop technologies or protocols which turn data-projectors, media players etc. off – When there are NO visitors in the gallery/museum/art space. Let’s make it a convention.. When the space is empty e the projectors (and other electric tech) should be put in standby-mode or turned off.

We have learned to turn off lights when we exit a room – But the aura of artworks makes it hard for us to think how this could practice be achieved in our art spaces-  Current practices are downright silly and is opposed to the nature of media-art technologies. They are most often made to be used.

Energy is wasted when data-projectors run when there is no one watching. Even the best exhibitions have times when the space is empty. The best solution would be that gallerists etc. turn the videos on when visitors arrive (video on demand) but an arduino/motion sensor gadget would be a sexy solution. I’m willing to invest in the development of sustainable gallery etiquette or the development of technical tools to fix this issue.

Here is an inspirational example: MIM  Self-Sustainable party container in KUMU Art Museum, Tallinn (june 2010) https://vimeo.com/17560328

Pyyntö: Luodaan yhdessä laitteisto, joka katkaisee VIDEOTYKEISTÄ ja mediasoittimista virran automaattisesti kun galleriassa/museossa/tms. ei ole paikalla vieraita. (Tai luodaan joku käytäntö, jonka mukaisesti gallerian/tms. valvoja käynnistää toistimet ja tykit vieraan saapuessa). Monissa taidetiloissa on että tila on päivittäin pitkiä pätkiä tyhjillään. Jopa tunteja. Dataprojektoreilla ja monitoreilla esitettävää taidetta kuitenkin pidetään päällä taukoamatta. Projektoreiden käyttöiästä (tapauksesta riippuen) voi kadota yli puolet kun teos näkyy vaikka sitä ei kukaan katso.

Olemme oppineet sammuttamaan valot lähtiessä huoneesta mutta taidetiloissa on piinttynyt koskemattomuuden myytti, jonka velvoittamana videoita jne. on näytettävä tilassa vaikka kukaan ei olisi katsomassa. Maalaukset ja veistokset eivät kulu hukkaan kun niitä ei katso mutta teknologia kuluu. On mediataide välineiden luonnon vastaista käyttää näitä ilman katsojaa. Ainoana poikkeuksena satelliitit. Tässä piirrustukset ja valmistusohjeet (http://opensat.cc/). Toisaalta taidetilat eivät ole ulkoavaruuteen ammuttuja laitteita, joiden on annettava kiertää radallaan koskematta. Ne ovat sosiaalisia tiloja, joita käytetään.

Mediataiteen luukuttaminen on pöhkö käytäntö niin laitteiston käyttöiän kuin energiankulutuksen kannalta. Siihen ole käytännössä varaa. Vastaava juolahtanut mieleen jo monille mutta ei ole vielä tehty yhteistä hanketta, jolla näitä käytäntöjä tai liikkeentunnistimiin tms. pohjaavia teknologioita ongelman ratkaisemiseksi olisi tehty. Olen valmis investoimaan tähän esitystekniikkaan. Käytönnössä joku arduino/videotykki/mediatoistin ratkaisu on varmaan myyvin – Mutta mulle kyllä kelpaisi, että näyttölaitteiden pyörittäminen olisi galleristin vastuulla.