– Ethän sä mitään etnometodologiaa tutki! Sä haastat sosiaalista todellisuutta!!
Kertoi ohikulkija. Piti kirjoittaa lause ylös jotta pääsin jyvälle mitä se tarkoitti.
Muuan ystävällinen rouva, joka on pyytänyt viemään terveisiä Marssiin sekä erilliseen otteeseen tuomaan tuliaisia matkalta tuli jälleen luokseni, tälläkertaa ehdotuksen kera. Tämä tarjoutui nousemaan graniittijalustalle puolestani ja kävelemään rollaattorinsa kanssa päivämatkani, jos vaihdossa kävisin tämän puolesta hammaslääkärissä. Lupasin pitää tarjouksen korvantakana.
Ohi lensi sudenkorento.
Ohikulkijat tuntuvat niin tottuneilta toimintaani tai minä tottunut heihin, ettei kiinnostavia käänteitä kohtaamisissa löydy joka kulman takaa. Ehkä olen harjaantunut käymään keskustelut niin etten rasita itseäni yllätyksillä vaan nujerran kaikki kiinnostavat oikut joiden miettiminen saataisi viedä ajatukset pois rutiinista, jolla hallitsen päivääni. Näin jäljelle, jokaisen yksilön kohtaamisesta jää vain yhtenäinen kuva massasta, joka käyttäytyy samoin.