Raviurheilussa on suht’ korkea oppimiskynnys. Tilastoissa on tiedot hevosten nimistä, aikaisemmista voitoista ja vedonlyönnin kertoimista mutta on upotettu lehdyköihin vaikeaselkoisesti. Hevosilla on myös hämärtäviä nimiä kuten Never Mind Me tai Hide and Seek.
Ennen juoksua eläimiä voi seurata lämmittelemässä radan varresta mutta on vaikea arvioida lämmittelystä miten hevonen tulee menestymään kilpailussa. Sama kun katsoisi mitä tahansa muita huippu-urheilijoita verryttelemässä – Se on vaan silmänruokaa. Tauoilla kentällä saattaa piipahtaa hevosia eri lähdöistä, joten on vaikea tajuta kuka seuraavaksi juoksee.
Kuulutukset kaikuivat kolkolla pihalla niin ettei juoksuista saanut otetta. Raveista saattoi yrittää tuntumaan sisällä ruutujen välityksellä. Kahvilassa ja ravintolassa oli 4:3 kuvasuhteisia telkkareita, joihin moderni 16:9 video kuva oli puristettu. Monitoreiden signaalissa oli häiriöitä, josta seuraten oli vaikea erottaa eläinten ääriviivoja toisistaan. Ruuduilla näytettiin vuoronperään uusintoja ja lähtöjä.
Hevosia ei siis päässyt juurikaan näkemään tai kokemaan. Radalla olisi voinut juosta vaikka naudat tai porot. Käytimme loppupeleissä kertoimia arvioidessamme ketä veikata ja onnistuimme näin voittamaan 2,70€ nettoa 15€ investoinnista. Tosin toto-lehti ja tarjoilut verottivat kuvetta enemminkin.
