Toteutimme 2014 Turku-Helsinki ratsastusperformanssi ja 2015 esitimme projektin yhteenvedon Mäntän kuvataideviikoilla. Ratsastimme näyttelyyn Kokkomäen tallin matkassa Keuruun suunnalta. Vuonna 2016 Hevoslinja harppaa ulkomaille. Tavoitteena on löytää malleja, joiden avulla voisimme vahvistaa paikallisesta hevoskulttuuristamme tunnistettuja, kestävää kehitystä ja ei-ihmiskeskeistä ajattelua tukevia suuntauksia.
Ensimmäisen matkan kohteena on Uusi-Seelanti, jonne pääsemme New Performance Turku -festivaalin järjestämänä. Paikallisissa kontaktoinneissa avustaa Aucklandin yliopiston lehtori, taiteilija Mark Harvey. Tämän suhteilla alkaa sunnuntaina työskentely paikallisen hevostilan kanssa. Tallihommien ohella valmistaudutaan esityksiin jotka toteutuvat Te Uru Waitakere -nykytaidegalleriassa. Vast’ikään englanniksi käännetty hevoselokuva “Come Together, Leave Together” saa tuolloin kansainvälisen ensi-iltansa! Tapahtuman muita suomalaisia edustajia ovat Leena Kela, Pilvi Porkola, Oblivia ja Antti Laitinen.
Matkan tavoitteena on arvioida hevosen osuutta kolonialistisissa prosesseissa. Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaat Maorit sekä eurooppalaiset uudisraivaat ovat eläneet rinnakkain 1700-luvun lopusta alkaen. Tätänykyä valtio kuuluu brittiläiseen kansainyhteisöön ja väestö on suurimmalta osin eurooppalaistaustaista. Maoreiden asema sekä oikeudet ovat kiistaa herättävä keskustelunaihe. Hevosten saapuminen saarelle on tallentunut Maoreiden kansantarustoon. Kun hevoset ensimmäisen kerran laskettiin laivasta saaren rantaan 200 vuotta sitten, maorit pitivät niitä legendojensa merihirviöinä. (Kiinnostavasti myös kreikkalaisen mytologioissa hevonen on yhteydessä meren jumalaan Poseidoniin). Maorien tapauksessa hirviömäisessä ensivaikutelmassa oli perää, sillä hevoset mahdollistivat vaikeakulkuisen saaren valloittamisen! Hevoset ovat olleet maoreille kuitenkin myös hyödyllinen tuttavuus. Etäällä elävät heimot ovat pystyneet pitämään niiden avulla yhteyttä, ja hevoset kuuluvat edelleen saaren asukkaiden arkeen. Koulukuljetuksia järjestetään hevospelillä vielä 2000-luvulla.
Hevosten leviäminen ympäri maailman on seurausta eri aikakausina tapahtuneesta kolonialistisesta voimapolitiikasta. Mikäli pidämme eläintä kumppanina, jonka genomin menestys on sidottu omaamme, voimme nähdä hevosen toimineen liittolaisena kolonialistisissa pyrinnöissä. Hevonen on siis myötävaikuttaja brittiläisen imperiumin kyseenalaisessa menestyksessä. Donna Harawayn ehdottama kumppanuuslajiajattelu saa eläimen näyttämään osasyylliseltä! Haastattelemalla paikallisia hevostoimijoita pyritään selvittämään, miten Maorit ovat onnistunut sovittamaan hevosen kansantarustoonsa ja kenen etua järjestely palvelee. Onko 200 vuoden aikana kehittyneessä hevoskulttuurissa kysymys hevosten approprioimisesta Maorien kulttuuriin vai miehittäjien tekniikoiden (ja maailmankuvan) yleistymisestä alkuperäisväestön keskuudessa?
Reissunpäältä toimitettaan matkapäiväkirjaa. Matkalla kuvattuja haastatteluita tullaan esittämään myöhemmin keväällä.