[Fi] fifi.voima.fi: Kallion kuriositeettikabinetti

Kirjoitus on julkaistu alunperin fifi.voima.fi verkkosivuilla. Kirjoituksen asun tarkisti ja viimeisteli toimitus.

Kalliossa toimii kaupunkilaisille avoin toimintakeskus, jossa voi tavata kollegoita, tarkistaa sähköpostit, lukea lehdet ja inspiroituessaan osallistua vaikka luovan kirjoittamisen kurssille. Tilassa toimii edullisista leivonnaistaan tunnettu kahvila ja kokoontumistilat saa vuokrata kokouskäyttöön nimellistä summaa vastaan. Tilojen myötä aukeaa myös pääsy säännöllisesti vaihtuviin nykytaidenäyttelyihin.

Kyse ei ole Made in Kalliosta, ei Hub Helsingistä eikä Mushrooming-verkostoon kuuluvasta kaupunkiaktiivien kollektiivisesta avokonttorista. Puhe on näiden edeltäjästä ja aatteellisesta rinnakkais-organisaatiosta: Kansalaisten päihteettömästä kohtaamispaikasta Elokolosta.

Loppuvuodesta 2011 Kallion Elokolon kyljessä avattiin “Kallio Kunsthalle” -galleriatila. Kunsthallen tilat ovat aikaisemmin toimineet Elokolon projektihuoneistona ja mikäli sen Kunsthallessa ei ole näyttelyvalvojaa paikalla, pääsee galleriatilaan ainoastaan pyytämällä avaimet (ja näiden myötä henkilökohtaisen oppaan) Elokolon kahvilasta.

Kunstallen toiminta vaikuttaa kaikin puolin kytketyltä Elokolon toimintaan ja palveluihin. Sen on perustanut lähistöllä asuva taiteilija Petri Saarikko yhdessä nimekkään työryhmän kanssa. Kunsthallen yhteistyökumppanina toimii myös vuonna 2001 perustettu Helsingin Optimistit ry, joka edistää sarallaan päihteetöntä elämäntapaa.

Valistuksellinen päihdetyö ja nykytaide ovat uudelleen löytäneet toisensa Kallion toisella linjalla. Yhdistelmä on johdonmukainen, sillä taidetta sekä päihdetyötä rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen kautta, mahdollisesti samoista motiiveista.

Taiteilijajohtoinen organisaatio on tässä yhteydessä lunastanut paikkansa osana hyvinvointiyhteiskunnan palvelurakenteita. Vastaavien kytköksien pelätään usein laimentavan taiteilijoiden asemaa yhteiskunnan autonomisena kriitikkona. Tämä esimerkki todistaa, että nykytaiteilijat voivat huoleti osallistua hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseen menettämättä särmäänsä.

Myös Elokolon aktiivit ovat osaltaan edistäneet Kunsthallen käynnistämistä. Tilan toiminnan ohjaajan Markku Heino kertoo, että motiivina tukea gallerian perustamista on ollut halu auttaa nuoria taiteilijoita tarjoamalla näyttelytilaa. Elokoloissa on ajansaatossa järjestetty myös monenlaisia taideterapiapalveluita, joten organisaatiolla on käytännön kokemusta siitä, mitä hyötyjä taiteen tukemisesta voi olla.

Kunsthallen “taiteellista vapaaehtoistyötä” johtava Saarikko on työryhmineen koonnut nimellisesti Kallion Elokoloon keskittyneen retrospektiivisen näyttelyn. Näyttelytila on muutettu kuriositeettikabinetiksi, jonka esineistö on kerätty Elokolon varastoista.

Esillepano antaa käsityksen Elokolon toiminnasta ja paljastaa minkälaisia ponnistuksia katutason yhdistystoiminnan pyörittäminen vaatii. Nokkelaan ripustukseen on ripoteltu kriittistä taidemakua hiveleviä jäyniä.

Näyttelyn keskiössä ovat yhdistyksen tiedotustyö, kuva-arkistot ja julkaisut. Laajemmin näyttely tarkastelee koko Elämäntapaliito ry:n toimintaa vuosina 1991–2011, ennen sen fuusioitumista Ehyt ry:hyn.

Näyttely on varmasti hyödyllinen kokemus Elokolon perustajille ja aktiiveille, sillä se myötä perinteikästä toimintaa voi tarkastella ulkopuolisen silmin. Samalla näyttely toimii historiallisena esityksenä Elokolojen historiasta ja työn merkityksestä, jota kelpaa esitellä sidosryhmille.

Kokonaisuuden myötä pääsee tutustumaan myös Kallion historiaa ja muuhun päihdetyöhön liittyvään kansalaistoimintaan, kuten 17. lokakuuta järjestettävään Asunnottomien yö -tapahtumaan.

Esille on nostettu ilmeisesti kaikki arkiston kiinnostavimmat tavarat, mistä johtuen kokonaisuus on kirjava. Yksittäisiin esineisiin liittyy tarinoita, joita Elokolon porukka mielellään valottaa. Elokolon porukka esittäytyy näyttelyn rinnalla elävänä kirjastona.

Kokonaisuutena näyttely tekee sentimentaalisen tulkinnan “vanhasta ja aidosta”, katoavasta Kalliosta. Mikäli harkinnassa on asunnon ostaminen Kalliosta, mutta halajaa vielä haistella sen aitoa fiilistä, täytyy näyttelyssä ehdottomasti käydä näyttäytymässä.

Kallion jälkeen näyttely lähtee kiertämään eri Elokoloja pitkin Suomea.

_______________

Kokokansan olohuoneet

Ensimmäinen Elokolo avattiin Kalliossa vuonna 1991, josta alkaen paikka on toiminut aktiivisesti ennaltaehkäisevän päihdetyön saralla. Pian avaamisen jälkeen samaa toimintamallia ja nimeä hyödyntäviä tiloja käynnistettiin Elämäntapaliitto ry:n toimesta ympäri Suomen. Tilat on tituleerattu “kokokansan olohuoneiksi”.

Kokoontumisen lisäksi ne mahdollistavat monenlaisen harrastustoiminnan. Nykyään Elokoloja pyörittää Ehyt ry yhdessä paikallisten jäsenjärjestöjensä kanssa. Kaikkiaan vastaavia keskuksia toimii maanlaajuisesti 25. Ehyt ry perustettiin 2011, kun ennaltaehkäisevään päihdetyöhön ja terveisiin elämäntapoihin erikoistuneet kansalaisjärjestöt Elämäntapaliitto ry, Terveys-Hälsan ry sekä Elämä On Parasta Huumetta ry yhdistivät toimintaansa.

Fuusiolla pyrittiin siihen, että ruohonjuuritason päihdetyön kentältä saataisiin karsittua päällekkäisiä projekteja ja jäsenmäärältään suurempi organisaatio saavuttaisi enemmän poliittista vaikutusvaltaa. Kattojärjestöön on sittemmin liittynyt jäseniksi lähes sata eri yhdistystä.

Uudelleenorganisoitumisen myötä järjestöt tekivät myös pesäeroa vanhoista vasemmistolaisista työväen raittiusliikkeistä. Raittiuden ja työväen aatteen julistamisen sijaan, yhdistys haluaa “edistää yhteiskunnallista keskustelua päihteisiin liittyvistä kysymyksistä”.

Järjestön aatteena on, että “kaikilla ihmisillä on oikeus saada terveyteensä, sosiaaliseen toimintakykyynsä ja hyvinvointiinsa vaikuttavaa tietoa, tukea ja apua riippumatta elämäntilanteesta tai henkilökohtaisista valinnoista”. Ehyt ry:n toiminta on kirjavaa. Se koordinoi esimerkiksi tupakoinnin vastaisia kampanjoita ja julkaisee omaa lehteään. Yhdistyksen vaikutus suomalaiseen arkeen näkyy parhaiten kaduilla.

Sen tarpeellisuudesta kertoo, että 2006 Elokoloissa vieraili kaikkiaan 150 000 kävijää. Elokolot ovat syrjäytymisen ehkäisyn erityisasiantuntijaorganisaatioita.

Kallio Kunsthalle esittää: ELOKOLO 18.10. asti, Toinen linja 31. Päivittäiset näyttelyvierailut Elokolosta (15 metriä ovesta vasemmalle). Avoinna joka päivä 9–15. www.kalliokunsthalle.fi

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa kuvataiteiden maisteriohjelmassa.

NO-CHAIR-DESIGN: Selected Posts 2012 +

Highlights of chair related texts and media made and consumed during the NO-CHAIR-DESIGN Campaign. The campaign hoped to convince designers that “designing new chair is a waste of time”. This post was made in preparation of our campaign newsletter #2 and edits where made early 2013 as active work on the campaign ended.


1. “A Selection of DE-CHAIRIFICATIONS” De-chairification the process of removing chairs from images in which chairs are crucial. Here is a selection of notable chair related images before-and-after de-chairification. Take a look..

image


2. Chair for Torture and Pleasure Why do horror movies show empty chairs? Why do strippers do duo-acts with chairs? An illustrated round up discovering ways chairs have been used for terror and sex. 

image


3. 3D Printers Effect on Environmental Thinking There is a story circulating out there that in the near future design will be manufactured with 3d printers. Some argue that this will save the economy.. But how will manufacturing by printing affect our environmental thinking?

image


4.On the topic of Chairs in Paintings Helsinki based painter and artist Iidu Tikkanen talks of her favorite chair themed paintings and attempts to answer an unfair question: Why do painters paint chairs in the first place?

image


5. “Confusing a Shopping Center with Invisible Chair”. An invisible chair was build to promote the NCD-Campaign for city dwellers. Here is a short review on how it was used and received in a shopping center in Jyväskylä.

image


6. “It’s is NOT about the Money anymore.” Hannu Lammi a buss-driver from Tampere, Finland enrolled to to the “Digger-Competition" 2011. He ended up sitting in a small digger situated in a shopping-center for some 180 days in hopes of winning it!

image


7. Happy Birthday Stefan Lindfors An invisible chair performance as a birthday present for a designer who has designed it all?! Back in the day Stefan Lindfors had his go on sustainable design.. Wanna learn how that went?

image


8. Pictorial from the Swingers Club for Mature Chairs Kääntöpöytä (Turntable) the Urban Farming Center of Pasila invited NCD-Campaign to run a workshop for repairing chairs in Pasila and more. During a long and cold weekend a Pasila region specific style of carpentry was born.

image


9. As I attempted to reach Kosuth.. We attempted to reach artist Joseph Kosuth the man behind the notorious “One and Three Chairs” (1965) artwork.. But given the nature of the creative industry it’s near impossible to reach practitioners how produced iconic art… even though your intentions are good. Here is what happened…

image


10. Contemporary Artist are trained in “The Art of Deconstruction". What is that about and when will construction and restoration become mainstream? A chair themed example of the deconstruction work is the “Der 5. Stuhl” by Eva Chytilek. Let’s use that as an example…

image


11. Economic Chaos Illustrated With Chairs. Coverage of the “PLASTIK FANTASTIK” (2012) piece by REFUNC which was presented at Manifesta 9.

image


12. Why NOT call Art projects Art? A recording made two months after the campaign started. A lengthy monologue gives some insight to motivations behind the campaign.

image


This is a selection of post made during the NO-CHAIR-DESIGN Campaign run by Ore.e Refineries (January 2011-December 2012).