Hevoslinja: Aalto-yliopiston ensimmäinen hevostaitopäivä (tällä vuosituhannella)

Järjestin Aalto-yliopiston opettajien Minna Suoniemen ja Anniina Suomisen pyynnöstä yliopiston ensimmäisen Hevostaito-päivän. Ohjelman tavoite oli oppia hevosesta, ajattelusta joka jäsentyy sen seurassa ja siitä miten nyky-hevosta tuotetaan infrastruktuurin ja kerronnan kautta. Hevos-toimet järjestettiin Tapiolan ratsastuskoulun tiloissa, jotka ovat viiden minuutin kävelymatkan päässä yliopiston kampukselta. Paikka on todella jännittävässä kaupunkiympäristön kehityksen katveessa; vesitornin ja moottoritien välissä.

Ohjelma alkoi luento-osuudella ja tutustumisella. Alustuspuheenvuoroni pohti kriittisesti mitä “kehityksellä” ymmärretään, jonka jälkeen osallistujat jakoivat henkilökohtaisia hevoskokemuksiaan (sekä hevoskokemusten puutetta). Puheenvuoroissa toistui hevosten liittyminen luokkakokemukseen. Monilla ei, selkeästä suuntautuneisuudesta tai vilpittömästä mielenkiinnosta huolimatta ole mahdollisuutta toimia hevosten kanssa. Ajankohdasta seuraten allergiat korostuivat, mikä sai allergian itsessään tuntumaan jonkilaiselta biologiselta luokkakokemukselta. Valtaosa oli päässyt tutustunut hevosiin polttareiden tai muiden erikoistilanteiden yhteydessä. Eräällä osallistujalla oli myös keppari-taustaa!

Yleisessä keskustelussa korostettiin hevosen koon tuottamaa vaikutusta. Yksinkertainen huomio siitä että hevonen on isompi, vaikuttaa koko suhteen kannalta keskeiseltä. Alustuksessa esiintuomani kehityksen-kritiikki sai vastalauseita. Tulokulmani käsitettiin nostalgiseksi – Pitää jatkossa painottaa että se kehitys, jota Hevoslinja vastustaa on öljypohjaisen talouden tuottama nostalginen määre, joka ohjaa tulevaisuuteen liittyviä mielikuvia (hauntologia). Harjoittamamme kehitys-kritiikki ei vastusta tulevaisuutta tai muutosta itseään. Päinvastoin, tervetuloa häiriö!

Rupattelun jälkeen siirryimme Tapiolan ratsastuskoululle. Tallin omistaja ja ratsastusopettaja Johanna Vaahtera-Ruhtinas tarjosi ryhmälle seikkaperäisen johdannon ratsastuskulttuuriin. Saimme kuulla harrastuksen ja hevosammattilaisuuden kustannuksista, talliympäristöön kuuluvista työtehtävistä ja hevosten päivä- ja vuosirutiineista. Osallistujat saivat kysyä vapaasti hevosten terveydestä, mielenkiinnoista ja luonteesta. Keskustelun jälkeen ryhmä jaettiin kahteen. Toinen osa ryhtyi tallitöihin. Kannoimme kuivikkeita ja hivennäisiä varastoihin, rupatellen samalla tallihenkilökunnan kanssa. Toinen puoli ryhmästä tutustui hevosen hoitoon naamatusten, harjaamalla, tarkastelemalla kavioita ja tutustumalla hevosen käsittelyyn tekniikoiden (kuten riimujen ja suitsien) kautta. Hevosen hoidon lomassa keskusteltiin eläimen aisteista, luonteesta ja käyttäytymisestä. Ryhmiä vaihdettiin puolessavälissä.

Talkoiden jälkeen saimme kierroksen tallin tiloihin. Piipahdimme maneesissa, jossa keskustelimme ratsastuksen opettamiseen liittyvistä haasteista ja kävimme tarhan kupeessa seuraamassa kuinka hevoset sukivat toisiaan urbaanissa maisemassa. Näkymä oli otollinen keskusteluille, jotka pohtivat hevosen ja kaupunkikehityksen jännitteitä. Päivä päättyi post-humanistista ajattelua läpikäyvään luento-osuuteen. Pyrin puheenvuoron kautta kytkemään päivän antiin kriittisen terän, eli periaatteessa yritin pilata osallistujien mukavat kokemukset, vaikuttamalla siihen miten he lukivat hevostalli-ympäristöä.

Alkuun korostin että kun ihmisten ja eläinten historiaa tarkastellaan jaettujen kokemusten näkökulmasta, raja siitä kumpi on kehittyneempi (tai vastuullisempi) muuttuu lötköksi jorpakoksi. Tämän perään kertasin mitä post-humanismilla ymmärretään (Donna Harawayn määrittelyä myötäillen) ja pohdin miten vaikea käsite “kesyttäminen” on. Toin esiin banaaleja esimerkkejä siitä miten hevosten jalostaminen liittyy eurooppalaisten yhdyskuntien kehitykseen (sotateollisuus = jalostus biologisena sodankäyntinä, työläisten oikeudet = kaivosponit, ratsuväki = kaupunkitilan hallinta). Esittelin hevoset urbaaneina eläiminä.

Luento päättyi listaukseen nyky-hevosten uusista ammatillisista tehtävistä. Esittelin hevosen modernin-identiteetin rakentajana. Kun eri ammattien työt muuttuivat samannäköisiksi harrasteet muodoistuivat keskeiseksi identiteetin-rakennustyömaiksi. Esitin harrastamisen kulutuskulttuurina (Jean Baudrillardin kulutuskriittistä ajattelua mukaillen). Sitten esittelin hevoset kokemusteollisuus-työlaisenä (hipsterit työhevosleirillä) ja terapeuttina (ratsastusharrastus läppärintakaisen minän korjaavana kokemuksena). Osuuden huipennokseksi näytin videopätkän jossa Jesse laukkaa nakuna.

Päivään osallistui alle kymmen opiskelijaa, tunnelma oli mukava mutta aikaa olisi voinut olla enemmän. Hevosista mainittakoon Herbelle, Petsi ja Gabona.

20190602

I hope the Oodi laser cutter is fixed cause I want to make a eurorack case for travel. Also interested in building a passive VCA/LPG (see szabomate on Muffwiggler) or a DIY vactrol poor man’s LPG or a Shoosh (for eurorack). Bought rails for the 1u row of my case. I should continue working on the mineral water electronic monitor (I need to make a strong amplifier to hear water better). After this I’ll experiment with running signals trough water using different capacitors. To make lower frequencies audible, I’ll have to play with the cap values of my Elektrosluch. Learning about water adjustment too.

AirPods Are a Tragedy (2019) Caroline Haskins. A pretty plain text. It’s a part of a interesting “Future Relics” column series. The concept reminds me of Archeology of the Future, which we coined with Jesse back in the days as an attempt to criticize present day consumerism by imagining ourselves as archeologist in the future.

Learning how to change bike wheel spokes. Saving money is hard work. #ॐ

20190531

Successfully build a Music Thing Modular Spring reverb mk2 and a Kassutronic ASR Envelope (which also loops, so now I have an additional LFO too!). I don’t have a frontpanel for the envelope, I’ll have to figure something out. Even tough it’s a really simple module, it has been my most complicated build so far as I had to source all the parts (some had very specific measure specifications) and trust my judgment in the assembly. Powered it for testing using a power supply I build earlier. Feeling confident in my diy.

Traded my Drumbrute to a Expert Sleepers Disting mk4 (the trade was balanced monetarily). Disting has a steep learning curve. Got some multisample Mellotrone running using the the J-6 algorithm. Compiled a samplepack for it (cello, choir, flute). Seems that my departure from sample-life was short lived.

20190528

Participated on my second Russian excursion with the Alkovi “Connecting Points” -group (2018-19): Elina Vainio, Matti Kunttu, Iona Rosin, Jussi Kivi and Katja Kalinainen. The project and the trip are organized by Arttu Merimaa & Miina Hujala. This is a raw list of events.

Wednesday (22.5)

  • We visited Lappeenranta South Karelia Museum and South Karelia Art Museum: Saw a really cool looking hoody by the Hanti-Mansia folk, a painting of a Saimaa canal fell off the wall
  • Jussi took us to chalk quarries, there was an emergency rescue personnel fire training facility on site
  • Swam in Saimaa and tasted the water of Huhtiniemi spring (no taste, cold)

Thursday

  • We headed to Vyborg with MS Carelia
  • Spotted underwater “putin-face-altars” on canal wall with Elina
  • We walked across a train-track bridge and identified semiotic-deconstruction: Some columns of and old bridge were dismantled and others left standing – To signify that work to dismantle the bridge is on its way
  • Vyborg suburbs are pretty and full of fences which guard vacant stripes of land. Some fences also guard fences
  • Visited Monrepos-park: Picturesque wooden faux-temple on a hill, endless reconstruction work, a caste on a hill (felt jealous about others discovering graves on a sea shore hill)
  • Our groups organization resembled fermented milk (viili): We stretched into a thin line, individuals swapped between lumps (also unintentionally, when a shoelace came undone etc.) and bounced back together
  • Stayed in Hotel Druzhba

Friday

  • We visited Vyborg castle, the tower renovation was complete and we got a tour to the top: Dropped a 1000 rubles bill between the tower ceiling structures, the group came to my aid and we build a variety of tools to retrieve the money (Elina: This is a team building exercise! Maybe art is)
  • We spotted a mineral water display in the castle exhibition
  • We roamed around the old fortifications around the Avangard-Stadion: Visited a toxic cave and a gunpowder storage
  • Jussi announced the concept of Non-View (designating views that are difficult to describe trough present aesthetic standards) and prompted us to make a publication around the concept (before leaving to Helsinki)
  • A chauffeur drove us to Kurkijoki: We stayed at the Lars Sonck House Museum (we got really good introduction to the place by Nikita), at sunset we headed to a hill in the town center (felt like 3000 bc)

Saturday

  • We identified semiotic-reconstruction: A plastered wall in the Lars Sonck house was spay painted with wild ornaments (asemic writing), so that it would align with the wall with the ornaments found in the rooms wallpapers and window curtains
  • Spotted Finnish travelers in town: “This is the place I feel most at home. Cuckoo sings”. They detailed.
  • We visited a local-culture museum in Kurkijoki: Some exhibition displays and cabinets were filled with objects from different eras (they were organized by their shapes and sizes), touched a mammoth bone
  • The museum guide gave us a tip to visit a local spring, she described the it as a “silver spring” and drew us a beautiful map
  • The spring is located on a hill behind the library, Arttu spotted a path which took us to a humble spring-well: Water tasted great, I carbonated a batch too
  • Flag of the Republic of Karelia next at a town monument was bigger in size then the Russian flag
  • We took a buss to Käkisalmi: Stayed at the Park Hotel Kapitan Morgan (sauna was not working properly), took a dip in Laatokka

Sunday

  • Made various electronic experiments with the water: 3,3v square wave signal was passed trough and a diy electroslush (LOM) used to listen to water, the returning signal was amplified with a lm386 and played trough a bone conduction speaker. The conductivity of different waters was similar.
  • A chauffeur drove us to spring close to Kluchevaya. I had spotted the site from the mineralwaters.geo.uu.nl service (link)
  • Finding the spring was challenging: We drove for three hours and then headed deep into the woods (saw a grave and house ruins), after a 20 min walk, a path was discovered which led us the spring origins, water tasted great. The chauffeur smiled for the first time when he was offered a taste.
  • We spotted Ludvig Nobels well and took a taste of it too: The terms “Wild Waters” and “Untapped Waters” were coined
  • We headed back to Vyborg (stayed at Hotel Vyborg): Iona showed a video she has been working on related to Monrepos-park, Karelia-nostalgia and geohistorical estrangement (my interpretation)
  • We had dinner close to the hotel. Castle tour guide Vital was in the bar with a friend Misha and we banded to watch sports. Vital provided a thorough lecture on the history of the castle

Monday

  • Elina took us to ruins close to the railroad bridge and installed a sentence she had been working on during the trip on tree branches
  • We left for Helsinki on the train. On route we had a blind-water tasting: Kurkijoki spring water was rated the best

Vyborg water-voyages, spring and well water tasting etiquette (draft): The person who has called for the quest of the spring will taste the water first, so that its quality and drinkability can be assessed. Group members should not be pressured to taste the water but everyone should be offered a sip from a clean cup.

[Fi] Kehittäkää itsellenne lukihäiriö ja istukaa lattialla

Tämä teksti on julkaistu “Jaloista käsin – The World Perceived Trough the Feet” (2019) kirjassa, joka kokosi Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulun sekä Hämeenlinnan Aimonkoulun nuorille suunnatun taidehankkeen ohjelmaa ja tuntoja.

Lukihäiriö on luonnon lahja ihmiskunnalle. Sen ansiosta maisema on joka vilkaisulla erinäköinen. Lukihäiriöt tuottavat onnekkaita sattumia. Esimerkiksi sanat traktori ja diktaattori saattavat lipsahtaa sekaisin. Niitä yhdistää pituus ja sointi. Sanojen sekoittuminen ei ole ongelma sillä se houkuttelee esiin jänniä mielikuvia. Sattuman ansiosta voidaan vaikka ajatella että traktori tekee luonnolle samaa kuin diktaattori ihmisille. Tällaiset vahingossa syntyvät päätelmät voivat tuntua huvittavilta mutta ne kannattaa ottaa vakavasti. Lukemalla väärin voi oppia uutta.

Kouluissa opetellaan kuinka mainokset pyrkivät vaikuttamaan meihin. Opetuksen ansiosta olemme varsin taidokkaita purkamaan kuvia ja iskulauseita. Sanat ja kuvat eivät ole kuitenkaan ole kaikkivoipaisia. Lähikaupassa asioidessa voi huomata että tuotteiden sijoittelulla on oikeastaan suurempi vaikutus kuin mainoksilla. Karkkihyllyt on sijoitettu kassojen viereen jotta kassajonossa iskisi makean hinku. Vaikka ymmärtää ettei suklaapatukan ostaminen tee onnelliseksi, on sitä vaikea vastustaa kun joutuu odottamaan vuoroaan sen vieressä. Meidän tulisi harjaantua lukemaan rakennettuja ympäristöjä yhtä kriittisesti kuin kuvia ja tekstejä.

Rakennetut ympäristöt kuten kadut, ladut, puistot ja laitokset on suunniteltu ohjaamaan ihmisten käytöstä. Julkiset tilat ovat käyttäytymis-tehtaita, jotka säätelevät mikä on suotavaa ja minkälaisia suhteita voimme luoda toisiimme. Rakennukset ohjaavat meitä toimimaan suunnittelijoiden arvojen mukaisesti. Isoissa kaikuvissa holveissa tulee liikuttua varovaisesti ja puhuttua hiljaa etteivät muut kuule. Tilojen vaikutus on usein vaivihkaista. Miksi kaikki käyttävät kotona samaa vessa mutta koulussa täytyy olla erilliset tilat? Missä vaiheessa sukupuolten perusteella erotellut vessat muuttuivat normaaleiksi?

On tärkeää käyttäytyä väärin jotta voi harjaantua tunnistamaan rakennettuun ympäristöön upotettuja arvolatauksia. Älkää avatko ovea käyttämällä käsiä! Se näyttää hassulta, ihan kuin joku kättelisi seinää jotta saisi luvan kulkea sen läpi. Mitä käy jos pyrkii sisään nojaamalla kahvaan pepulla tai hyppäämällä ikkunasta? Pääseekö silloin oikeasti sisään vai ilmestyykö tempauksen kautta johonkin toiseen paikkaan? Kannattaa kokeilla. Älkää istuko tuoleilla, ne tekee pahaa selälle! Kannattaa opetella kyykkyistunta ja pitää riittävästi taukoja. Missä vaiheessa tuolit korvasivat yhteisesti istuttavat penkit?

Väärin käyttäytyminen olla vaikeaa jos on liikkeillä yksin. Siksi kannattaa tarttua toimeen kavereiden kanssa. Jaloista käsin -leirikoulussa harjoiteltiin yhdessä tekemisen avulla virittyvää kriittistä toimintaa. Hilppaisimme metsään, äänestimme koko ryhmän voimin mihin suuntaan liikuimme ja mitä teimme. Kävelyn päätteeksi muovailimme kulkemastamme reitistä savikartat. Ne koottiin yhteen, jonka jälkeen kävimme kokemusta läpi tunnistaen mitkä paikat ja luonnonkappaleet vaikuttivat toimintaamme. Tällä tavalla kaupungit pitäisi suunnitella.

Minne tästä? kävelyharjoitus. 8-120 osallistujaa.

  • Nimetkää ryhmälle puheenjohtaja ja ääntenlaskija.
    • Puheenjohtaja esittelee harjoitteen ja pitää huolta että kaikki ymmärtävät kuinka kävelyn aikana toimitaan.
    • Puheenjohtajan tehtävä on kutsua äänestys koolle sitä mukaan kuin osallistujat tekevät aloitteita. Hän ei voi äänestää, eikä tehdä aloitetta.
    • Ääntenlaskijan tehtävä on laskea äänet ja pitää huolta siitä että valittujen aloitteiden käytäntöjä noudatetaan.
  • Äänestäkää mihin ilmansuuntaan lähdette kulkemaan.
    • Ehdotus joka saa eniten ääniä voittaa ja sen määrittämää suuntaa liikutaan, kunnes joku tekee ensimmäisten aloitteen (ensimmäistä suunta-äänestystä ei lasketa aloitteeksi).
  • Ryhmän on liikuttava yhtenä massana jotta että kaikki pysyvät kuuloetäisyydellä.
    • Henkilö jonka ehdotus on valittu vie joukkoa.
    • Ääntenlaskijalla on velvollisuus pitää huolta että suunta pysyy tarkkana.
  • Jokainen osallistuja on velvoitettu tekemään yhden aloitteen josta äänestetään.
    • Aloite voi koskea mitä tahansa toimintaa. Esimerkiksi mihin suuntaan risteyksessä käännytään tai miten toimitaan vaikeasti ylittävän esteen äärellä.
    • Aloitteen voi esittää heti kun haluaa. Sen esittämispaikkana voivat toimia polunristeykset ja merkittävät luonnonilmiöt.
    • Jokaisen osallistujan tulee esittää yksi aloite.
  • Kun aloite on esitelty ryhmälle siitä äänestetään.
  • Äänestystulos päättää ryhdytäänkö aloitteen mukaiseen toimintaan. Kaikki paitsi puheenjohtaja saavat äänestää.
    • Kaikkien on osallistuttava toimintaan joka on äänestetty suoritettavaksi.
  • Mikäli ehdotus saa puolet äänistä se toteutetaan ehdoitta. Mikäli aloite saa alle puolet äänistä, jatketaan edeltäneen aloitteen määrittämää toimintaa.
    • Ainoastaan seuraava aloite-äänestys katkaisee edellisen aloitteen määrittämän toiminnan.
    • Kaikki aloitteet joista äänestetään lasketaan aloitteiksi.
  • Jokaisella on velvollisuus huomauttaa mikäli harjoite äityy epämukavaksi ja pyytää puheenjohtajaa pysäyttämään eteneminen.
    • Pysähdys kestää siihen saakka kunnes joku tekee seuraavan aloitteen tai epämukavuus on muuten väistynyt.
  • Kävely saavuttaa puolenvälin kun kaikki ovat tehneet aloitteen josta on äänestetty.
    • Tämän jälkeen äänestetään uusista säännöistä ja palataan alkupisteeseen.