Puurojuhla uuden oppilaskunnan sisäänajona.
Joulun myötä koululaiset kokoontuvat monenlaisiin seremonioihin. Lukiolaisten mielissä näistä paras on puurojuhla. Sen ohjelmisto on oppilaiden itsensä laatimaa mikä aiheuttaa huolta henkilökunnassa. Puurojuhlallisuuksia tuntemattomille paras kuvaus lienee, että tilaisuus on benkkari henkinen iltatapahtuma. Se on perinteikäs juhla, jonka koordinoinnista vastaa lukion oppilaskunta. Juhlaa on vietetty ympäri Suomen mutta 1980-90 luvuilla tapa haalistui pääkaupunkiseudulta. Syyksi voidaan nimetä oppilaskunta toiminnan harveneminen. Akaalla juhlan aikana julkaistiin uusi oppilaskunta ja vaikuttaa siltä, että koko traditio on luotu oppilaskunta toimintaa tukevaksi seremoniaksi.
Toijalan yhteiskoulussa toimivassa Akaan lukiossa tapa elää väkevästi. Osallistuin juhlaan 11.12. Alla oikoluetut muistiinpanot, jotka kirjoitin muistikirjana juhlan aikana.
Liikuntasali on koristeltu. Opettajat ovat hakeutuneet nurkkapöytä rivistöön. Muutamalla koululaisella on tonttulakit. Opettajat keskustelevat ja ovat onnellisissa siitä, että joulukoristeet ovat löytyneet remonttien aiheuttamista muutoista huolimatta.
Ohjelmaa vetää tyttö ja poika. Ohjelma alkaa härskillä vitsillä (koskee Joulupukin lahjan jako logistisia ratkaisuja). Vitsiin ei naureta räikeästi. Kaikkia vähän jännittää. Kaskua seuraa nopeasti musiikkiesitys. Petteri punakuono on hyvin säestettyä ja koulun bändin komppiryhmä toimii.
Seuraa kuulutus, että puuro on valmista. Kaikki nousevat ja suuntaavat keittiöön. Puurot ovat lunastettavissa arvojärjestyksessä. Ensin opettajat ja kolmoset, sitten kakkoset. Viimeisenä ykköset. Opettajat ja kolmoset ovat samassa arvossa.
Tenttaan opettajilta puurojuhla traditioista. Tapa on minulle vieras. Saan selville että Lieksassa Puurojuhlien viitekehyksessä kakkoset ovat eri konstein nolanneet keväällä lähteviä kolmosia. Liaksalaisesta vinkkelistä puurojuhlan tavoite on siis saatella Abit matkaa.
Ruokailun jälkeen seuraa osallistuttavaa ohjelmaa. Ensimmäiseksi leikitään “Viialan patsasleikkejä”. Huhun mukaan ohjelmanumero on improvisoitu. Kaksi poikaa kävelee ympäri liikuntasalia.
– “Mitä te teette??” Udellaan.
– “Se selviää ihan kohta” toinen pojista tokaisee kädet taskussa.
Juontajat kuuluttavat ohjelmanumeron. Kuulutus alkaa vitsillä.
– “Mitä tontulle käy kun se hukkaa sen pipon?”
– “Sen korvat jäätyy siellä tunturilla.”
Juontaja parilla on selvä roolinjako. Poika hoitaa vitsit ja tyttö järkipuheen.
Viialan puolen lukion oppilaat värväävät vapaaehtoista patsasleikkiin. Rehtori kutsutaan. Lasken kasvoni, ettei mua valittaisi. Lavan edessä seisoo neljä opettajaa ja kymmenkunta oppilasta.
Leikki etenee hitaasti. Lisää porukkaa värvätään ja osallistujat jaetaan ryhmiin. Kussakin ryhmässä on neljä oppilasta ja yksi opettaja edustaja. Järjestelyiden aikana opettajien pöydässä supistaan… He arvuuttelevat miksi eräs oppilas on ollut niin monta kertaa myöhässä.
“Viialan patsasleikin” säännöt julkistetaan. Leikin vetäjä tulee kuuluttamaan erilaisia veistosten hahmoja ja ryhmien on muotoiltava hahmot jäsenistään. Ryhmät siis muodostavat kokonaisuutena veistoksen.
– “Tehkää joulupukki”. Kuulutetaan. Ryhmät kikattelevat ja hakevat paikkaa. Yksi ryhmä tekee jäsenelleen pukinparran toisen hiuksista.
Opettajat noteeraavat että teen muistiinpanoni älypuhelimella. Nolottaa. Olen kuulemma ihan kuin oppilaat. “Kokoajan kännykän takana”. Yritän änkyröidä tekeväni muistiinpanoja mutta en pääse selittelemään.
Patsasleikin myötä ryhmät halailevat toisiaan muodostaessaan “Joulupukkimaisia sommitelmia”. Juontaja kiertää ja arvioi ryhmien panostusta. Seuraaa aplodit ja ohjeistus. Jonka myötä ryhmien on muodostettava itsestään “Reki ja poroja”. Porukkaa on polvillaan lattialla; he yrittävät tosissaan.
– “Näin meillä oppilaat käskyttää opettajia – Kerrankin näin.” Leikin vetäjä kehuu koulun henkeä. (Onko hänellä värjätyt hiukset?). Seuraa taas kikattelua ja aplodeja.
Seuraavana tehtävänä ryhmien on hakeuduttava “ehkäisyvälineen” muotoon. Seuraa naurun purskahdus mitä seuraa hiljaisuus. Sitten yleisö alkaa uudelleen repeillä ja ryhmät ryhtyvät yrittämään muotoutumista. Tunnelma on vaivaantunut.
Kukaan ei tiedä saako nauraa. Vaiheesta yritetään nopeasti ohi mutta tehtävä on vaikea. Kun esityksessä onnistutaan kaikki nauravat helpottuneesti ja aplodeeraavat. Sitten tehtävänä on muotoilla nenät. Yksi ryhmä tekee akrobaattisen esitykset.
“Ihan on omistajiensa näköset”. Leikin vetäjä irvailee. “Osotatte hyviä ryhmätaitoja.. Ihan juuri niitä mitä täällä aika päivittäin harjoitellaan”. Viimeisenä temppuna muotoillaan basistit. Yhtä opettajaa kannetaan ilmassa ja näppäillään. Ohjelma päättyy sankkoihin aplodeihin.
Rehtori Tuovi osallistui ehkäisyväline-esitykseen ja keskustelee siitä muiden opettajien kanssa. “Kai tämä käy pedagogisesta ohjelmanumerosta”. Opettajat nauravat ja kehuvat leikin vetäjän otetta.
Illan eittämättä raskain tehtävä on musiikinopettajalla, joka toimii seremoniamestarina. Tämä miksaa, suuntaa mikityksiä ja kantaa vastuuta ohjelman kulusta. Taas soitetaan musiikkia.
“Mitä eroa joulupukilla ja basistilla? Vain toisella on lahjoja”. Juontaja vääntää vitsin.
Seuraa uusi leikki. “Se on jotain syömistä” Opettaja puhkuvat. Lavan eteen raahautuu kuusi osallistujaa joille annetaan piparit. Porukassa on kaksi opettajaa. Ohjeistuksen mukaan on kaksi minuuttia aikaa aikaa muovata piparista joulukuusi pureskelemalla.
Kaikki käyvät nakertamaan. Opettajat muistelevat menneitä.. Aikanaan, samanlaisessa tehtävässä Kari oli syönyt leipää mistä olisi pitänyt tehdä Suomen muotoinen. Mutta tämä oli syönyt laiskasti ja piparista oli jäänyt soikio. Minkä Kari oli kuitannut sanomalla, että muotopuoli onkin “suursuomi”.
Ajan kuluttua piparit käydään yksitellen läpi. Voittajaksi valitaan kitukasvuisin kuusi. Voittaja on ryhmän komein poika, jonka taustat ovat piparin “alkuperämaassa”. Kilpailua epäillään järjestetyksi.
Seuraa suklaansyönti kilpailu. Ehtona on, että kädet täytyy pitää selän takana. Kaikki seisovat rivissä. Osallistujina on kolme ryhmää. Yksi koostuu kokonaan opettajista. Ohjeistuksen mukaisesti yksi ryhmästä ohjaa suklaalevyä suusta toiseen.
“Eks sen pitäis passata sitä suusta suuhun, ilman välikäsia?” Tuovi muistelee leikin sääntöjä. Oppilasryhmä voittaa. Palkintona suklaata.
– “Mikä on isompi kuin kuusi? No seitsemän”.
Seuraa opettajien vuoro. Leikin nimi on “Taidemuseo”. Opettajat hiippailivat lavan poikki kulisseihin. Tilannetta ohjataan mikrofonilla johon kuulutetaan esityksen olevan improvisaatio. Ensin on arvattava kuka opettajista puhuu kulisseissa. Ääni vahvistetaan mikrofonilla. “Teidän pitäis tunnistaa! Kuka hän on?”. Ensimmäinen sanoo möreästi “Moro”. Yleisöllä kesti alle sekunnin tunnistaa ääni. “Heij Då” yksi opettaja huudahtaa vuorollaan. Tunnistus on nopea; kiitellään.
Tunnistuksen jälkeen esiintyjät tulevat kulisseista esittäen taideteoksia. Ensimmäinen esiintyjä astelee lavan etualan laitaan, avaa monttunsa ja laittaa kädet poskilleen.
“Huuto”. Älähdetään.
Toisella opettajalla on punainen kartonki hattuna ja luuta. Kukaan ei tajua. “Tämän teoksen alkuperäinen tekijä on kuuluisan suomalaisen taiteilija… Teos liittyy tuleen ja ilmaan”.
“Gallen-Kallelan Palokärki” oppilas huutaa. (En olisi ikinä itse tajunnut)
Viimeinen ryhmä muodostaa kokonaisuudessaan “Haavoittuneen enkelin”. Mutta asetelma on niin helppo ettei sitä erikseen kuulutella. Seuraa lyhyt tauko. Esitystä juontava opettaja hiippaillee kuusen ääreen ja kertoo pitävänsä tummasta suklaasta. Tämä esittää joululahjatoiveita julkisesti.
Viimeinen ryhmä opettajia työntyy kulisseista ja käy leikkimään paperista taitelluilla veneillä. Yksi opettaja revähtää holtittomaan nauruun. “Leikkiviä poikia rannalla. Sehän on pankkikortissakin. Teillä on liikaa vaatetta päällä!”. Sitten juontaja tempaisee taistelevat metsot kaverin kanssa ja heti perään Helene Schjerfbeck poseerauksen, joka myös tunnistetaan nopeasti.
Schjerfbeck pantomiimi pohjustettiin mainitsemalla, että “taiteilija on ajatellut paljon itseään”. Opettajat kehuvat oppilaitaan kun nämä tunnistivat taideteoksia.
Ilta etenee. Eteen tuodaan pulloja ja yleisöstä värvätyille osallistujille kiinnitetään narut lantioihin. Näiden perään kiinnitetään kynät. Tavoitteena on sujauttaa kynä pullon sisään lantio liikkeellä. Peli kestää minuutin. Osallistunut opettaja huokaisee helpotuksesta.
Tunnelma on hiukkasen hajanainen kun käynnissä on ohjelma muutos. Oppilaskunnan puheenjohtaja ottaa tilanteen haltuun aikeenaan julkistaa uusi hallitus.
Uudet jäsenet nimetään ja kutsutaan eteen. Lavan laidalla seisoo parikymmentä lukiolaista. Vanhat esittävät toivomuksen, että pääsisivät vielä käymään kahvillä oppilaskunnan tiloissa. Vastuuopettaja kiittää lähteviä abeja suklaalla. Ja Abeja halataan. Minulle kerrotaan, että hallituksen jäsenet on valittu “valistuneella diktatuurilla”. Ykköset ilmoittavat halukkuutensa ja vanha oppilaskunta valitsee heidät.
Joudun lähtemään. Yöjuna vie Helsinkiin. Poistun kesken Music Awards esityksen, jota juontaa ristiinpukeutunut opettaja.