Aloittaessani päivämatkan huomasin puolessa välissä kävelykatua mummon. Tämä hymyili auvoisasti ja ryhtyi etenemään minua kohden kätensä ojentaneena. Pysähdyin ja seurasin tätä ensin jännittyneenä, kunnes tämä paljasti kämmenensä avaamalla olevansa tuomassa makeista. Mummo jatkoi hidasta etenemistään ja minä tämän seuraamistaan. Muuan ohikulkija pysähtyi ihmettelemään mitä on tapahtumassa. Mummo tepasteli rauhallisesti ylös kävelykatua, askel alkeleelta enemmän hymyillen. Seisoin hymyn lumoamana paikallani jähmettyneenä kunnes hän lopulta saavutti minut ja sai sujautettua kurkkukarkin käteeni. Sitten hän kääntyi nopeasti ja perääntyi suuntaansa alas katua.
Sain samana päivänä myös kaksi pepelakua muuan säännöllisesti ohikulkevalta mummolta, salmiakki lakun aikaisemmin kohtaamattomalta ohikulkijalta, eskimo tikkujäätelön, joka mitään kysymättä minulle ojennettiin sekä yhden sämpylän.
Viikko sitten huomasin kadulla pelottavan pulun. Se oli haavoittanut pyrstönsä ja kaikki sen perähöyhenet olivat tippuneet. Silti se lensi tovereidensa linjassa. Se oli puolikas pulu. Nyt tämän perään on ilmestyneet uusien sulkien harvat tyngät. Ne näyttävät vielä pelottavimmilta.