Tila Tuomiokirkonkadun kävelyosuudella on kasvanut merkillisesti. Törmätessäni toistuvasti ilmeisen samaan maisemaan olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota sen yksityiskohtiin, siten ympäristön ärsykkeiden määrä on yllättäen alkanut kasvaa. Näin aika jonka vietän jonkin kohdan tarkasteluun tuntuu pidentyvän. Ensin turhauduin sillä päivät alkoivat tuntua kestävän pidempään, mutta malttamattomuuden alistuttua säännöllisyydelle olen alkanut nauttia siitä, kuinka paljon erilaista tylsää ihmeteltävää kävelykadun betonilaatoituksessa on.
Lisäksi heijastukset kaikkien liikehuoneistojen ikkunoista sekä ohikulkevien bussien laseista avartavat näkökenttää. Pystyn seuraamaan ohikulkijoiden kulkua pitkälle kulmien taakse, näkemään heidät monista näkökulmista ja Stockmannin näyteikkunoiden heijastuksista piirtyy iso sektori horisonttia.
Latviasta vierailulla oleva perhe innostui kohtaamisestani. He olivat kertomansa mukaan tarkkailleet toimiani pitkään ennenkuin uskaltautuivat tykö, ottaakseen minut osalliseksi perhelomakuvaansa. Perheen äiti oli ajatellut esitykseni olevan osa psykologista koetta jonka tarkoituksena oli tarkastella ohikulkijoiden käytöstä. Tämä oli ounastellut pielustani koristavan Olympos Mons-aavikon ruusu rintakorun olevan piilokamera.