Vaikutin varmasti väsyneeltä kun eräs mies tuli kysymään miten voin. Pinnistelin ja kerroin miten jaksan. Tämä vastasi:
– Saattaa sulla nyt tuntua pahalta. Mutta niin mullakin tuntui kun kiipesin Kilimanjaroa. Sitä meni ensimmäiset päivät ihan hapoilla ja kun päästiin huipulle, syljin vertakin. Mutta sitten pari viikkoa sen jälkeen niin, aj että se tuntui hyvältä että sen oli tehnyt.
Mutisin jotain vastaukseksi ja jatkoin matkaa.
Monet tutuiksi tulleet tulivat kauttani tuoden erilaisia lahjoja. Sain merkillisiä palkintoja kävelyni päätökseksi. Eräs rouva joka kulki usein, ohi toi mitalin johon oli kirjoittanut: “KULTAA JA KUNNIAA!” ja piirtänyt kuvani. Mitali oli valmistettu yhdistämällä oliivipurkin kultainen kansi ja pirtanauha. Toinen rouva vaati halauksensa ja yksi antoi kurkkukarkkeja.
Eräs herrasmies antoi messinkisen taskunauris kellon! Sellaisen vedettävän. Sisällä oli omistus kaiverrus.
Kolme viimeistä päivää olivat pitkät. Pyrstötön pulu oli kasvattanut tyngistään jo puolen sulan pituiset.
Sitten pääsin huipulle. Kaikkein korkeimpaan kohtaan suurimmalle ihmisen tuntemalle tulivuorelle.