On tullut muutamia tuttuja jotka kulkevat vastaan päivittäin. Erään heistä jota kutsun “etusormi mieheksi” kohtaan miltei päivittäin. Tullessaan kohdallani hän nostaa vasemmankäden etusormensa, jonka ylin nivel on vienosti koukussa, ylös hymyillen. Usein hän lisää eleeseen rohkaisun: “Ja matka jatkuu!” Olen alkanut vastata tervehdykseen samoin.
Vanhemmat lähettävät uteliaat lapsensa pois jaloistaan, luokseni kysymään mistä on kyse. Uteliaat lapset leikkivät kääntymiseni rytmin kanssa hippaa ja kirmaavat pudotellen jäätelöpallojaan katukivetykselle. Eräs äiti kylmän rauhallisesti nosti pudonneen pallon, pyyhkäisi hiekat sen pinnalta ja sanoi pojalleen vahvistaen: “Ei se mitään haittaa.” Tiputtamastaan jäätelöstä tärähtänyt poika tyytyi automaattisesti.
Kuumuudessa sulava jäätelö valuu noroina vohveleiden kaartioita pitkin, tehden katuun keskittyneitä tippa-alueita, jotka voisi sekottaa syljeskelyn jättämiin jälkiin. Pulut syövät vohvelin muruja. Erään pulun päälakeen on jäänyt tipunukkaa, joka nyt vaikuttaa irokeesiltä.