Säät on hyvät. Päivässä on vain muutama tunti jolloin aurinko porottaa suoraan kohti. Lihaksistokin on tottunut rasitukseen. Lonkka joutui lujille kun käännyin liian terävästi. Nyt liikeradat on korjattu.
Eräs rouva tuli paikalle kolmen lapsen kanssa. Hän kysyi:
– Tiedätkö mitä minulle tulee mieleen kun katson sinua? Missä liikutaan samalla tavalla?
– Ööh. Eläintarhassa.. Häkissä?
– Juu. Häkissä. Mutta minä puhun vankilasta. Pinochetin aikaan meitä oli tuhansia vangittuna ja häkeissä liikuttiin juuri samoin. Edes ja takaisin.
– Se oli varmasti raskasta.
– Oli. Mutta pahat asiat unohdetaan!
Sitten rouvan poika kertoi Alien versus Predatorin juonen juurta jaksaen. Tämän veli säesti. Puhuessaan he liikuivat kanssani samassa tahdissa.
Muuan nuoripari tarjosi jäätelön ja kysyi kyllästyttääkö sama maisema päivästä toiseen. Asiaa mietittyäni tulee mieleen, että tavallaan se maisema missä kävelen vaihtuu sitä mukaan kun ihmiset kävelykadulla virtaa ohi. Vastaan tulee kokoajan uusia naamoja niinkuin millatahansa matkalla.