Kannattaa tutustua T.E.H.D.A.S ry:n 10 vuotis juhlakirjaan. Oman kappaleen saa tilattua Porin taidemuseon kautta. 200 sivuinen opus on hyödyllinen kaikille suomalaisen performanssitaiteen ystäville; erityisesti mikäli kiinnostus on Helsingin ulkopuolisessa taide- ja alakulttuurikentässä välillä 2000-2013. Kirja on tunnelmaltaan rento ja sitä voi lukea järjestön kasvukertomuksena.
200 sivua on nopeasti koluttu sillä kansien väliin on sommiteltu paljon kuvia. Kuvat on tosin taitettu oudosti, joskus ne kattavat koko sivun ja toisinaan ne jäävät tökköihin valkoisiin raameihin. Joillakin aukeamilla sommittelua on korostettu mustilla taustoilla mistä tulee mieleen Non Gratan juhlakirjat. Non Gratan Porin vierailuilta on myös paljon kuvia ja kuvat autojen romutuksesta ovat vetäviä. Hätkähdyttävää kun huomaa, että vaikkei ryhmän toiminta innoita luonnossa niin palavat autot näyttävät painettuina uskottavilta. Kuvitusten merkittävin sarja lienee Johnny Amoren toimittamat performanssitaiteilija muotokuvat. Niiden värit jäävät kuitenkin painotuotteessa ikävän tummiksi.
Kiinnostavin kirjallinen osuus on pitkä anonyymisti kirjoitettu “Mennyttä ja ollutta” muistelo, jossa yhdistyksen nimetön jäsen kelaa henkilökohtaista kokemustaan ryhmän toiminnasta. Kertomus alkaa siitä kuinka nuoret Satakuntalaiset taiteilijat tutustuivat toisiinsa, nykytaiteeseen ja miltä tuntui esittää performansseja sekä muita nykytaiteita näille tyypillisesti vieraissa ympäristöissä. Kirjoitus on tunteikas ja luo kuvan nuorten taiteilijoiden vimmasta. Ryhmän taidenäkemystä voidaan kirjan perusteella kuvailla parhaiten ‘vilpittömänä’.
Muistelo vie kulissien taakse ja kuvailee herkullisesti tunnelmia, kun ryhmä oli lunastamassa valtion taidepalkintoa 2011.
“Tavallaan absurdia ja hauskaa mennä sinne kätteleen kulttuuriministeriä ja jutteleen sen kans. Varmaankin ihan hyvästä päästä kulttuuriministeri, mutta kuiteki vittu poliitikko. Sitä ei oikeesti kiinnosta vittuakaan ja siksi se ei ollu oikeesti opetellu puhettakaan.”
Kirja kertaa järjestön merkittävimmät tempaukset perustamishetkestä tähän päivään. Kronologinen rakenne tekee alkuosasta hitusen luettelomaisen. Olisin mielelläni lukenut enemmän uraa-uurtaneista projekteista kuten “Taideslummista”, “Huippukokouksista” ja “Isäntä & orja” symposiumista. Tämä olisi vaatinut sen, että ihan kaikkia järjestön tekemiä taidetapahtumia ei olisi kirjassa kerrattu. Monet tapahtumat aukeavat hyvin kuvien kautta ja tekstit ovat miltei tarpeettomia.
Toisaalta tekstit ovat hyödyllisiä varsinkin kaltaiselleni T.E.H.D.A.S ry:n satelliitille. Nyt viimein tiedän mitä Taavin tulet edes ovat. Enkä tiennyt, että porukka on käynyt Ars kärsämäessä. Suomalaisen alakulttuuri kentän historian kannalta nämä on ollut hyvä mainita näin painettunakin.
Aavistuksen irralliselta tuntuvaan Artikkeleita osuuteen olisi kuitenkin voinut kerätä tekstejä, jotka avaisivat projektien taiteellisia ja poliittisia sisältöjä tarkemmin. Tämä saattaisi tuntua höntiltä, sillä projektit on kehitetty spontaanisti. Mutta jonkin sortin synteesiä ryhmän tavoitteista ja ennen kaikkea tulevaisuuden näkymistä olisin kaivannut. Tässä muodossaan kirjan kärkenä toimivat tunteisiin vetoavat nuorisokirjamaiset nostatukset. Vilpittömyys puree. Paikoin jutut valitettavasti kertaavat itseään.
Artikkeleita osuudessa löytyy aikaisemmin Mustekalassa julkaistuja Anni Venäläisen kirjoittamia juttuja ja Janne Saarakkalan Esitys-lehdessä painettuja artikkeli. Tekstejä on myös Aapo Korkeaojalta ja muilta tutuilta. Monet kirjoitukset löytyvät Englanniksi ja Suomeksi.. Mutta jotkut ovat vain yhdellä kielellä. Tämä ei suomalaista lukijaa haitta. Rakenne on tuttu myös Non Gratan julkaisuista.
Avainsanoina toistuvat Pori, performanssi ja spontaanisuus. Tämä ei ole sinänsä kaukana totuudesta. Paikallisuuden korostamisella lienee omia motiivejaan. Uuttakin tietoa syntyy. “High Fashion – Low Life” näyttely projektin esittelyssä tapaillaan ryhmän toimintaa motivoivaa eroottisuutta. Anonyymi toiminta, luova vimmaisuus ja eroottisuus olisi kiinnostava otsikko. 2008 Freak-Loungessa, ja sen peep-show henkisissä luonteessa erotiikka oli hyvinkin pinnassa.
Oma panostukseni julkaisuun on parisivuinen Perforaportti (Fi&En), joka kertaa 2012 nähdyn Perfo klubin tapahtumia. Kirjoitus on sähkeluontoinen. Kirjoitin sen aikanaan avoimeen verkkoalustaa. Tapahtumaa verkkolähetyksessämme seurannut yleisö sai seurata sen syntymistä merkki merkiltä. Perforaporttiin on dokumentti performanssitaidetapahtumasta (esityksineen). Se on kirjoitettu omaleimaisella live-bloggaamis tekniikalla, jota kutsumme menetelmää “Perfo-raportointi (dokumentaatio) menetelmäksi”.
Kirjoitus on tunnelmallisempi ja henkilökohtaisempi kuin sähkeluontoisissa uutisoinneissa mutta jää silti sävyltään neutraaliksi, sillä nopean kirjoittamisen myötä tulkintoja tilanteista ei oikeastaan ehdi syntyä. Menetelmä on aavistuksen tajunnan virtainen. Sen alkuperäinen teksti löytyy edelleen samasta verkkokirjoitus alustasta (tai siis se oli kadonnut mutta laitoin ton linkin osoittamaan Google Docsiin ja pistin jutun myös tähän blogiin viitaten alle).
