Tässä kaikki tienposkesta kirjoitetut Hevoslinjan matkapäiväkirjat ja hoitoetappikertomukset jotka rustittiin matkan tyssäämisen jälkeen. Tekstit on kirjoitettu ratsastuspäivien päätteeksi. Ovat raakilemaisia ja sentimentaalisia mutta niistä saa käsityksen päivien ohjelmasta ja yleisistä fiiliksistä. Kirjoituksiin on lisätty linkkejä mutta kieliasu jää muuten korjaamatta.
Jatka lukemista..
Hoitoetappikertomus (Kirkkonummi-Espoo)
Suunnitelmien mukaan oltaisiin tänään ratsastettu Pippurin talleilta kotitalleille Espooseen. Reitti (35km) on tuttu, se testattiin vastasuuntaan viimekuussa. Länärin vieressä ratsastaminen oli silloin kova juttu. Nyt kokemus kalpenee Rungonsalmen siltaan ja tuonne Turusta johtavan kantatien kokemukseen verrattuna.
Olin syönyt liian vähän, kastunut kertaalleen kauttaaltaan ja saattovuorossa pyörällä. Pahimmillaan matkattiin kallioon louhitulla kapealla tiellä, metallisten kaiteiden sisäpuolella. Hevosella ei ollut laisinkaan liikkumavaraa sivusuunnassa ja kahteen suuntaan kulki rekkoja.
Jos joku tuntee merenranta metsäreitin kohti Kemiönsaarta, olisi kiva kuulla.
Kävimme tänään Vermossa klinikalla Jessen kanssa. Toivottu Poika tunnusteltiin, venyteltiin, juoksutettiin ja kuvattiin. Diagnoosi on kinnerniveltulehdus. Pojalla oli siis vettä polvessa. Kuvauksissa ei löytynyt rakenteellista syytä miksi jalka oikutteli ja rasitus on ainoa tunnistettu syy. Asfalttiraitit olivat liian kovia.
Paras lääke on lepo ja jo ensiviikon alussa kuntoa voi lähteä nostamaan. Ehdimme mennä 110km joten kunto on hyvällä pohjalla. Tutkimme Ore.e Jalostamoiden ratsastusseuran kera milloin, millä kalustolla ja ryhmä kokoonpanoilla matkaa jatketaan.
Tavoitteena on kuitata viimeiset etapit pitkällä viikonlopulla syyskuussa. Edellisistä järjestelyistä on opittavana, että kannattaa lähteä liikkeelle heti kun pääse etapin alkupisteeseen. Kun vietiin Poika trailerilla Turkuun yöpyminen oli tälle stressaava kokemus ja matkaanlähtö keskustasta spektaakkeli. Nyt tiedetään, että matkaan kannattaa lähteä hetimmiten kun saa eläimen lastattua ulos trailerista. Tällä säästyy yöpymistresseilta ja ajalta.
Päivittäiset (hoito)etappiraportit päättyvät tähän ja Hevoslinja blogia päivitellaan kun on uutta kerrottavaa. Laitan huomenissa matkalla kertyneet kuvat verkkoon mutta niitä on valitettavan vähän. Tulossa on tekstejä mm. Taiteilija Stellarcin “Kiertävän lihan” käsitteestä, transhumanismista ja linkkejä uutisointeihin sekä Pietarin toimittamiin Hevoslinjaa käsitteleviin radiodokumentteihin.
Soittelen pikimmiten matkanvarren ratsutallit läpi ja koitan kolmattakertaa houkutella näitä majoittamaan hevosta ja potentiaalisest inspiroivaa retkuettamme. Viikon aikana on tullut kannustavaa palautetta ja puheluita. Yhteyttä voi edelleen ottaa ja palautetta jättää. Kiitos!
Hoitoetappikertomus (Inkoo-Kirkkonummi)
Jos kaikki olisi mennyt miten piti; oltaisiin tänään ratsastettu Pickala golfkentän reijän 10 kautta kohti Pippurin tallia. Vierailtiin talleilla jo heinäkuussa kun teimme ensimmäisen pilottiratsastusmatkan. Tuolloin keskustelimme hevosalan kustannuksista, kaupunkien kaavoittamisesta ja jokamiehenoikeuksista. Juttua piti päästä jatkamaan..
Toisin kävi ja Toivottu Poika on edelleen toipilaana, odottaen huomista kuvausta Vermossa. Jännittää.
Annoin päivällä haastattelun Hevosurheilu lehdelle ja kuvailin tunteita matkan keskeytymisestä. Harmillisinta on että puolet ihmiskohtaloista, joita Hevoslinjan reitin talleihin liittyy jäi kuulematta.
Kun tulimme Turusta päin olimme keränneet niin paljon energiaa, että ihmiset pääsivät meidän seurassa nopeasti vauhtiin ja uskaltautuivat puhumaan hevos-suhteistaan ja elämistään ennakkoluulottomasti. Ihmiset ajoivat meidän perässä tarjoten hevoselle leipää ja jakaen hevosjuttuja. Tokkopa koskaan saadaan vastaavaa liikettä aikaan ja olisi ollut hienoa oppia jotain kaikilta talleilta.
Pojan toipilasaika on muuten rentouttavaa. Eläimen kanssa ei ole tavoitteita. Eilen hengailtiin tämän ja Nopsan tarhassa tekemättä mitään. Tänään Pietari on vastannut Pojan hyvinvoinnista. Huomenna kuljetamme Pojan klinikalle Jessen kanssa.
Aikeena on edelleen jatkaa matkaa syyskuussa mikäli Poika kuntoutuu. Uusi lähtö on stressaava ajatus.. Pilottiratsastus (Espoo-Kirkkonummi), suunniteltu 11.8 lähtö (joka peruuntui turvotuksen vuoksi) ja lopullisen 19.8 alkaneen matkan valmistelut olivat työteliäitä ponnistuksia.
Työkalupakit, lääkelaukut, varusteet, aikataulut ja asenteet varmistettiin moneen kertaan. Valitettavasti tälle työlle ei näy loppua.. Sama on ongelma monissa moderneissa töissä ja ammateissa. Luovia urakoita ei saa päätöseen. Vasta oma nääntyminen oikeuttaa työnteon lopettamisen.
Onneksi Tenala-Espoo raitit olisivat luontevampia ratsastusreittejä kuin kantatie Turusta-Perniöön. Odottelen kiireettömiä metsareittejä kuin lomaa (vaikka se on työtä ja lykkää Hevoslinja projektin muiden osuuksien edistämistä). Toivottavasti pääsemme matkaan.
Hoitoetappikertomus (Tammisaari-Inkoo)
Hevosemme on toipilaana ja kävimme Ratsastavanradiotoimittajan Pietarin kanssa Hevoslinjan reitillä tapaamassa ihmisiä, joiden kanssa tämä oli ehtinyt sopia haastatteluita. Aikeena oli tavata heitä ratsain. Nyt huristelimme autolla ratsastusreittimme suuntaisesti ja pudisteltiin päitä.
Koko Hevoslinja projektin aikana ollaan ajeltu autolla enemmän kuin normaalisti. Naftaa on palanut kuljetuksissa, kursseille ja harkkoihin mentäessä sekä tavatessa hevosihmisiä eripuolilla suomea. Hevosten kanssa pelatessa auto on melkein välttämätön.
Ensin tapasimme Börje Mattsonin Raaseborgin linnan raunioilla. Linnan kupeessa oli vielä pystytettynä laidun aitaus Toivottua Poikaa varten. Jäi käyttämättä. Keskustelimme Kuninkaantiestä monikulttuurillista kehitystä tukevana verkostona ja kuulimme Mattsonin luotsaamasta Etelä-Afrikka hankkeesta.
Tämänvuoden Faces-festivaali oli järjestetty linnan raunioilla ja juhlimme sitä, miten museoympäristöä oli saatu elävöitettyä. Ympäristössä on käyty vilkasta kulttuurinvaihtoa viikinkiajoista asti.
Sitten ajelimme Perniöön tapaamaan maanviljelijä Pekka Leikkosta. Leikkosen suku on elänyt samoilla mailla ainakin puolivuosituhatta ja tämä nostaa yhä pellostaan menneiden vuosisatojen aikana unohtuneita työkaluja. Keskustelimme Kuninkaantien maisemasta ja totesimme, että maanviljelys on tärkeää tämän säilymisen kannalta.
Maisemamaalarit ja maanviljelijät työskentelevät erikokoisilla pensseleillä.
Pesin puimurin ikkunoita ja sain kuulla kuinka tarkasti peltojen pinta-aloja valvotaan satelliiteilla.. Ihan kuten kaupunkilaisia valvotaan turvakameroilla.
Koko ohjelma on kuultavissa huomisessa Kultakuume lähetyksessä Yle1 kanavalla 15:00.
Istuttiin ja juotiin kahvit. Leikkosen tila oli Hevoslinjan yhtenäisen ratsastus-urakan (TKU-HKI) käännepiste, josta Poika vietiin trailerilla Helsinkiin. Tunnusteltiin, että mikäli Pojan kuvauksissa ei paljastu rasitusta pahempaa ja tämä kuntoutuu saatettaisiin, jatkaa matkaa syyskuussa. Tahto on kova mutta aikataulut tiukat.
Palattiin Pojan luokse Etelä-Espoon ratsastuskoululle ja taluteltiin tätä tutun lammen ympäri. Poika porsasteli kaavan mukaan. Lenkin jälkeen huviteltiin hengailemalla tämän ja Nopsan kanssa pihatossa. Nopsa on huomionkipeä ja pyrkii estämään Pojan rapsuttelut työntämällä oman turpansa tielle.. mikässiinä. Pojan jalan turvotus on edelleen laskenut mutta varmuus tämän tilasta saadaan vasta tiistaina.
Hoitoetappikertomus (Tenala-Tammisaari)
Toivottu Poika kuljetettiin eilen hoivaan kotitallilleen Etelä-Espoon ratsastuskoululle ja Hevoslinjan ratsastussuoritus Turusta Helsinkiin keskeytettiin Perniön etapille.
Jatkoimme matkaa Reinhald keppihevosella (16v), aikeena loikkia Helsinkiin asti. Illansuussa päätettiin kuitenkin keskittää voimat Pojan hoitoon ja kuljettaa Reine traikulla Espooseen. Jäimme silti viimeiseksi illaksi Tammisaareen telttailemaan.
Purimme tapahtunutta leirinuotiolla. Asfalttiraitit laittoivat Pojan koville. Harmiksi pahimmat asfalttit olivat Varsinais-Suomen puolella ja Perniöstä eteenpäin reitti olisi ollut sora- ja metsäpainotteinen. Vastassa oli enää Tammisaaren läpi ratsastus ja pisin asfalttiosuus Brobyn ja Inkoon välillä.
Riskaabelit osuudet olivat Kemiöön päin mentäessä.
Toisaalta havereita voi sattua missä ja milloin vaan. Poika on saanut pahimmat tällinsä tarhassaan.
Herättyä purettiin teltat, käytiin kahvilla Tammisaaressa ja ajettiin jännittyneinä katsomaan Poikaa Espooseen. Talutin Poikaa kuravellikentällä ja tutkittiin tämän liikettä talliporukalla. Kintereen nestepatti on laskeutunut ja käyntiaskeleessa ei enää näkynyt huomattavaa häiriötä. Poika oli väsyneen oloinen mutta virkistyi kävelyn jälkeen. Vaikuttaa siis lupaavalta että hevonen kuntoutuu.
Reissun keskeyttäminen harmittaa ja olemme toiveikkaita, että vamma olisi pieni ja sen syynä lihasrasitus. Mikäli Poika saadaan pian syksyllä kuntoon saattaisimme ratsastaa vielä pari etappia! Tämä selvinnee ensi tiistain kuvautuksessa. Hoitoetappikertomuksia toimitetaan tuohon asti.
Etappiraportti Perniö-Tenhola
Aamu alkoi eläinlääkärin tarkastuksella, sillä Pojalla havaittiin illalla häiriö astunnassa. Tarkastuksessa kintereessä tunnistettiin rasitusvaurio ja suosituksen mukaan Pojan ei kannattanut jatkaa matkaa. Kintereen kuvaus on sovittu tiistaille ja Poika kuljetettiin aamusta kotitalleille Etelä-Espoon ratsastuskoululle toipumaan. Pojan ennuste on hyvä mutta harmittaa.
Onnekkaasti saatiin lainaan Reinhald 16v keppihevonen, jolla on estehyppy tausta. Reinhald oli alkuun hermostunut mutta paljasti maastovarman luonteensa Perniön Pruukin sillalla. Paikalla oli taas toimittajia todistamassa. Myöhemmin löydettiin metsäraitilta Kuninkaantien mailinpylväs itkeskeltiin Poikaa ja jatkettiin matkaa.
Reinhald oli verrattain hidas ja vaikka mentiin reitin toistaiseksi kauniimmissa maastoissa, peltoja vierustavilla santapoluilla – Ei saatu tätä nostamaan kepeää laukkaa. Ohitettiin Puoltpöylin järvi ja nähtiin nuoria joutsenia. Sitten hurahdettiin 52 tien yli (20m, matkan lyhin asfalttiraitti) ja yhä hellempiin maastoihin.
Edellisten päivien asfaltit tuntuivat traumoilta.
Sorateiden nimikyltit kääntyivät ruotsiksi ja saavuttiin Tenalaan missä tervehdittiin vierastallin väkeä, jonka luokse meidän piti tulla Pojan kanssa yöpymään. Saatiin lohdutukseksi ratsastaa raittia tilan omalla hevosella ja tunnusteltiin mahdollisuutta tulla joskus samoihin maastoihin ratsastusretkelle.
Aamulla ajatuksena oli jatkaa Reinhaldilla ohjelman mukaisesti Helsinkiin asti mutta iltaakohden päätettiin että keskeytetään matka ja ohjata energiat Pojan hoitamiseen. Asfalttiraitit olivat liian kovia.
Etappiraportteja toimitetaan edelleen ainakin ensi tiistaihin asti mutta ne muuttuvat Pojan hoitoetppikertomukseksi. Kiitos kaikille vierastalleille, Reinhaldin vuokraajalle (pidetään tästä hyvää huolta) ja palataan Pojan toipumisen jälkeen Hevoslinjalle.
Etappiraportti Kemiönsaari-Perniö
Lykättiin taas lähtöä tälläkertaa mukavuudenhalua. Kuudelta ruokittiin, vaihdettiin hokit ja lähdettiin. Mentiin alkuun samaan suuntaan mistä tultiin mutta poikettiin soratielle. Avaria mäntymetsiä.
Toivottu Poika on leimaantunut rinnallapyöräilijään ja tuo päänsä aivan tämän posken syrjälle. Pyöräily ravaavan hevosen vauhdissa on hienoa. Se hengittää niin kovaa, että lämmittää ja tuntuu kokoajan katsovan. Jos sen antaa juosta vapaamminen se painautuu pyöräilijän kylkeen ja ratsastaja voi samalla peesaa.
Pyörä on siinä mielessä huono matkaseuralainen että hyytyy ylämäissä, missä hevonen voi nostaa vaikka laukan. Jyrkissä sora alamäissä pyörä taas menee hevosta lujempaa. Kauniita peltoja toisten perään. Tultiin saaresta poisjohtavalle kanavasululle ja alkoi ankea asfalttiraitti 183.
Kanavasulun teräksiset kansirakenteet askarrutti Poikaa ja se loikkasi. Sitten syötiin. Taukopaikalle tuli myös fani joka oli lukenut Pojasta. Päästiin kuviin.
Sitten mentiin 20km kantatien syrjässä Paimiota kohden. Ohi surisi autoja ja näkymät oli kokoajan samat. Ymmärsin syvällisemmin mitä ulko- ja sisäohja tarkoittaa. Kun menee tienposkessa ulko-ohjaa (eli pellonpuoleista) on pidettävä tiukemmalla.
Laukantienhaarassa tuli toinen kannustaja joka toi erikseen leipää. Kertoi lapsuudestaan hevosten keskellä. Pienenä poikana suomenhevonen Pekka otti tätä valjastettaessa paidansyrjästä ja nakkasi pilttuun laitaan.
Vierastallin hevoset vastaanotti Pojan aidantakaa.
Saatiin isäntäperheltä mielenkiintoinen johdatus Kuninkaantiehen paikallishistorian vinkkelistä. Opittiin myös maanviljelyksestä ja saatiin seurata laadukasta hevostyöskentelyä (josta lisää myöhemmin).
Jesse nukahti soffalle ja perheen tytär tuli tupaan. Ei tiennyt kuka mies on ja kysyi.. Jesse ähisi jotain pökkelössä ja tyttö kysyi englanniksi:
– Who are you? What are you doing here?
– I am me.. Because of the horses!
Toivottu Poika huolestui kun sen uudet kaverit hiippaaili oman laitumensa nurkkaan eikä näkyneet. Se säntäili ja pelleili, aiheutti levottomuutta – Lopulta koko porukka vietiin sisään talliin. Se nuolee himalajankiveään ja vaikuttaa tyytyväiseltä.
Jäätiin keittiöön keskustelemaan rajoista.. Peltojen rajoista, identteettien ja kaupunkien. Huomenna tavalla tai toisella matka jatkuu.
Etappi Paimio-Kemiönsaari
Jouduttiin lykkäämään lähtövalmisteluita kahdella tunnilla rankkasateen vuoksi. Juuri ennen lähtöä talleille paukahti toimittaja. Sitten päästiin. Pietari ratsasti alkuun ja pyöräilin. Hienoja loivia nummia mäillä. Aurinko oli jo noussut ja pellot valaistu. Tultiin Sauvoon, käytiin kirkon pihassa. Jesse tuli perässä ja toi kahvit. Tuli uusi toimittaja.
Alkoi asfalttireitti ja sataa. Satoi ripotellen, erissä ja kaatamalla. Kastuttiin pahasti. Asfalttia oli 20km. Ohiajavat postiautot vilkutteli iloisesti.. Ollaan samoilla asioilla.
Vietettiin pieni tauko yhdellä kyläkaupalla. Vaihdoin Hannan housut kastuneiden tilalle. Sitten kohti Rungonsalmen siltaa. Tätä lähestyttäessä paljon tiheään liikennöityä tienviertä. Rekkoja. Kapeimmissa kohdissa menttiin louhitun kallion, metallikaiteen ja kahteensuuntaan kulkevien tukkirekkojen välissä.
Pyörällä mentiin melkein keskellä kaistaa ja yritettiin pakottaa autoilijoita hiljentämään. Mahdotonta. Yksi meni läheltä niin että riuhtaisi sadeviittaa sivupeilillä. Kun tienposkessa näkyi laitumilla olevia hevosia ne juoksi vastaan ja seurasi meidän etenemistä. Poika hirnui niille jo kaukaa. Hirnuva ääni tulee nenästä.
Oli ajatuksena ottaa tauko ennen siltaa mutta päätettiin vetää samalta istumalta yli. Pietari ratsailla, minä pyörällä edessä ja Jesse ajoi pyörivällä huomiovalolla korostetulla huoltoautolla takana. Autoilijat hiljenteli hyvin ja kuskit vilkutti. Jos autoilija hiljensi hyvin näytin peukkua ylöspäin, alaspäin jos ne perseili.
Sillan jälkeen tauolle. Sidottiin Poika auton peräkoukkuun ja syötettiin. Avasin luukuun ja Poika pelästyi. Riimu meni rikki. Nousin ratsaille, Hannan ratsastushousut oli piukeat. Mentiin tienviertä ja vielä metsäreittiä. Ripsotteli ja Poika joi lähdevettä. Ravailtiin rennosti, taluttelin pitkään.
Perillä Tjuda Skolanilla mahtava vastaanotto. Loten hevoset juoksivat vastaan portille, hirnuttiin ja haisteltiin. Helpottunut tunnelma. Lotte laittoi ruokaa ja esitteli Tjudan tiloja ja Kemiönsaaren kulttuuria. Syötiin paikallisia sieniä ja perunoita, puhuttiin aivan liian pitkälle iltaan hevosista ja eri hevoskulttuureista. Jesse parsi riimun.
Poika seisoo pihan vasemassa aitauksessa ja Loten kolme hevosta toisessa. Ne tapittaa tosiaan ja hengittelee. Poika ei halua lähteä pois niiden näköetäisyydeltä.
Etappi Turku-Paimio
Tähkäpään tilan tallit olivat erittäin hyvät. Yöpyminen oli kuulemma mennyt hyvin (illalla Toivottu Poika oli levoton). Tallissa oli iäkästä hevosseuraa.
Jännitin enemmän kuin koskaan ennen. Lastattiin Poika traileriin ja kuljetettiin Tuomiokirkolle. Oltiin vähän liian aikaisin paikalla. Jututettiin Leena Kelaa ja muuta porukkaa.
Poika ulos ja Hanna ja Jesse piti siitä huolen. Poika oli levoton ja Jesse lähti taluttamaan sitä.. Kiersi kirkon ja palasi Heikki Mikola & Kullannupun kanssa. Mikolan tulo rauhoitti Poikaa ratkaisevasti.
Syötiin heinää ja kuultiin New Performance Turku festivaalin ohjelmasta (myös hevosia luvassa). Leena kyseli multa Hevoslinjasta ja antoi puheenvuoron Arno Kasville. Kasvi puhui hyvin ja antoi matkalle perinnekasvin 1700 luvun säätyläisperheiden suosikkiruusun, jonka kuljetamme Essi Kausalaiselle joka esiintyy New Performance festivaaleilla. Paikalla oli paljon lehtiä ja radiokanavia. Valtaosa nyökkäili hymyillen.
Poika pelleili samalla kun haastattelijat kyselivät. Pietari haastatteli myös ja oli telkkariakin. Mikola ja Nuppu saattoi Jessen ja Pojan Turun ruuhkaisen keskustan läpi. Jäin vastailemaan toimittajille ja seurasin pyörällä. Mikola saattoi meitä hetken ja jatkoi kotitallille.
Mentiin rennosti pyörätietä, sitten perustietä Pukkilan kartanolle, jonne Pietari oli järjestänyt seuraavat haastattelut. Maarit Heinonen, Aaja Peura ja Veli-Pekka Toropainen ja minä keskusteltiin geeneistä, jalostuksesta, suomenhevosista ja siemenistä. Juttu tulee huomenna radiosta.
Poika pelleili ja söi ruohoa. Vaihdettiin hokit.
Nousin ratsaille ja Jesse pyöräili. Mentiin hetki autoteitä ja sitten metsäraitille. Kauneimmat maisemat. Taluttelin hevosta kanssa. Tuli pari lehtikuvaajaa kanssa. Kun mentiin takaisin kantatielle Jesse nousi selkään. Sitten Pietari tuli heitti heinät, syötiin ja talutin Pojan ratsutalli Astorille.
Poika piristyi kun maisemassa näkyi hevosia ja hirnui.
Astorin Jutta viimeisteli tunteja ja otti meidät vastaan. Pietari oli laittanut pilttuun valmiiksi. Vaihdettiin hokit, syötettiin ja fiilisteltiin uutta satulaa joka otetaan huomenna käyttöön.
Nyt istutaan raksakoppimajassa ja näprätään tietokoneita. Pietari leikkaa radio-ohjelmaa, Jesse soittaa Tom Waitsiä. Hanna palaa ratsaille viikonlopuksi päästä mutta pari päivää kolmestaa.
Matkan keskinopeus 6.62km/h / Matka-aika liikkeessä 5h2m