Olen tutustunut moniin kadulla päivittäin liikkuviin erikoisella tavalla. En persoonina, heidän osaamistensa ja mieltenlaatunsa myötä vaan, olemalla tekemisissä vain heidän päivittäisten rutiiniensa kanssa. Syrjäkorvalla seuraten olen oppinut nimiä ja kuullut elämänkohtaloita. Tiedän kuka kenenkin kanssa liikkuu tuntematta heidän asioitaan ja tähystyspaikaltani osaan odottaa, kuinka jotkut toisensa kohtaavat tutut tervehtivät.
Ohi kulki kirjava joukkoinen vammais-ryhmä. He pysähtyivät katsomaan kävelyäni ja tekivät tuttavuutta. Teppo näytti palaansa, Ville päästi ääniä puhaltamalla vasten kättään ja monet halusivat tutustua kättelemällä ja asiallisesti esittäytymällä. Ryhmän vetäjä kertoi, että he olivat kaikki tarkastelleet toilailuani pitkään toimitalonsa ikkunasta ja naureskelleet, että: “Ainakin jollain menee huonommin kuin meillä!”