23. Jos mulla olisi paljon tavaraa ottaisin repun. | Tämä työ. | Sain vastuutehtäviä presentaatio salissa jossa johdannot Picasson elämään ja taiteeseen. Osa luennoitsijoista oli hyviä. Osa huonoja. Perustarina on että kubismi alkoi Afrikkalaisen taiteen näyttelyn ja Cesannen retrospektiivin johdosta. Eräs sanoi afrikkalaista veistostaidetta “kömpelöksi kuten voisi kuvailla tätä Picasson omakuvaa”. Kuvista näytetään laserosoittimella kohtia joista otsikon mukaisen esineen, kitaran tai miehen voi tunnistaa. Edelleenkään ei avata mitä muodon pirstominen tarkoittaa. Yksi opas oli hyvä se sanoi: “Tätä teosta voisi sanoa surrealistiseksi tai voisi sanoa että tässä on Picasso ja sen tyttöystävä rakastelemassa rannalla… Näin minä sen näen.”. Sanotaan myös että pariisin Picasso museon kokoelmat ovat merkittävät sillä teokset ovat töitä joita Picasso säilytti kodeissaan eikä myynyt. Tämän voisi kääntää siten että teokset ovat niitä joita Picasso ei myynyt. Toki se ei niitä halunnut myydä. Olisi varmasti voinut. Mutta taiteilijan omakohtainen side teoksiin ei tee niistä merkittäviä kuin henkilöhistorian kannalta.
24. Tämän paikan hierarkia on kuin vankila. Me ollaan vanginvartijoita. Silmiä joilla ei ole todellista valtaa silmien lisäksi. Meidän vapaus on aikataulujen rajoissa. Koska on tauko koska on ruoka koska on iltapisu koska on palaveri (joka on juhlaa). Kehityskeskustelussa kysyttiin miten yleisö on vastaanottanut näyttely. Eräs meistä sanoi: “Ihmiset eivät ole tulleet juttelemaan ja kertomaan omia mielipiteitään samoin kuin aikaisemmissa näyttelyissä.”. Tähän vastattiin kysyjän toimesta: “Se varmaan johtuu siitä että asiakkaat ovat niin syventyneitä Picassoon… tai voi olla että kun väkeä on enemmän he kokevat ettei jää aikaa keskustella.”. Tämän vastaustekniikan nimi on oppositiota ei ole. Vastaus ei ollut kritiikkiä mutta valtiollisen toimijan tahosta se tulkittiin kritiikiksi. Kaikki mikä ei tue käsikirjoitusta on kritiikkiä. Toimihenkilöt ovat kateellisia meille. Samoin kuin kenraalit sotilaille. He kohtaavat asiakkaita ainoastaan kirjallisen/tilastollisen palautteen kautta. He voivat ainoastaan kuvitella miten hyvin reagoisivat vaikeisiin asiakaspalvelutilanteisiin. Ja loistaa kerran kuussa kun ohimennessään napauttaa jotakuta vierasta jonkun säännön mukaisesti tai neuvoo hyvin kohteliaasti vessaan. Kateus käytännön työstä heijastuu meidän kommenttien vähättelynä. | Tein kyltin jolla voi ohjata vieraita luennoille. Pyysin erästä printtaamaan tekstin. Menin tyhjästä yläkerrasta työpaja työhuoneeseen, pyysin liimaa ja sakset ja tein sen. En tiedä onko se hyödyllinen. Eilen siitä olisi ollut hyötyä kun koululaiset katosivat, joka suuntaan. Sellaisissa tilanteissa siitä on hyötyä. Kiva se on. Sillä voi ohjata ihmisiä saliin ja kutsua niitä alakerrasta. Kuten liikennepoliisi. Tein sen kymmenessä minuutissa. Yksi vahti yksin yläkertaa kun tein sitä ja iltavuoroon tullut vanha valvoja raivostui. “Yksin ei voi vahtia yläkertaa. Kerroin esimiehelle!”. Nyt ihmiset varmasti riitelevät kyltin tarpeellisuudesta. Kuulin syrjäkorvalla yhden valittaneen siitä: “Ei me olla mitään liikennepoliiseja” se sanoi jollekin esinaiselle. Samalle jolta olin kysynyt lupaa kyltin tekoon. Johtoa on helppo kritisoida koska sen päätöksiä voi kiertää seläntakana ja omaa asemaa voi pitää heidän syynään. Kun samassa rintamassa oleva tekee aloitteen ja ajaa sen läpi sitä ei voi kritisoida seläntakana. Kritiikki tehdään välillisesti aikatauluun, tapaan tai muihin määräyksiin vedoten. Tää on ihmisraunioiden kaatopaikka. Se kyltti on iso juttu kun se vaikuttaa etikettiin.. Sihen miten ihmiset käyttäytyvät toistensa suhteen. Vittu. Muutoksia vihataan koska ne tulee tyypillisesti ylhäältä alas alaista kuuntelematta. Mun kannattaa ruveta esimieheksi.
25. Sain vastuutehtäviä. Käynnistän videotykkejä ja ohjaan ihmisiä Picasso luennoille. Tehtävät aiheuttavat kateutta miehissä. Huonoomatuntoisena sanoin tehtävien olevan helppoja ja vuoron todennäköisesti kiertävän. Toivottavasti ne eivät kierrä. Ja toivottavasti joskus tulee iso tekninen ongelma jonka vain minä osaan ratkaista. Tekniikasta ja näistä järjestelyistä vastaavat kutsuvat saleissa työskenteleviä “salimammoiksi”. Vapaa-ajalla päästin saleissa työskenteleviä tauoille. Rasismi on yleistä salimammoilla tai eräillä mammoimmilla heistä. Saksalaisia epäillään lippujen antamisesta kavereille, mustia epäillään milloin mistäkin. Hyväksyttyjä ulkomaalaisia ovat ne joita kadehdimme kirjallisesta tai muusta puhtaasta kulttuurista, vihattuja ne joita emme tunnusta samanarvoisiksi, koska kilpailemme heitä vastaan ja yleisesti alempi arvoiset kuten mustalaiset ja mustat. Kun ohi menee ranskalaisia tai espanjalaisia niin tunnen alempiarvoisuutta, koska he tuntuvat jotenkin olevan lähempänä Picassoa. Ne puhuu samaa kieltä ja jos ne asuu täällä ne on ylpeitä Picassosta se tuo niille oman kulttuurin ja taustat mieleen.. Se on ehkä opiskellut samoissa kaupungeissa tai tuntee sen sukulaisen. Ainakin ne huomaa heti jos me tulkitaan teosta väärin. Ne voi aina vedota: “Ai toi härkä kuvaa elinvoimaa? Höpöhöpö toi on Barselonan vaakuna.” tai jotain vastaavaa. Meidän tulkitsemisyritykset eheyttää niiden kulttuuria vahvistaa sen konsensusta.
26: Päivää valtion palveluksessa. Mä en ole anarkisti. Tai oikeammin mä olen vain kapinallinen. Se on naivia anarkismia. Mä vastustan Dolce Cabanan luksus vaatteita ja laukkuja mutta jos löydän sellaisen piraattitorilta nautin sen luomasta vaikutelmasta. Oikeutan sattuman varaisille ohikulkijoille tuottamani vaikutelman hyväosaisuudestani ja hienoudestani sillä että illuusion luominen ja olemassaolo on osa arvon tuhoamista. | Mä en ole saanut levättyä tarpeeksi töiden alkamisen jälkeen.
27. Lähdin kuvaamaan videotyötä vapaapäivänäni mutta unohdin kameran kotiin.