103. Valvontaa. Teen tilastointia. Kollega joka on käynyt samassa lukiossa (en tajunnut mistä hän tunnisti minut kun tapasimme ensimmäisen kerran) innostuu taulutilastointihankkeesta. Hän lupaa mitata ajan jota vieraat käyttävät per huone. Laskujen mukaan 3tunnin (museon tilastoima keskiarvo vieraiden käyttämästä ajasta) museovierailun aikana käytetään 49min teosten katseluun (jos keskiarvo 14.7sek). Pitää saada selville kuinka montaa työtä ihmiset todella katsovat. | Tämä työ on 90% sisäpolitiikkaa: taukojen järjestämistä ja jaksamista ehostavaa juoruilua tai muuten vaan sitkuttelua. 10% asiakaspalvelua. Josta 7% nonverbaalista läsnäoloa ja 3% kieltämistä tai neuvomista. Piaraisen äänekkäästi. Kukaan ei osoita huomanneensa. | Musliminaiset tulee katsomaan kitaransoittajaa ja alastonta naista. Nainen rötköttää niin että sen punakeltainen vagina piirtyy viiruna kultaiseen leikkaukseen. Hunnutetut naiset seisoo aivan huoneen laidalla katsoo työtä päin ja kääntyy kannoillaan. Picasso on äärimmäisen eurooppalainen taiteilija. Se on eurooppalaisuuden lippulaiva. Aihevalinnat ovat rinnan eeppisiä ja kodin piiriin kuuluvia; tehden vaikutelman että taiteilijan mieli on universumi ja vastapalloilua järjen sekä viattomuuden kanssa (primitiivisen viattomuuden kuten eurooppalainen ymmärtää itsensä ylimpänä kulttuurina, ei niinkään vastapalloilua muiden kulttuurien kanssa), viitteitä kreikan klassismiin: Veistoksellisia tai arkkitehtoonisia kubistisia henkilöitä. Pääosassa hahmo kuvattuna ilman taustaa kuten se olisi ilman kontekstia. Ja naivin pornografisesti kuvattuja ruumiinosia. Onkoloita joihin katse tunkeutuu mukamas puolueettomasti; Uteliaisuus esittäytyy pyyteettömänä: Miksi rikoit tabun? Koska olin utelias! Kuten persereikään katsoisi olento joka ei pidä perseenreikää härskinä. Eurooppalainen esittäytyy naiivina ja sen ideologinen päämäärä (muuttaa kaikki eurooppalaisiksi) kätkeytyy häneltä itseltään johtoajatukseen että “Ihmisellä on oikeus kysyä miksi”. Kuten muut kulttuurit eivät kykenisi tähän prosessiin. Suojaudumme itsekriittisyydellä muiden kritiikiltä. Eurooppalainen mieli on oman väitteensä mukaan jo tunkeutunut tabujen sisään ja tuottanut läpinäkyvän kulttuurin kuten se olisi kaikkien kulttuurien päämäärä. Todellista dekonstruktiota ei ole: jos määritämme että kuningas on keskellä kuvaa ja sitten heitämme sen laitaan ei se pura kuninkaan olemassaoloa. Kuningas on eurooppalainen ihmiskuva. Eli eurooppalainen itse joka on oma kuninkaansa. | Kukaan ei huomauta eilisistä kuvista.
104. Hyvin erikoinen päivä. Kuvaan asiakaspalvelun solmukohtia ja juoksentelen kerrosten välissä. Liikun kameran ja jäykän kolmijalan kanssa enkä ole pukeutunut työuniformuun. Muhun suhtaudutaan oudosti ja kuittaillaan että olen saanut ylennyksen. Mutta porukka vaikuttaa tottuneelta siihen että teen tällaisia. Istun taukohuoneessa oman läppärin takana ja käsittelen kuvia. Tehtäviäni ei oltu merkitty työvuorolistaan joten paikoin säästän väkeä tauoille ja käyn jopa päästämässä tekniikan puolen tauolle. Kuvattuani pyörätuolissa olevaa naista kapealla käytävällä esittelen itseni ja pyydän lupaa käyttää kuvia. Vaikeasti vammainen nainen hymyilee ja sanoo: “Ei haittaa; Olen itsekkin KUBISTINEN”(!). Olen töissä työaikojen ulkopuolella ja päästän vielä yhden emännän iltapisulle. Lähden yhdessä iltavuoron kanssa jättäen dvdn -jossa tarkkaan lajiteltuja kuvia värikorjattuina- odottamaan huomista.
105. Tekniikassa. Näyttely ei kuulemma tuota tappiota. Itseasiassa se pitää samaan museo rinkiin kuuluvat institutiot pystyssä. Saldo on kuulemma +-0 ehkä voittoakin. Se vähentää näyttelyvihamielisyyttäni vaikka sen ei pitäisi. Tässä ympäristössä en tosin usko omille pääsemis väitettä ollenkaan. Näyttely varmaan pääsee johonkin käviämäärä kiintiöön mutta tuskin tuottaa rahaa. | Lahjatavarakaupan Picasso tuotteet on tuotu myös johdantojen ääreen auditorioon. Ne on valaistu erikseen ja luennoitsijan pöytä on vuorattu Picasso kuvakirjoilla. Kirja on paska ainoastaan tyhjiä ylistyssanoja ja kuvia. Wikipedia on vähemmin puolueellinen. Kirja ei ole myynyt odotetusti ja myyntiä kasvatetaan liittämällä se ainoaan yhteyteen jossa näyttely saa ihmiskasvot. Seuraavaksi vieraille annetaan ostoskärryt ja jokaisen teoksen vieressä on samoissa väreissä tai kuoseissa olevia lahjatavaroita: “Pidit tästä taulusta. Saattaisit siis nauttia myös tästä postikortista.”. Museo on kansanvalistus institutio, jonka tehtävä on luoda ja tarjota tietoa kansalle. Museo ylläpitää kulttuuria. Nämä kuitenkin puhuvat vieraista asiakkaina kuten näyttelyt olisivat palveluita joita ihmiset ostavat. Seuraus: Jos kritisoin museota siitä että nämä epäonnistuvat valistus tehtävissään he kuittaavat palvelevansa asiakkaita; Jos kritisoin kaupallistumisesta he kuittaavat kaupallisuuden tuoman rahan mahdollistavan valistustyön. Lopputulos: Asiakaspalvelu esitetään valistustyönä. Ainoastaan sopivaa ristiriidatonta tietoa tuotetaan ja jaetaan. Asiakas valitsee selkeästi tarjotuista vaihtoehdoista, eikä sopimattomia vaihtoehtoja tuoteta. Ero johtajien ja yhteiskunnan (työläisten) välillä kasvaa ja perustelee itsensä sillä ainoastaan totalitarismi on ristiriidatonta. Kun museot kerran ovat näin hampaattomia mikä estää niitä pitämästä radikaalimpia näyttelyitä hetken mielijohteesta? Ne ei voi voittaa tai hävitä mitään. Nähtävästi museoita todella johtaa jokin muu kuin museonjohtaja. Joku jolla on ihan muu agenda kuin puheilla.
106. Työ työ työ työ työ työ. Paskaa. Juuri nyt ei haittaa mutta muistan miten se on muina aamuina haitannut. Tätä on turhautuminen.
107. Tekniikassa. Valokuvista kiitettiin. | Museojohtaja pitää yksityisjohdannon valikoidulle yritysjohtaja naisryhmälle. “Picassosta on sanottu; Että taiteilijaksi ei voi tulla astumatta tämän ruumiin yli. Halusi tai ei jokaisella nykytaiteilijalla on oltava suhde tai mielipide Picassosta”. Huh. En ole kuullut tällaista väitettä ennen ja Picasso ei ole ollut mun taiteilijuudelle laisinkaan merkittävä. Situationistit joita ei tarvitse nimetä on ne joilla on eniten vaikutusta. Koen että olen enemmän samassa projektissa niiden kanssa kuin astumassa ruumiiden yli. Modernin jatkumo on institutionalisoitu ja tehty vaarattomaksi. Ne on skipanneet yli politiikasta estetisoimalla sen. Konservatiivisuus kannustaa post-modernia: “Olishan se kiva että olis tällainen ajatus että ihminen on monikerroksinen ja kaikkien omat näkökulmat olisivat yhtä oikeita tapoja katsoa kuvaa. Mutta mielummin ostan sen maalauksena ja mietin kotona.”. Modernin museon johtaja on porvarillinen farssi. Siinä ei ole mitään modernia. Picasso, se halusikin tulla kuohituksi.