Tekstit on kirjoitettu valmistautuessa “£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4” performanssiin Tiilikanojassa 2009. Blogiasuiset kirjoitukset tehtiin Tuusulan Taiteiden Yö ry:n toiveesta.
07.08.2009
MATKIMINEN.
£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 suunnitelmissa on mainittu kaksi elementtiä, jotka määrittävät työtä: Matkiminen ja yhteisöllisyys. Näistä matkiminen on minulle uusi asia. Olen innostunut siitä kahdessa mielessä..
1. Oppiminen tapahtuu matkimisen kautta. Vaatii mielikuvitusta sovittaa omaa kehoaan ja käsityksiään toisen tapaan olla. Jonkin liikekieltä, toimintaa tai ajattelua imitoimalla saadaan uutta tietoa. Esimerkkinä ovat työkalut.
Kaverini Jesse on erikoistunut tähän.
Hän pyörii pitkin työkalukierrätys liikkeitä ja hipelöi erikoisia vehkeitä. Kun vastaan tulee esine jota hän ei tunnista, tämä pyörittelee sitä käsissään ja kahvan muotoilusta, terien kulmista sekä materiaalista pyrkii päättelemään mihin työkalua käytetään. Hän heiluttelee sitä käsissään kuten käyttäisi sitä johonkin.
Useimmiten hän saa työkalun eri ääriasentoja kokeilemalla selville minkälaisessa työasennossa työntekijän on oltava sitä käyttääkseen ja näiden asentojen myötä saa selville miten työntekijä liikkuu ja mitä hän tekee.
Työkalujen ääriasentojen kokeilua määrittää hänen oman kehonsa, ranteensa ja voimiensa rajat. “Ei tätä ei voi käyttää näin.. Ei tätä jaksa pitää kädessä.” Jesse voisi sanoa koskettaessaan metallikokkaretta, joka myöhemmin paljastuu konevasaran osaksi. Päättely prosessi edellyttää empaattisuutta, liikeradat ja mietinnöt hakevat ratkaisua.
On hauskaa ajatella, että metallimies Jesse on empaattinen hipelöidessään väännintä työkalukirpputorin tiskillä. Hakemisen myötä hänelle jäsentyy miten työkalu toimii, miten sitä käytetään ja missä paikassa.
Parhaat työkalut opastavat muotoilullaan miten niitä käytetään ja minkälaisia töitä niillä tehdään.
Työkalu esimerkki on aika edistyksellinen malli matkimisesta. Ja toivon, että £µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 aikana pystyn säilyttämään tämän näkökulman ja työtavan. Näin matkimisen avulla voisin saada uutta tietoa paikasta.
2. Toisessa mielessä matkiminen on yksi esiintymisen prototyyppi. Tekemällä jollekin henkilölle tyypillisiä eleitä toisessa ympäristössä voidaan viestiä jotain muuta. Matkitaan opettajia niiden selkien takana ja puretaan jännitteitä joita ryhmätyöskentelyssä syntyy.
Kyse ei ole roolista vaan ainoastaan muodon ja tapojen toistamisesta. Rooli palvelee ensisijaisesti sitä että matkiva henkilö ilmoittaa sen avulla olevansa jokin toinen (usein julkisuuden) henkilö. Ilmoitukseen riittää yksinkertaisemmillaan pukeutuminen tai tiettyä henkilöä edustavien vallan symboleiden käyttäminen.
Esiintyjä voi esimerkiksi pukeutua englannin kuningattareksi ja käydä kakalla tai käyttää paavin valtikkaa grillivartaana. Tämä matkimisprosessi hyödyntää mediakuvastoa ja stereotypioita. Ehkä tälläinen työ tuottaa uutta tietoa ensikädessä esitystä seuraaville ja esiintyjä välittää esityksellä haluamiaan merkityksiä yleisölle.
Olisi irvikuvallista jos “£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4” aikana matkisin jonkin ohikulkijan maneereija. Mikäli matkiminen tulisi ymmärretyksi ainoastaan suhteessa ohikulkevaan henkilöön. Saatan toki näin menetellä mutta koen, että vaikka ohikulkija itse saisi tästä kokemuksesta paljon uutta tietoa itsestään, näyttäytyisi teko esitystä katsoville selittämättömänä.
He yrittäisivät ymmärtää toimintaani huumorina. Mitä se ei lähtökohtaisesti ole. Jos näytän puuhaillessani hauskalta se johtuu esikädessä siitä, että olen niin tosissani.
20.07.2009
PYRKIMYKSIÄ.
Jaottelen esitystaiteellisen työskentelyni kahteen luokkaan. Festivaaleilla, performanssi-tapahtumissa ja yksityistilaisuuksissa tehtäviin pieniin esityksiin sekä projekteihin, jotka ovat laajempia ja epätäsmällisille yleisöille suunnattuja.
Festivaalien, perf– tapahtumien ja yksityistilaisuuksien yleisöt ovat usein tarkkaan valikoituneita ja tällaisiin tapahtumiin osallistuvat tietävät mitä odottaa tai ainakin, että jotain on jonkun osalta odotettavissa.Tällaisissa tilaisuuksissa esitettävät työt rakentuvat usein tietyn yleisön, esitystilan ja tilaisuuteen sopivan keston varassa. Valmisteluissa otan huomioon esimerkiksi, jonkin ystävä/perhepiirin historian tai osoitan esityksen jollekin tietylle osalle yleisöä.Performanssi festivaaleilla tehdyt esitykset ovat pitkälti suunnattu muille performanssitaiteilijoille ja alakulttuureja harrastaville, joista yleisö koostuu. Epätäsmällisillä yleisöillä tarkoitan julkisiin tiloihin tai erikoisiin paikkoihin sijoittuvia esityksiä, joissa liikkuva yleisö ei välttämättä odota törmäävänsä esitykseen.Se, että yleisö ei osaa odottaa esitystä on lähtökohtaisesti miellyttävää sillä olen esiintyjänä kiinnostunut tavoista, joilla ihmiset sopeutuvat ympäristöönsä, muihin ihmisiin ja miten rakennettu ympäristö (kaupunkisuunnittelu, sisustus jne.) vaikuttavat käytökseen.
Luonnontilasta tehtyä tutkimustyöstä voi myöhemmin hyödyntää myös esitystaidekentän ulkopuolella ja projektista, johon kuuluu esiintymistä voi jalostua vaikka valokuva näyttely.Pääpiirteittäin tätä jakoa noudattaen olen valmistelemassa myös Tuusulan esiintymistä. Jako erilaisten yleisöjen välillä ei ole ehdoton, sillä yleisöissä on aina eri taustoista lähtöisin olevia jäseniä. Mutta koen tämän hyödylliseksi tavaksi lähestyä paikkaa, jossa esitys toteutuu.Kuten sanottua olen kiinnostunut tavoista, joilla ihmiset sopeutuvat ympäristöihinsä ja toisiinsa sekä siitä millaisiin käyttätymismalleihin ja sosiaalisiin asemiin rakennettu ympäristö tai toisen käytös ja vaikkapa pukeutuminen meitä houkuttelee.
Mahdollisuus käyttäytyä epäasiallisesti on helpompaa kaatopaikalla kuin juhlaillallisilla jotka, kaikkine niihin liittyvinen kuvastoineen (Sissi – Keisarinna) ja tarinoineen viettelevät ihmiset käyttäytymään juhlavasti.Näin tulee noudatettua ja ylläpidettyä sosiaalista järjestystä, jonka näkökulman mukaisesti paikka on rakennettu. Esineet, kuten rokokoo– tai junan tuolit ohjaavat ihmisten käytöstä rajaamalla mahdollisia käyttäytymismalleja. Tätä käytöstä ja tiettyihin ympäristöihin kuuluvia tapoja voidaan analysoida kuten mitä tahansa muutakin rakennettua esitystä.Käytännön esimerkkinä on nämä junien istuimet.. Aikaisemmin Malminkartanosta keskustaan matkustaessa oli kaikille istujille yhteinen penkki. Tilaa pystyi ja joutui käyttämään luovasti kun joku tunki ylimääräisen täydelle penkille tai toinen rötkötti penkillä pitkällään.Nykyisin lähijunien penkit ovat rajattu yksittäisille käyttäjille viitaten muotoiluillaan lentokoneiden tuoleihin, korostaen ja tuottaen yksilöityneempää maailmankuvaa. En suorilta pysty latelemaan mitä vaikutuksia yksittäisillä tuoleilla junassa on mutta on kiva ajatella mitä istumisjärjestelyt kertovat paikasta ja paikan järjestäjän käytös odotuksista. Kirkoissa on yhteiset penkin, elokuvasaleissa henkilökohtaiset.
Pidän siitä jännitteestä kun yleisö miettii onko käynnissä esitys vai ei. Mitä pidemmäksi oivalluksen hetken voi venyttää sitä parempi. Jos olisin maalari tykkäsin eniten harmaasta siinä on jotain samaa.Hetki kun tekee selvyyttä siitä mitä jokin on, mahdollistaa arvojensa uudelleen määrittämisen. £µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 tulee olemaan esityksenä ympäristöönsä kätkeytyvä. En ole vielä ratkaissut mitä tarkalleen teen.
Mitä: £µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4 Pitkäkestoinen performanssi. Aika: 14.Elo. 18:00-02:00. Paikka: Tiilikanoja (Rakennuksen näköpiirissä). Pitkäkestoisen “£µ0|\|700|\|$|\|7µ_|4” esityksen aikana Eero Yli-Vakkuri pyrkii selvittämään minkälaisia puistoalueen luonto ja sen sosiaalinen ympäristö ovat. Yli-Vakkuri tutustuu ympäristöön tarkkailemalla aluetta käyttävien luontokappaleiden käytöstä sekä keskustelemalla paikallisten kanssa. Tutkimustyötä toteutetaan ympäristöä ja sen käyttäjiä matkimalla sekä kirjaamalla huomioita esityksen aikana valmistuvaan “luontokirjaan”.