[Fi] Zoovision: Korkeasaaren tuntua

Saari tunnetaan eläimistään. Harvinaisista lajeista joita ihminen ei muuten näkisi. Helsingissä kasvaneelle se on tuttu kesiltä joihin liittyy myös jättikokoiset nalletikkarit. Aikuisiällä saaressa on käynyt harvemmin ja vain lasten kanssa. Häkkien läpi on kiva katsoa mitä eläimet ovat tekemässä. Parasta on jos ne sattuu katsomaan takaisin. Sitä vähän kilpaillaan ketä eläin sattuisi katsomaan.

Tapasimme residenssitaiteilijan Mia Mäkelän ja Paikan tuntu -hankkeen tuottajan Kristiina Ljokkoin kanssa Korkeasaaren henkilökuntaa, ammattilaisia joiden vastuulla saaren toiminta on. Kukin avasi minkälaisia ideoita eläintarhan residenssiohjelma herätteli. Kerroin hatarasta aikeestani selvittää minkälaisia esineitä eläimet tuottavat. Mia mainitsi kiinnostuksensa eläintarhojen historiaan ja puheeksi tuli ohimennen myös leväryijy projekti, esimerkkinä siitä minkälaisia yhteistöitä tämä on tehnyt luonnonlajien kanssa. 

Korkeasaarelaiset innostuivat nopeasti. Ympäristökasvattaja Marjo Priha oli juuri osallistunut ilmastokasvatusseminaariin jonka yhtenä teemana oli ollut ekososiaalinen sivistys. Tämä on itselle uusi termi, ajatuksena on että hyvinvointi ja ekologinen kestävyys nähdään toisiaan tukevina tavoitteina. Marjo esitti että ilmastonmuutos kysymyksiin vastaamisessa on siirryttävä pienistä teoista kohti keskisuuria. Pidän tätä haasteena. Taideteosta on vanhastaan tyydytty pitämään onnistuneena, jos se on herättänyt keskustelua tai on saatu problematisoitua arjen pieniä käytäntöjä. Tavoite että taideteos palvelisi keskisuurena ilmastonmuutokseen vaikuttavana tekona on haastava.

Markkinointipäälikkö Susanna Silvonen kertoi projekteista ja tapahtumista, joita saaressa oli viimeaikoina järjestetty. Paikallinen Korkeasaari määrittyi uudelleen, osaksi kansainvälistä eläintarhaverkostoa. Yleisön mieltymykset kehittyvät kiihtyvästi. Osa kaipaa tiiviimpiä eläinkontakteja ja toiset vaativat viihteellisiä kokemuksia. Odotusten seurauksesta organisaatio tasapainottelee yleisön miellyttämisen, luonnonsuojelu ja ympäristökasvatus painotusten kanssa. Tästä tuli mieleen taidemuseot, joilla on paineena on yht’aikaisesti tuottaa trendikkäitä elämyksiä ja sivistää kansaa. On jännä ajatella mitä muuta yhteistä taidemuseoilla ja eläintarhalla on.

Malleja erilaisiin tapahtumiin haetaan rohkeasti ulkomailta. Viimekesäisenä Tiikeripäivänä saaren amurintiikerit houkuteltin raatelemaan t-paitoja, jotka huutokaupattiin eläinsuojelutyön tukemiseksi. Tämä malli oli lähtöjään Japanista, jossa suurpetojen raatelemia farkkuja on vastaavasti myyty. Onnistuisiko tämä taiteella? Jos laittaisi lihoja maalauskankaan taakse ja eläin söisi siitä tiensä läpi.

Eläinhoidon esimies Nina Trontti kävi kanssamme läpi käytännön sävelet. Mikäli haluamme residenssin aikana toimia eläinten takahuoneissa meidän on käytettävä talon tarjoamia varusteita. Tällä ehkäistään ettei taudinaiheuttajia pääse saareen eikä saaresta ulos. Juolahti mieleen että olisiko saaresta tunnistettava omalaatuinen ekosysteeminsä.. Siihen saattaisi kuulua eläinten mukana kulkeutuneita pieneliöitä. Keskustelimme mahdollisuudesta osallistua eläintenhoitajan ammattitutkintoon harjoittelevien koulutuksiin. Näin eläinten kanssa toimimista näkisi kenttätasolla ja voisi tutustua henkilökuntaan luonnontilassa.

Näyttelymestari Katri Houtbeckers nosti esiin käytännöllisen ongelman. Vieraat kysyvät riikikukkojen irtosulkien perään ja jotkut nappaavat niitä mukaansa luvatta. Tautien, kaupankäynnin estämisen ja järjestyksen vuoksi mitään eläimistä irronnutta, sulkia tai muita tuotoksia ei saa viedä saaresta. Ajatuksena on ollut että irtosulkia koottaisiin johonkin. Sulista voisi koota huiskan.

Riikinkukkojen tarhan seinät oli maalattu keltaisiksi.. Jäätiin porukalla miettimään mikä taustaväri olisi paras että sulat erottuisivat täysissä sävyissään. Keltainen on liilojen vastaväri, toisaalta punaisella taustalla vihreät nousisivat esiin. Entä jos taustakuva olisi munkkien mielenosoituksesta Intiassa, lajin alkuperäisseuduilta?

On jännää miten eläinten vitriinit on lavastettu.. Tiloihin on sommiteltu luonnollisen oloisia ympäristöjä mutta tarkemmassa katsannassa paljastuu että kivet ja puut ovat keinotekoisia. Katri kertoi että ympäristöt ovat huippuammattilaisten suunnittelemia. Eläimet eivät todennäköisesti itse välitä siitä miten teennäinen tai aito kulissi niillä on – Lavasteet ovat tärkeitä yleisön kokemuksen ja oppimisen kannalta. Olisi kiva kokeilla jos vaikka torakoiden vitriinin lavastaisi dystooppisen tulevaisuuden maisemaksi.

Katri esitteli meille Vikunjoiden aitausta jonka poikki suunnitellaan polkua. Ihmiset pystyisivät kulkemaan samassa tilassa Vikunjoiden kanssa ja saada siten otetta niiden todellisuuteen. Vastaavia järjestelyjä löytyy kuulemma maailman eläintarhoissa. Pääsemme todennäköisesti testaamaan aitauksen polkua piakkoin. Tämä tuntuu tosi inspiroivalta.

[Fi] Taiteilijasukupolvi kauppaa

Tutustuin kuvanveistäjä Johannes Takasen taiteeseen valmistaessamme Ore.e Jalostamoiden toimin, Seli-seli seppele teosta Akaan lukioon 2013. Projektiin liittyi myös Topi Äikäs, jonka avuilla valoimme 1:1 kopion Takasen 1885 valauttamasta J.V Snellmannin rintakuvasta. Versiomme on tehty betonista ja loimme valtionpäämiehen lakeen ontelon palvelemaan kukkaruukkuna.

Kopiointityössä käytettiin Kuopion keskustorille tehdyn pronssiveistoksen kipsiversiota. Kopioiden jälleenmyyntioikeudet taitelija oli aikanaan luovuttanut C. Lenngrenille. Työn lomassa arvuuttelin saattoiko Takainen aavistaa minkälainen tulevaisuus valtiomiehen rintakuvalla oli.

Aikansa taiteilijoiden tapaan Takainen oli varmasti kopioinut antiikin veistoksista. Klassikoiden mallintaminen kuuluu edelleen taiteen oppimisen periaatteisiin. Veistäessään J.V Snellmanin rintakuvaa Takainen saattoi jopa toivoa että myös tämän teosta versioitaisiin edelleen. Toiston kautta teos saattaisi lunastaa statuksen klassikona.

Kopioilla oli markkinat.. Kun vaurastuvat suomalaiset halusivat liittää itsensä historiallisiin merkkitapahtumiin ja henkilöihin, nämä ostivat versioita julkiseen tilaan ja laitoksiin tehdyistä taideteoksista (Nykyään tyydytään pienempiin postikortteihin). Aikanaan kopioita valmistivat mm. taideopiskelijat, jotka rahoittivat kaupalla opintojaan.

Takanen työskentely loi edellytyksiä sille, että yli kolmihenkinen taiteilijaryhmä sai särvintä leivänpäälle sata vuotta myöhemmin. Taiteilijan teos muodosti ympärilleen talousjärjestelyn, joka huomioi tulevat taiteilijasukupolvet.

Rintakuvan kanssa puuhaaminen on vaikuttanut tapaan jolla tarkastelen rakennettua ympäristöä. Osa kaupunkirakenteista on suunniteltu korjattaviksi ja kunnostettaviksi, toiset on suunniteltu vaihdettaviksi.

Esimerkiksi lasin käyttö arkkitehtuurissa lukee sisäänsä hartaan unelman, että lasia valmistavia tehtaita tulee olemaan saavutettavissamme ikuisesti. Elementit voidaan rikkoituessaan ainoastaan vaihtaa. Päinvastaisesti tiili suhtautuu tulevaisuuteen humoristisemmin. Talon rapistuttua osat voidaan käyttää seuraavassa pytingissä.

Samassa valossa on vain ajan kysymys kun kaupunkien prossiveistoksia aletaan taas valaa rahan tarpeessa. Tästä on merkkejä. Betoni paljastuukin taktiseksi materiaaliksii.. Sen uudelleenkäyttö on vaikeaa ja kestävyys pääsääntöisesti hyvää.

Hevoslinja: 7 parasta (2014)

Hevosen vuosi on pulkassa, Helsinki sekä Turku yhdistetty ratsain ja valmistautuminen kesän 2015 yllätysohjelmaan jatkuu helmikuussa. Blogia pyöritetään ainakin ensi syksyyn saakka! Juhlan kunniaksi valikoima huomionarvoisimpia ja toistaiseksi kommentoiduimpia käänteitä.

Onnellista uutta vuotta ja kiitos kaikille tukijoille, erityisesti Kuninkaantien hevostalleille sekä Koneen säätiölle!


1. “Ensimmäinen ratsastus”

Hevoslinjan youtube soittolistalla suosituin video (alkuperäisvideolla yli 5000 katsojaa) luo käsityksen ensimmäisestä ratsastuskerrasta. Mitzun tallien issikkavaelluksesta on tänään pari päivää yli vuosi. Video todistaa kuinka nousimme Pietarin kanssa ensimmäistä kertaa ratsaille (Hannalla ja Jessellä oli vanhastaan hevostaustaa). Turun ja Helsingin yhdistävään ratsastukseen riittävien taitojen oppimisessa kesti lopulta puolisen vuotta.


2. “Työhevosharrastajien kevätyökurssi 2014”

Työryhmämme osallistui Työhevosharrastajien kevät-työkurssille Helsingin Kumpulassa. Harjoittelun lomassa tallentui paljon valokuvia, jotka on luovutettu yhdistyksen käyttöön. Koko vuoden ohjelmasta on kattavasti kuvia, joista sopivimmat on jaettu CC-0 lisenssilä. Kevät-työkurssi järjestetään myös tänä vuonna <wink>.


3. “Toivotun Pojan ensitapaaminen”

Kuusivuotias suomehevosruuna Toivottu Poika mahdollisti kesän ratsastusurakan. Hevonen ostettiin apurahalla ja siirtyi tämä syksyllä Etelä-Espoon ratsastuskoulun omistukseen. Poika oli työryhmän hoidossa kaikkiaan viisi kuukautta ja jokainen hevosen kanssa vietyy päivä on kirjattu hoitokalenteriin joka on luettavissa blogissa. Hevosta on ikävä vaikka säännöllinen hoitaminen ja eläimen treenaaminen verotti.


4. “Heikki Mikola ja Kullannuppu”

Kaupungilla ratsastaminen on Suomessa harvinaista. Tunnetuin ratsukko on Heikki Mikola ja Kullannuppu, joiden toimintaan tutustuimme vuoden aikana moneen otteeseen. Mikola ja Nuppu esittelivät toimintaansa myös New Performance Turku festivaaleilla. Festivaaleilla toteutettu näytös esitteli ratsastamisen taiteen ja muotoilun tekniikkana.


5. “Dosentti Toivottu Poika”

Eläimiä saatetaan juhlistaa mitaleilla tai palkinnoilla näiden suoriuduttua vaativista tehtävistä. Muutamille on myönnetty myös akateemisia titteleitä ja legendojen mukaan virkoja. Nimitysten takana on monasti ihmisten politiikkaa palvelevat ironiset aikeet. Ryhmämme vilpittömänä haluna on oppia hevoselta itseltään miten sen kanssa on suotavaa toimia. Tätä ajatusta palveli että Akateemikko Outi Heiskanen myönsi Toivotulle Pojalle opetusoikeuden Belliinin Akatemiaan. Hevonen voi nykyään toimia opettajana.


6. “Päivi tekee liivit autonpenkista”

Blogin suosituin artikkeli esittelee taiteilija/muotoilija Päivi Raivion, jonka haastoimme valmistamaan ratsastusliivit autonpenkistä. Haasteeseen kuului, että urakasta oli suoriuduttava yhdessä päivässä. Kokeilun herättämistä tuntemuksista löytyy lyhyt blogi teksi. Liivit esiteltiin ensimmäistä kertaa Koneen säätiön Maalisjuhlassa.


7. “Ratsastus TKU-HKI”

Vuoden huippukohta oli Turun ja Helsingin yhdistävä ratsastus. Reitiltä on jaettu verkkoon muutamia videoita joista ohessa hämärä mutta eeppinen näky. Muita huomionarvoisia hetkiä oli Pietarin matka golfkentän läpi, Rungonsalmen sillan ylitys ratsain ja Hannan (sekä Sonjan) laukat pelloilla. Koko matkasta kirjoitettiin etappi-raportteja, jotka löytyvät blogista.


Hevoslinja vuoteen voi tutustua myös blogin arkiston kauttayoutube-soittolistana ja valokuvina. Palataan asiaan ensivuonna!

Hevoslinja työryhmä palkitsee kaupunkienvälistä ratsastusliikennettä tukevia yrittäjiä sekä hevosalan toimijoita

Featured Video Play Icon

Nelihenkinen taiteilijaryhmä yhdisti Helsingin ja Turun ratsain. Reitti myötäili historiallisen Kuninkaantien väylää. Matkaa edelsi ahkera ratsastuksen opiskelu, sillä puolet työryhmästä oli alkuaan ratsastustaidottomia. Urakka ei olisi onnistunut ilman reitillä asuvien yrittäjien ja yksityistallien tukea. Kiitollisuudenosoituksena työryhmä lahjoittaa matkaa tukeneille hevostalleille ja toimintaan merkittävästi osallistuneille hevosalan toimijoille kierrätysalumiinista valetut Hevoslinja-seinälaatat.

Den gamla kungsvägen, sträckan mellan Helsingfors och Åbo, blev riden med häst av en grupp konstnärer. Eskapaden innebar bland annat ridlektioner för dem som inte suttit på häst innan, och skulle ha varit omöjlig att genomföra utan hjälp av lokala entrepenörer och stallägare som var välvilliga och kunde hjälpa till. Som ett tack till dem som varit med att stöda projektet vill arbetsgruppen presentera som gåva dessa Hevoslinja-plakat som är gjorda av återvunnet aluminium.


Hevoslinja-palkintolaatan voi sujauttaa tallin seinään ja pienellä askartelulla siitä saa vaikka vyönsoljen. Valmistusvideolla näkyy kuinka Jesse purkaa jämä-alumiinia mersuun liittyvistä rakenteista. Valaminen onnistui lopulta sukkelasti. Malli tehtiin 3D-printterillä mutta sen jälki oli valamista huomioiden epätasaista.. Tästä tehtiin negatiivinen silikonimuotti, johon kaadettiin alumiinivalussa käytetty hartsimalli (sekä suklaata). Kaikkiaan valmistui 16 laattaa, joista kaksi säästetään ensivuodelle suunniteltuihin yllätyksiin. Onnea kaikille palkituille!